Kun päätöstä asuntomessuista tehtiin kaupunginvaltuustossa viime valtuustokaudella olin aidosti epätietoinen. Minua vaivasi miljoonapanostus messuihin kun kaupungin talous oli surkeassa jamassa. Messut kuitenkin saivat liki koko valtuuston ehdottoman tuen. Meitä kriittisiä leimattiin lähinnä ankeuttajiksi ja näivettäjiksi.

Tänä kesänä ne viimein koittivat. Alun perinhän meillä piti olla aseman viereen rakennettuna matkakeskuksen tapahtuma-areenoineen tähän kesään mennessä. Se ei kuitenkaan toteutunut, koska hankkeelle ei löytynyt hotellin pyörittäjää. Messut joka tapauksessa koittivat ja Korian Pioneeripuistoon on rakentunut aivan uusi kaupunginosa, jonka asujat ovat avanneet kotinsa sadalle tuhannelle messuvieraalle.

Minäkin päätin tuolloin muutama vuosi sitten kaupunginvaltuustossa uskoa messuihin ja päädyin ehkä vähän pitkin hampain tukemaan messuja. Oliko päätös järkevä? Ainakin kaupungin taloustilanne on vielä paljon huonommassa kunnossa kuin tuolloin. Miten messukuukausi on mennyt? Onnistuimmeko vai epäonnistuimmeko?

Mikä asuntomessuilla onnistui?

Keskusta stailattiin aika pienellä rahalla pirteän näköiseksi. Katuihin tehtiin maalauksia, liimattiin opastetarroja ja haluttiin kaikin keinoin tehdä keskusta houkuttelevaksi ja helpoksi liikkua.

Asuntomessuparkki oli raviradalla aika kaukana messualueesta. Tämä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi. Jokaisessa messubussissa päästiin kertomaan messuvieraille Kouvolasta, hehkuttamaan kaupunkiamme. Aika loistava markkinointitilaisuus. Oppaat saivat kiitosta niin vierailta kuin paikallisilta yrittäjiltäkin.

Asuntomessuille rakentui Pioneeripuiston asuinalue. Alue on houkutteleva. Siinä limittyvät mielenkiintoisesti vanha venäläisten kasarmien arkkitehtuuri uuteen kotitaloasumiseen. Yhdessä ne muodostavat jännittävän kokonaisuuden verrattuna asuinalueeseen, joka rakennettaisiin nollasta uusiksi. Historia antaa kerroksellisuutta, omaleimaisuutta ja luo alueelle identiteettiä ja tarinan. Juuri tarinoita nykyajassa metsästetään.

Messutapahtuma rakennettiin varmalla kädellä ja saatiin toimiva kokonaisuus, jossa kaikki pelasi. Erityisesti iloitsin nähdessäni paljon nuoria kesätyöntekijöitä alueella eri tehtävissä. Varmasti kiva kesäduuni.

Kouvola esittäytyi alueella hienosti. Olin ihan valtavan ylpeä. Yrittäjiä oli paljon mukana aivan pienistä mikroyrityksistä suurempiin paikallisiin rakennusalan yrityksiin. Messujen Kouvola shop näytti hyvältä ja kaupunki teki hienosti mahdollistaessaan pienellä rahalla osallistumisen messuille kädentaitajille.

Ehkä iloisin yllätys messuille minusta oli varhaiskasvatuksen mukanaolo. Vieraat pääsivät tutustumaan päiväkotibussiin (tällekin olin itse asiassa tosi kriittinen kun päätöstä tehtiin, mutta bussi on ilmeisesti osoittautunut pidetyksi. Hyvä niin.) Lisäksi oli mahdollista tutustua alueen kunnostettuun päiväkotiin ja sähköfillariin, jolla päiväkodin työntekijä pääsee retkelle muutaman lapsen kanssa. Kaikkia näitä esitteli varhaiskasvatuksen henkilökunta asiantuntevasti ja ystävällisesti. Vaikka pääsin vierailemaan vasta aivan messujen viime päivinä, jaksettiin silti kertoa ja hymyillä. Tämä kaikki on juuri sitä, millaista kuvaa haluamme kertoa Kouvolasta. Erityiskiitos messuesittelystä varhaiskasvatukseen!

Mikä ei mennyt aivan putkeen?

Olisin toivonut enemmän innostusta kaupungin ulkopuoleta muuttamaan Kouvolaan. Minulle jäi kuva, että uusia veronmaksajia ei juuri saatu.

Tein pienen vapaamuotoisen kyselykierroksen eri alojen paikallisille yrittäjätutuille. Näkyikö asuntomessut myynnissä? Tähän oli ilmeisen vaikea vastata. Oli yrityksiä, jotka kertoivat asuntomessujen selvästi parantaneen myyntiä. Näitä ei kuitenkaan ollut montaa. Toisaalta edelliskesä oli hellekesä ja tämä kesä viileämpi, jo se vaikuttaa myynteihin.

Osa yrittäjistä teki jo ennen messuja selvän analyysin tilanteesta: asuntomessuvieraista hyötyvät vain messualueella olevat yritykset, mahdollisesti huoltoasemat ja ehkä joku pikaruokapaikka. Keskustaan eivät nämä yrittäjät uskoneet vieraiden juuri tulevan. Vaikka ihmisiä liikkui vähän tavanomaista enemmän, eivät he jättäneet rahaa, sanoi eräs. Aniharva tuli messualueelta keskustaan, kertoi toinen yrittäjä. On sääli jos messuvierailta ei saatu euroja paikallisille yrittäjille.

Keskustaan oli hankittu muutama kymmenen puista toripöytää käsityöyrittäjien ja muiden omia tuotteitaan myyvien käyttöön. Pöydät lojuivat tyhjinä. Kauppakeskus Manskissa markkinoitiin sisätoria. Kun sinne messujen lopulla kurkistin, oli näkymä lähinnä ankea. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Seuraavat pöytähankinnat tms. on kyllä suunniteltava paremmin yhteistyössä yrttäjien tarpeita kuunnellen. Nyt meillä on kuitenkin siis muutaman kymmenen tuhannen euron investointi kymmeniin toripöytiin. Toivottavasti niille löytyy käyttöä vaikka Kaunisnurmen vanhan ajan markkinoilta.

Messujen jälkeen

Minua ei kiinnosta sisustus eikä rakentamisen uudet tuulet tai talotekniikka. En piittaa trendiväreistä enkä erilaisista valaistusratkaisuista. Mietinkin onko messuilla mitään annettavaa minulle. Oli annettavaa. Pioneeripuisto on kiinnostava asuinalue leikkipuistoineen ja palan halusta fillaroida katsomaan paikkoja ja seurata alueen kehitystä kun messuhurlumhei on ohi.

Kouvolassa halutaan panostaa tapahtumiin ja matkailuun. Kaikessa tässä on varmasti potentiaalia, mutta se on tehtävä harkiten. Eivät ihmiset mitenkään lompakko auki kulje messuilla, sanoi yksi Kouvola yrittäjä. Liikaa hypetystä keskimääräisen matkailijan kuluttamista euroista kannattaa välttää. Jos luodaan mielikuvia, että nyt satatuhatta ihmistä tulee ja jokainen on innolla valmis kuluttamaan, ollaan ehkä vähän hakoteillä. Jos matkailija käy messuilla (26€ sisäänpääsy, tästä osa kaupungille + parkkitulot), syö messuilla lounaan 16 euroa ja jäätelön 3,80 euroa ja ajaa illaksi kotiin, niin ei siitä kovin suuria eurovirtoja vielä paikalliseen elinvoimaan jää.

Ihmiset eivät enää kovin mielellään osta tavaraa tai matkamuistoja, minun kokemusteni mukaan yhä vähemmän, mutta ovat valmiit panostamaan hyvään ruokaan tai ostamaan vaikka pussin erikoiskahvia tai jotain muuta syötävää mukaan. Shoppailukin – kaupoissa hyvin vuoksi kiertely – alkaa olla vähän so last season. Jos haluamme matkailun tuovan elinvoimaa kaupungiin, miten saamme tuloja matkailijoilta? Kimolan kanavan valmistumisen myötä meillä olisi hyvä olla tähän nykyistä vahvempi vastaus.

Ja sitten jossitteluosuus. Kannattivatko messut? Mielestäni lopulta kuitenkin kyllä. Saimme uuden hienon kaupunginosan. Kouvolaa on markkinoitu lukuisissa tv-ohjelmissa, kymmenissä lehtijutuissa, blogeissa ja ihmisten kesäkohtaamisissa. Kymmenet tuhannet messukävijät ovat saaneet rautaisannoksen Kouvola-tietoutta. Olisi hyvä tehdä analyysia messujen euromääräisistä vaikutuksista. Suhtaudun kriittisesti suuriin euromääriin, joita messujen etukäteen luvattiin kaupunkiin tuovan, mutta messujen merkitys on enemmän kuin yritysten yhden kuukauden myynti ja sen nostattaminen. Meillä on ollut tekemistä Kouvolan kaupunkikuvan kirkastamisessa. Messut ovat olleet yksi tärkeä osa tätä työtä.

Kaupunginhallitusarkea

Monelta tuut, kyselevät lapset aina maanantaisin. Ja aina selitän, että en tiedä. Kokous loppuu kun asiat on käsitelty. Kenen vieressä istut, kysyi tänään 3vee. Jarin (Käki, ps) ja Juhan (Huhtala), vastasin. Onks ne kivoja, jatkoi 3vee. On tosi kivoja sanoin. Onhan ne. Käen Jarille jätin viime viikolla mun peruskoulun hissan kokeen tehtäväksi ja lupasin arvioida sen jos hän sen tekee. Saas nähdä miten on Venäjän vallan aika hallussa.

Kaupunginhallitus kokoustaa liki joka maanantai. Tämmöinen on mun aika tyypillinen setti.

Esityslista tulee ke. Silmäilen otsikot läpi: onko jotain mitä pitäisi selvittää hyvissä ajoin tai kysellä viranhaltijoilta. Jos jotain on, täytyy kysymykset saada laitettua mielellään to, ihan viimeistään pe. Johtavat viranhaltijat vastaavat sähköposteihin kyllä viikonloppunakin. Jos asioita on selviteltävä ryhmien välillä, on tässä vaiheessa hyvä kilauttaa kaverille.

Listan käyn ajatuksella läpi viikonloppuna (koska työt…). Laitan Kouvolan vihreiden keskusteluryhmään avauksen listan keskeisimmistä asioista ja kyselen omilta valtuutetuilta jos listalla on jotain heidän lautakunnistaan. Pyydän vihreältä valtuustoryhmältä kommentteja, jos käsittelyssä on jokin asia, jossa ryhmän mielipide on jo tässä vaiheessa merkityksellinen.

Päätöksenteon pitää minusta pyrkiä linjakkuuteen. Haluaisin, että vihreä linja pätee lautakunnasta kaupunginhallitukseen ja valtuustoon eikä muutu matkalla. Se on mielestäni johdonmukaista. Aina siihen ei päästä, mutta usein mielestäni kyllä. Minusta arvopohja on kuitenkin yhtenäinen ja isot linjanvedot tehdään hyvissä ajoin.

Maanantaina on varsinainen kokouspäivä. Tulen kaupungintalolle kahden maissa. Minusta on hyvä olla tavoitettavissa mahdollisiin käytäväkeskusteluihin. Huhtalan Juhan kanssa palaveeraamme puoli tuntia ennen kokousta ja käymme läpi listan asiat, että olemme samalla kartalla kokouksesta.

Ja sitten aloitetaan kokous. Hallintojohtaja pitää nimenhuudon. Ihmiset vastaavat ”paikalla” tai ”olen”. Minä vastaan ”joo”. En tiedä miksi.

Sitten aletaan käydä läpi aluksi isot ajankohtaisasiat esim. Kymsotesta tai muuta merkittävää tuloillaan olevaa. Sitten listaa kohta kohdalta. Harri Helmisen tapa johtaa keskustelua on salliva ja keskusteluun kannustava. Se on minusta hyvä, vaikka kokous toki usein pitkittyy. Muutaman tunnin istumme ihan taatusti, oli lista millainen hyvänsä. Yöhön ei ole vielä mennyt, alkuiltaan kyllä.

Joskus tulen puolijuoksua kotiin, jotta ehdin heipata lapset ennen heidän nukahtamistaan. Usein ehdin hyvin nähdä, aina en ehdi. En tiedä mitä he tästä kokousrumbasta ajattelevat, ymmärtävätkö, että aika on aina pois heiltä? Kokoustan kuitenkin hyvällä omalla tunnolla. Yhden asian olen lopettanut. Aiemmin puhuin vähän nauraen, että harrastan kuntapolitiikkaa ja että minulla ei ole muita harrastuksia. Harrastukseksi en tätä enää koskaan sano. Se jotenkin aliarvioi tämän rumban. Tämä on luottamustehtävä, johon ihmiset ovat minut äänestäneet.

Kuluu kaksi päivää ja uusi esityslista on tullut.


Olen aloittanut yhteiskuntaopin lukiokurssilla hyvinvointivaltion käsittelyn näyttämällä opiskelijoille ensin Bernie Sandersin presidenttikampanjaan tehdyn Suomea ja Pohjoismaita ihannoiden esittelevän kampanjavideon. Sen jälkeen olemme opiskelijoiden kanssa kuunnelleet Palefacen Helsinki – Shangri-Lan. Sitten on pohdittu mikä on totuus Suomesta hyvinvointivaltiona. Olemmeko Sandersin amerikkalaisille esittelevä tasa-arvon, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tyyssija vai Palefacen kouluampujien, asunnottomuuden ja syrjäytyneiden Suomi? Totuus lienee jossain puolivälissä, niinhän se usein on.


Sama kahtiajakoisuus tuli mieleen kun selailin uutta Visit Kouvolan kiiltäväsivuista Kouvola-esitettä. Esitteestä huokuu valtava tarve todistella, että Kouvola on jotain muuta kuin Kouvolan keskusta. Juttu toisensa jälkeen alkoi sanoilla: olemme jotain paljon enemmän. Olemme Tykkimäki, Verla ja Repovesi. Olemme hyvää arkea ja huippu-urheilua. Olemme maaseutua. Kyliä ja taajamia.


Minä suhtaudun kauhean huonosti ylistyslauluun. Se luo minulle väkisinkin tunteen, että jotain peitellään. Kaiken kiiltäväsivuisen takana lymyää se, mitä emme halua sanoa. Olemme väestön vanhenemista, betonista keskustaa ja isoja talousongelmia. Olemme nurkkakuntaisuutta ja oman edun puolustamista.


Olemme hypänneet itseruoskinnasta silmittömään itsekehuun. Se on varmasti psykologisesti ymmärrettävä askel, mutta jotenkin se vaivaa minua. Aivan kuin Suomi ei ole Bernie Sandersin kampanjan esittämä onnela eikä Palefacen Helsinki – Shangri-La, on totuus Kouvolastakin jossain siinä välissä.


Totuus on paljon kiinnostavampi kuin ylistyslaulu. Totuus on rosoinen ja persoonallinen, se hyväksyy että samassa ilmiössä, maassa tai kaupungissa on monia puolia. Totuus on rehellisempi ja herättää enemmän tunteita. Jopa kaupunkimarkkinoinnissa.


Kouvolan päättäjät haastettiin osallistumaan Kouvolan runokilpailuun, joka järkätään 10vee synttäreiden kunniaksi. Ehkä yritänkin, vaikka olen aina ollut aivan onneton runojen suhteen. Tällaisia hajatelmia luonnostelin. Saa nähdä muotoutuuko tämä joksikin.


Mun Kouvola on …

aseman katosta tippuva betonilaasti, kuntayhdistyminen kivuliaasti. Ruostunut höyryveturi ja Kiinan-junan lastauslaituri.
Suomen suurin ratapiha, keittiössä paistuva sika-nautajauheliha.

Tehtaan piiput ja sellun keitto. Manskarilla Kouvojen vapaaheitto.

Pikkukakkosindeksi ja perhearki, leikkipuistot ja skeittiparkki.
Suoratamo ja juhlapuheiden paatos, napakoiden napina ja Manskin katos.

Aamun herätys, kahvi, lehdet ja puuro, kuntakeskusten välinen epäluulo.

Tarhatie ja koulun piha, Käyskillä kastunut paidanhiha. Synttärikakku ja sen kerman kuohkeus, meissä vahvistuva tulevaisuususko ja rohkeus.


Miksi äänestäisin Juha Huhtalaa?

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi olen näissä vaaleissa Juha Huhtalan takana hänen kampanjapäällikkönään. Enkö halua itse kansanedustajaksi? Enkö tue naista? Miksi en valinnut korkeakoulutettua ehdokasta? Miksi miksi miksi?

”Vähän kuin itseäsi äänestäisit” oli Kepun mainoslause melkein kymmenen vuotta sitten. Minusta tuntuu näissä vaaleissa samalta. Äänestämällä Juhaa tiedän prikulleen mitä äänestän. Tekemällä kampanjaa hänen puolestaan, tiedän, että on mahdollista saada eduskuntaan ihminen, jolla on samanlaiset arvot kuin minulla. Kuntapolitiikkaa olemme tehneet tiiviinä työparina viimeiset pari vuotta. Olemme käyneet keskustelua kymmenistä kenties sadoista esityslistan pykälistä. Olemme olleet likimain kaikista samaa mieltä.

Sparrasin Juhaa vaalikoneiden täytössä ja pääsimme puhumaan pitkästä aikaa politiikan isoista arvokysymyksistä. Puolustuspolitiikasta, koulutuspolitiikasta, perhevapaauudistuksesta ja monesta muusta isosta kysymyksestä. Jälleen olimme paitsi samaa mieltä, mutta toisen näkökulmat rikastivat toisen ajattelua. Minun on helppo ja luonteva olla Juhan takana.

Kouvolalla on mahdollisuus saada ensimmäinen vihreä kansanedustaja koskaan. Sen puolesta teen työtä. Kun liityin Kouvolan vihreisiin, tuliin mukaan jengiin, jonka kannatus liikkui jossain kolmen prosentin hujakoilla. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että vihreitä pidetään luotettavana poliittisena yhteistyökumppanina, että meillä on uskottava poliittinen näkemys Kouvolan tulevaisuudesta, että kannamme vastuuta kaupungin taloudesta. Nyt kunnianhimoinen tavoitteeni on saada tästä vihreiden entisestä periferiasta kansanedustaja. Se on yksi syy miksi olen Juhan takana. Hänellä on tähän näissä vaaleissa realistisin mahdollisuus.

Juhalla ei ole korkeakoulutusta kuten ei vaikka Pekka Haavistollakaan. Minulle tämä ei ole ongelma, mutta joillekin se tuntuu olevan. Ehkä miettisin sitä itsekin jos en tuntisi Juhaa. Minusta Juha on yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä. Hänellä on taitoa ymmärtää laajatkin asiakokonaisuudet ja löytää asian ydin. Juhan aivot ovat vikkelät. Hän kykenee yhdistelemään juuri kuulemaansa aiempaan tietoon ja löytää sitä kautta ratkaisuja. Minusta tämä kyky käsitellä tietoa on valtavan tärkeä kansanedustajalle, sitä haluan kansanedustajaltani mieluummin kuin todistuksen korkeakouluopinnoista.

Tänään olin katsomassa vaalipaneelia, jossa Juha keskusteli tasavertaisena moninkertaisen kansanedustajan ja entisen ministeri Sirpa Paateron sekä työministeri Jari Lindströmin kanssa. Tarvitseeko sanoakaan? Juha pärjäsi suvereenisti.

Mikä on Kouvolan keskustan tulevaisuus?

Kesällä Manskilla oli ihanaa. Lapset leikkivät helteellä vesileikkejä ja tori odotti kulman takana pöydät notkuen herneitä ja mansikoita. Upea uusi kävelykatu, mahtavan värikäs Keskuspuiston leikkipaikka. Olin tyytyväinen jokaisesta remppaan laitetusta kaupungin eurosta. Olin ihan varma, että keskustan tyhjeneminen pysähtyy.

Tuli talvi ja kausivalot. Minusta hienot, jonkun mielestä tyylittömät, tunnelmattomat. Makunsa kullakin. Tärkeintä on kuitenkin, mitä tapahtui Manskille. Heräsikö keskusta eloon? Tällä hetkellä ei näytä siltä. Dressman ja Vila lopettivat kauppakeskus Manskissa, perinteikäs vaateliikkeiden ikihonka Kouvolan Pukimo sulki konkurssimyynnissä ovensa viime viikolla. Tällä hetkellä keskustasta miesten vaatteita saa vain Sokoksen pienehköltä miesten osastolta. Lasten vaatteita kaupataan ainoastaan Lindexillä. Urheiluvaatteita tai kirjoja ei saa keskustasta. Elokuvateatteriakaan ei vuosiin ole ollut.

Paljon on syytelty. Veturia, joka imuroi keskustasta ensin kuluttajat sitten yritykset ja toisaalta on haukuttu keskustan yrityksiä jotka eivät seuraa aikaansa, somista näyteikkunoitaan ja tee shoppailusta elämyksellistä. Olen aina inhonnut syyttelyä, syyllisen etsimistä. Kuka mokasi, kenen vika kysyy moni. Miten korjataan, kysyn minä.

Kaupunki on osansa tehnyt. Manski näyttää kerrassaan hyvältä. Vanhasta betonisesta tuulitunnelista kehittyi mutkitteleva oleskelutila (mutkitteleva todellakin, silmää hämätään kaarevalla laatoituksella ja puiden sekä penkkien asettelulla). Valaistus tekee paljon. Silti asiakkaat eivät ole palanneet ja liikkeitä suljetaan edelleen. Miten tilanne korjataan?

Taloustiedossa tahkotaan opiskelijan päähän kysyntää ja tarjontaa. Kun on paljon tarjontaa ja vähän kysyntää, tuotteen hinta laskee. Ilmeisesti kaikki ei mene aina oppikirjojen mukaan, sillä keskustan liiketilojen vuokrien olisi pitänyt laskea tasolle, joka houkuttaa yrittäjää. Moni kiinteistön omistaja pitää kai mieluummin tiloja tyhjillään.

Luulen, että mennyt ei enää palaa. Kouvolan keskustasta ei koskaan tule sellaista kuin se oli vaikka vielä 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alkuvuosina. Lapsena lähdettiin lauantaisin äidin ja siskojen kanssa keskustaan shoppailemaan. Käytiin kahvilla Naapantuurassa (joka ei muuten parissa kymmenessä vuodessa ole muuttunut tippaakaan), pizzalla assan vintillä ja kierreltiin kaupoissa. Opiskeluaikoinakin Kouvolan keskustaan oli kiva palata. Sen valikoimat päihittivät leikiten vaikka Joensuun ja Lahden keskustat.

Veturi imaisi avautuessaan 7 vuotta sitten keskustasta jokusen liikkeen. Samalla se toi Kouvolaan kymmeniä uusia kauppoja, jotka eivät tänne olisi muuten koskaan tulleet, koska niiden konseptiin ei kuulu toimiminen kaupunkikeskustassa. Veturi toi Kouvolaan lukuisia uusia paikallisia yrittäjiä ja paljon työpaikkoja. Moni keskustasta Veturiin siirtyneistä liikkeistä ei olisi jäänyt Kouvolaan ilman Veturia. Samalla on varmasti totta, että ihmiset ovat siirtyneet keskustasta Veturiin.

Keskustassa on edelleen huomattavasti enemmän yrityksiä ja palveluita kuin Veturissa. Keskustan ravintolat ja kahvilat päihittävät Veturin vastaavat leikiten. Kun haluan mennä torille, kauppahalliin, suutariin, laukkukauppaan, kampaajalle, kukkakauppaan tai optikolle, en mene Veturiin. Enemmän valinnanvaraa on keskustassa. Keskustassa voin käydä samalla reissulla kirjastossa ja lapsi pääsee leikkimään ulos.

Joku kirjoitti netissä sarkastisesti näivettyvästä keskustasta, jossa on vaikea löytää parkkipaikkaa. Miten totta! Kuinka Kouvolan keskusta, jossa kaikki tuntuvat manaavan vaikeutta löytää vapaata parkkipaikkaa, voi olla näivettymässä? Ihmisiä on! Lounasaikaan en meinaa mahtua suosituimpiin ravintoloihin. Yrittäjille tarjoan ilmaisena vinkkinä, että Betony ja Mimosan Aito tekevät lounastarjoilussa jotain ilmeisen oikein – kaikki haluavat syödä siellä.

Kävelen keskustaan Kaunisnurmelta. Menen mieluummin keskustaan kuin ajan autolla Veturiin. Hyvähän sinun on kun asut lähellä, murisee joku. Megatrendien mukaan (ja Kouvolan viime vuosien väestökehityksen mukaan) moni haluaa laillani asua keskustan tuntumassa. Kaupungistuminen houkuttaa ihmisiä. Kouvolan keskustakin vetää asukkaita muuta kaupunkia enemmän. Ihmisiä keskustan tuntumassa siis on.

Uskon, että keskustan tulevaisuus ei ole shoppailussa vaan pikemminkin ajan viettämisessä. Kahviloissa, ravintoloissa ja tapahtumissa. Matkakeskus tapahtuma-areenoineen olisi ollut loistava asia koko Kouvolalle, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta toteutuvan.

Keskustan tulevaisuus on ehkä myös ohimennen hoidetuissa asioissa. En tule keskustaan kierrelläkseni kaupoissa, mutta piipahdan marokkolaisessa puodissa ostamassa lahjan odottaessani lapsen harrastuksen päättymistä. Lounaalla haen Sokokselta tarvitsemani shampoon ja Anananssista lämpimämmän pipon. Koulumatkalla nappaan kotiin jotain Ramin konditoriasta. Ohimennen hoidettuja asioita.

En kiertele kaupoissa etsimässä vaatteita. Teen sen nykyään netissä. Selaan Minna Parikan kenkäalea, Filippa K:n alennusmyynnin loppueriä ja kerta toisensa jälkeen Marimekolta kultaista laukkua (en ostanut ja kyllä kadutti jälkikäteen). Netin vaatevalikoimia vastaan ei kannata minkään kaupan kilpailla, siinä on tuomittu häviämään.

Keskustan vetovoimatekijät ovat mielestäni:

  • Keskustassa liikkuu jo ihmisiä. Heidät on saatava ohimennessään hoitamaan asioitaan ja ostamaan tarvitsemansa keskustasta. Se on hirveän paljon vaivattomampaa kuin lähteä töiden jälkeen kauppakeskukseen.
  • Keskustaan tullaan tapahtumien, elämysten ja viihtymisen vuoksi. Yrittäjä: miten saat asiakkaasi viihtymään? Voit olla varma, että hän on valmis maksamaan siitä. Nirvana-Papulaari on tästä onnistunut esimerkki.
  • Keskustassa on asioita, joita Veturissa ei ole eikä koskaan tule olemaan. Valinnanvaraa ja liikkeitä on enemmän, älä kouvolalainen unohda asioida keskustassa.
  • Kesä keskustassa on vertaansa vailla. Miten hyödynnettäisiin talvea enemmän? Kasataanko lapsille jättimäinen pulkkamäki lumesta? Keski-Euroopan joulumarkkinoiden tunnelmaa haikailee moni.

Muutaman kerran vuodessa koittaa ahdistuksen hetki, kun tajuaa, että on pakko lähteä kiireellä töiden jälkeen hankkimaan lapselle kuravaatetta, sukset, talvikengät tai muu välttämätön asia. Silloin lähdetään Prismaan tai Veturiin ja voi että se on ikävä ostosreissu. Usein olen nälkäinen ja lapset myös. Olemme kiukkuisia ja väsyneitä. Aikaa ei ole ja tarvittavaa asiaa tai sopivaa kokoa ei meinaa löytyä millään. Ravaamme kaupasta toiseen. Voi että, miten inhoan noita ostosreissuja.

Sellaista ahdistusta en koskaan koe keskustassa. Sinne menen viihtymään.

Tärkeimmät vaalit koskaan

Kunnissa hillitään ilmastonmuutosta tai sitten sitä ei hillitä. Ainakin paperilla varmaan jokainen itseään kunnioittava kunta tai kaupunki tavoittelee jotain vihreää ja toimii ilmastonmuutosta vastaan. Valitettavan usein toimet jäävät paperinmakuisiksi. Ne eivät saa maksaa mitään eivätkä rajoittaa minkään yrityksen toimintaa. Kun ilmastonmuutos ja yrittäjyys ovat vastakkain, häviää ilmastonmuutos.

 

Tiesinhän sen toki. Sen ilmastonmuutoksen. Olen tiennyt monta vuotta, mutta ei se koskaan oikein ennen tätä syksyä ole räjäyttänyt tajuntaani. On se konkretisoitunut mutta ei kuitenkaan. Äääh, en osaa sitä selittää. Vielä viime eduskuntavaaleissa, siis neljä vuotta sitten, saattoi käydä keskustelua siitä, onko ilmastonmuutos ylipäätään tulossa. Tiedän sen, koska olin ehdolla. Vihreät ohjeistivat ehdokkaitaan jotenkin niin, että jos 99 tutkijaa sanoo, että ilmastonmuutos on todellisuutta niin 1 henkilö, joka on kukkakauppias, kieltää ilmastonmuutoksen.

 

Kävin viime viikolla ajatuksia herättävällä lounaalla kouvolalaisen yrittäjän kanssa. Hänen tavoitteensa on aikaansaada menestyvä bisnes. Tämä yrittäjä ei marissut kaupungin toimimattomuudesta tai ilmastonmuutoksen kaltaisista yrittäjyyttä rajoittavista ongelmista, vaan hän itsestäänselvästi sopeutti yrityksensä näihin reunaehtoihin. Hänestä olisi taatusti ollut todella ääliömäistä kehittää yritystä huomioimatta ympäristöä ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia mahdollisia tulevia yritystoiminnan rajoituksia. Eteenpäinkatsova yritys sopeutuu nykymaailmaan. Se ei roiku menneisyydessä vaan tunnustaa tosiasiat ja etsii niistä vahvuutta ja ponnahduslaudan tulevaisuuteen. Hän rakentaa yritystä, joka on jo  2020-luvulla.

 

IMG_20190119_152542_752.jpg

 

Ilmastonmuutos on ollut tiedossa mutta ei ole ollut monella ymmärryksessä. Ei ehkä minullakaan. Onhan hirveän noloa tunnustaa tämä. Oletko ollut minua viisaampi vai kenties ihan samanlainen? Mutta tunnustetaan se nyt yhdessä. Oli IPCC ja lukuisat artikkelit syksyllä. Ja se tavoite, että meidän täytyy tehdä ihan tosi paljon, että saadaan pysäytettyä lämpeneminen edes tuohon 1,5 asteeseen. Mitä sinä teit? Mitä mä tein?

 

Meidän rintamamiestaloon tuli maalämpö. Emme ole lentäneet vaikka puoli sukua asuu Saksassa. Syömme ehkä 80 prosenttisesti kasvispainotteista ruokaa. Talomme lämpöä lasketaan öisin. Makuuhuoneet ovat viileämpiä, veden lämmittäminen lakkaa klo 21. Hämmästelemme kohua varusmiesten kasvisruokapäivästä. Sellaista, ei niin kovin ihmeellistä arkea. Kun tulee se ilmastonmuutos niin teemme näitä juttuja, puoliso ehkä enemmän kuin minä.

 

Ja kuitenkaan se, miten sinä muutat elämääsi tai minä muutan elämääni, ei riitä oikein mihinkään. Ethän ahdistu kun sanon sen? Tai ahdistu vaan, tosiasiat tosiasioina. Se ei riitä. Sillä ei torjuta mitään ilmastonmuutosta. Ei tule vain 1,5 astetta vaan enemmän. Ei ei ei. Tarvitaan poliittisia toimia.

 

Tarvitaan eduskunta ja hallitus, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä kaikkensa ilmastonmuutoksen hillitemiseksi. Huhtikuun eduskuntavaalit ovat hirveän tärkeät. Päättäjiksi täytyy äänestää ihmisiä, jotka ottavat ilmastonmuutoksen tosissaan. Heitä, jotka ymmärtävät, että täytyy kenties hetkellisesti rajoittaa yritysten toimintaa, jotta pystytään ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tarvittaviin toimiin.

 

Se ei ole itsestäänselvää, sen olen kuntapolitiikassa nähnyt. Kaikki yhtään täyspäiset kuntapäättäjät haluavat rakentaa kaupunkia ilmastonmuutosta hilliten. Kuitenkin kun tosipaikka tulee eteen, monella muut edut, kuten vaikka yrittäjyyden tukeminen, menevät ilmastonmuutoksen hillinnän ohi. Tämä näkyy Kouvolassakin. Kaupunginhallituksen nuoret eduskuntavaaliehdokkaat käänsivät äkkiä kelkkansa yrittäjyyden tukemisen puolelle ilmastonmuutosta vastaan kun Kouvolassa päätettiin pakkausjätteiden kuljetuksesta taloyhtiöiltä. Jotenkin hävetti. Miten te voitte, mietin. Miten kehtaatte.

 

Yrittäjäpuolella on tehokkaita lobbareita. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen lobbaa itseään valitettavan huonosti.

 

Kevään eduskuntavaalit ovat tärkeät. Kenties tärkeimmät vaalit koskaan. Minulla on tavoitteena saada Juha Huhtala Kouvolasta kansanedustajaksi. Sen puolesta teen työtä. Juha on ilmastosoturi, joka ymmärtää katsoa tulevaisuuteen ja rakentaa tätä maata kestävästi. Hänen käsiinsä uskallan luottaa ilmastopolitiikassa. Sinäkin voit.

 

44053685_2161152047547193_8481627203400892416_n.jpg