Politiikan supertaidot

”Kun en osaa mitään politiikkaa”, minulle sanotaan, kun pyydän ihmistä kuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Ei tarvitse osata mitään politiikkaa, en minäkään osaa! Listaan taitoja, joita kutsun kuntapolitiikan supertaidoiksi. Ehkä sinulla on joitain niistä? Jos on, niin pärjäät loistavasti ja voit lähteä ehdolle huolehtimatta tippaakaan ”osaatko politiikkaa”.

Politiikan supertaidot by Kaisa vajaan 10 vuoden kuntapoliittisen kokemuksen perusteella:

  1. Näkökulmanottokyky

Huomaat, että asioilla on monia puolia, maailma eikä kunta ole enää yksiselitteisen musta-valkoinen tai halki-poikki-ja-pinoon selitettävissä. Pohdit asioita eri näkökulmista. Huomaat, että päätöksillä on sekä hyviä, että huonoja seurauksia riippuen näkökulmasta. Tätä jos hallitset edes pikkuisen, olet loistava kuntapoliitikko!

2. Empatia

Osaat asettua toisen ihmisen asemaan. Se toinen ihminen voi olla yksinhuoltajaisä Anjalasta, maatalousyrittäjä, tai vaikka keskustan koululainen. Ymmärrät miksi hän toimii ja ajattelee omalla sinustaan eroavalla tavalla. Tällä supertaidollasi osaat myös haistella toisten poliittisten ryhmien fiiliksiä.

3. Uteliaisuus maailmaa kohtaan

Koskaan en ole oppinut aikuisena niin paljon kuin kuntapolitiikassa. Kuntapolitiikassa pääsee tekemisiin asioiden kanssa, joista ei taatusti tiedä juuri mitään. Jos olet utelias, opit kyllä. Esityslistat kirjoitetaan hyvin. Niissä selitetään taustoja, päätettävään asiaan vaikuttavia lakeja ja lukuisia muita seikkoja. Luet rauhassa, opit ja ihmettelet. Kysyt lisää jos et ymmärrä. Olen aina reilusti myöntänyt jos en jotain esityslistan asiaa tajua. Olen tämän joskus julkisesti kertonutkin, mutta ensimmäisen vuoden valtuutettuna tajusin, että en osaa lukea talousarviota. Tilasin audienssin talousjohtajalle, joka opetti ja selitti minulle mitä pitää ymmärtää.

Olen aina ajatellut, että minulla on valtava etuoikeus olla informoitu siitä missä Kouvolassa mennään. Jos en pääse läpi seuraavalla kaudella, tämä on asia, jota ehkä tulen kaipaamaan kaikkein eniten.

4. Harkitsevuus

Rauhallinen pääsee pidemmälle kuin tulinen hötkyilijä. Malta malttaa. Punnitse rauhassa asioita ja tee vasta sitten päätös.

5. Sinnikkyys

Politiikassa asiat tapahtuvat joskus nopeasti mutta usein hitaasti. Jaksat odottaa, jaksat jatkaa vaikuttamista. Pikavoittoja ja suuria tekoja on harvoin. Pärjäät politiikassa jos ymmärrät tämän.

Sopeuttamista omenapuun alla

Vietän ihanaa toukokuista lauantaita omenapuun alla keinussa ja mitä teen? Sopeutan kuulkaa!

Pyydän anteeksi jo etukäteen. Tämä on marina. Minulle tulee aina hetkittäin näitä puuskia ja yleensä ne menevät myös ohi.

Siis sopeutan täällä omenapuun alla. Suomeksi se tarkoittaa, että mietin leikkauksia ja säästöjä. Me puhumme kauniilla sanoilla palveluiden tehostamisesta, palveluverkkoselvityksistä, resurssitarkastelusta ja vaikka mistä vielä, mutta oikeasti kyse on vähentämisestä, pienentämisestä, alentamisesta ja kaikesta supistamisesta.

Tässä omenapuun alla se jurppii jotenkin ihan tajuttomasti.

Toinen kausi valtuustossa alkaa käydä vähiin ja kaikki nämä vuodet – erityisesti kolme viimeistä – olen joutunut sopeuttamaan ja sopeuttamaan ja loppua ei ole näkyvissä. Jos saisin yksin päättää, tekisin rakenteellisia ratkaisuja (tämäkin on tätä tekokieltä, oikeasti se tarkoittaa, että vähentäisin kouluja, päiväkoteja, jäähalleja, uimahalleja ja muuta). Vähentäisin niitä, koska meidän väestömme vähenee, lasten määrä vähenee ja tulomme eivät riitä.

Minun unelmakaupunkini olisi talouspaineista huolimatta monipuolinen. Siellä olisi urheiluseuroja, teatteri ja harrastajatoimintaa, hyvät koulut ja laadukas opetus, orkesteri, museo ja kaikkea muuta. Niitä ei vaan olisi niin monessa paikassa kuin nykyisin. Uimahalleja olisi todennäköisesti useiden vanhojen sijaan 1 uusi. Minun unelmakaupunkini ei myöskään lomauttaisi, mutta siitä en viitsi tämän enempää.

Minun unelmakaupunkini eroaa tämän valtuuston enemmistön unelmakaupungista siinä, että enemmistön unelmakaupungissa jäähalleja pitää olla monta. Uimahalleja pitää olla paljon, olkoon vanhoja, mutta niitä pitää olla monta. Opetuksen laadun sijaan koulujen määrä tuntuu olevan prioriteetti monelle. Kulttuuri – johon Kouvola käyttää jo nyt vähemmän rahaan kuin verrokkikaupungit – on monelle valtuutetulle se ensisijainen leikkauskohde.

Pah. Puhisen ja kiukuttelen yksinäni omenapuun alla.

Toivoisin, että voisin vuoden kuluttua jättää Kouvolan uudelle valtuustolle taloudeltaan paremmassa kunnossa. Koronavirus lisäsi tilanteen vaikeutta omalta osaltaan, mutta toki olisimme voineet kolmen vuoden ajan tehdä enemmän.

Olen miettinyt paljon seuraavia kuntavaaleja. Olen miettinyt mitkä ovat ne kysymykset, jotka minun on kysyttävä itseltäni ja joihin on vastattava rehellisesti.

  • Onko minulla enää annettavaa Kouvolalle?
  • Haluanko – jos se olisi mahdollista – olla mukana kaupunginhallituksessa? Onko minulla siihen motivaatiota?
  • Voinko luvata seuraavat 4 vuotta olla yhtä intensiivisesti mukana? Haluanko sitä? Onko se hyväksi minulle tai perheelleni? Uhraanko liikaa saamatta liian vähän?
  • Jaksanko 4 vuotta jos valtuusto ei kykene uudistamaan kaupunkia rakenteellisesti?

Olen kuulostellut itseäni ja olen kyllä innostunut olemaan edelleen mukana, valtuustossa ainakin, vaikka ehkä tässä omenapuun alla ei nyt ole se paras hetki. Minusta minulla on näiden kahden kauden jälkeen erityisen paljon osaamista ja ehkä vähän selkeämpi näkemys siitä, millaista kaupunkia haluan rakentaa.

Hei päättäjä, älä jaa paskaa.

Olen hölmösti luullut, että aikana, jolloin puolitotuudet, huhut ja tietoiset valheet vellovat, on kaikille itsestään selvää olla jakamatta nettijuttuja, joihin ei ehkä itsekään luota. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ole yhtään niin itsestään selvää.

Olen vähän pettymyksekseni huomannut, että kuraa on jaettu myös minun lähipiirissäni. Erityisesti nyt koronakeväänä se ei auta ketään eikä mitään vaan lisää vain hämminkiä. Kriittinen saa olla, mutta se on viisasta perustaa vankkoihin lähteisiin.

Disinformaation vanha nimi on suunnilleen propaganda. Sen tekijä haluaa vaikuttaa ihmisiin ja saada heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Jos jaat juttuja, jotka sisältävät disinformaatiota, edesautat disinformaation tekijän pyrkimyksiä. Se ehkä yrittää luoda väärää kuvaa ihmisryhmistä, tutkimustuloksista tai poliittisista tapahtumista. Sen avulla yritetään kenties edesauttaa jonkun ryhmän menestystä vaaleissa tai ihan vaan lisätä yleistä sekaannusta. Se voi näyttää hirmu fiksulta, mutta ei ole sitä. Haluatko ihan oikeasti toimia tällaisen välikätenä?

Vaikka oma tarkoitus olisi vain käydä yhteiskunnallista keskustelua, on eettisesti väärin käydä sitä jakamalla disinformaatiota. Se lisää sonnan ja vääristelyn huomiota ja ihmisten on entistä vaikeampi erottaa totuus valheesta. Muistathan erityisesti oman asemasi. Jos sinulla on vastuullinen asema, jakamaasi kuraa luullaan ehkä asemasi vuoksi todeksi, vaikka et itse niin ajattelisikaan. Sananvapauden mukana tulee aina iso iso vastuu ja vastuu on erityisen suuri, jos juuri sinun sanallasi on painoarvoa ihmisten mielissä.

Koskaan ja ei ikinä kannata jakaa tietoa, jonka lähteet ovat epämääräiset. Se voi olla disinformaatiota, misinformaatiota tai muuten vaan ihan paskatietoa. Sen avulla kammetaan valtaan Trumpia, pönkitetään valtaa Venäjällä tai tehdään jotain, josta sinulla ei ole aavistustakaan. Miksi alistaisit itsesi sellaisen välikädeksi?

Haluat herättää keskustelua vai? Herätä vaan, mutta varmista ensin, että jakamasi postauksen lähteet kestävät päivänvalon. Että se on hyvin tehty. Altista se keskustelulle vasta tämän jälkeen. Älä tee itsestäsi trollin apupoikaa. Olethan viisaampi.

Vähimmällä pääsee jakamalla tietoa, jonka lähteet kestävät päivänvalon. Mediatalo on niin huono, kuin se huonoin julkaisu. Luota faktantarkastajiin tai tee itse pikagooglaus.

Aina joskus jokainen erehtyy ja tulee ehkä jakaneeksi kuraa. Ajattelen, että poliittisena päättäjänä minulla on erityinen vastuu jakamistani jutuista ja haluan, että ihmiset voivat luottaa artikkeleihin joita linkkaan tai tietoon jota jaan. Salaliittojen ja yhteiskunnallisen epäilyksen kylväminen ei ole se tie, jolla haluan kulkea. Keskustelua voi ja pitää herättää, mutta se on tehtävä kestäviin lähteisiin vedoten. Peace.

Unelmoi henkesi edestä kouvolalainen

Olen miettinyt kuinka paljon kannattaa unelmoida Kouvolan kaupungin tulevaisuuden suhteen.

Unelmointi on hirveä ja loukkaava sana aikana, jolloin lomautamme henkilöstömme. Rahamme eivät riitä edes palkkoihin. Miksi siis unelmoida? Miksi emme keskity vaan hoitamaan kuntalain velvoittamaa perustehtäväämme: palveluiden tuottamista kaupunkilaisille. Unelmahötöstä sai Jutta Urpilainen kuulla koko demaripuheenjohtaja- ja ministeriaikansa. Käyttäisin sanaa visiointi, jos se ei olisi niin lattea ja kulunut.

Ajattelen, että jos emme unelmoi ja nimenomaan unelmoi isosti, näivetymme. Unelmoimatta jättäminen merkitsee, että meillä ei ole varaa järjestää palveluita kuin maksimaalisen keskitetysti. Nykyisen 34 koulun ja päätetyn noin 20 koulun sijaan kenties päädymme 6 peruskouluun koko kaupunkiin. Nimenomaan nyt täytyy unelmoida. Nyt on pakko unelmoida henkemme edestä. Täytyy uskaltaa ajatella isosti ja tavoitella jotain nykyistä paljon enemmän tai päädymme säästämään ja säästämään ja lopulta viimeinen sammuttaa valot.

Minulle unelmointi merkitsee sen supervahvuuden löytämistä, jonka nostaa meidät tästä talouden suosta. Se on jotain, joka tekee meistä kiinnostavan ja innostavan. Se rakentaa elinvoimaa, tuo virtaa meille kaikille, että meidän ei tarvitsisi vetää töpseliä irti.

Kuuntelin Kouvolan 10-vuotissynttäriseminaarissa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaraa. Hän kannusti miettimään mikä on Kouvolassa erityistä ja kehittämään ( tai unelmoimaan!) kaupunkia sen pohjalta. 10 ensimmäistä asiaa eivät usein ole olennaisia tai ovat latteita tai itsestään selviä, vasta niiden jälkeen ehkä löydetään joku omaleimainen juttu, vahvuus jonka päälle rakennetaan.

Mietin, mitkä ovat ne kymmenen perusvahvuutta, mitä Kouvolasta sanotaan (siis ne, joihin Vaattovaaran mukaan ei kannata rakentaa tulevaa unelmaa, koska ne eivät vai ole hirveän kiinnostavia):

  1. sijainti pääkaupunkiseudun lähellä
  2. logistiikka
  3. urheilukaupuki
  4. kaupunkia ja kyliä – monipuolisuus
  5. rautatie
  6. varuskuntakaupunki
  7. tapahtumakaupunki
  8. hyvä arki
  9. betonihelvetti
  10. matkailukaupunki – Repovesi, Tykkimäki, Verla

Jos unohdan kaiken tämän itsestään selvän ja lähden unelmoimaan – ja oikeasti rakentamaan! – Kouvolan tulevaisuutta omaleimaisemmin kaiken tämän perus markkinointi-strategiajutun ulkopuolelta, niin mistä unelmoin? Minkä tunnistan Kouvolan kantavaksi vahvuudeksi?

Hitto miten vaikea tehtävä!

Okei. Yritän rohkeasti. Mitkä voisivat olla tulevia vahvuuksiamme out of the box:

  1. Kouvola – yliopistokaupunki
  2. Kouvola – yhteen hiileen puhaltamisen mestari
  3. Kouvola – the river
  4. Kouvola – lähibönde
  5. Kouvola – Suomen parhaat naapurit

Äääk, tämä on hirveän vaikeaa. Auta mua! Mikä on se vahvuus, johon tulevaisuuttamme lähtisimme rakentamaan, josta unelmoimme yhdessä?

Jotenkin tykkään lähiböndestä.

Lahti ja Lpr pelaa liigaa, Kouvola on divarissa

Kateellinen. Kateellinen. Kateellinen. Hirveän kateellinen, oli päällimmäinen fiiis, kun katsoin Helsingin rautatieaseman mainosbanneria junasta astuessani vähän ennen joulua.

Tunti Lahteen, kaksi Lappeenrantaan, luki mainoksessa. Ja Kouvola siinä välissä! Ja meidän halvat asunnot, teki mieli huutaa jokaiselle asemalla olevalle. Tulkaa meille. Olin hirveän kateellinen, mutta mainos oli todella onnistunut. Hyvä Lappeenranta, hyvä Lahti, juuri noin minäkin olisin tehnyt.

Päätavoitteeni koko sen ajan kun olen kuntapolitiikkaa tehnyt, on ollut saada Kouvola pääkaupunkiseudun imuun. Sieltä meille asukkaita, veronmaksajia, lapsia kouluihin ja yrittäjiä. Sieltä elinvoimaa. Tätä olen tavoitellut vuosia.

Juuri siksi mainos oli niin nerokas. Se oli paikassa, jossa junaa käyttävät liikkuvat, jossa ihmiset menevät töihin. Ehkä he huomaavat, että voivat hienoisella junamatkan pidentämisellä saavuttaa paljon hyvää elämäänsä, vaikka huomattavasti edullisemman asunnon, jolloin rahaa jää joko parempaan asumiseen tai muuhun käyttöön – matkusteluun tai harrastuksiin ja arki voi silti olla kaikin puolin toimivaa.

Kouvolan iso ongelma on, että ihmiset eivät tiedä missä se sijaitsee. Joillain Kouvola ja Kokkola menevät sekaisin – sikäli aika iso ongelma Kouvolalle, että Kokkola sijaitsee lähemmäs 6 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, kun Kouvolasta pääsee puolessatoista tunnissa junalla pääkaupunkiin.

Olisi hirveän tärkeää kirkastaa kuvaa Kouvolan sijainnista. Olemme tosi lähellä. Tästä syystä tykkäsin Kouvolan ”Itä-Helsinki” -mainoksista ennen asuntomessuja, se korosti sijaintiamme ja siinä pelattiin hyvin fiilistekijöillä.

Juuri kun olin ehtinyt toipua joulukuistesta kateuskohtauksesta, avasin Hesarin kylkiäisenä tulleen isosti promotun Maailma 2020 erikoislehden. Ja kukas se siellä mainostikaan – no Lahti tietysti – aukeaman mainoksella Euroopan ympäristöpääkaupunki -statuksellaan.

Mainos ei ollut ihan aseman bannerin veroinen tehokkuudessaan, mutta sen tavoitteet olivatkin ihan toisenlaisia. Nyt pelattiin sijainnin sijaan imagolla. Haluttiin rakentaa kuvaa edelläkävijäkaupungista. Modernista, kehittyvästä ja tulevaisuuteen katsovasta paikasta asua ja elää. Kuka nyt ei sellaisessa kaupungissa haluaisi asua.

Tämän jälkeen minuun iski itsesääli. Voi prkl, mitä minä Kouvolassa vuosikausia oikein hommaan kun mitään ei tapahdu. Pelaamme divarissa näiden muiden kaupunkien pelatessa liigaa. Miksi en pääse kehittämään tätä kaupunkia ja viemään asioita eteenpäin? Miksi kaikki aika menee hirvittäviin velloviin taisteluihin talouden suossa? Taisteluun, joka kylvää epäluuloa poliittisten ryhmien välille, epäuskoa kaupunkilaisissa poliittisiin päättäjiin ja ihan järjetöntä turhautumista siihen, että koskaan saamme kaupungin talouden rakenteellisesti tasapainoon – menot vastaamaan tuloja – ja meille jäisi sen jälkeen aikaa kehittää tätä paikkaa paremmaksi, panostaa elinvoimaan, tavoitella parempaa tulevaisuutta nykyisen kurjistumisen sijaan.

Pääsin itsesäälin yli. Yleensä pääsen aika nopeasti, sillä en ole masentuvaa tyyppiä vaan pikemmin tulevaisuuteen uskova ja ratkaisuja hakeva.

Hyväksyn sen, että tällä valtuustokaudella päätavoite on varmaan vaan saattaa kaupungin talous jotakuinkin tolpilleen. Tämä valtuustokausi kestää kevääseen 2021. Toivon, että jengi, joka kuntavaaleissa huhtikuussa 2021 valitaan viemään tätä kaupunkia eteenpäin, pääsee aloittamaan tilanteessa, jossa he voivat kohdistaa pääenergian tulevaisuuden rakentamiseen ja kehittämiseen. Minä voin olla se kakkapää, joka joutuu tekemään talouden kannalta ne ikävät, mutta välttämättömät päätökset.

Niin kauan kuin hangoittelemme vastaan ja kieltäydymme saattamasta kaupungin taloutta tolpilleen, pelaamme auttamatta divarissa Lahden ja Lappeenrannan pelatessa liigaa. Talouden niistäminen, jatkuva säästäminen vie kaiken energian ja halvaannuttaa kehittämisen ja kyvyn katsoa tulevaisuuteen.

Toivon, että vielä koittaa päivä, jolloin astun junasta Helsingin rautatieasemalla ja näen suuren bannerin, jossa lukee – niin mitä siinä oikein lukeekaan?

Puolitoista tuntia Kouvolaan.

Kouvola – Itä-Helsingissä parasta arkea.

Kouvola – puolitoista tuntia ja tuplasti neliöitä.

Tunti ja muutama minsa kotiin. Kouvola. [No joo, tämä vasta itäradan jälkeen]

Mitä muuta kirjoitamme banneriin?

Olin väärässä

Politiikassa sanotaan ihan hirveän harvoin jos koskaan, että olin väärässä. Haluaisin kertoa siitä, kun olin kerran oikein komeasti väärässä. Minulle väärässä oleminen on lähinnä oppimiskokemus. Seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Mutta siis se väärässä oleminen.

Olin työryhmässä, jonka tehtävänä oli palkata tilapalveluihin uusi johtaja. Ei kuulosta kauhean jännittävältä, tiedän. Oikeastaan tilat ovat hirveän tärkeät. Meillä on satoja tiloja ja uusiin investoidaan satoja miljoonia seuraavien kymmenen vuoden aikana. On tärkeää, että tilapalvelut ovat kunnossa ja niillä on erinomainen johtaja. Valituksi tuli Juha Jormanainen. Minä olin eri mieltä. Jos olisin yksin saanut päättää valituksi olisi tullut aivan toinen henkilö, joku joka vaikutti minut luovuudella, kehittämisideoilla, laajalla visionäärisyydellään. Häneen verrattuna Jormanainen oli lähinnä harmaa toteuttaja. Voi miten typerä olinkaan.

Onneksi meillä oli työryhmässä minua viisaampia ja heidän avullaan valittiin Jormanainen. Tänään samainen Jormanainen valittiin vuoden esimieheksi Kouvolassa. Hänen aikanaan tilat Kouvolassa on laitettu järjestykseen. Me tiedämme mitä omistamme (aiemmin emme!!!), meillä on tarkempi tieto rakennusten korjaustarpeesta ja pidemmän linjan suunnitelmat siitä, mitä rakennetaan ja milloin. Työ on ollut valtava ja sitä johtamaan tarvittiin juuri oikea tyyppi. Minä olisin valinnut aivan väärän.

Minulle ei koskaan ole ollut mitenkään vaikeaa sanoa tehneeni väärän päätöksen, tunnustaa, että en jotain ymmärrä tai sanoa, että jonkun asian päättäminen on vaikeaa. Joillekin se ei ole kovin helppoa luulen, mutta olemme erilaisia.

Pelkästään vuosi 2019 on tarkoittanut 444 pykälää kaupunginhallituksessa tehtyjä päätöksiä. Niihin varmasti mahtuu myös vääriä päätöksiä. Minusta on hirveän loogista ja ymmärrettävää, että jotkut päätöksistä ovat vääriä ihan niin kuin olisin jättänyt Jormanaisen valitsematta.

Oppimiskokemus? Seuraavalla kerralla minun on ymmärrettävä paremmin (oli kyseessä sitten palkattava henkilö tai jokin toiminto) nykytila ja sen heikkoudet ja pohdittava mitä muutokseen tarvitaan. En voi itsekkäästi ajaa läpi asioita tai ominaisuuksia, joita itse arvostan ja pidän tärkeinä vaan minun on huomioitava reunaehdot paremmin. Kuulostaa ehkä tosi hämärältä, selkosuomeksi se tarkoittaa varmaan, että on tunnettava lähtökohdat vahvemmin.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että hyvästä tahdosta huolimatta todennäköisesti tekee virheitä niin elämässä yleensä kuin kuntapolitiikassa erityisesti. Ne on syytä tunnistaa, jotta niistä voi oppia. Jos omia virheitään ei voi tunnistaa, ei koskaan voi kehittyä paremmaksi.

Siksi haluan lämpimästi onnitella Kouvolan vuoden esimiestä Juha Jormanaista!