Hei päättäjä, älä jaa paskaa.

Olen hölmösti luullut, että aikana, jolloin puolitotuudet, huhut ja tietoiset valheet vellovat, on kaikille itsestään selvää olla jakamatta nettijuttuja, joihin ei ehkä itsekään luota. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole yhtään niin itsestään selvää.

Olen vähän pettymyksekseni huomannut, että kuraa on jaettu myös minun lähipiirissäni. Erityisesti nyt koronakeväänä se ei auta ketään eikä mitään vaan lisää vain hämminkiä. Kriittinen saa olla, mutta se on viisasta perustaa vankkoihin lähteisiin.

Disinformaation vanha nimi on suunnilleen propaganda. Sen tekijä haluaa vaikuttaa ihmisiin ja saada heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Jos jaat juttuja, jotka sisältävät disinformaatiota, edesautat disinformaation tekijän pyrkimyksiä. Se ehkä yrittää luoda väärää kuvaa ihmisryhmistä, tutkimustuloksista tai poliittisista tapahtumista. Sen avulla yritetään kenties edesauttaa jonkun ryhmän menestystä vaaleissa tai ihan vaan lisätä yleistä sekaannusta. Se voi näyttää hirmu fiksulta, mutta ei ole sitä. Haluatko ihan oikeasti toimia tällaisen välikätenä?

Vaikka oma tarkoitus olisi vain käydä yhteiskunnallista keskustelua, on eettisesti väärin käydä sitä jakamalla disinformaatiota. Se lisää sonnan ja vääristelyn huomiota ja ihmisten on entistä vaikeampi erottaa totuus valheesta. Muistathan erityisesti oman asemasi. Jos sinulla on vastuullinen asema, jakamaasi kuraa luullaan ehkä asemasi vuoksi todeksi, vaikka et itse niin ajattelisikaan. Sananvapauden mukana tulee aina iso iso vastuu ja vastuu on erityisen suuri, jos juuri sinun sanallasi on painoarvoa ihmisten mielissä.

Koskaan ja ei ikinä kannata jakaa tietoa, jonka lähteet ovat epämääräiset. Se voi olla disinformaatiota, misinformaatiota tai muuten vaan ihan paskatietoa. Sen avulla kammetaan valtaan Trumpia, pönkitetään valtaa Venäjällä tai tehdään jotain, josta sinulla ei ole aavistustakaan. Miksi alistaisit itsesi sellaisen välikädeksi?

Haluat herättää keskustelua vai? Herätä vaan, mutta varmista ensin, että jakamasi postauksen lähteet kestävät päivänvalon. Että se on hyvin tehty. Altista se keskustelulle vasta tämän jälkeen. Älä tee itsestäsi trollin apupoikaa. Olethan viisaampi.

Vähimmällä pääsee jakamalla tietoa, jonka lähteet kestävät päivänvalon. Mediatalo on niin huono, kuin se huonoin julkaisu. Luota faktantarkastajiin tai tee itse pikagooglaus.

Aina joskus jokainen erehtyy ja tulee ehkä jakaneeksi kuraa. Ajattelen, että poliittisena päättäjänä minulla on erityinen vastuu jakamistani jutuista ja haluan, että ihmiset voivat luottaa artikkeleihin joita linkkaan tai tietoon jota jaan. Salaliittojen ja yhteiskunnallisen epäilyksen kylväminen ei ole se tie, jolla haluan kulkea. Keskustelua voi ja pitää herättää, mutta se on tehtävä kestäviin lähteisiin vedoten. Peace.

Unelmoi henkesi edestä kouvolalainen

Olen miettinyt kuinka paljon kannattaa unelmoida Kouvolan kaupungin tulevaisuuden suhteen.

Unelmointi on hirveä ja loukkaava sana aikana, jolloin lomautamme henkilöstömme. Rahamme eivät riitä edes palkkoihin. Miksi siis unelmoida? Miksi emme keskity vaan hoitamaan kuntalain velvoittamaa perustehtäväämme: palveluiden tuottamista kaupunkilaisille. Unelmahötöstä sai Jutta Urpilainen kuulla koko demaripuheenjohtaja- ja ministeriaikansa. Käyttäisin sanaa visiointi, jos se ei olisi niin lattea ja kulunut.

Ajattelen, että jos emme unelmoi ja nimenomaan unelmoi isosti, näivetymme. Unelmoimatta jättäminen merkitsee, että meillä ei ole varaa järjestää palveluita kuin maksimaalisen keskitetysti. Nykyisen 34 koulun ja päätetyn noin 20 koulun sijaan kenties päädymme 6 peruskouluun koko kaupunkiin. Nimenomaan nyt täytyy unelmoida. Nyt on pakko unelmoida henkemme edestä. Täytyy uskaltaa ajatella isosti ja tavoitella jotain nykyistä paljon enemmän tai päädymme säästämään ja säästämään ja lopulta viimeinen sammuttaa valot.

Minulle unelmointi merkitsee sen supervahvuuden löytämistä, jonka nostaa meidät tästä talouden suosta. Se on jotain, joka tekee meistä kiinnostavan ja innostavan. Se rakentaa elinvoimaa, tuo virtaa meille kaikille, että meidän ei tarvitsisi vetää töpseliä irti.

Kuuntelin Kouvolan 10-vuotissynttäriseminaarissa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaraa. Hän kannusti miettimään mikä on Kouvolassa erityistä ja kehittämään ( tai unelmoimaan!) kaupunkia sen pohjalta. 10 ensimmäistä asiaa eivät usein ole olennaisia tai ovat latteita tai itsestään selviä, vasta niiden jälkeen ehkä löydetään joku omaleimainen juttu, vahvuus jonka päälle rakennetaan.

Mietin, mitkä ovat ne kymmenen perusvahvuutta, mitä Kouvolasta sanotaan (siis ne, joihin Vaattovaaran mukaan ei kannata rakentaa tulevaa unelmaa, koska ne eivät vai ole hirveän kiinnostavia):

  1. sijainti pääkaupunkiseudun lähellä
  2. logistiikka
  3. urheilukaupuki
  4. kaupunkia ja kyliä – monipuolisuus
  5. rautatie
  6. varuskuntakaupunki
  7. tapahtumakaupunki
  8. hyvä arki
  9. betonihelvetti
  10. matkailukaupunki – Repovesi, Tykkimäki, Verla

Jos unohdan kaiken tämän itsestään selvän ja lähden unelmoimaan – ja oikeasti rakentamaan! – Kouvolan tulevaisuutta omaleimaisemmin kaiken tämän perus markkinointi-strategiajutun ulkopuolelta, niin mistä unelmoin? Minkä tunnistan Kouvolan kantavaksi vahvuudeksi?

Hitto miten vaikea tehtävä!

Okei. Yritän rohkeasti. Mitkä voisivat olla tulevia vahvuuksiamme out of the box:

  1. Kouvola – yliopistokaupunki
  2. Kouvola – yhteen hiileen puhaltamisen mestari
  3. Kouvola – the river
  4. Kouvola – lähibönde
  5. Kouvola – Suomen parhaat naapurit

Äääk, tämä on hirveän vaikeaa. Auta mua! Mikä on se vahvuus, johon tulevaisuuttamme lähtisimme rakentamaan, josta unelmoimme yhdessä?

Jotenkin tykkään lähiböndestä.

Lahti ja Lpr pelaa liigaa, Kouvola on divarissa

Kateellinen. Kateellinen. Kateellinen. Hirveän kateellinen, oli päällimmäinen fiiis, kun katsoin Helsingin rautatieaseman mainosbanneria junasta astuessani vähän ennen joulua.

Tunti Lahteen, kaksi Lappeenrantaan, luki mainoksessa. Ja Kouvola siinä välissä! Ja meidän halvat asunnot, teki mieli huutaa jokaiselle asemalla olevalle. Tulkaa meille. Olin hirveän kateellinen, mutta mainos oli todella onnistunut. Hyvä Lappeenranta, hyvä Lahti, juuri noin minäkin olisin tehnyt.

Päätavoitteeni koko sen ajan kun olen kuntapolitiikkaa tehnyt, on ollut saada Kouvola pääkaupunkiseudun imuun. Sieltä meille asukkaita, veronmaksajia, lapsia kouluihin ja yrittäjiä. Sieltä elinvoimaa. Tätä olen tavoitellut vuosia.

Juuri siksi mainos oli niin nerokas. Se oli paikassa, jossa junaa käyttävät liikkuvat, jossa ihmiset menevät töihin. Ehkä he huomaavat, että voivat hienoisella junamatkan pidentämisellä saavuttaa paljon hyvää elämäänsä, vaikka huomattavasti edullisemman asunnon, jolloin rahaa jää joko parempaan asumiseen tai muuhun käyttöön – matkusteluun tai harrastuksiin ja arki voi silti olla kaikin puolin toimivaa.

Kouvolan iso ongelma on, että ihmiset eivät tiedä missä se sijaitsee. Joillain Kouvola ja Kokkola menevät sekaisin – sikäli aika iso ongelma Kouvolalle, että Kokkola sijaitsee lähemmäs 6 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, kun Kouvolasta pääsee puolessatoista tunnissa junalla pääkaupunkiin.

Olisi hirveän tärkeää kirkastaa kuvaa Kouvolan sijainnista. Olemme tosi lähellä. Tästä syystä tykkäsin Kouvolan ”Itä-Helsinki” -mainoksista ennen asuntomessuja, se korosti sijaintiamme ja siinä pelattiin hyvin fiilistekijöillä.

Juuri kun olin ehtinyt toipua joulukuistesta kateuskohtauksesta, avasin Hesarin kylkiäisenä tulleen isosti promotun Maailma 2020 erikoislehden. Ja kukas se siellä mainostikaan – no Lahti tietysti – aukeaman mainoksella Euroopan ympäristöpääkaupunki -statuksellaan.

Mainos ei ollut ihan aseman bannerin veroinen tehokkuudessaan, mutta sen tavoitteet olivatkin ihan toisenlaisia. Nyt pelattiin sijainnin sijaan imagolla. Haluttiin rakentaa kuvaa edelläkävijäkaupungista. Modernista, kehittyvästä ja tulevaisuuteen katsovasta paikasta asua ja elää. Kuka nyt ei sellaisessa kaupungissa haluaisi asua.

Tämän jälkeen minuun iski itsesääli. Voi prkl, mitä minä Kouvolassa vuosikausia oikein hommaan kun mitään ei tapahdu. Pelaamme divarissa näiden muiden kaupunkien pelatessa liigaa. Miksi en pääse kehittämään tätä kaupunkia ja viemään asioita eteenpäin? Miksi kaikki aika menee hirvittäviin velloviin taisteluihin talouden suossa? Taisteluun, joka kylvää epäluuloa poliittisten ryhmien välille, epäuskoa kaupunkilaisissa poliittisiin päättäjiin ja ihan järjetöntä turhautumista siihen, että koskaan saamme kaupungin talouden rakenteellisesti tasapainoon – menot vastaamaan tuloja – ja meille jäisi sen jälkeen aikaa kehittää tätä paikkaa paremmaksi, panostaa elinvoimaan, tavoitella parempaa tulevaisuutta nykyisen kurjistumisen sijaan.

Pääsin itsesäälin yli. Yleensä pääsen aika nopeasti, sillä en ole masentuvaa tyyppiä vaan pikemmin tulevaisuuteen uskova ja ratkaisuja hakeva.

Hyväksyn sen, että tällä valtuustokaudella päätavoite on varmaan vaan saattaa kaupungin talous jotakuinkin tolpilleen. Tämä valtuustokausi kestää kevääseen 2021. Toivon, että jengi, joka kuntavaaleissa huhtikuussa 2021 valitaan viemään tätä kaupunkia eteenpäin, pääsee aloittamaan tilanteessa, jossa he voivat kohdistaa pääenergian tulevaisuuden rakentamiseen ja kehittämiseen. Minä voin olla se kakkapää, joka joutuu tekemään talouden kannalta ne ikävät, mutta välttämättömät päätökset.

Niin kauan kuin hangoittelemme vastaan ja kieltäydymme saattamasta kaupungin taloutta tolpilleen, pelaamme auttamatta divarissa Lahden ja Lappeenrannan pelatessa liigaa. Talouden niistäminen, jatkuva säästäminen vie kaiken energian ja halvaannuttaa kehittämisen ja kyvyn katsoa tulevaisuuteen.

Toivon, että vielä koittaa päivä, jolloin astun junasta Helsingin rautatieasemalla ja näen suuren bannerin, jossa lukee – niin mitä siinä oikein lukeekaan?

Puolitoista tuntia Kouvolaan.

Kouvola – Itä-Helsingissä parasta arkea.

Kouvola – puolitoista tuntia ja tuplasti neliöitä.

Tunti ja muutama minsa kotiin. Kouvola. [No joo, tämä vasta itäradan jälkeen]

Mitä muuta kirjoitamme banneriin?

Olin väärässä

Politiikassa sanotaan ihan hirveän harvoin jos koskaan, että olin väärässä. Haluaisin kertoa siitä, kun olin kerran oikein komeasti väärässä. Minulle väärässä oleminen on lähinnä oppimiskokemus. Seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Mutta siis se väärässä oleminen.

Olin työryhmässä, jonka tehtävänä oli palkata tilapalveluihin uusi johtaja. Ei kuulosta kauhean jännittävältä, tiedän. Oikeastaan tilat ovat hirveän tärkeät. Meillä on satoja tiloja ja uusiin investoidaan satoja miljoonia seuraavien kymmenen vuoden aikana. On tärkeää, että tilapalvelut ovat kunnossa ja niillä on erinomainen johtaja. Valituksi tuli Juha Jormanainen. Minä olin eri mieltä. Jos olisin yksin saanut päättää valituksi olisi tullut aivan toinen henkilö, joku joka vaikutti minut luovuudella, kehittämisideoilla, laajalla visionäärisyydellään. Häneen verrattuna Jormanainen oli lähinnä harmaa toteuttaja. Voi miten typerä olinkaan.

Onneksi meillä oli työryhmässä minua viisaampia ja heidän avullaan valittiin Jormanainen. Tänään samainen Jormanainen valittiin vuoden esimieheksi Kouvolassa. Hänen aikanaan tilat Kouvolassa on laitettu järjestykseen. Me tiedämme mitä omistamme (aiemmin emme!!!), meillä on tarkempi tieto rakennusten korjaustarpeesta ja pidemmän linjan suunnitelmat siitä, mitä rakennetaan ja milloin. Työ on ollut valtava ja sitä johtamaan tarvittiin juuri oikea tyyppi. Minä olisin valinnut aivan väärän.

Minulle ei koskaan ole ollut mitenkään vaikeaa sanoa tehneeni väärän päätöksen, tunnustaa, että en jotain ymmärrä tai sanoa, että jonkun asian päättäminen on vaikeaa. Joillekin se ei ole kovin helppoa luulen, mutta olemme erilaisia.

Pelkästään vuosi 2019 on tarkoittanut 444 pykälää kaupunginhallituksessa tehtyjä päätöksiä. Niihin varmasti mahtuu myös vääriä päätöksiä. Minusta on hirveän loogista ja ymmärrettävää, että jotkut päätöksistä ovat vääriä ihan niin kuin olisin jättänyt Jormanaisen valitsematta.

Oppimiskokemus? Seuraavalla kerralla minun on ymmärrettävä paremmin (oli kyseessä sitten palkattava henkilö tai jokin toiminto) nykytila ja sen heikkoudet ja pohdittava mitä muutokseen tarvitaan. En voi itsekkäästi ajaa läpi asioita tai ominaisuuksia, joita itse arvostan ja pidän tärkeinä vaan minun on huomioitava reunaehdot paremmin. Kuulostaa ehkä tosi hämärältä, selkosuomeksi se tarkoittaa varmaan, että on tunnettava lähtökohdat vahvemmin.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että hyvästä tahdosta huolimatta todennäköisesti tekee virheitä niin elämässä yleensä kuin kuntapolitiikassa erityisesti. Ne on syytä tunnistaa, jotta niistä voi oppia. Jos omia virheitään ei voi tunnistaa, ei koskaan voi kehittyä paremmaksi.

Siksi haluan lämpimästi onnitella Kouvolan vuoden esimiestä Juha Jormanaista!

Kokoomuksen valtuustoryhmä kirjoitti Kouvolan Sanomien Lukijalta-palstalle tiukkasävyisen tekstin, jossa kaupunginhallituksen sisäisiä ongelmia nostetaan esiin.

Tuhannen kertaa olen miettinyt, miten ratkoa kaupunginhallituksen ongelmia. Olemme tilanteessa, jossa keskustelu ei tunnu auttavan. Siksi kiitän Kokoomuksen valtuustoryhmää rohkeudesta ja kommentoin heidän esiinnostamiaan asioita.

Tummennetut tekstit ovat suoria lainauksia valtuutettujen yhteiskirjoituksesta.

KOK: Jos esitykset eivät miellytä, saavat viranhaltijat usein osakseen nokittelua, vähättelyä ja ansaitsematonta arvostelua.

KAISA: Totta. Kielenkäyttö on ollut usein pisteliästä ja henkilöön käyvää.

KOK: Viranhaltijoiden ammattitaitoa kyseenalaistetaan ja heitä syytetään surutta jopa tarkoitushakuisiksi.

KAISA: Osittain totta. Ammattitaitoa ja osaamista kyseenlaistettu. Tarkoitushakuisuudesta syyttämistä en äkkipäätä muista, mutta en toisaalta ihmettelisi jos näin on tehty.

KOK: Huutamisesta, jyräämisestä, mollaamisesta ja vähättelystä on tullut arkipäivää. Jopa uhkailusta.

KAISA: Totta: huutaminen, jyrääminen, mollaaminen ja vähättely. Vähätellään oman puolueen kavereita, viranhaltijoita ja muiden puolueiden jäseniä, jotka sattuvat olemaan eri mieltä.

Uhkailua en mielestäni ole suoraan todistanut, se on niin vahva sana, että varon käyttämästä sitä. Tosin minua on asiattomasti syytetty uhkailusta.

KOK: Hallituksen kokouksissa on tällä vaalikaudella itketetty osallistujia useita kertoja.

KAISA: Totta. Minäkin itkin kerran. Empatiasta ja voimattomasta kiukusta lannistettua ja väsytettyä ihmistä kohtaan.

KOK: Tällaisilla pöyristyttävillä toimintatavoilla emme saa kaupunkia nousuun, ja kaupungin todellinen kehittäminen tuntuu halvaantuneen täysin sisäisiinristiriitoihin.

KAISA: Totta. Asioita ei edistetä rakentavasti yhdessä. Uskon samoin Kokoomuksen kanssa, että varsinkin kaupungin kehittäminen halvaantuu kun päätöksentekokyky on näin heikko.

KOK: Kaupunginjohtaja Marita Toikka nauttii kaupunkilaisten ja kokoomuksen valtuustoryhmän täyttä luottamusta. Samaa ei välttämättä voida sanoa kaikista kaupunginhallituksen jäsenistä ja johtohenkilöistä.

KAISA: Totta, kaupunginjohtaja nauttii myös minun täyttä luottamustani ja ihailen hänen rohkeuttaan, kunnianhimoa ja kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa. Kaikki kaupunginhallituksen jäsenet ja poliittiset johtohenkilöt eivät nauti luottamustani.

KOK: Äänimääriä ja titteleitä enemmän ihmisestä kertoo se, miten hän kohtelee toisia ihmisiä.

KAISA: Niin totta.

KOK: Asiallisen ja toisia kunnioittavan käytöksen pitäisi olla politiikassakin itsestäänselvyys.

KAISA: mutta se ei ole ollut. Kun asioita on nostettu esiin, ei näy merkkiäkään että tähän pyrkimisestä. Ei ole halua muuttaa toimintatapoja, kun itsessä ei nähdä mitään vikaa. Ei ole ymmärrystä siitä, että maailma vuonna 2019 ei ole sellainen, jossa voit vähätellä, lannistaa tai jyrätä muita, jos se koskaan sellainen on ollutkaan. Kenties joskus oli aika, jolloin näin toimimalla ei joutunut vastuuseen teoistaan, mutta enää se ei mene niin. Vaikka kuinka jyräisitte ja vaientaisitte omat poliittiset ryhmänne, minua ette lannista.

Tuntuuhan se hämmentävältä, että samaa asiaa päätetään ensin lautakunnassa, sitten se menee kaupunginhallitukseen ja merkittävimmät lopulta vielä kaupunginvaltuustoon. On asiantuntijalautakunta, kuten vaikka kasvatus- ja opetuslautakunta, jotka päättävät vaikka kouluun liittyvän asian. Kuulevat asiantuntijoita, keskustelevat perin juurin ja sitten asia menee kaupunginhallitukseen, jossa koko rumba lähtee taas käyntiin ja huonoimmillaan päätetään jotain aivan muuta. Ei kauhean linjakasta.

Kouvolan Sanomissa 28.11. nostettiin esiin erilaisia näkemyksiä: ovatko lautakunnat kumileimasimia vai eikö lautakuntiin luoteta? Politikoiko kaupunginhallitus ja siksi sorkkii lautakuntien tekemiä päätöksiä?

No ihan varmasti kaupunginhallitus politikoi. Me teemme poliittisia päätöksiä. Lautakuntakin politikoi, sekin tekee poliittisia päätöksiä. Uskon kuitenkin, että lautakunnan pj:t eivät jutussä ei tarkoittaneet politikoinnilla ihan tätä. En oikeastaan tiedä mitä he tarkoittivat enkä viitsi arvuutella, mutta kerron oman näkemykseni, vaikka kukaan ei ole sitä kysynyt.

Kun asia tulee minulle päätettäväksi kaupunginhallitukseen, perehdyn siihen. Perehdyn erityisesti siihen, miten asia on käsitelty lautakunnassa. Onko päätös ollut yksimielinen vai miten on edetty? Lautakunnan yksimielinen päätös on vahva signaali, että asia on hyvällä mallilla. Koska minä teen päätöksen asian suhteen, en kuitenkaan voi tuudittautua ajatukseen, että kun lautakunta on asian päättänyt, on se kunnossa. Minun täytyy tehdä päätös vielä aivan itse, koska joudun kantamaan siitä myös vastuun.

Kaupunginhallituksessa ei aina ole asiantuntijaa joka aiheesta paikalla, koska asioita on niin paljon ja laidasta laitaan ja kokousten kesto tunteja. Joskus asia jää tämän vuoksi pöydälle. Viimeksi näin kävi Sarkolan koulun suhteen. Emme saaneet selkeitä perusteita miksi on päädytty betonirunkoon eikä puuhun. Viikon ajan saimme lisätietoja, aika paljon myös lobbausviestiä ja seuraavassa kokouksessa asia esiteltiin meille. Olimme hyvin informoituja, mutta käsittelimme asiaa, johon oli todella erilaisia asiantuntijamielipiteitä rakentamisen eri asiantuntijoilla. Kävimme keskustelun asiasta ja tiedostimme tekevämme erilaista päätöstä kuin lautakunta.

Minun on vaikea ymmärtää, että voisin toimia toisin. Kyse ei ole luottamuksesta tai luottamuspulasta lautakuntiin vaan vastuun kantamisesta. Hallintosääntö velvoittaa kaupunginhallitusta tekemään päätökset. Kukaan ei voi olla kumileimasin, ei varsinkaan kaupunginhallitus, jolla on harteillaan kaupungin toiminnan johtaminen sekä velvollisuus tehdä päätökset niissä asioissa, jotka hallintosäännön mukaan meille kuuluvat.

Kyse on hallintosäännön määrittelemästä työnjaosta. Jos tähän ei olla tyytyväisiä, on muutettava hallintosääntöä. Onko ylipäätään tarpeellista käyttää läheskään näin paljon asioita vielä kaupunginhallituksessakin? Minulla ei ole mitään erityistä hinkua päättää kaikista lukemattomista asioista maan ja taivaan välillä. Olisin valmis muuttamaan järjestelmää siten, että lautakuntakäsittelyn jälkeen ei enää niin moneen asiaan tarvittaisi kaupunginhallituskäsittelyä. Olen tähän valmis, koska nimenomaan luotan lautakuntiin ja niissä tehtävään työhön.