Kokoomuksen valtuustoryhmä kirjoitti Kouvolan Sanomien Lukijalta-palstalle tiukkasävyisen tekstin, jossa kaupunginhallituksen sisäisiä ongelmia nostetaan esiin.

Tuhannen kertaa olen miettinyt, miten ratkoa kaupunginhallituksen ongelmia. Olemme tilanteessa, jossa keskustelu ei tunnu auttavan. Siksi kiitän Kokoomuksen valtuustoryhmää rohkeudesta ja kommentoin heidän esiinnostamiaan asioita.

Tummennetut tekstit ovat suoria lainauksia valtuutettujen yhteiskirjoituksesta.

KOK: Jos esitykset eivät miellytä, saavat viranhaltijat usein osakseen nokittelua, vähättelyä ja ansaitsematonta arvostelua.

KAISA: Totta. Kielenkäyttö on ollut usein pisteliästä ja henkilöön käyvää.

KOK: Viranhaltijoiden ammattitaitoa kyseenalaistetaan ja heitä syytetään surutta jopa tarkoitushakuisiksi.

KAISA: Osittain totta. Ammattitaitoa ja osaamista kyseenlaistettu. Tarkoitushakuisuudesta syyttämistä en äkkipäätä muista, mutta en toisaalta ihmettelisi jos näin on tehty.

KOK: Huutamisesta, jyräämisestä, mollaamisesta ja vähättelystä on tullut arkipäivää. Jopa uhkailusta.

KAISA: Totta: huutaminen, jyrääminen, mollaaminen ja vähättely. Vähätellään oman puolueen kavereita, viranhaltijoita ja muiden puolueiden jäseniä, jotka sattuvat olemaan eri mieltä.

Uhkailua en mielestäni ole suoraan todistanut, se on niin vahva sana, että varon käyttämästä sitä. Tosin minua on asiattomasti syytetty uhkailusta.

KOK: Hallituksen kokouksissa on tällä vaalikaudella itketetty osallistujia useita kertoja.

KAISA: Totta. Minäkin itkin kerran. Empatiasta ja voimattomasta kiukusta lannistettua ja väsytettyä ihmistä kohtaan.

KOK: Tällaisilla pöyristyttävillä toimintatavoilla emme saa kaupunkia nousuun, ja kaupungin todellinen kehittäminen tuntuu halvaantuneen täysin sisäisiinristiriitoihin.

KAISA: Totta. Asioita ei edistetä rakentavasti yhdessä. Uskon samoin Kokoomuksen kanssa, että varsinkin kaupungin kehittäminen halvaantuu kun päätöksentekokyky on näin heikko.

KOK: Kaupunginjohtaja Marita Toikka nauttii kaupunkilaisten ja kokoomuksen valtuustoryhmän täyttä luottamusta. Samaa ei välttämättä voida sanoa kaikista kaupunginhallituksen jäsenistä ja johtohenkilöistä.

KAISA: Totta, kaupunginjohtaja nauttii myös minun täyttä luottamustani ja ihailen hänen rohkeuttaan, kunnianhimoa ja kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa. Kaikki kaupunginhallituksen jäsenet ja poliittiset johtohenkilöt eivät nauti luottamustani.

KOK: Äänimääriä ja titteleitä enemmän ihmisestä kertoo se, miten hän kohtelee toisia ihmisiä.

KAISA: Niin totta.

KOK: Asiallisen ja toisia kunnioittavan käytöksen pitäisi olla politiikassakin itsestäänselvyys.

KAISA: mutta se ei ole ollut. Kun asioita on nostettu esiin, ei näy merkkiäkään että tähän pyrkimisestä. Ei ole halua muuttaa toimintatapoja, kun itsessä ei nähdä mitään vikaa. Ei ole ymmärrystä siitä, että maailma vuonna 2019 ei ole sellainen, jossa voit vähätellä, lannistaa tai jyrätä muita, jos se koskaan sellainen on ollutkaan. Kenties joskus oli aika, jolloin näin toimimalla ei joutunut vastuuseen teoistaan, mutta enää se ei mene niin. Vaikka kuinka jyräisitte ja vaientaisitte omat poliittiset ryhmänne, minua ette lannista.

Tuntuuhan se hämmentävältä, että samaa asiaa päätetään ensin lautakunnassa, sitten se menee kaupunginhallitukseen ja merkittävimmät lopulta vielä kaupunginvaltuustoon. On asiantuntijalautakunta, kuten vaikka kasvatus- ja opetuslautakunta, jotka päättävät vaikka kouluun liittyvän asian. Kuulevat asiantuntijoita, keskustelevat perin juurin ja sitten asia menee kaupunginhallitukseen, jossa koko rumba lähtee taas käyntiin ja huonoimmillaan päätetään jotain aivan muuta. Ei kauhean linjakasta.

Kouvolan Sanomissa 28.11. nostettiin esiin erilaisia näkemyksiä: ovatko lautakunnat kumileimasimia vai eikö lautakuntiin luoteta? Politikoiko kaupunginhallitus ja siksi sorkkii lautakuntien tekemiä päätöksiä?

No ihan varmasti kaupunginhallitus politikoi. Me teemme poliittisia päätöksiä. Lautakuntakin politikoi, sekin tekee poliittisia päätöksiä. Uskon kuitenkin, että lautakunnan pj:t eivät jutussä ei tarkoittaneet politikoinnilla ihan tätä. En oikeastaan tiedä mitä he tarkoittivat enkä viitsi arvuutella, mutta kerron oman näkemykseni, vaikka kukaan ei ole sitä kysynyt.

Kun asia tulee minulle päätettäväksi kaupunginhallitukseen, perehdyn siihen. Perehdyn erityisesti siihen, miten asia on käsitelty lautakunnassa. Onko päätös ollut yksimielinen vai miten on edetty? Lautakunnan yksimielinen päätös on vahva signaali, että asia on hyvällä mallilla. Koska minä teen päätöksen asian suhteen, en kuitenkaan voi tuudittautua ajatukseen, että kun lautakunta on asian päättänyt, on se kunnossa. Minun täytyy tehdä päätös vielä aivan itse, koska joudun kantamaan siitä myös vastuun.

Kaupunginhallituksessa ei aina ole asiantuntijaa joka aiheesta paikalla, koska asioita on niin paljon ja laidasta laitaan ja kokousten kesto tunteja. Joskus asia jää tämän vuoksi pöydälle. Viimeksi näin kävi Sarkolan koulun suhteen. Emme saaneet selkeitä perusteita miksi on päädytty betonirunkoon eikä puuhun. Viikon ajan saimme lisätietoja, aika paljon myös lobbausviestiä ja seuraavassa kokouksessa asia esiteltiin meille. Olimme hyvin informoituja, mutta käsittelimme asiaa, johon oli todella erilaisia asiantuntijamielipiteitä rakentamisen eri asiantuntijoilla. Kävimme keskustelun asiasta ja tiedostimme tekevämme erilaista päätöstä kuin lautakunta.

Minun on vaikea ymmärtää, että voisin toimia toisin. Kyse ei ole luottamuksesta tai luottamuspulasta lautakuntiin vaan vastuun kantamisesta. Hallintosääntö velvoittaa kaupunginhallitusta tekemään päätökset. Kukaan ei voi olla kumileimasin, ei varsinkaan kaupunginhallitus, jolla on harteillaan kaupungin toiminnan johtaminen sekä velvollisuus tehdä päätökset niissä asioissa, jotka hallintosäännön mukaan meille kuuluvat.

Kyse on hallintosäännön määrittelemästä työnjaosta. Jos tähän ei olla tyytyväisiä, on muutettava hallintosääntöä. Onko ylipäätään tarpeellista käyttää läheskään näin paljon asioita vielä kaupunginhallituksessakin? Minulla ei ole mitään erityistä hinkua päättää kaikista lukemattomista asioista maan ja taivaan välillä. Olisin valmis muuttamaan järjestelmää siten, että lautakuntakäsittelyn jälkeen ei enää niin moneen asiaan tarvittaisi kaupunginhallituskäsittelyä. Olen tähän valmis, koska nimenomaan luotan lautakuntiin ja niissä tehtävään työhön.

Ainahan sitä on lisätty kaupunginjohtajan talousarvioon menoja!

Nyt elämme vuotta 2019. Olemme menossa kohti valtion holhousta. Taloutemme on kestämättömässä tilanteessa ja meidän on kaivettava jostain 20 miljoonan menovähennykset. Nyt ei ole hyvä hetki.

Se nyt vaan on arvovalinta, että me haluamme säästää koulut.

Ei kultaseni, ei ole mikään arvovalinta meiltä muilta vähentää kouluja. Ylisuuren ja kalliin palveluverkon pienentämisellä ei ole oikein mitään tekemistä arvojen kanssa. Se on vaan pakko tehdä. Lasten määräkin on vähentynyt niin, että niihin kaikkiin kouluihin ei enää riitä lapsia.

Säästetään ja jätetään vaan enemmän eläkkeelle lähtijöiden töitä täyttämättä. Ei vaan palkata tilalle ketään. Saadaan kivasti henkilöstön määrä alas.

60 prosenttia kaupungin työntekijöistä on opettajia ja varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Luokalla on oltava oma ope ja mitoitukset säätelevät erittäin tarkkaan päiväkotien henkilökunnan määrää. Puhtauspalveluissa henkilöitä tarvitaan siivottavien neliöiden mukaan. Ei, et voi vaan laittaa porukkaa pihalle ilman, että vähennetään siivottavia neliöitä, yhdistellään pikkukoulujen pieniä luokkia ja päiväkoteja. Et vaan voi. Vaikka haluaisit hirveästi, se ei onnistu. Olen tosi pahoillani, mutta tämä kannattaa nyt yrittää ymmärtää.

No, ainakin meillä on se ylisuuri pomoporras. Tehkää nyt vihdoin jotain ja laittakaa ne pihalle. Siitä taatusti saadaan muutama milli. Leppänenkin tästä kirjoitti, että on pomoja 7 portaalla!

Leppänen oli väärässä. Meillä on pomoja 3-4 portaalla, ja ihan parissa kohdassa viidellä ja minustakin nuo viisiportaiset pitää tiivistää. 7 pomoporrasta ei pidä paikkansa.

Niin. Tiedätkös, kun meillä ei ole sitä hirveän isoa pomoporrasta. Se ei ole totta vaikka niin napakoissa ja yleisönosastoilla kirjoitellaan. Muihin kaupunkeihin verrattuna meidän hallinto on ihan sopivan kokoinen (Lähde: Laesterä). Sitä on pienennetty ja pienennetty vuosi toisensa jälkeen ja nyt se on jo aika pieni. Minulle sopii hyvin, että me vielä tsekkailemme, miten hallinto voisi toimia tehokkaammin, mutta kaikkien kannalta on hyvä, jos ymmärrät, että hirveän isoja säästöjä sieltä ei enää saa.

Mikä sitten oikein on totta?

Kouvolassa on 700 venepaikkaa, 141 leikkipaikkaa, 25 kuntosalia, 57 ulkojäätä luisteluun, 38 päiväkotia ja valtava määrä muita palveluita. Lisäksi käytämme miljoonia euroa vuodessa avustuksiin. Liikunnan panostuksemme ovat euroissa asukasta kohden koko maan kärkeä. Valitettavasti meillä ei ole rahaa maksaa tätä kaikkia. Kun samaan aikaan lasten määrä vähenee alhaisen syntyvyyden vuoksi, väestö ikääntyy ja työssäkäyvien määrä sekä verotulot vähenevät, on palveluiden tarve muuttunut ja muuttuu yhä.

Poliittiset päättäjät ymmärtävät talousluvut ja päätöksenteon välttämättömyyden, mutta kun ne konkretisoituvat oman lähipalvelun sulkemiseksi, ei päätöstä kyetä tekemään. Kymmenen vuoden ajan tehdyt palveluverkkopäätökset ovat jääneet tämän vuoksi riittämättömiksi.

Kuntapoliitikkojen on kasvettava strategisiksi päättäjiksi ja nähtävä paitsi yksittäinen uimahalli ja koulu, myös erityisesti kaupungin kokonaiskuva. Palveluverkot ovat valtavia kokonaisuuksia. Pelkästään liikuntapaikkaverkossa on satoja liikuntapaikkoja. Lisäämällä poliittisessa päätöksenteossa yhden kentän  sinne tai uimahallin tuonne muuttuu koko strateginen verkko ja aiheuttaa paitsi kustannuksia myös epätasa-arvoa kaupungin sisällä. Kouluverkkoa päätettäessä vuosi sitten juuri näin tapahtui.

Jokaisen päättäjän on nyt pystyttävä parempaan. On oltava enemmän kuin oman alueen edunvalvoja. On pyrittävä näkemään kaupungin kokonaisuus.

Kouvolan ekan kauden valtuutetut nostivat hyvin esiin päätöksenteon kulttuurin kummallisuuksia Kouvolasta. Jutussa sanottiin suoraan asioita, joita myös minä olen miettinyt. On vaikea tasapainoilla sen suhteen, kuinka paljon suljetuista kokouksista voi kertoa. Siksi olen ehkä vähän arkaillut kertoa miten epämukava ja kuluttava ilmapiiri kaupunginhallituksessa on.

Aika paljon pitää vaan sietää. Siksi yritän kestää jaarittelua, asian ohi puhumista, yksittäisten asioiden nostoa kaupunginhallituksen keskusteluun ohi esityslistan ja ilman viranhaltijavalmistelua. Tämä kaikki on rasittavaa ja osin epäkorrektia, mutta vielä siedettävissä.

Paikalla on hyvin erilaisia persoonia ja tapoja keskustella. Rajanveto sen suhteen, mikä on vielä ookoo, on välillä häilyvää. Toiset ajattelevat, että täällä pitää voida sanoa suoraan ja se on vain kestettävä. He ajattelevat, että politiikkaan kuuluu laaja puheoikeus ja jopa velvollisuus, joten asiat on sanottava kakistelematta. Se johtaa joskus rumaan lopputulokseen. Minä en kuulu siihen porukkaan. Minusta kaikkea ei tarvitse sietää.

Asiat eivät kaupunginhallituksessa ja Kouvolan luottamuspäätöksenteossa ole kunnossa. Kielenkäyttö kaupunginhallituksessa on välillä henkilöön menevää ja loukkaavaa. On itketty. On nimitelty. On lytätty toisen argumentteja. Huudettu.

Politiikkaan kuuluu väittely ja keskustelu. Sen vuoksi puuttuminen epäkorrektiin käytökseen on joskus hankalaa. Laaja puheoikeus ja sen kunnioittaminen ovat antaneet tölvijöille liikaa tilaa eikä sitä ole selkeästi puhallettu poikki. Kun puheenvuoroja jaetaan järjestyksessä, pääsee ottamaan kantaa tapahtuneeseen ehkä vasta vartin päästä, jolloin tuntuu jo vähän hölmöltä sanoa, että minua jäi vaivaamaan tapa, jolla esitit asiasi. Tämä pitäisi kuitenkin tehdä ja minua hävettää sanoa, että en ole niin toiminut.

Minäkin toimin joskus väärin. En hermostu enkä koskaan puhu loukkaavasti, mutta minua naurattaa pöljiksi kokemani jutut. Sekin on epäystävällistä. Peitän sen joskus huonosti. Kun alan olla väsynyt työpäivän jälkeen ja kokouksen kestäessä vaikka viidettä tuntia, alan olla niin levoton, että en viitsi sitä edes juuri peittää. Se on oikeastaan valtavan tylyä.

Valtuuston kokoustauolla katsoin höyryävää, naama kiukusta punaisena minulle vaahtoavaa miestä suoraan silmiin. En tuntenut mitään. En loukkaantumista, en pelkoa, en mitään. Surullista on, että en edes tuntenut ihmetystä. Jälkikäteen ajateltuna, olisi tietysti pitänyt sanoa, että keskustellaan kun olet ehtinyt rauhoittua. Jälkikäteen on aina viisaampi.

Haluan sanoa, että meissä varmaan aika monessa on vikaa. Voimme jokainen parantaa käytöstämme omalta osaltamme. Tahdon yrittää. Toivon, että muut seuraavat perässä. Toisaalta tahdon myös tulevaisuudessa puuttua herkemmin epäkohtiin ja sanoa, kun kokous ei enää etene hallitusti.

Päiväkodin säännöistä aika moni hyödyttäisi kaupunginhallitustakin. Ei saa huutaa. Ei saa haukkua kaveria. Ei saa sanoa vessasanoja. Ei nimitellä. Ei saa ottaa kaverin hiekkalapiota kädestä.

No okei, hiekkalapiota ei ole kenenkään kädestä kaupunginhallituksessa viety – paitsi ehkä erittäin kuvainnollisessa mielessä eikä vessasanojakaan juuri sanota. Aika vähän kiroiluakaan on.

Kun päiväkodissa joku kiusaa, pitää sanoa aikuiselle. Kaupunginhallituksessakin pitää, nimittäin nostaa epäkohta esiin ja sanoa se suoraan. Ei saa olla sitä hiljaista hyväksyvää massaa, joka ei tee mitään kun toinen pöllöilee.

Huhtikuun 2017 kuntavaaleissa valittiin Kouvolaankin uusi kaupunginvaltuusto. 59 valtuutettua. Taatusti kukaan ei älynnyt miten tiukkaan paikkaan joudutaan. Tuli paljon uusia, nuoria valtuutettuja. Kaupunginhallitukseen pääsi useita ja into lähteä kehittämään kaupunkia oli kova. Yhteishenki uuden kaupunginjohtajan johdolla oli vahva. Kuntastrategiaa tehtiin hengästyneellä täpinällä. Oltiin innoissaan. Lähdettiin rakentamaan kaikkea sitä, mitä vaalilupauksissa luvattiin. Muutosta. Uutta Kouvolaa. Uutta vaihtoehtoa tai mitä sitten latteissa vaalisloganeissa tulikaan kirjoitettua.

Sain tuolloin neljänneksi eniten ääniä Kouvolassa. Se on vieläkin ihan käsittämätöntä. Hengästyttää yhä. Sain enemmän ääniä kuin kukaan demareista tai keskustasta. Todella paljon paineita olla sen arvoinen. Sain paljon ideoita läpi kaupunkistrategiaan. Siitä rakennettiin kaikkea mitä toivoin. Ja sitten kaupungin talous romahti.

Tulos asettaa yhä paineita, sillä niin moni luotti minuun ja haluan hirveästi olla kaiken sen luottamuksen arvoinen. Se luo paineita erityisesti kun kaupungin talouden pohja on romahtamassa.

En ole koskaan kokenut, että äänet velvoittaisivat puolustamaan jotain tiettyä palvelua. Että minun pitäisi saada meidän kuoppainen kotikatu uusittua tai turvata Kaunisnurmen museokorttelin talot tai edes lähikoulu. Ei silti että en haluaisi niitä tehdä, toki haluaisin.

Koen, että minua äänestettiin nimenomaan siksi, että en hirttäytyisi omien lähipalveluiden puolustajaksi vaan katsoisin koko kaupungin etua ja rakentaisin uutta Kouvolaa.  Näin olen pyrkinyt toimimaan.

Joskus koko kaupungin etu vaatii kaameita päätöksiä lähellä(kin). Se vaatii rohkeutta kohdata ihmisiä lupaamatta säilyttää heille tärkeitä asioita. Olisi hirveän helppoa luvata puhua tämän tai tuon puolesta ja on vaikeaa olla lupaamatta yhtään mitään.

Päädyin viesteilemään Kouvolan talouteen perehtyneen konsultti Eero Laesterän kanssa. Halusin varmistaa muutamia asioita ja häntä ehkä kiinnosti myös minun näkökulmani. Uskallan lainata ilman lupaa hänen viestiään, koska sama on kirjoitettu Laesterän raporttiin: Eikö olisi hedelmällisempää miettiä, kuinka viranhaltijoiden virkavastuulla esittämiä keinoja voidaan laittaa täytäntöön eikä keskittyä siihen, miksi joku ei voi olla oikein tai miksi joku ei käy?

Olemme tilanteessa, jossa meillä ei enää ole varaa sanoa ”ei käy”.

Tiedän, että emme halunneet tätä vuoden 2017 huhtikuisena sunnuntai-iltana. Kevät oli tulossa ja olimme täynnä iloa ja vaalihuumaa. Kouvolan Sanomat räpsi minusta kuvia ja en tiennyt miten päin olisin. Muistan vain kouristuksenomaisesti puristaneeni kännykkää.

Kaupunkilaisilta saimme mandaatin, ihan järjettömän suuren kunnian, päättää tämän kaupungin asioista seuraavan neljän vuoden aikana. Juuri meille jäi lopulta käteen se surkein kortti ja luhistuva kuntatalous. Meitä on 59 valtuutettua, joiden on pystyttävä tekemään kaikkein kurjimmat päätökset koko kaupungin edun vuoksi. Toivon, että jokainen 59 valtuutetusta pystyy nyt olemaan koko Kouvolan valtuutettu.

Minusta tämä ei loppupeleissä ole enää edes poliittinen kysymys. Laesterä osoittaa raportissaan, että mikään järjellinen veronkorotus ei riitä paikkaamaan Kouvolan taloustilannetta. On vain pakko tinkiä nykytilanteesta ja jotenkin selvitä eteenpäin vähemmillä palveluilla. Se tarkoittaa pidempää koulumatkaa. Se tarkoittaa vähemmän rahaa teatterille ja luistinrataa kauempana. Se tarkoittaa kallistuneita harrastuskustannuksia, kun kaupunki ei pysty enää tukemaan seuroja ja kenties vähemmän aikaa junioreille uimahallissa tai jäähallissa. Kenties se tarkoittaa koko henkilöstön lomauttamista ja peruskoululaisten repaleisia kouluviikkoja opettajien ollessa vuorotellen lomautettuina. Silti meillä ei ole varaa sanoa ”ei käy”.

Jotenkin arvaan, että en saa seuraavissa vaaleissa läheskään niin paljon ääniä kuin 2017. Hyväksyn sen. En kuitenkaan voisi elää itseni kanssa, jos en nyt katso isompaa kuvaa ja tee kaikkeani saadakseni tämän kaupungin talous kestävämmälle tolalle. Surkeinta pelkuruutta olisi jättää päätökset tekemättä ja sysätä vastuu tuleville kuntapäättäjille. Voi olla, että jään ensi kaudella kirjoittelemaan anonyymeja kommentteja napakoihin, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani koko kaupungin eteen.

Luin eilen iltalukemisiksi Eero Laesterän raportin Kouvolasta. Tässä minusta kiinnostavimmat nostot. Lainaan aika suoraan, osa tiivistetty tai koottu omin sanoin.

Tausta – kuntaliitos:
❗️ Liitoskuntien talous 10v sitten: Elimäen, Kouvolan ja Valkealan taseissa ei ollut kattamatonta alijäämää, Jaalaan sitä oli tullut vuonna 2008.
Anjalankosken ja Kuusankosken taseet olivat raskaat – kummallakin oli taseessa alijäämää ainakin kuudelta edelliseltä vuodelta ja Kuusankosken alijäämä eur/asukas alkoi hipoa nykyisen kriisikunnan rajoja. Erityisesti Valkealan tase oli vahva, sillä oli vain vähän velkaa ja vahva kassa.


❗️ Uutta Kouvolaa hyvitettiin kuntaliitoksesta maksamalla sille kolmen vuoden ajan yhdistymisavustusta. On todennäköistä, että yhdistymisavustus pikemminkin ainakin osittain vahvisti kaupungin palvelurakenteita kuin kevensi niitä. Avustuksen vuoksi ei siis ollut niin tarpeellista keventää palveluverkkoja.


❗️ Muuttuneen maailman mutta osin myös omien
päätösten vuoksi riittävää sopeutumista ei saatu aikaan, vaikka kaupunki kiistattomasti myös vähensi työntekijöiden määrää.

Nykytilanne:


❗️ Tällä hetkellä keskitytään perustelemaan sitä, miksi ei ole tehty ja miksi ei voida tehdä.
Kaupunkilaiset eivät käydyn keskustelun perusteella tunnista todellista tilannetta.
❗️ Palvelurakenteiden säilyttämistä ei voida perustella kaupunginosien ”kuolemisilla”, koska asukasluku eri taajamissa on alentunut vuodesta 2010 vuoteen 2017 dramaattisesti nykyisenkin hyvin pullean palvelurakenteen aikana.
❗️ Kolmen veroprosenttiyksikön nousu riittää rahoittamaan palvelut ja niiden kasvun vuoteen 2024. – Jos siis ei vähennetä palveluita on tehtävä huikea veronkorotus.

Mihin Kouvolassa kuluu rahaa?
❗️Kaupunki avustaa paljon yrityksiä ja yhteisöjä. Kaupunki järjestää moninkertaisesti maakunnallisia palveluita ja moninkertaisesti omia palvelujaan. Vapaa aikatoimen palveluita kuuluu järjestämisvastuunkin perusteella tarjota kuntalaisille, mutta Kouvolassa tarjonta on moninkertainen erityisesti tuloihin nähden.
❗️ Hyvin laajat palveluverkot varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa, vapaa-aika- ja liikuntapalveluissa ja maakunnallisissa palveluissa.
❗️ Avustuksiin (esim. seurat, yhdistykset, korkeakoulut, markkinointi, kulttuuriavustukset) kuluu rahaa enemmän kuin muualla. Yhteensä lähes 18 miljoonaa euroa.

Mihin meillä ei kulu erityisen paljon rahaa:
❗️ Ei korkea organisaatio (pomoportaita ei siis erityisen paljon), ei liian leveä organisaatio (ei erityisen paljon pomoja, hallintoa) – organisaatiossa on kuitenkin tarve uudistukselle
ainakin toimialojen siiloutumisen poisto, ehkä siirtyminen palvelumallin mukaiseen organisointiin. Tiivistää voidaan vielä ainakin 20 henkilötyövuotta hallinnosta.