Putkesta pudonneet

Viime keväänä Kouvolassa peruskoulun päätti 1062 oppilasta. Valtaosa hyväksyttiin opiskelemaan syksyllä alkaviin opintoihin. 111 nuorta jäi ilman opiskelupaikkaa. Heistä 71 löysi tiensä kymppiluokille tai ammattistarttiin. Kouvolan Sanomien (11.9.) tietojen mukaan 40 nuorta vaikuttasi olevan hukassa. Missä he ovat? Mitä he aikovat?

Jos nuori jää ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, hänellä on suuri riski jäädä ajelehtimaan. Koulutus olisi paras turva pärjäämiseen. Kouvolassa on Etsivä työ – työpari, joka etsii putoamisuhan alla olevia nuoria ja auttaa heitä löytämään oman tiensä elämässä. Näiden kahden ihmisen vastuulla ovat kaikki 16-25-vuotiaat kouvolalaiset, joita siis pelkästään tänä syksynä jäi kotisohville 40.

Työsarka tuntuu valtaisalta. Etsivän työn tukeminen voisi olla ennaltaehkäisevää toimintaa, joka toisi lisäsäästöjä tulevaisuudessa. Nuoren syrjäytyminen yhteiskunnasta on ensisijaisesti inhimillinen tragedia. Toissijaisesti se on taloudellinen ongelma. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa (Taloussanomat 18.4.2011). Miten paljon ennaltaehkäisevää työtä voitaisiinkaan rahoittaa vain pelastamalla vaikka vain yksi putkesta pudonnut nuori?

Apinan raivolla


Kouvolan menot ovat kasvaneet nopeammin kuin verotulot ja valtionosuudet. Siksi Kouvolan taloudellinen tilanne on heikentynyt.
Kouvola tarvitsee kipeästi lisää rahaa. Se voi kerätä rahaa nostamalla kunnallisveroprosenttia tai palvelumaksujaan, ottamalla lainaa, irtisanomalla tai lomauttamalla henkilöstöään, myymällä omaisuuttaan tai vähentämällä tuottamiaan palveluita. Valtuusto päättää mitä tehdään.
Siksi minä haluan mukaan valtuustoon. Uskon, että seuraavan neljän vuoden aikana Kouvolassa joudutaan tekemään nippu ikäviä päätöksiä. Kunnallisveroa tullaan nostamaan, mutta se on vasta alkusoittoa. Lisäksi säästökohteita aletaan etsiä kunnan tuottamista palveluista. 
Valtuustossa ryhdytään apinan raivolla taistelemaan vähenevistä rahoista.  Näistä minä en säästäisi:
Kunta ei saa säästää palveluista, joissa säästöt aiheuttavat enemmän kustannuksia tulevaisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi päihde-, mielenterveys- ja kouluterveydenhuolto.
Ennaltaehkäisy on järkevää. Tulevaisuuden säästöt saadaan satsaamalla tänään ennaltaehkäisyyn vaikkapa opetuksessa, terveyspalveluissa, sosiaalipalveluissa ja liikuntapalveluissa.
Heikoimmassa asemassa olevilta ei saa säästää. Palveluita on oltava saatavilla ihmisryhmille, jotka eivät välttämättä itse saa ääntään kuuluviin. Näitä ovat esimerkiksi lapset, syrjäytyneet ja maahanmuuttajat.

Kaunis kakku, mutta höttöä sisältä


Keskustelin kuntavaaliehdokkuudesta kouvolalaisen suuren puolueen paikallisjärjestön puheenjohtajan kanssa. Ennen tapaamista perehdyin heidän kunnallispoliittiseen ohjelmaansa ja surffailin muutenkin puolueen sivuilla. Muut ehdokkaat vaikuttivat aika vierailta: eläkkeellä olevia yrittäjiä, paljon miehiä, pari nuorta hurjan tehopakkauksen oloista naista. Nettisivut vaikuttivat ulospäin ammattimaisesti tehdyiltä, mutta sisältö oli jotenkin höttöistä. Saman kuvan sain keskustelusta: kovasti yritetään näyttää hyvältä ulospäin. Sisällöllä ei sitten ole niin merkitystä.
Halusin kovasti ryhtyä puolueen ehdokkaaksi, mutta keskustelun jälkeen olin varma, että se ei ole mahdollista. En missään nimessä voi allekirjoittaa paperia, jossa esimerkiksi ” sitoudun noudattamaan puolueen voimassa olevia ohjelmia”. Mihin ihmeeseen siinä oikein sitoutuu? Sillähän voidaan sitoa ihminen melkein mihin vain. En myös voi kannattaa puoluetta, joka vaaliohjelmansa aluksi toteaa vastustavansa veroprosentin nostamista tulevalla valtuustokaudella.
Kouvolan taloustilanne on kaamea, ja juuri uutisoidut 60 miljoonan lisäsäästöt tekevät siitä entistä järkyttävämmän. Seuraavalla vaalikaudella on pakko nostaa kunnallisveroprosenttia. Se on ikävää, mutta välttämätöntä.

Näitä olen miettinyt


Voiko pienten lasten äiti tuhlata aikaansa kokouksissa?
Mistä kummasta kerään 250 ääntä?
Onko moraalisesti oikein, että opetan lukiolaisille poliittisia puolueita ja kannatan julkisesti yhtä?
Vai onko kuitenkin parempi kertoa puoluekantansa avoimesti?
Tiedänkö edes mitä puoluetta kannatan?
Ovatko valtuutetut tietyille kuntalaisille vain likasankoja, joihin voi oksentaa oman pahan olonsa?
Voinko kuntavaaliehdokas kannattaa kunnallisveron nostoa?
Tunnenko tarpeeksi hyvin Kouvolaa?
Onko minulla yhtään merkityksellistä ajatusta Kouvolan kehittämiseksi?
Mitä jos paljastuu julkisesti, että en tiedä mistään mitään ja saan ikuisen hölmön maineen?
Osaanko?
Voinko?
Olen edelleen epävarma, mutta päätin, että voin ja osaan.

Kouvola 2030?

Kouvolan kaupungin järjestämä ideakilpailu Kouvolan keskustan ydinalueen kehittämiseksi (siis kävelykatu Manski ja sen lähikorttelit) alkaa olla loppusuoralla. Millainen olisi Kouvolan ydinkeskusta vuonna 2030? Jännittävä nähdä millaisia ideoita on esitetty! 
Kokoomus ehdottaa torin yhdistämistä kävelykatu Manskiin kävelykadun jatkeella. Ajatus on mielestäni hyvä. Jotain tällaista hahmottelin itsekin aluksi mielessäni: järkevää perusparannusta, johon Kouvolalla olisi varaa.
 Ideakilpailulla tavoitellaan kuitenkin enemmän: siinä halutaan kuningasidea 2030-luvun Kouvolalle. Toivon hurjia ajatuksia, joissa ei ole pennejä laskettu. Idean täytyy olla veret seisauttava.  Mietitään sitten myöhemmin millä se rahoitetaan. Ilman kunnon ideaa koko keskustavisio kuivuu kokoon.  Vuoden 2030 Kouvolan ydinkeskustan menestystekijöinä täytyy olla muutakin kuin lisää kauppoja, lisää taloja ja komeammat kadut.

Hammaskoru

Tapasin Ben Zyskowiczin Kouvolan kävelykadulla. Hän sanoi, että minulla on kaunis hammaskoru ja sopisin hyvin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Olin samaa mieltä. Siis ehdokkuudesta. Hammaskoru on mielestäni aika ruma, olen joskus epähuomiossa nielaissut siinä olleen timantin. Pitäisi poistaa mokoma.

Mutta ehdokkuudesta innostuin.