Kouvolan Sanomissa julkaistiin tänään iso juttu täynnä nimettömiä kommentteja lähinnä kaupunginhallituksesta. Minullekin soiteltiin ja kysyttiin miten menee kokoomuksella ja demareilla – onko huonot välit? Miksi Juha Huhtalaa syytellään irtopisteiden hakemisesta ja miksi kolme pientä ryhmää heivattiin yhteisen kaupunginhallituspöydän äärestä neuvottelutauon ajaksi? En muutamia ympäripyöreyksiä lukuun ottamatta kommentoinut mitään näistä. Koin, että en halua sisäisiä asioita avata julkisesti en omalla nimelläni mutta en varsinkaan nimettömänä juoruillen. Moni muu on kommentoinut nimettömänä. Ainoa nimellään esiintyvä on Juha Huhtala. Tämä kertoo jotain rohkeudesta – rohkeudesta, jota minullakaan ei ollut.

Juhan Huhtalan tapa tehdä politiikkaa on erilainen kuin monen muun kouvolalaisen kuntapoliitikon. Jutussa joku kommentoi nimettömänä, että Huhtala on niin sukkela, että lopulta sekoaa omaan sukkeluuteensa. Olen siinä mielessä samaa mieltä, että Huhtala on nopea reagoimaan ja toimii pelotta. Nopealla reagoinnilla on hyvät puolensa, silloin pystyy vaikka kesken kokouksen muuttamaan suunnitelmia, keksimään uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja viemään asioita eteenpäin. Huhtala on tässä hyvä. Mielestäni nopea reagointi on nykypoliitikon tärkeä ominaisuus. Asiat etenevät nopeasti, joskus tuntuu, että ne vyöryvät päälle valtavina kokonaisuuksina. Tällöin kyky omaksua uutta korostuu samoin kyky reagoida vikkelästi. Asioista käydään keskustelua kabinettien lisäksi julkisuudessa ja tämäkin edellyttää kykyä reagoida, antautua julkisen keskustelun kohteeksi pelotta ja käydä dialogia.

Joskus 50-luvulla politiikka eteni kenties rauallisemmin, paljon pienempinä palasina ja asiat sovittiin kabineteissa kunnes niiden kanssa tultiin julkisuuteen. Maailma muuttuu ja poliitikon on muututtava myös. Tämä on oivallettava Kouvolassakin eikä nimettömänä syyteltävä niitä, jotka tekevät politiikkaa 2000-luvun tapaan.

Onnistumisista ja tavoitteista saa ja pitää viestiä! ”Asiat päätetään yhdessä eikä yksin sooloillen”, murisevat ne, jotka nimettöminä Huhtalasta valittavat. Kaikille lienee selvää, että kukaan ei päätä asioita yksin – ei 13 hengen kaupunginhallituksessa (jossa Huhtalalla ei ole äänivaltaa) eikä 59 hengen valtuustossa (jossa Huhtalalla on yksi ääni). Silti saa iloita julkisesti siitä, mihin on aktiivisesti vaikuttanut ja mikä itselle on merkityksellinen päätös. Minä en pidä sitä irtopisteiden napsimisena. Huoli pois hallituskollegat, kyllä kaupunkilaiset ymmärtävät sen verran politiikkaa, että tajuavat päätöksiin vaadittavan enemmistön päätöksen. Päätökset tehdään aina yhdessä.

Seuraan paljon eri kaupunkien kuntapoliitikkoja netissä. Juha toimii samoin kuin isojen kaupunkien nuoret poliitikot. Kouvolassa se vain on jotain uutta ja lytätään. Meilläkin on aika seurata perässä eikä pyrkiä savustamaan jengistä ja rankaisemaan mielivaltaisesti näitä modernin nykypoliitikon tapaan toimivia huhtaloita.

Viime valtuuston kouluverkkopäätös nostetaan Kouvolan Sanomien jutussa erityisesti esiin. Lehti kertoo kolmen suuren puolueen käyneen neuvotteluja tilanteesta vielä valtuustopäivän aamuna. Keskusteltiin siitä, olisiko mahdollista lisätä perheiden vapautta valita lapselle luontainen koulunkäyntialue. Minulle ja varmaan muillekin vihreiden ryhmässä tämä tarkoitti lähinnä Koriaa ja sitä, että sieltä nuoret voisivat halutessaan käydä yläkoulua keskustassa Elimäen sijaan. Vihreä valtustoryhmä kannatti ajatusta lämpimästi. Odottelimme varmasti lähemmäs 80 puheenvuoroa että joku yhteisesti neuvotellun esittäisi. Neuvottelutauoilla kävi selväksi, että suuret puolueet eivät tule sitä esittämään, jolloin Huhtala ilmoitti, että hän esittää sitä jos kukaan muu ei sitä tee. Näin tapahtui.

Minun on vaikea ymmärtää miksi emme olisi saaneet esittää mielestämme tärkeää asiaa kun kukaan muukaan ei sitä tehnyt. Puheenvuorossaan Huhtala ei esittänyt asiaa omanaan vaan nimenomaan toi puheenvuorossaan esiin sen yhteisesti keskustellun taustan.

Minulle tilanne näyttäytyy niin, että yksi on nostettu tikunnokkaan ja hänen tekemisiinsä reagoidaan herkästi. Olen yrittänyt tasapainoilla omissa tekemisissäni. Minusta oikea tapa tehdä kuntapolitiikkaa on toimia juuri kuten Huhtala tekee. Viestimällä aktiivisesti, kertomalla tavoitteistaan julkisesti ja iloitsemalla tärkeistä onnistumisista. Koen, että tähän ei olla vielä ihan valmiita Kouvolassa ja olen tietoisesti ollut aika varovainen siinä mitä kerron. Se tuntuu toisaalta vähän epäreilulta äänestäjiä kohtaan, minusta kaupunkilaiset ansaitsevat päästä mukaan keskusteluun päätettävinä olevista asioista. Esimerkiksi jättimäinen kouluverkkopäätös ei juuri näkynyt nuorten(kaan) kuntapoliitikkojemme somessa, mikä on mielestäni sääli.

Ehkä politiikan on aika Kouvolassakin harpata 50-luvulta tähän päivään. Huhtala tekee sitä jo.