Vaalikone-allergia

Olen viime päivinä täyttänyt vaalikoneita.

MTV3n koneelle selvitin suhdettani Jumalaan (ei ole) ja lavatanssikokemustani (ei ole). Päätin, että en usko ydinperheeseen, mutta olen samaa mieltä vaalikoneen kanssa siitä, että todellisuuden hallinta on muuttunut hitusen aiempaa hankalammaksi.

Animalian vaalikoneelle kannatin kasvispainotteisen ruokavalion lisäämistä kunnallisessa palvelutuotannossa, mutta en rohjennut vaatia erikoiskoulutettua eläinhoitajaa löytöeläimille.

Ylen vaalikone oli työläin. Kolmekymmentäkolme kysymystä tiukkaa faktaa eikä mitään lavatanssimisesta. Päädyin jakamaan rahaa vanhusten sijasta lapsiperheille, ja valitsin puoleni syrjäkylät vai keskusta -kiistassa (keskusta). En ajatellut myydä KSS Energiaa, sen sijaan vanhuspalveluiden yksityistämisen selvittämistä kannatin. Kankaan koulun lakkautuspäätös pitäköön puolestani, mutta ylimääräistä rahaa ei laiteta teiden kunnossapitoon.

Ja viimeisenä  mukaan vaalikoneiden taisteluun ilmoittautui Kouvolan Sanomat. ”Suuret kauppakeskukset näivettävät Kouvolan ja Kuusankosken keskustan.” En tiedä näivettymisestä eikä pirullisessa koneessa ole ”en tiedä” vaihtoehtoa. ”Kaksi suurlukiota riittää Kouvolassa.” Vähän liian rajua. Vaikka saksalaisen puolisoni mielestä esimerkiksi 800 opiskelijan suurlukio Jyväskylässä olisi ihan tavallisen kokoinen saksalainen lukio. ”Kaupungin pitäisi rakentaa kunnon jalkapallokenttä Kouvolan keskustaan Myllykosken Pallolle.” Millä rahalla ja mille tontille? Kuka näitä oikein keksii? 

Saan näppylöitä ja ihottumaa. Yskäkin yltyy. Olen selvästi allerginen vaalikoneille. Kouvolan Sanomien kysymysten pitäisi olla täytettynä huomiseen mennessä ja minulla on vielä puolet kysymyksistä perustelematta. Kutittaa.

Leikkipuistossa

Kun olen lasten kanssa leikkipuistossa näen

     karkkipapereita, hampurilaisten kääreitä, tupakan tumppeja ja kaljatölkkejä
     ja roskiksen joka pursuaa yli äyräiden.
     tylsistyneitä teinejä tupakalla kiipeilytelineessä.
     talvella lumen valtaaman kentän, jonne ei ole vaunuilla asiaa ja missä pieni kävelijä
     itkee turhautuneena nietoksissa.
     tussilla joka leikkitelineeseen sutattuja sukupuolielinten kuvia.
     ”Anu on huora”, ”Janni ja Laura on lesboja”, ”haistakaa kaikki vittu” -tekstejä.
     harvoin muita lapsia.

Monet Kouvolan leikkipuistoista ovat surullisia paikkoja. Jostain syystä puistot ovat teinien illanviettopaikkoja. Puistoissa ryypätään ja kännipäissä paikkoja hajotetaan ja sotketaan.

Kaipaan yhteisvastuuta puistossa käyviltä vanhemmilta ja lähellä asujilta. Sotkijoita täytyy ojentaa eikä kääntyä pois. Piirtelijä siivotkoon töherryksensä ja roskaaja korjatkoon roskansa.

Opetin lukiossa viime viikolla abiryhmää. Eräs kaivoi kesken oppitunnin paksun tussin käteensä ja piirsi pulpettiin. 18-vuotias töhertäjä vietti seuraavan tunnin jynssäten siivoojan ohjeistuksella sotkuaan pois. En usko hänen enää piirtelevän. Sen sijaan toivon että joku olisi laittanut hänet jynssäämään jo kymmenen vuotta nuorempana. Herra ties montako sotkua hän on kaupunkiin töhrinyt.

Usein teinit kuuntelevat aikuista, kun asian perustelee heille rauhallisesti. En ole ikinä kohdannut haistattelua. Tepsivä uhkauskeino on myös sanoa menevänsä lähikoulun opettajanhuoneeseen ja etsivät töhertäjät/sotkijat luokkakuvista.

Kouvola ei ikinä tule olemaan niin rikas, että sillä olisi varaa noukkia kaikki roskat. Sen sijaan voimme kasvattaa lapsia viemään roskansa roskikseen. Voimme opettaa nuoret tuntemaan vastuuta yhteisestä omaisuudesta ja kohtelemaan sitä kunnioittavasti.

Kunnan tehtävänä on varmistaa, että roskiksia on riittävästi ja että ne tyhjennetään säännöllisesti. Puistoja voisi myös aurata talvella lumesta, niin että pieni kävelijä pääsisi laskemaan liukumäkeä ja keinumaan. Jos puistoissa olisi viihtyisämpää, ehkä sinne myös tulisi enemmän lapsia ja vanhemmat saisivat vertaistukea toisistaan.

Putkesta pudonneet

Viime keväänä Kouvolassa peruskoulun päätti 1062 oppilasta. Valtaosa hyväksyttiin opiskelemaan syksyllä alkaviin opintoihin. 111 nuorta jäi ilman opiskelupaikkaa. Heistä 71 löysi tiensä kymppiluokille tai ammattistarttiin. Kouvolan Sanomien (11.9.) tietojen mukaan 40 nuorta vaikuttasi olevan hukassa. Missä he ovat? Mitä he aikovat?

Jos nuori jää ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, hänellä on suuri riski jäädä ajelehtimaan. Koulutus olisi paras turva pärjäämiseen. Kouvolassa on Etsivä työ – työpari, joka etsii putoamisuhan alla olevia nuoria ja auttaa heitä löytämään oman tiensä elämässä. Näiden kahden ihmisen vastuulla ovat kaikki 16-25-vuotiaat kouvolalaiset, joita siis pelkästään tänä syksynä jäi kotisohville 40.

Työsarka tuntuu valtaisalta. Etsivän työn tukeminen voisi olla ennaltaehkäisevää toimintaa, joka toisi lisäsäästöjä tulevaisuudessa. Nuoren syrjäytyminen yhteiskunnasta on ensisijaisesti inhimillinen tragedia. Toissijaisesti se on taloudellinen ongelma. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa (Taloussanomat 18.4.2011). Miten paljon ennaltaehkäisevää työtä voitaisiinkaan rahoittaa vain pelastamalla vaikka vain yksi putkesta pudonnut nuori?

Apinan raivolla


Kouvolan menot ovat kasvaneet nopeammin kuin verotulot ja valtionosuudet. Siksi Kouvolan taloudellinen tilanne on heikentynyt.
Kouvola tarvitsee kipeästi lisää rahaa. Se voi kerätä rahaa nostamalla kunnallisveroprosenttia tai palvelumaksujaan, ottamalla lainaa, irtisanomalla tai lomauttamalla henkilöstöään, myymällä omaisuuttaan tai vähentämällä tuottamiaan palveluita. Valtuusto päättää mitä tehdään.
Siksi minä haluan mukaan valtuustoon. Uskon, että seuraavan neljän vuoden aikana Kouvolassa joudutaan tekemään nippu ikäviä päätöksiä. Kunnallisveroa tullaan nostamaan, mutta se on vasta alkusoittoa. Lisäksi säästökohteita aletaan etsiä kunnan tuottamista palveluista. 
Valtuustossa ryhdytään apinan raivolla taistelemaan vähenevistä rahoista.  Näistä minä en säästäisi:
Kunta ei saa säästää palveluista, joissa säästöt aiheuttavat enemmän kustannuksia tulevaisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi päihde-, mielenterveys- ja kouluterveydenhuolto.
Ennaltaehkäisy on järkevää. Tulevaisuuden säästöt saadaan satsaamalla tänään ennaltaehkäisyyn vaikkapa opetuksessa, terveyspalveluissa, sosiaalipalveluissa ja liikuntapalveluissa.
Heikoimmassa asemassa olevilta ei saa säästää. Palveluita on oltava saatavilla ihmisryhmille, jotka eivät välttämättä itse saa ääntään kuuluviin. Näitä ovat esimerkiksi lapset, syrjäytyneet ja maahanmuuttajat.

Kaunis kakku, mutta höttöä sisältä


Keskustelin kuntavaaliehdokkuudesta kouvolalaisen suuren puolueen paikallisjärjestön puheenjohtajan kanssa. Ennen tapaamista perehdyin heidän kunnallispoliittiseen ohjelmaansa ja surffailin muutenkin puolueen sivuilla. Muut ehdokkaat vaikuttivat aika vierailta: eläkkeellä olevia yrittäjiä, paljon miehiä, pari nuorta hurjan tehopakkauksen oloista naista. Nettisivut vaikuttivat ulospäin ammattimaisesti tehdyiltä, mutta sisältö oli jotenkin höttöistä. Saman kuvan sain keskustelusta: kovasti yritetään näyttää hyvältä ulospäin. Sisällöllä ei sitten ole niin merkitystä.
Halusin kovasti ryhtyä puolueen ehdokkaaksi, mutta keskustelun jälkeen olin varma, että se ei ole mahdollista. En missään nimessä voi allekirjoittaa paperia, jossa esimerkiksi ” sitoudun noudattamaan puolueen voimassa olevia ohjelmia”. Mihin ihmeeseen siinä oikein sitoutuu? Sillähän voidaan sitoa ihminen melkein mihin vain. En myös voi kannattaa puoluetta, joka vaaliohjelmansa aluksi toteaa vastustavansa veroprosentin nostamista tulevalla valtuustokaudella.
Kouvolan taloustilanne on kaamea, ja juuri uutisoidut 60 miljoonan lisäsäästöt tekevät siitä entistä järkyttävämmän. Seuraavalla vaalikaudella on pakko nostaa kunnallisveroprosenttia. Se on ikävää, mutta välttämätöntä.

Näitä olen miettinyt


Voiko pienten lasten äiti tuhlata aikaansa kokouksissa?
Mistä kummasta kerään 250 ääntä?
Onko moraalisesti oikein, että opetan lukiolaisille poliittisia puolueita ja kannatan julkisesti yhtä?
Vai onko kuitenkin parempi kertoa puoluekantansa avoimesti?
Tiedänkö edes mitä puoluetta kannatan?
Ovatko valtuutetut tietyille kuntalaisille vain likasankoja, joihin voi oksentaa oman pahan olonsa?
Voinko kuntavaaliehdokas kannattaa kunnallisveron nostoa?
Tunnenko tarpeeksi hyvin Kouvolaa?
Onko minulla yhtään merkityksellistä ajatusta Kouvolan kehittämiseksi?
Mitä jos paljastuu julkisesti, että en tiedä mistään mitään ja saan ikuisen hölmön maineen?
Osaanko?
Voinko?
Olen edelleen epävarma, mutta päätin, että voin ja osaan.