Meillä on paljon nuoria, jotka eivät liiku. Meillä on paljon nuoria, jotka ovat ylipainoisia.

Nämä tiedot ovat viime vuoden hyvinvointikertomuksesta ja koskevat meidän 8-9-luokkalaisia:

• 20% kokee heistä terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.
• vain vähän reilut 25% harrastaa hengästyttävää liikuntaa max 1h viikossa – siis lähes 75% ei hengästy edes tuntia viikossa vapaa-ajalla!
• Noin 18% on ylipainoisia.

Tästä usein vedetään se johtopäätös, että pitää rakentaa uusia halleja, vaikka jääkiekkoiluun, palloiluun ja noin. Olen eri mieltä. Nuori, joka ei liiku, ei lähde liikkeelle vaikka kaupunkiin rakennettaisiin uusi jäähalli tai joku uea monitoimihalli. Se kertaviikkoinen yleisöluistelu ei todennäköisesti muuta häntä kauhean aktiiviseksi uudessa jäähallissa jos hän ei mennyt yleisöluisteluun vanhassakaan eikä hän myöskään liity seuraan sen vuoksi, että pääsee treenaamaan uudessa hallissa. Minusta tämä on jotenkin köyhää ajattelua.

Nuori, joka ei liiku, tarvitsee matalan kynnyksen liikuntapaikkoja. Tuollaisen hallin kulut kaupungille ovat puolisen miljoonaa per halli per vuosi (ja kyllä, tämä on ravisteltu hihasta ja riippuu hallista mutta suuruusluokkaa se kuvaa). Kuntoportaat rakennettiin alle 0,1 miljoonalla ja niiden vuosittaiset hoitokulut ovat rippusia halleihin verrattuna.

Kalliiden hallien sijaan kaupungin kannattaa panostaa matalan kynnyksen liikuntapaikkoihin ja niiden on sijaittava lähellä nuoria. Näitä ovat skeittipuistot, uimahalliinkin pystyy menemään tosi matalalla kynnyksellä vaikka joo, se on juuri sellainen kallis halli, mutta liikuttaa nuorten lisäksi myös mummoja ja pappoja ja siksi siitä kannattaa maksaa. Kun näitä lukuja liikkumattomuudesta katsoo, tulee väkisinkin mieleen, että uimahalliin on rapakuntoisenkin nuoren helppo mennä ja siksi sen on syytä myös sijaita mahdollisimman lähellä tosi montaa nuorta. Koulun pihat kannustavat liikkumaan samoin ulkojäät talvella ja vaikka vieressä oleva hiihtolatu. Liikuntapaikkoja olisi oltava lähellä nuoria.

Saksassa on tosi upeita alakouluikäisille tarkoitettuja vähän hurjempia leikkipuistoja joka puolella. Ne kehittävät tasapainoa, ketteryyttä ja houkuttavat leikkiin ihan huomaamatta. Frisbeegolf on ainakin ulkoilua ja talvella voi pulkkailla ja kesällä pokettaa. Koulun parkourkerhoon on helppo mennä. Tätä kaikkea tarvitaan ja vain luovuus on rajana kun lähdetään miettimään mitä kaikkea oikeastaan voisimme tehdä niin että tulisi liikuttua ihan kuin huomaamatta.

Kun puhutaan liikkumattomista nuorista ei minusta usein ymmärretä millaisesta ryhmästä puhutaan. Moni aktiiviliikkujataustainen katsoo näiden nuorten tilannetta jotenkin ihan väärästä näkökulmasta ja puhuu liikuntaseurojen leikkauksien johtavan liikkumattomuuteen tai siihen että kun halleihin ei investoida, niin nuoret passivoituvat kotisohville.

Se ei mene ihan niin (ja kohta saan taas viestiä, että ihan turhaa vastakkainasettelua Kaisa – mutta kun on ihan turhaa keppihevostelua käyttää liikkumattomia nuoria hallirempan syynä). Meillä on joukko nuoria, jotka liikkuvat aktiivisesti seuroissa, joita vanhemmat tukevat, kuljettavat ja maksavat ja nuori on innostunut ja tämä kaikki on ihan tosi hienoa. Nämä nuoret tarvitsevat halleja – totta kai! Tällä hetkellä me vain teemme tässä kaupungissa tosi isoja rahallisia panostuksia näihin nuoriin ja halleihin jos lähes 75% yläkoulun 8-9-luokkalaisista ei hengästy edes tuntia viikossa. Tulee väkisin fiilis, että heillä ei ole paikkaa, jossa liikkua.

Meillä taitaa olla hirveästi nuoria, joiden vanhempien on vaikea motivoida heitä ulos ja liikkeelle kun käsi hamuaa pleikan ohjainta ja juuri siellä pelissä ovat kaikki kaveritkin. Uusi halli ei tälle nuorelle merkitse mitään – mutta naapurustoon talvella avattava ulkojää tai frisbeegolf-rata voi!

Tällainen 10vee tai 12vee tai 15vee tuskin (tai ainakaan uuden hallin perässä) liittyy mukaan aktiiviurheiluun ja on jo vähän liian vanhakin siihen, mutta ehkä lähtee kaverin perässä koulun jälkeen vanhan liikkasalin parkourkerhoon. Ajattelinkin, että yksi tyhmimmistä päätöksistä mitä olen itse ollut tekemässä, oli viime kaudella näiden lähiurheilupaikkojen lakkautus kun samalla ei pystytty pienentämään kallista halliverkkoa. Yhden kalliin hallin hinnalla olisi ylläpidetty kaikki lakautetut matalankynnyksen paikat, joita nyt yritetään tuupata kyläyhdistyksille ja muille aktiiveille. Kun usein kysytään, että mikä päätös jäi harmittamaan, niin se kyllä jäi.

Olen itse ollut liikkumaton nuori, siksi koen, että ymmärrän tällaisen nuoren sielunmaisemaa ihan tosi hyvin. Siksi luinkin niin ilolla ensi vuoden talousarviota. Liikuntapuolen rahat eivät ole suuret ja käsiinrapistuva halliverkko imee siitä leijonaosan. Silti siellä puhutaan matalan kynnyksen liikuntapaikoista, tasa-arvoisesta liikuntapaikkojen saavutettavuudesta, omatoimisen liikunnan edistämisestä, saavutettavuudesta ja liikuntaan aktivoimisesta. Tämän takana olen ihan täydellä sydämellä! Tervetuloa vuosi 2022, nämä ovat oikeita askelia liikkumattomuuden taklaamisessa.