Pidä huolta!


Kerran rikki mennyttä lapsuutta on vaikea korjata. Siksi Kouvolan on huolehdittava hyvän lapsuuden edellytyksistä myös vaikeina aikoina. Lasten tervettä ja turvallista kasvua voidaan edistää ongelmien ennaltaehkäisyllä ja varhaisella tuella.

Neuvolat, päivähoito ja koulu tavoittavat koko ikäluokan. Tällöin syrjäytymisvaarassa olevat lapset on mahdollista tunnistaa erityistukea varten. Kouvolan taloustilanne on heikko ja heikkenee tulevaisuudessa entisestään.

Ei tehdä samaa virhettä kuin 90-luvulla. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista säästettiin, lisääntyi kalliimpi erityisen tuen palveluiden tarve. Väärä säästö tulee kalliiksi ja aiheuttaa turhaa inhimillistä kärsimystä.

Panostetaan lapsi- ja perhepalveluihin! Satsaus ennaltaehkäiseviin palveluihin tuo tulevaisuuden säästöjä.

Perheen lasten ensimmäisten elinvuosien aikana saama tuki on kaikkein vaikuttavinta. Neuvoloissa tulee kiinnittää huomiota suunnitelmallisesti koko perheen hyvinvointiin ja tarvittaessa ohjata perheet erityispalveluihin.

Kehitetään kotipalveluita. Kotipalvelut ehkäisevät tehokkaasti perheiden ongelmia. Sen kautta ongelmiin tartutaan niiden ollessa ratkaistavissa. Päivähoidon on tapahduttava riittävän pienissä ryhmissä, lähellä kotia ja työntekijöiden on oltava ammattitaitoisia.

Kouluterveydenhuollolla on oltava aikaa lapsen kuuntelemiseen ja koulujen psykologipalveluiden täytyy olla riittävät. Kun lapsella on elämässään ongelmia, hän ei voi odottaa. Pitkät jonotusajat vaikuttavat lapsiin erityisen kielteisesti.

Ei anneta lapsuuden mennä rikki vaan huolehditaan hyvän lapsuuden edellytyksistä Kouvolassa.

Kauppaa keskuksessa vai keskustassa?

Jäin miettimään vaalikoneessakin esitettyä kysymystä siitä, näivettävätkö kauppakeskukset Kouvolan ja Kuusankosken keskustat. On totta, että ainakin Kouvolan keskustassa on näinä syksyisinä viikkoina ollut hiljaista ja tyhjiä liiketiloja on paljon. Ihmiset ovat hypänneet autoihinsa ja karauttaneet uuteen, uljaaseen kauppakeskus Veturiin.

Kävin Veturissa lasten kanssa. Kolmevuotias poikani rakasti paikkaa. ”Äiti, tullaanhan tänne ensi viikonloppunakin. Täällä on niin ihanaa.” Ei tulla. Mennään vaikka torille, ajattelin. Pienen onni kauppakeskuksessa tuntui hämmentävältä. On surullista, että kaupoissa ravaaminen, kahvila ja pari leikkitelinettä tuottavat niin suuren ilon.

Samanlainen hämmentävä tunne tuli kun hain poikaa päiväkodista ja lapset leikkivät yhdessä ABC:tä, siis huoltoasemaa. Leikkisivät edes maatilatoria, mietin. Kaikilla lapsilla tuntui olevan kokemus ABC-vierailusta: leikkipaikasta, hesestä, kaupoista ja kahviloista. Ja nyt sitä leikittiin syksyisellä päiväkodin pihalla.

En olisi hätäisesti julistamassa keskustaa näivettyneeksi. On selvä, että Veturi vetää ihmisiä aikansa. Keskustan tyhjät liikehuoneistot täyttynevät hiljakseen ja tuovat mukanaan uutta elämää keskustaan. Kävelykatua ei tarvitse kattaa eikä suuria parkkihalleja rakentaa. Keskustasta ei saa tehdä ostoskeskuksen kloonia. Keskustan vahvuus on toisaalla.

Keski-Euroopassa rakennettiin kauppakeskuksia keskustan ulkopuolelle jo kolme-neljäkymmentä vuotta sitten ja ihmiset olivat huolissaan kaupunkien keskustojen näivettymisestä. Yleisesti huolet osoittautuivat turhiksi, keskustat vetävät edelleen väkeä. Havaittiin, että kauppakeskus ei korvaa keskustaa.

Minulle keskusta on
     kirjasto
     puistot ja leikkikentät ulkona vaikka vähän sataisi
     tori ja kauppahalli
     juna-asema
     lounasravintolat viikolla ja lauantain kahvilakäynti
     vaatekaupat, kukkakaupat, suutari ja kangaskauppa sekä
     ihmisen kokoiset ruokakaupat.

Enkä minä usko, että mikään kauppakeskus ikinä korvaisi keskustan.

Kampanjointia

Avoimempi Kouvola luo kestävää hyvinvointia.
Valittamalla asiat eivät muut.
Niihin on tartuttava.

Kuukauden aivoponnistuksen jälkeen tästä tuli tunnuslauseeni vaaleihin. Sen kehittely oli kovan työn ja tuskan takana.

Vaalinumerot arvotaan tänään. Huomenna lähetän painolle esitetiedostot ja saan 1000 kappaletta kasvoillani koristettua korttia. Olen tilannut vihreän kampanjatakin, jonka selässä lukee ”Kaisa” ja 100 heijastinta.

Lastenvaunuihin kiinnitettävä viiri unohtui tilauksesta, pitää muistaa hankkia se erikseen.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

Vaalikone-allergia

Olen viime päivinä täyttänyt vaalikoneita.

MTV3n koneelle selvitin suhdettani Jumalaan (ei ole) ja lavatanssikokemustani (ei ole). Päätin, että en usko ydinperheeseen, mutta olen samaa mieltä vaalikoneen kanssa siitä, että todellisuuden hallinta on muuttunut hitusen aiempaa hankalammaksi.

Animalian vaalikoneelle kannatin kasvispainotteisen ruokavalion lisäämistä kunnallisessa palvelutuotannossa, mutta en rohjennut vaatia erikoiskoulutettua eläinhoitajaa löytöeläimille.

Ylen vaalikone oli työläin. Kolmekymmentäkolme kysymystä tiukkaa faktaa eikä mitään lavatanssimisesta. Päädyin jakamaan rahaa vanhusten sijasta lapsiperheille, ja valitsin puoleni syrjäkylät vai keskusta -kiistassa (keskusta). En ajatellut myydä KSS Energiaa, sen sijaan vanhuspalveluiden yksityistämisen selvittämistä kannatin. Kankaan koulun lakkautuspäätös pitäköön puolestani, mutta ylimääräistä rahaa ei laiteta teiden kunnossapitoon.

Ja viimeisenä  mukaan vaalikoneiden taisteluun ilmoittautui Kouvolan Sanomat. ”Suuret kauppakeskukset näivettävät Kouvolan ja Kuusankosken keskustan.” En tiedä näivettymisestä eikä pirullisessa koneessa ole ”en tiedä” vaihtoehtoa. ”Kaksi suurlukiota riittää Kouvolassa.” Vähän liian rajua. Vaikka saksalaisen puolisoni mielestä esimerkiksi 800 opiskelijan suurlukio Jyväskylässä olisi ihan tavallisen kokoinen saksalainen lukio. ”Kaupungin pitäisi rakentaa kunnon jalkapallokenttä Kouvolan keskustaan Myllykosken Pallolle.” Millä rahalla ja mille tontille? Kuka näitä oikein keksii? 

Saan näppylöitä ja ihottumaa. Yskäkin yltyy. Olen selvästi allerginen vaalikoneille. Kouvolan Sanomien kysymysten pitäisi olla täytettynä huomiseen mennessä ja minulla on vielä puolet kysymyksistä perustelematta. Kutittaa.

Leikkipuistossa

Kun olen lasten kanssa leikkipuistossa näen

     karkkipapereita, hampurilaisten kääreitä, tupakan tumppeja ja kaljatölkkejä
     ja roskiksen joka pursuaa yli äyräiden.
     tylsistyneitä teinejä tupakalla kiipeilytelineessä.
     talvella lumen valtaaman kentän, jonne ei ole vaunuilla asiaa ja missä pieni kävelijä
     itkee turhautuneena nietoksissa.
     tussilla joka leikkitelineeseen sutattuja sukupuolielinten kuvia.
     ”Anu on huora”, ”Janni ja Laura on lesboja”, ”haistakaa kaikki vittu” -tekstejä.
     harvoin muita lapsia.

Monet Kouvolan leikkipuistoista ovat surullisia paikkoja. Jostain syystä puistot ovat teinien illanviettopaikkoja. Puistoissa ryypätään ja kännipäissä paikkoja hajotetaan ja sotketaan.

Kaipaan yhteisvastuuta puistossa käyviltä vanhemmilta ja lähellä asujilta. Sotkijoita täytyy ojentaa eikä kääntyä pois. Piirtelijä siivotkoon töherryksensä ja roskaaja korjatkoon roskansa.

Opetin lukiossa viime viikolla abiryhmää. Eräs kaivoi kesken oppitunnin paksun tussin käteensä ja piirsi pulpettiin. 18-vuotias töhertäjä vietti seuraavan tunnin jynssäten siivoojan ohjeistuksella sotkuaan pois. En usko hänen enää piirtelevän. Sen sijaan toivon että joku olisi laittanut hänet jynssäämään jo kymmenen vuotta nuorempana. Herra ties montako sotkua hän on kaupunkiin töhrinyt.

Usein teinit kuuntelevat aikuista, kun asian perustelee heille rauhallisesti. En ole ikinä kohdannut haistattelua. Tepsivä uhkauskeino on myös sanoa menevänsä lähikoulun opettajanhuoneeseen ja etsivät töhertäjät/sotkijat luokkakuvista.

Kouvola ei ikinä tule olemaan niin rikas, että sillä olisi varaa noukkia kaikki roskat. Sen sijaan voimme kasvattaa lapsia viemään roskansa roskikseen. Voimme opettaa nuoret tuntemaan vastuuta yhteisestä omaisuudesta ja kohtelemaan sitä kunnioittavasti.

Kunnan tehtävänä on varmistaa, että roskiksia on riittävästi ja että ne tyhjennetään säännöllisesti. Puistoja voisi myös aurata talvella lumesta, niin että pieni kävelijä pääsisi laskemaan liukumäkeä ja keinumaan. Jos puistoissa olisi viihtyisämpää, ehkä sinne myös tulisi enemmän lapsia ja vanhemmat saisivat vertaistukea toisistaan.

Putkesta pudonneet

Viime keväänä Kouvolassa peruskoulun päätti 1062 oppilasta. Valtaosa hyväksyttiin opiskelemaan syksyllä alkaviin opintoihin. 111 nuorta jäi ilman opiskelupaikkaa. Heistä 71 löysi tiensä kymppiluokille tai ammattistarttiin. Kouvolan Sanomien (11.9.) tietojen mukaan 40 nuorta vaikuttasi olevan hukassa. Missä he ovat? Mitä he aikovat?

Jos nuori jää ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, hänellä on suuri riski jäädä ajelehtimaan. Koulutus olisi paras turva pärjäämiseen. Kouvolassa on Etsivä työ – työpari, joka etsii putoamisuhan alla olevia nuoria ja auttaa heitä löytämään oman tiensä elämässä. Näiden kahden ihmisen vastuulla ovat kaikki 16-25-vuotiaat kouvolalaiset, joita siis pelkästään tänä syksynä jäi kotisohville 40.

Työsarka tuntuu valtaisalta. Etsivän työn tukeminen voisi olla ennaltaehkäisevää toimintaa, joka toisi lisäsäästöjä tulevaisuudessa. Nuoren syrjäytyminen yhteiskunnasta on ensisijaisesti inhimillinen tragedia. Toissijaisesti se on taloudellinen ongelma. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa (Taloussanomat 18.4.2011). Miten paljon ennaltaehkäisevää työtä voitaisiinkaan rahoittaa vain pelastamalla vaikka vain yksi putkesta pudonnut nuori?