Huhtikuun 2017 kuntavaaleissa valittiin Kouvolaankin uusi kaupunginvaltuusto. 59 valtuutettua. Taatusti kukaan ei älynnyt miten tiukkaan paikkaan joudutaan. Tuli paljon uusia, nuoria valtuutettuja. Kaupunginhallitukseen pääsi useita ja into lähteä kehittämään kaupunkia oli kova. Yhteishenki uuden kaupunginjohtajan johdolla oli vahva. Kuntastrategiaa tehtiin hengästyneellä täpinällä. Oltiin innoissaan. Lähdettiin rakentamaan kaikkea sitä, mitä vaalilupauksissa luvattiin. Muutosta. Uutta Kouvolaa. Uutta vaihtoehtoa tai mitä sitten latteissa vaalisloganeissa tulikaan kirjoitettua.

Sain tuolloin neljänneksi eniten ääniä Kouvolassa. Se on vieläkin ihan käsittämätöntä. Hengästyttää yhä. Sain enemmän ääniä kuin kukaan demareista tai keskustasta. Todella paljon paineita olla sen arvoinen. Sain paljon ideoita läpi kaupunkistrategiaan. Siitä rakennettiin kaikkea mitä toivoin. Ja sitten kaupungin talous romahti.

Tulos asettaa yhä paineita, sillä niin moni luotti minuun ja haluan hirveästi olla kaiken sen luottamuksen arvoinen. Se luo paineita erityisesti kun kaupungin talouden pohja on romahtamassa.

En ole koskaan kokenut, että äänet velvoittaisivat puolustamaan jotain tiettyä palvelua. Että minun pitäisi saada meidän kuoppainen kotikatu uusittua tai turvata Kaunisnurmen museokorttelin talot tai edes lähikoulu. Ei silti että en haluaisi niitä tehdä, toki haluaisin.

Koen, että minua äänestettiin nimenomaan siksi, että en hirttäytyisi omien lähipalveluiden puolustajaksi vaan katsoisin koko kaupungin etua ja rakentaisin uutta Kouvolaa.  Näin olen pyrkinyt toimimaan.

Joskus koko kaupungin etu vaatii kaameita päätöksiä lähellä(kin). Se vaatii rohkeutta kohdata ihmisiä lupaamatta säilyttää heille tärkeitä asioita. Olisi hirveän helppoa luvata puhua tämän tai tuon puolesta ja on vaikeaa olla lupaamatta yhtään mitään.

Päädyin viesteilemään Kouvolan talouteen perehtyneen konsultti Eero Laesterän kanssa. Halusin varmistaa muutamia asioita ja häntä ehkä kiinnosti myös minun näkökulmani. Uskallan lainata ilman lupaa hänen viestiään, koska sama on kirjoitettu Laesterän raporttiin: Eikö olisi hedelmällisempää miettiä, kuinka viranhaltijoiden virkavastuulla esittämiä keinoja voidaan laittaa täytäntöön eikä keskittyä siihen, miksi joku ei voi olla oikein tai miksi joku ei käy?

Olemme tilanteessa, jossa meillä ei enää ole varaa sanoa ”ei käy”.

Tiedän, että emme halunneet tätä vuoden 2017 huhtikuisena sunnuntai-iltana. Kevät oli tulossa ja olimme täynnä iloa ja vaalihuumaa. Kouvolan Sanomat räpsi minusta kuvia ja en tiennyt miten päin olisin. Muistan vain kouristuksenomaisesti puristaneeni kännykkää.

Kaupunkilaisilta saimme mandaatin, ihan järjettömän suuren kunnian, päättää tämän kaupungin asioista seuraavan neljän vuoden aikana. Juuri meille jäi lopulta käteen se surkein kortti ja luhistuva kuntatalous. Meitä on 59 valtuutettua, joiden on pystyttävä tekemään kaikkein kurjimmat päätökset koko kaupungin edun vuoksi. Toivon, että jokainen 59 valtuutetusta pystyy nyt olemaan koko Kouvolan valtuutettu.

Minusta tämä ei loppupeleissä ole enää edes poliittinen kysymys. Laesterä osoittaa raportissaan, että mikään järjellinen veronkorotus ei riitä paikkaamaan Kouvolan taloustilannetta. On vain pakko tinkiä nykytilanteesta ja jotenkin selvitä eteenpäin vähemmillä palveluilla. Se tarkoittaa pidempää koulumatkaa. Se tarkoittaa vähemmän rahaa teatterille ja luistinrataa kauempana. Se tarkoittaa kallistuneita harrastuskustannuksia, kun kaupunki ei pysty enää tukemaan seuroja ja kenties vähemmän aikaa junioreille uimahallissa tai jäähallissa. Kenties se tarkoittaa koko henkilöstön lomauttamista ja peruskoululaisten repaleisia kouluviikkoja opettajien ollessa vuorotellen lomautettuina. Silti meillä ei ole varaa sanoa ”ei käy”.

Jotenkin arvaan, että en saa seuraavissa vaaleissa läheskään niin paljon ääniä kuin 2017. Hyväksyn sen. En kuitenkaan voisi elää itseni kanssa, jos en nyt katso isompaa kuvaa ja tee kaikkeani saadakseni tämän kaupungin talous kestävämmälle tolalle. Surkeinta pelkuruutta olisi jättää päätökset tekemättä ja sysätä vastuu tuleville kuntapäättäjille. Voi olla, että jään ensi kaudella kirjoittelemaan anonyymeja kommentteja napakoihin, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani koko kaupungin eteen.

Luin eilen iltalukemisiksi Eero Laesterän raportin Kouvolasta. Tässä minusta kiinnostavimmat nostot. Lainaan aika suoraan, osa tiivistetty tai koottu omin sanoin.

Tausta – kuntaliitos:
❗️ Liitoskuntien talous 10v sitten: Elimäen, Kouvolan ja Valkealan taseissa ei ollut kattamatonta alijäämää, Jaalaan sitä oli tullut vuonna 2008.
Anjalankosken ja Kuusankosken taseet olivat raskaat – kummallakin oli taseessa alijäämää ainakin kuudelta edelliseltä vuodelta ja Kuusankosken alijäämä eur/asukas alkoi hipoa nykyisen kriisikunnan rajoja. Erityisesti Valkealan tase oli vahva, sillä oli vain vähän velkaa ja vahva kassa.


❗️ Uutta Kouvolaa hyvitettiin kuntaliitoksesta maksamalla sille kolmen vuoden ajan yhdistymisavustusta. On todennäköistä, että yhdistymisavustus pikemminkin ainakin osittain vahvisti kaupungin palvelurakenteita kuin kevensi niitä. Avustuksen vuoksi ei siis ollut niin tarpeellista keventää palveluverkkoja.


❗️ Muuttuneen maailman mutta osin myös omien
päätösten vuoksi riittävää sopeutumista ei saatu aikaan, vaikka kaupunki kiistattomasti myös vähensi työntekijöiden määrää.

Nykytilanne:


❗️ Tällä hetkellä keskitytään perustelemaan sitä, miksi ei ole tehty ja miksi ei voida tehdä.
Kaupunkilaiset eivät käydyn keskustelun perusteella tunnista todellista tilannetta.
❗️ Palvelurakenteiden säilyttämistä ei voida perustella kaupunginosien ”kuolemisilla”, koska asukasluku eri taajamissa on alentunut vuodesta 2010 vuoteen 2017 dramaattisesti nykyisenkin hyvin pullean palvelurakenteen aikana.
❗️ Kolmen veroprosenttiyksikön nousu riittää rahoittamaan palvelut ja niiden kasvun vuoteen 2024. – Jos siis ei vähennetä palveluita on tehtävä huikea veronkorotus.

Mihin Kouvolassa kuluu rahaa?
❗️Kaupunki avustaa paljon yrityksiä ja yhteisöjä. Kaupunki järjestää moninkertaisesti maakunnallisia palveluita ja moninkertaisesti omia palvelujaan. Vapaa aikatoimen palveluita kuuluu järjestämisvastuunkin perusteella tarjota kuntalaisille, mutta Kouvolassa tarjonta on moninkertainen erityisesti tuloihin nähden.
❗️ Hyvin laajat palveluverkot varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa, vapaa-aika- ja liikuntapalveluissa ja maakunnallisissa palveluissa.
❗️ Avustuksiin (esim. seurat, yhdistykset, korkeakoulut, markkinointi, kulttuuriavustukset) kuluu rahaa enemmän kuin muualla. Yhteensä lähes 18 miljoonaa euroa.

Mihin meillä ei kulu erityisen paljon rahaa:
❗️ Ei korkea organisaatio (pomoportaita ei siis erityisen paljon), ei liian leveä organisaatio (ei erityisen paljon pomoja, hallintoa) – organisaatiossa on kuitenkin tarve uudistukselle
ainakin toimialojen siiloutumisen poisto, ehkä siirtyminen palvelumallin mukaiseen organisointiin. Tiivistää voidaan vielä ainakin 20 henkilötyövuotta hallinnosta.

Lautakunnan puheenjohtajana minun täytyy …  – oman tittelin korostaja -valtuutettu

Mutta meillä – oman alueen edunvalvoja-valtuutettu, jonka kokonaisuudentaju on välillä kateissa

Minä kuule tiedän nämä paremmin kuin muut – oman asiantuntemuksensa korostaja -valtuutettu

Kiihdyttää itsensä puhuessaan vimmaan ja raivoon – Höyryjyrä-valtuutettu

Mä olen niin kyllästynyt mun ryhmään ja just teen niin kuin itse haluan tämän jälkeen (eikä tee kuitenkaan). Puhisija-valtuutettu

Meillä Pornaisissa ei 40 vuotta sitten ollut ollenkaan velkaa. Konkari –valtuutettu.

Rakastan Kouvolaa – Kouvolan halaaja –valtuutettu

Hei, ei nyt ryhdytä pessimisteiksi — [talous romahtaa, väestö pakenee]. Optimisti-valtuutettu, muistaa aina nähdä asioiden hyvät puolet.

Tilataanko pitsat? Takapenkin vitsiniekka -valtuutettu

Ei mennä eteenpäin, mutta etsitään kuka oli syyllinen. Syyllinen kannattaa aina kaivaa esiin –valtuutettu.

Suolle piti se Ratamo sitten rakentaa, niin että ei se ihme ole että tässä suossa nyt ollaan. Kyllähän minä tästä 367 kertaa olen sanonut. Told you sovaltuutettu.

Hei ihana paita sulla! Ja kiva mätsäävä huulipuna! Kaikkien kaveri.

Mulla hajoo pää jos joku vielä ottaa yhtään puheenvuoroa (kokouksessa 6 tunnin jälkeen). Pää hajoaa -valtuutettu.

Hei nyt laitetaan veikkaus pystyyn kuinka kauan kokous kestää, kuinka monta kertaa mainitaan Pornainen? Skabaajat, meillä on hyvä yhteismeininki puolueiden välillä –valtuutetut.

Silmienpyörittelijävaltuutettu.

Mietin, että tämä kuva valtuustosta alkaa olla jo liian masentava ja minun täytyy löytää tyyppejä, että ihmisten usko valtuustoon ei katoa. Divarissa kisaavat siis vähän tylsät:

  • Hyvä argumentoija ja asiansa tunteva -valtuutettu.
  • Asiakokonaisuuksien kokoaja ja asioiden eteenpäin evästäjä -valtuutettu.
  • Pissatauon suhteiden luomiseen hyödyntävä verkostoituja-valtuutettu.
  • Virkamiehen sanaan lähes kritiikittömästi luottava -valtuutettu.
  • Nyt meidän on yhdessä pystyttävä tekemään kipeitä päätöksiä . Somessa teatraalisesti tunteita nostattava valtuutettu.

Kotka vie kaiken – Kouvola vie kaiken

Kymen Sanomien tekstarit palstalla: ”Kouvola näkyy vievän kaiken, radan Porvoosta Kouvolaan, maakuntahallinnon, käräjäoikeuden ja Kymsoten”. (30.8.) Niin paljon ällistytti, että piti vielä tähän palata ja kaivaa esiin. Kouvola vie kaiken… Niin siinä todella luki.


Ihan kauheasti en hämmästyisi jos Kouvolan Sanomien napakoissa julkaistaisiin teksti, joka alkaisi ”Kotka vie kaiken…”
Tämä on varmaan oleellinen lähtökohta, joka on hyvä ymmärtää voidakseen yhtään tajuta Kymenlaakson kahden isoimman kaupungin sielunelämää: kummassakin kaupungissa koetaan, että toinen vie jotain toiselta.


Se luo lähtökohdan, josta on äärimmäisen vaikea lähteä rakentamaan yhteistä hyvää. Kykenemme rakentamaan sitä silloin, kuin se on selkeästi joko Kotkan tai vain Kouvolan etu. Kotkan tuki saatiin pelastushelikopterille Uttiin. Kotkan tavoitellessa laajan päivystyksen statusta sairaalalle, tuki Kouvola vuorostaan Kotkaa.


Mutta kun aletaan puhua asioista, jonka voi saada suuresta kahdesta vain toinen – joko Kotka tai Kouvola – emme enää pysty tekemään asioita yhdessä. Epäluulo myös leviää. Kun päättäjiksi tuli pari vuotta sitten uusia naamoja ja kaupunginjohtajatkin vaihtuivat, vannoi taatusti jokainen uusi, että nyt lähdetään puhtaalta pöydältä ja rakennetaan yhteistyötä, vaan huomatakseen, että se ei menekään niin helposti. Kannattaa kiinnittää huomiota yleisönosastokirjoitukseen, jossa 10 nuorta kouvolalaista valtuutettua vaatii meitä pohtimaan vaihtoehtoja Kymenlaakson maakunnalle siksi, että yhteistyö on vaikeaa, asioista ei päästä yhteisymmärrykseen ja sovitut asiat eivät pidä.


Olen tosi ratkaisukeskeinen ihminen. En jää vellomaan menneeseen ja syyttelemään. Jumiutunut tilanne on hätkähdyttänyt maakuntahallituksessa. On annettu ymmärtää, että kumpikaan ratalinjaus ei etene, jos siitä ei saada Kymenlaaksossa yksimielisyyttä. I have news for you: kumpikaan ei tule luopumaan näkemyksestään.

Säännöllisesti eteemme tulee myös tilanteita, jolloin toisen voitto on toisen häviö. Viimeksi tämä nähtiin päätettäessä maakuntaliiton siirrosta Kouvolaan. Siirto Kouvolaan koettiin Kotkan tappiona, vaikka toteutettiin vain ennalta sovittu työnjaollinen päätös. Kokemus hävieämisestä on nostanut Kotkassa ajatuksia ”virheellisen päätöksen korjaamisesta.”

Tavallaan ymmärrän ja hyväksyn sen, että kaupunkien edut ovat välillä toistensa vastaisia. Mitä sen sijaan en jaksa sietää on se, että päätetyt asiat venkoillaan esiin aina uudestaan ja uudestaan.

Ratamoa käsiteltiin Kouvolassa muutaman kuukauden välein, kun ”hävinneen” osapuolen oli mahdotonta myöntää tappiotaan. Sellainen halvaannuttaa kaiken yhteistyön. Tehdyt päätökset on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään, muuten tässä maakunnassa ei kenties enää ole mitään yhteistä jonka päälle rakentaa tulevaisuutta. Päätettyjä asioita ovat mielestäni esimerkiksi Kymsoten perustamissopimus sekä maakuntaliiton muutto Kouvolaan.

Kommentoin tässä bloggauksessa Jouko Leppäsen Kouvolan Sanomien Lukijalta-kirjoitusta argumentti argumentilta. Tämän tekstin ”Leppänen”-alkavat tekstipätkät ovat siten yleisönosastokirjoituksesta (Kouvolan Sanomat 9.9.2019, nettilehti). Jokaisen Leppäsen argumentin alla on vastaukseni hänelle.

Leppänen: KymSOTE ja Kouvolan kaupunki ovat tällä hetkellä oikein sekaisin. Syitä, johtopäätöksiä ja tarvittavia toimenpiteitä on todella vaikea hahmottaa.

Spies: Minun ei ole vaikea hahmottaa syitä kaupungin taloustilanteeseen. Meillä on rakenteellinen ongelma, joka käytännössä toistuu vuodesta toiseen. Palveluiden tuottamiseen kuluu kaupungilta enemmän rahaa kuin mitä pystymme verotuloista, valtionosuuksista ja muusta keräämään. Vaje on noin 20 miljoonaa euroa ja meidän on ratkaistava miten tuo rakenteellinen epätasapaino saadaan kuntoon. Toimenpiteet ovat palveluiden vähentäminen ja sitä kautta henkilöstön vähentäminen sekä verojen korottaminen.

Leppänen: Tämän kauden alijäämämme tulee varmaan olemaan entistä massiivisempi, enkä yhtään ihmettelisi, jos se liikkuisi jossain 40 miljoonassa.

Spies: Minä kyllä ihmettelisin. Tässä vaiheessa vuotta kustannuskehitys ei karkaa tuolla tavoin, meillä on nyt riittävät avainluvut tiedossamme. Tosin nyt ennakoitu -30 miljoonaa on jo tarpeeksi valtava summa itsessään.

Leppänen: Ne asiat, joihin kaupunki on voinut suunnitellusti vaikuttaa, kuten esim. liikunta ja kulttuuri, ovat pysyneet hyvin arviossa, mutta terveydenhuollon kulut ovat täysin ryöstäytyneet käsistä.

Spies: Tämä on ihan totta. Oma toiminta on pysynyt budjetissa. Suurimman yllätyksen järjesti luminen talvi, joka lisäsi aurauskustannuksia puolella miljoonalla. Tosin oman toiminnan pysyminen budjetoidussa ei tällä hetkellä riitä, kun budjetti tehtiin jo alkuvaiheessa 10,5 miljoonaa alijäämäiseksi ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat väestön ikääntymisen myötä sekä Kymsoten alkukankeuksien vuoksi.

Leppänen: Jos tämä menojemme hallitsematon kasvu aiotaan pysäyttää, olisivat ensimmäiset toimenpiteet, että ihmisten sairastaminen pitäisi vähentyä, ja kalliita hoitoja, ja turhia tutkimuksia pitäisi vähentää. Tai luonnollisimpana keinona hoitojen ja tutkimusten hintoja pitäisi reilusti alentaa. Siihen ei mielestäni pitäisi olla mitään estettä, koska hinnoitteluhan on joka tapauksessa irrationaalista. Minä esim. otan vastaanottokäynnistä palkkiota x-määrän, mutta se voisi aivan hyvin olla x miinus jotain.

Spies: En saa tästä argumentista kiinni.

Leppänen: Ellei tämä tepsi, ja joka tapauksessa, menojamme pitää reilusti vähentää. Tämä tarkoittaa nyt aivan oikeasti henkilökuntamme, ja etenkin hallinnon purkamista. Mielestäni aivan hyvin riittäisi neliportainen systeemi nykyisen ehkä 7-8 -portaisen systeeminsijalle. Esim. opettaja-rehtori-koulutoimenjohtaja-kaupunginjohtaja. Ja muissa hallintokunnissa sama malli. Sitten palvelut pitää karsia kovalla kädellä. Kaikki ei-lakisääteiset minimiin ja lakisääteiset siihen mikä on pakko.

Spies: Väite on fiktiota. Meillä ei ole 7-8 portaista hallintomallia. Ehkä oli joskus 10 vuotta sitten mutta nyt esimerkiksi koulupuolella hallinto on 2020 alusta neliportainen eli aivan kuten Leppänen toivoisi sen olevan. Johto on mankeloitu vuosi toisensa jälkeen ja hallinto on paljon pienempi kuin kuntaliitoksen alkuaikoina.

Pidän vaarallisena bensan heittona liekkeihin näitä löysiä puheita siitä, että meillä on jossain kaupungintalon kätköissä valtava ylisuuri pomoporras. Jos tartumme tällaisiin ajatuksiin, johtaa se meidät ajattelemaan, että kaupungin talous saadaan kuntoon vain pomoporrasta vähentämällä, mikä ei pidä paikkansa. Kaupunginjohtaja sanoi lehtiartikkelissa, että kokee että luottamushenkilöt eivät usko viranhaltioiden antamia tietoja. Ajattelen, että juuri tämä suhtautuminen hallintoon on yksi niistä asioista, joissa jotkut luottamushenkilöt eivät ole ajan tasalla eivätkä syystä tai toisesta kykene/halua muuttaa tietojaan nykytilannetta vastaavaksi.

Leppänen: Investoinnit tässä vaiheessa nollille, vaikka aloitettuja ei ole mitään järkeä keskeyttää.

Spies: Tämä on joko löysä argumentti tai paniikkiratkaisu. Lahdessa vanhojen koulurakennusten kunto on romahtanut eikä uusia rakennuksia kyetä rakentamaan sillä vauhdilla kuin niitä tarvitaan. Kouluja on suljettu ja lapset opiskelevat väistötiloissa. Väistötilat aiheuttavat kaupungille miljoonakustannukset vuosittain, yhden koulun pitkittynyt väistö maksaa saman verran kuin uuden koulun rakentaminen. Kouvolan rakennuskanta on vanha ja rakennusten kunta saattaa romahtaa nopeasti, kuten vaikka Sarkolan koulun kohdalla havaittiin. Investointien laittaminen nollille olisi ampumista omaan nilkkaan.

Leppänen: Mitä talouden huono tilanne vaikuttaa kaupunkilaiseen? Kahdella tavalla: mahdollisina veronkorotuksina ja huononevina palveluina. Veronkorotuksia vastustan viimeiseen asti, joten olen palvelujen karsimisen kannalla.

Spies: Minä olen hybridiratkaisun kannalla. Tarvittava 20 miljoonaa euroa edellyttää massiivisia palveluiden vähentämisiä. On järkevämpää koota osa siitä korottamalla veroja. Näin pystymme turvaamaan palvelut paremmin laajasti ympäri Kouvolaa. Ilman veronkorotuksia ne on keskitettävä voimakkaasti isoihin yksiköihin ja tämä pätee niin kouluihin, uimahalleihin kuin muihinkin kaupungin järjestämiin palveluihin.

Leppänen: Huononeviin palveluihin meidän on pakko varautua, jos ei haluta veronkorotuksia. Toisaalta laina on tällä hetkellä halpaa, mutta kuka tietää tulevaisuuden?

Spies: Lainaa saadaan tällä hetkellä negatiivisella korolla, mutta toki jokainen vastuullinen lainanottaja miettii nousevia korkokustannuksia. Näin myös Kouvolassa ilman muuta tehdään. Kaupungin rakennukset ovat kuitenkin tulossa tiensä päähän ja niitä on peruskorjattava tai rakennettava kokonaan uutta ja tämä nostaa väkisin lainan määrää.

Leppänen: Väestön ja yrittäjyyden lisääntymistä Kouvolassa kaivataan kipeästi, mutta kuka on se Einstein, joka keksii näihin lääkkeet?

Spies: Uskon, että Kouvolan väestö ei vuosiin tule lisääntymään, siitä pitää huolen väestön ikääntyminen. Väestönkasvun sijaan voi olla järkevämpää tavoitella tilannetta, jossa kaupunkiin muuttaa enemmän asukkaita kuin täältä muuttaa pois. Se olisi fiksu seurattava tunnusluku.

Pitäisikö kuntapoliitikon jaksamista tukea?

Me puhuttiin kuntapolitiikkaa baarissa vihreällä porukalla.

Vähän laiskasti puhuttiin siitä, tarvitaanko Kouvolaan monitoimihallia, mutta jo intohimoisemmin siitä, pitääkö leikkauksien koskea myös luottamuspaikkoja, lautakuntia ja jaostoja. Kutsun niitä demokratiakustannuksiksi. Demokratia maksaa, se ei ole tehokas ja vaatii paljon kokoustamista. Se on kuitenkin osoittautunut parhaaksi muodoksi hallita, silti se ei voi olla säästöjen ulottumattomissa, yritin sovitella ääripäitä.

Hei miten sä kestät tätä, kysyin Erkalta, Viikatteen basistilta, jonka oli tarkoitus siirtyä meidän Kouvolan vihreiden miitingistä suoraan keikalle, joka lopettaa Viikatteen kierteen ja jonka edellisen illan keikkaa Kouvolan Sanomat kehuu ”kovassa vireessä” olevaksi, tunnelmalliseksi kotiinpaluuksi. Etkö tarvitse jotain henkistä siirtymää kuntapolitiikasta keikalle? Kuulemma siirtyä voi hyvin, kuntapolitiikka kulkee kuitenkin koko ajan kaiken tekemisen mukana ajatuksissa, joten hyppy monitoimihallin puimisesta bassoon ei ole niin absurdi, kuin miltä se ulkopuolisesta kuulostaa. Hei mulla on ihan sama, hihkaisimme ainakin kahdesta suusta samaan aikaan.

Kuntapolitiikka kulkee kaikessa elämässä koko ajan mukana ja se tekee siitä aika raskasta (vaikka tietysti hirveän hienoa myös!). Minä en mene keikalle (pois se minusta, olen hirveän paljon vähemmän cool), mutta menen töihin, haen lapsen tarhasta, mietin kaikkia arkisia juttuja: harrastuksia, ruuan laittoa ja sitä, että koskahan meillä on viimeksi imuroitu, mutta kuntapolitiikka kulkee siinä koko ajan rinnalla.

Aamulla luen lehden (ja laitan puurot, pesen pienimmän hampaat, etsin kurahousut ja vaikka mitä muuta). Kun saan tarhalaisen kouluun, soitan ensimmäiselle viranhaltijalle, selvittääkseni jonkun päivän uutiseen tai iltapäivän kokoukseen liittyvän asian. Yritän pitää kynnyksen ottaa yhteyttä ja kysyä lisää koko ajan matalammalla. Yritän pitää yhteyttä muihin luottamushenkilöihin, viestiä omaan vihreään ryhmään siitä mitä olen suunnitellut. Opetan koulussa tänään yhteiskuntaopissa talouskasvua, markkinataloutta, kysyntää ja tarjontaa. Tauolla vastaan puheluihin ja mietin kuntapolitiikkaa ja valmistaudun opettamaan historiasta antiikin Rooman taloutta.

Kuntavaalien alla teimme kimppamainoksen keskustapuolueen Topi Seppälän ja kokoomuksen Jani Heikarin kanssa. Halusimme aistia vaalien kipupisteitä ja onnistuimme. Yhteismainos  – ja toki hirveä määrä vuosien aikana itse kunkin tekemään kuntapolitiikkaa – johti hyviin lopputuloksiin. Janille vaaleissa kokoomuksesta kaupunginhallituksen ensimmäisen vpj:n paikka, Topille valtuuston 2. vpj:n paikka ja minulle Kouvolan äänikuningattaren titteli ja paikka kaupunginhallitukseen. Meistä kolmesta vain minä istun kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Topi ja Jani ovat jättäneet puheenjohtajuudet perheen ja yritysten vaatimusten vuoksi. Todella ymmärrän heitä.

Eräässä keskustelussa kolmikymppisten päättäjien kanssa kävi ilmi, että jokaisen läheiset olivat vähän huolestuneina katsoneet tilannetta ja kehottaneet miettimään onko kuntapolitiikassa mukana olo yhtään järkevää jos se jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa.

Uhriutua ei nykypäivänä saa enkä halua sitä tehdä, mutta on hyvä oivaltaa, että Suomen 11. suurimman kaupungin johtavissa luottamustehtävissä oleminen vaatii aika paljon. Erkka menee keikalle suoraan kuntapoliittisista baarikeskusteluista, joissa halusimme evästää häntä tekemään hyviä päätöksiä liikunta- ja urheilupaikkojen suhteen Kouvolassa. On parasta tottua elämään siten, että kuntapolitiikan koukerot ovat alati läsnä – sekä ajatuksissa että kohtaamisissa kaupunkilaisten kanssa. Aina kun kirjoitan näistä asioista vaikka Facebookissa, kirjottaa joku, että pitikö sitten lähteä ehdolle – jos nyt kokee kaiken niin hirveän raskaaksi, niin olisiko fiksumpaa pysyä poissa.

Ehkä olisi.

Uskon kuitenkin, että on paljon helpompaa olla mukana kuntapolitiikassa, jos oma elämäntilanne ei ole kovin kiireinen. Ruuhkavuosiksi kutsutaan elämää, jolloin olet työssä, hoidat pieniä lapsia, lyhennät asuntolainaa ja kaikki tuntuu vain välillä hajoavan palasiksi kun unohdit ostaa oikean kokoiset välikausigoretexit tai lapsi sairastuu.

Yrittäjät ovat päättäjinä tärkeä ryhmä. On merkityksellistä, että yrittäjän näkemys kuuluu päätöksentekoon, mutta kaikkinielevän yrittäjyyden yhdistäminen luottamustehtäviin saattaa osoittautua kimurantiksi.

Olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että luottamustehtävissä toimivat jaksavat tehtäviensä kanssa. Työpaikoilla pohditaan paljon perheen ja työn yhteensovittamista. Ehkä kunnissakin pitäisi pohtia miten työ, perhe ja politiikka limittyisivät vähemmän kuormittavasti yhteen. Kerta toisensa jälkeen olen törmännyt luuloon, että kaupunginvaltuutettuna toimiminen on ammatti. Ei se ole, se on luottamustehtävä, jonka päälle jokaisella on oma ammatti. Töiden jälkeen mennään kokoukseen. Viikonloppuna luetaan esityslistat. Viikonloppu on kuitenkin aikaa jolloin pitäisi palautua töistä ja olla perheen ja läheisten kanssa.

On jotenkin aika vanhakantaista, että päätöksiä tehdään tuntien kokousmaratoneissa työpäivän jälkeen. Kuka silloin on enää fiksuimmillaan? Olen istunut kokouksissa kellon tullessa 11 yöllä toivoen vaan, ettei kukaan enää ottaisi yhtään puheenvuoroa, että pääsisin nukkumaan. Olen ollut kokouksissa jotka kestävät alle puoli tuntia ja kokouksissa, jotka kestävät työpäivän verran (mutta työpäivän jälkeen).

Seurasin netistä kuntapoliittista keskustelua, jossa valtuutetut eri kaupungeista vertailivat kunnissaan käytössä olevia vessataukoja kokousten aikana. On kaupunkeja, joissa ei järjestetä yhtään vessataukoa. Ylpeänä ja edistyksellisenä saatoin kertoa, että Kouvolassa kokouksissa pääsee pissalle kahden tunnin välein.

Jotenkin luulen, että voisimme toimia paremmin jos kiinnitämme asioihin huomiota. Se ei edes maksa mitään, mutta saattaa johtaa parempaan päätöksentekoon kun asiat etenevät tasapainoisemmin ja rytmittyvät muuhun elämään.

Voi olla, että jonkun toisen elämäntilanne tekee hänelle helpommaksi olla mukana kuntapolitiikassa. Vähän kadehdin ajatusta, että olisin eläkkeellä, lapset isoja ja minua ei vaadittaisi mihinkään muualle. Mutta ehkä juuri siksi minusta on hyötyä juuri nyt, olen tekemässä päätöksiä kaiken ruuhkaisen taustani kanssa.