Koulut on laitettava kuntoon nyt

2018_05_14_Kaisa_Spies_0011 (1)

Kun puhutaan Kouvola peruskouluista, ollaan isojen asioiden äärellä. 34 peruskoulua. 6800 ja rapiat oppilasta. 1800 litraa lihakeittoa yhdelle aterialle. 65 miljoonaa euroa vuodessa. 29 välttävä- tai huonokuntoista koulua.

 

Viimeinen numero on tärkein.

 

Jos oppilaita on jo lähemmäs seitsemän tuhatta, on vanhempia ja isovanhempia vielä tuhansia ja tuhansia lisää. Ei ole ihme, että kun uutisoidaan koulujen määrän vähenevän miltei puolella, se menee tunteisiin tuhansilla ihmisillä. Kun herää ajatus, että oma lähikoulu ei kenties enää olekaan vanhassa tutussa paikassa, vetäytyy salamannopeasti siilipuolustukseen. Silloin jää koko huomaamatta koko asian ydin.

 

29 välttävä- tai huonokuntoista koulua.

 

Minäkin olen vaipumassa siilipuolustukseen. Usko pois, tiedän, millaista ahdistusta tämä koulukeskustelu aiheuttaa vanhemman mutta myös opettajan mielessä. Mietin omia lapsiani. Todennäköisesti meidänkään lähikoulu ei ole entisellä paikallaan. Mietin pidempiä koulumatkoja ja suurempia kouluja. Olen huolestunut. Eniten minua kuitenkin pelottaa tarinat siitä, että lapsen terveys romahtaa epäterveessä koulussa. Mietin lasteni koulua. Rakennusvuosi: 1967. Kunto: huono. Tyypillinen kouvolalainen koulu. On pakko tehdä jotain.

 

Koko asian ydin on siinä, että meidän koulumme ovat huonossa kunnossa. Jos jatketaan kuten aina ennenkin, myönnetään muutamia satoja tuhansia vuodessa välttämättömiin korjauksiin. Käy lopulta niin, että meidän koulumme menevät käyttökieltoon. Elämme veitsenterällä. Vielä nyt meidän on mahdollista tehdä päätöksiä uusien terveiden koulujen rakentamiseksi. Me ehdimme vielä miettiä jokaiselle koululaiselle turvallisen paikan käydä koulua. Päätös on kuitenkin tehtävä nyt ja se on tehtävä järkevästi. Kouluistamme 29 on välttävässä tai huonossa kunnossa. Meillä ei ole varaa korjata niitä kaikkia eikä se ole järkevääkään, koska meillä on nykyisissä kouluissa paljon enemmän tilaa kuin oppilaita. Emme yksinkertaisesti tarvitse niin monta luokkaa.

 

Minulle tämä on koko ajan ollut tärkein asia: että turvaamme oppilaillemme ja opettajille terveet työtilat. Joudumme nyt rakentamaan paljon uutta, koska kaikkea vanhaa ei ole mielekästä korjata. Vanhan korjaamisessa tulee eteen helposti yllätyksiä, ylittyneitä kustannusarvioita ja muuta ikävää. Tämän moni huomaa ihan kotiremonteissaan ja minä olen saanut nähdä sitä turhankin paljon tämän ja edellisen valtuustokauden aikana. Samalla meillä on hieno mahdollisuus rakentaa tiloistamme vähän modernimpia. Koulumme ovat eilistä varten, nyt voidaan tehdä kouluja nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin.

 

Tämän siis haluan sanoa: älä vaivu siilipuolustukseen. Voi olla että lapsesi koulu tai koulu, jossa työskentelit, ei enää sijaitse samassa paikassa. Voi olla, että koulumatkasi pitenee. Etsimme järkeviä paikkoja uusille kouluille siten, että ne sijaitsevat parhailla mahdollisilla paikoilla. Lupaamme tehdä terveitä kouluja oppilaillemme. Kouvolassa ei saa käydä kuten Lahdessa, jossa joka viides opiskelee väistötiloissa ja näistä aiheutuu kaupungille joka vuosi 10 miljoonaa euroa kustannuksia.

 

2018_05_14_Kaisa_Spies_0059.jpg

Minulla on häpeällinen salaisuus: en voi sietää kalaa. Siis ruokana. Akvaariossa uiskentelevia voin katsoa. Olen ihan valtavan ennakkoluuloinen kalaruokien suhteen, mutta koskaan – en ikinä ikinä – ole paljastanut tätä lapsilleni. Tänään keitin ison kalakeiton, sillä millaisen mallin lapseni saavat jos värisen inhosta kalaa syödessäni tai jätän kokonaan syömättä? En halua siirtää omaa ennakkoluuloani heille ja siksi olen nyt 9 vuoden äiti-urani aikana opetellut syömään myös kalaa.

 

Mitä ajattelevat ne älypäät jotka edelleen jaksavat möyhkätä kukkakaalipirtelöstä ja linssikeitosta? Mitä he miettivät, jotka kirjoittavat loputtomia some-kommentteja siitä, että eihän kukaan nyt porkkanoilla elä. Kuinka tietämätön ravitsemuksesta ja ennakkoluuloinen oikein voi olla? Älä siirrä ennakkoluulojasi. Tunnista, jos olet vain tietämätön. Ymmärrä, että puolustusministeri nostattaa kohun nostaakseen puolueensa matelevaa kannatusta.

 

Varusmiesten kasvisruokakeskustelu on ollut ankeaa seurattavaa. Seurasin pitkää kommenttiketjua, jossa kymmenet oletettavasti kouvolalaiset oletettavasti keski-ikäiset kommentoivat varusmiesten kasvisruokaa. Keskustelu jatkui päivästä toiseen ja taitaa jatkua vieläkin. Argumentaatiovirheitä oli useita.

 

Todistustaakka käännettiin – todisteita vaadittiin niiltä, jotka esittivät varusmiesten kasvissyönnin terveellisenä ”olisipa kiinnostava saada lukea joku tutkimus miten suomalaiset varusmiehet ovat terveempiä jos syövät kasvisruokaa”.

 

Olkinukke – vastustajan argumentti kuvattiin outona ja sitä kärjistettiin ”syövät pelkkää porkkanaa”.

Kavennetaan näkökulmaa – ”jos on kasvisruokaa, menevät sotkuun pitsalle”.

Anekdootti – yksittäistapauksen pohjalta yleistetään ”meidän Jaskan mielestä varuskunnan kasvisruoka on pahaa”.

Hyökkääminen henkilöä kohtaan ”ethän sinä ole käynyt inttiä, mitä sinä tästä ruoka-asiasta tiedät”.

Suosioon vetoaminen – ”varusmiehistä yli 90% syö lihaa”. Suosio ei tee Seiskastakaan Suomen parasta aikakauslehteä vaikka sillä on paljon tilaajia eikä suosio tee lihansyönnistä välttämättä viisainta valintaa.

Ja sitten se kaikkein paras tapa käydä keskustelua kun omat perustelut loppuu: ”Höpöhöpö”.

Kun hyväntahtoinen kuuntelu unohtuu ja asenne on riitaa haastava, ei voida puhua enää keskustelusta. Sellaista some-”keskustelu” on usein ja voi miten väsynyt olen siihen.

Olemme vanhempina ja aikuisin esimerkkeinä lapsillemme niin hiekkalaatikolla kuin intissäkin. Millaisen mallin annamme heille nostamalla valtavan älämölön parista kasvisateriasta? Ei siirretä omia ennakkoluulojamme lapsillemme!

Itäradan vaikutuksia on selvitettävä

2018_05_14_Kaisa_Spies_0078 (1).jpg

Kouvola havittelee nopeaa itärataa – siis ratayhteyttä Helsingistä Porvoon kautta Kouvolaan. Sen jälkeen ei tarvitsisi kierrellä Lahden kautta ja Kouvola – Helsinki-Vantaan lentokenttä yhteys olisi alle 40 minuuttia. Helsingin keskustaan pääsisi alle tunnissa. Rata hyödyttää koko Itä-Suomea ja nopeuttaa yhteyden Kuopiosta tai Joensuusta Helsinkiin 3 tuntiin. Itäradan vaikutusalueella asuu lähes miljoona suomalaista. Monen liikkuminen helpottuu ja hankkeen tukena on kaikki itäisen Suomen maakuntaliitot. Kymenlaakson liittokin tukee hanketta. Ainakin tavallaan.

 

Kymenlaakso on oma erityistapauksensa maakuntien joukossa. Meille havitellaan kolmea ratahanketta. Itärataa Kouvolan kautta, rantarataa luomaan  junayhteys Kotkaan ja Haminaan sekä Kotka-Kouvola välille kaksoisraidetta. Kaksoisraide on ykkösprioriteetti, mutta sen jälkeen mielipiteet hajaantuvat: rantarataa himoitaan etelässä ja itärataa Kouvolassa.

 

Puhukaa yhdellä äänellä ratahankkeista, evästettiin Vihreiden kansanedustajien kesäkokouksessa Kouvolassa. Ymmärrän hyvin, että asialla on riskinsä jos maakunnasta tulee useampaa erilaista viestiä eduskuntaan ja hallitukseen. Pitäisi puhua yhdellä äänellä, mutta mitä hanketta viedään eteenpäin?

 

Maakuntakaavaluonnoksessa rantarata on saanut vahvemman kaavamerkinnän kuin itärata. Rantarata on merkitty merkinnällä ”päärata ohjeellinen”. Sillä osoitetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävän uuden pääradan ohjeellinen sijainti. Itärata on kaavassa merkinnällä ”raideliikenteen yhteystarve”, mikä tarkoittaa mahdollista ratayhteyttä jonka toteuttamiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta.

 

Tiiviisti:

rantarata = merkittävä valtakunnallisesti

itärata = mahdollinen mutta epävarma

 

Tästä käytiin maakuntahallituksessa keskustelua. Minun lähtökohtani oli, että itäratamerkintää on muutettava. Se ei kuitenkaan käy sormia napsauttamalla. Itäradan kaavamerkintä jää valjulksi, koska hankkeesta ei ole tehty rataselvitystä. Jos rataselvitys tehdään, on sen jälkeen mahdollista muuttaa itäratamerkintä painavammaksi. Kaavojen piirtely kun on aika eksaktia, lain säätelemää touhua.

 

Mitä siis nyt? Keskeistä on lobata liikennevirasto käynnistämään rataselvitys, jotta saadaan selville millaisia vaikutuksia ratayhteydellä olisi. Kymenlaakson liitto on mukana selvityksessä mikäli se käynnistetään. Peukku tälle.

 

Vanha rataselvitys on jo kymmenen vuoden takaa ja se on tehty täysin eri näkökulmasta. Siinä pointtina oli tutkia Helsinki-Pietari yhteysvälin järjestämistä eri ratavaihtoehdoilla (siinäkin muuten itärata on useita satoja miljoonia rantarataa edullisempi, just saying….). Nyt näkökulmaa on vähintäänkin laajennettava ja tarkasteltava eri ratavaihtoehtojen vaikutuksia koko itäiseen Suomeen.

 

Ratahanke siis etenee vasta kun selvitys on tehty. Sitä ennen asiasta ei oikein kannata taittaa peistä Kymenlaaksossa. Mutta kun selvitys on käsissämme, on minusta Kymenlaaksonliitolla valinnan paikka. Joko itärata tai rantarata on priorisoitava. On mietittävä mikä hyödyttää maakuntaa eniten. Minkä toteutuminen on realistisinta?

 

Vaikuttaa siltä, että eduskunnasta ainakin joukko Vihreitä kansanedustajia haluaa hoputtaa Liikennevirastoa käynnistämään selvityksen. Myös itärata saa monelta edustajalta tukea. Liikenneviraston kimpussa ovat myös Kouvola ja lukuisa joukko itäisen Suomen kaupunkeja, elinkeinoelämää sekä maakuntien liittoja. Kaikilla on samaa asiaa: rataselvitys on tehtävä.

 

Kouvolassa on toteutettu henkilöstölle työssä jaksamista lisäävä kehityshanke, jonka toteuttamisen teorioista osa perustuu mielestäni uskomushoitoon. Olen aika pöyristynyt.

 

Kaupunginhallituksen listalla on Vähemmällä stressillä parempaa tulosta – kehityshanke, jonka loppuraportti herättää todellakin hämmennystä. JHL kiinnitti huomiota siihen, että raporttia on lyhennelty. Minusta huomiota olisi pitänyt kiinnittää aivan muuhun, nimittäin siihen, että koko hankkeen toteutus perustuu todella kummallisiin lähteisiin. Tosi hämmentynyt olen siitä, että näitä menetelmiä on sovellettu kaupungin työntekijöihin, menetelmiä, jotka ovat lähellä puoskarointia.

 

Raportissa on monia kyseenalaisia lähteitä.

 

1. kummallinen lähde. ”Hankkeessa on sovellettu Alexander Loydin Paranemisen avain tutkimustuloksia… Loydin teoksia ovat Paranemisen avain – paranna 6 minuutissa terveyteen, menestymiseen tai ihmissuhteisiin liittyvän ongelman syyt ja [toinen teos] Loyd, Alexander. Rakkauden periaate – sterssistä menestykseen 40 päivässä.” Jo näiden opusten nimien pitäisi herätellä. Nyt ei ole kyse mistään tieteellisen metodin täyttävistä tutkimuksista. Googlailemalla selviää, että esimerkiksi tuo Paranemisen avain on aikamoinen teos, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Kyseessä on täysi uskomushoito, puoskarointi. Eräässä kirja-arviossa todetaan: ”Vaihtoehtoterapeuttina toiminut Loyd alkoi pian opettaa ”Paranemisen avaimia” asiakkailleen. Tulokset olivat tyrmistyttäviä. Metodi paransi MS-taudin, syövän, diabeteksen, migreenin ja Parkinsonin taudin.” (https://skepsis.blob.core.windows.net/…/2015-2-skeptikko-90…)

 

2. kummallinen lähde. Luova visualisointi on myös hankkeessamme hyödynnetty käsite. Googlailin termiä ja vaikuttaa, että se perustuu vuonna -78 julkaistuun new age kirjaan. Kouvolan raportissa menetelmästä kerrotaan ”Luova visualisointi … perustuu siihen luonnonlakiin, että jokaista tapahtumaa edeltää aina jokin ajatus tai mielikuva. Ajatuksistamme ja mielikuvistamme riippuu, millaisiksi elämämme tapahtumat muodostuvat.” Höpöhöpö. Luova visualisointi ei perustu tieteeseen, vaikka miten puhuttaisiin ”luonnonlaeista”. Kuulostaa pahasti pseudotieteeltä.

 

3. kummallinen lähde. Hankkeen hyödynnettävyydestä vedotaan sosiologi ja akateemikko Aaron Antonovskyyn, joka on selvittänyt nykyihmistä stressaavia tekijöitä. Muuten hyvä, mutta hän kuoli vuonna -94 ja viimeiset julkaistut teokset ovat vuodelta -88 siis 30 vuoden takaa. Antonovskyllä ei ole pätkän vertaa tietoa nykyihmistä stressaavista tekijöistä.

 

Nyt on menty tosi pahasti puihin. Miten voidaan luoda hankkeita, joissa testataan uskomushoitoihin ja new ageen perustuvia ajatuksia Kouvolan kaupungin työntekijöihin?

IMG_20180507_141349

Kaupunginjohtaja Marita Toikalla on takana nyt yksi vuosi Kouvolan puikoissa. Miten on mennyt? Onko mikään muuttunut?

WP_20140322_003

 

On muuttunut. Poliittiset ryhmät ovat paremmin mukana päätöksenteon valmistelussa. Ryhmien kantoja kysytään ennakkoon merkittävimmissä päätöksissä. Jotkut kokevat tämän vähän rasittavaksi ja päätöksentekoa hidastavaksi keskusteluiden perusteella, mutta minusta tämä on pelkästään hyvä. Meiltä on pyydetty kantoja niin Kimolan kanavaan kuin palkkiokorotuksiin. Nytkin työn alla on lausunnot pariin tulevaan asiaan. Minusta tämä sujuvoittaa päätöksentekoa. Kun ryhmillä on kannat hyvissä ajoin isoihin asioihin, voidaan lähteä hieromaan niiden pohjalta koomromissia ja päätöksenteko on siistimpää. Tykkään toimintatavasta ja uskon, että sitä kautta päätöksenteko pyrkii kohti poliittisten ryhmien dialogia ja yhteisymmärrystä. Pisteet tälle.

 

Kaupunginjohtaja Marita Toikka on myös vuoden aikana jalkautunut huomattavan paljon tapahtumiin. Hän on puhunut niin kouluissa kuin muodin yössä ja seisonut Kouvolan teltalla tapaamassa kaupunkilaisia. Marita on avannut Kouvolan kaupunginjohtajan fb-sivun, jonka kautta saa hyvin kuvan kaupunginjohtajan työn kaikkinielevästä arjesta. Hän todella jalkautuu kaupunkilaisten pariin ja tämä on ihan loistavaa.

 

Ennen kaikkea Toikka hoitaa edunvalvontaa menemällä paikanpäälle. Sähköpostilla edunvalvonta on heikoilla, mutta kaupunginjohtaja Marita Toikka on verkostoitunut ja tavannut valtiontason päättäjiä aina kun Kouvolan edusta on kyse. Edunvalvonnassa on saatu isoja onnistumisia kuten vaikka rautatieliikenteen ohjauskeskuksen säilyminen Kouvolassa osoittaa. Se ei ole yhden naisen ansiota, mutta osoitus siitä, mihin hyvä kaupungin johtojengi pystyy.

 

Kaupungin sisäisessä päätöksenteossa on välillä vääntöä poliittisten päättäjien ja viranhatijoiden välillä. Mielestäni kaupunginjohtaja tasapainoilee tyylikkäästi ja antaa tarvittaessa periksi pienissä asioissa, mutta pitää puolensa tarvittaessa. Jos joskus joku kiihtyy, Marita ei koskaan. Tyyneys on Kouvolan uutta kaupunginjohtajaa ainakin hänen työssään kuvaava ominaisuus. Toivon, että joskus räjähdät kunnolla ja sinulla on omat keinosi purkaa aika raskaan työsi paineet. 🙂 Toisaalta Marita ymmärtää hyvin päätöksenteon mandaatit ja erottaa virkamiehen valmisteluvallan poliittisesta vallasta. Ehkä tämän ymmärryksen vuoksi turhia valtakiistoja ei ole ollut.

img_20161114_181617

Kuntajohtajapiireissä Toikan valitseminen Kouvolan kaupunginjohtajaksi ohi monen kokeneen kaupunginjohtajan, oli yllätys. Minulta on kyselty, miksi valitsimme juuri hänet. Tuttu haki kaupunginjohtajaksi toiseen kaupunkiin ja sparrasin häntä tehtävään. ”Mene ihan tajuttomalla itsevarmuudella,” opastin, ”niin Maritakin teki, tee sellainen Dressman-kävely!” Kun valtuutetut reilu vuosi sitten haastattelivat kaupunginjohtajakandidaatteja, mielestäni tärkeimmäksi osoittautui kysymys, joka vaati heittäytymistä. Moni ei tähän kyennyt, mutta Marita oli heti täysillä mukana ja ideoi ihan överisti Kouvolan tulevaisuutta (kuten juuri oli pyydetty). Minulle heittäytyminen osoitti ennakkoluulottomuutta, luottamusta omaan itseen ja Kouvolaan ja se oli ratkaiseva hetki haastattelussa. Valtuustoryhmämme mietti tuolloin pitkään kenen takana olemme ja päädyimme ihan viime metreillä kanattamaan Marita Toikkaa.

 

Minulla on ollut hyvät välit Kouvolan edelliseen kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäkeen ja olen kokenut saaneeni häneltä paljon tukea aloittelevana valtuutettuna ja opastusta tarvitessani. En osaa verrata Marita Toikkaa ja Lauri Lamminmäkeä keskemään eikä minun tarvitsekaan. sillä olen ollut eri asemassa päätöksentekijänä heidän johtajakausillaan, mutta pidän molemmista. Kaupunginjohtajan työ on kaikkinielevää ja sitä tehdään omalla persoonalla. Ajattelen, että Lauri oli hyvä johtaja luomaan uutta kaupunkia yhdistymisprosessissa, mutta Marita on hyvä johtaja viemään Kouvolaa tästä eteenpäin. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

 

Eka vuosi on nyt takana ja minusta se on ollut ihan mielettömän hyvä ensimmäinen vuosi kaupunginjohtajalle, jolla ei ennen Kouvolaa ollut päivääkään kaupunginjohtajakokemusta. Luulen, että Marita Toikka on äärimmäisen kunnianhimoinen ja tähtää pitkälle. Se on Kouvolan etu. Yhdessä pääsemme tosi pitkälle.

 

 

Lapseni ovat kasvaneet junaradan varrella. Jokainen on kaksivuotiaana erottanut intercityn, allegron ja pendolinon toisistaan. Talomme tärisee useita kertoja yössä tavarajunien tahtiin, mutta se ei meitä herätä vaan tiedämme sen oleva osa tätä kaupunkia. Se rauhoittaa ja tuo unen. Junaradan lapset elävät junaradan kaupungissa.

IMG_20180510_213348.jpg

Myös Kouvola on kasvanut ratojen vuoksi. Rataristeys on syy, miksi tämä kaupunki on olemassa. Elämme ja hengitämme junien tahtiin ja niiden varassa on tulevaisuutemmekin. Se tulevaisuus on tällä hetkellä äärettömän jännittävä: mitä jos Kouvolasta Helsingin lentokentälle matkustaisi 38 minuuttissa? Siinä on meidän tulevaisuutemme – kytkettynä radoilla pääkaupunkiseutuun.

 

Kymenlaakson liiton maakuntahallituksessa oivalsin, että itärata, tuo nopsa yhteys Kouvolasta Helsinkiin – ei ole kaikkien toiveissa. Etelä-Kymenlaakso on jo vuosikymmeniä elätellyt toiveita rantaradasta, ratayhteydestä Helsingistä Porvoon, Kotkan ja Haminan kautta joko suoraan Venäjälle tai Luumäelle eli Karjalan rataan. Rantarata on eteläkymenlaaksolaisille mielettömän tärkeä, he haluavat päästä paitsi junalla Helsinkiin, myös turvata Kotka-Hamina sataman tulevaisuuden.

 

Ja sitten istun Kymenlaakson liiton maakuntahallituksen pöydässä ja älyän, että juuri nyt minun on otettava kantaa tähän maakuntaa halkovaan ratajupakkaan: rantarata Helsingistä Kotkaan ja Haminaan vai itärata lyhentämään matkaa Helsingistä Kouvolaan ja kaikkialle Itä-Suomeen?

 

Paskapaskapaska, ajattelen. On ihan järjettömän typerää, että ratakysymykseen on oltava kanta juuri tässä kokouksessa ja käytännössä ilman mitään valmistelua. Kymenlaakson liitossa tehtävänäni on valvoa maakunnan etua, mutta en oikeastaan tiedä kumpi ratahanke on maakunnan etu. Toisaalta kuitenkin valinta on itsestään selvä. Tietysti itärata. Kouvolaan elinvoimaa takova ratayhteys.

 

Maakuntahallituksessa – kuten kunnallisessa päätöksenteossa – luottamushenkilöt tekevät päätöksiä esittelyn pohjalta. Virkamies valmistelee meille asiat ja antaa päätösehdotuksen. Olemme samaa mieltä (melkein aina) tai eri joskus mieltä. Harvoin jätämme asian pöydälle eli harkittavaksi tai lähetämme sen uudelleen valmisteluun saadaksemme lisätietoja päätöksenteon tueksi.

 

Itärata vai rantarata kokouksessa oli otettava kantaa ja minä äänestin epäröimättä itäradan puolesta vain komeasti hävitäksemme äänestyksen. Maakuntahallituksen äänestyksellä ei ole onneksi kovin suurta merkitystä ratahankkeen kannalta. Itärataa ei ole haudattu, vaikka sille ei saatu tukea Kymenlaakson liitosta. Itäradan tukena ovat kaikki muut itäisen Suomen maakuntien liitot, kaupungit, kauppakamarit ja muita organisaatioita. Myös Kouvola tukee itäradan rakentamista.

 

Me haluamme tuon radan. Se ei tapahdu seuraavalla vaalikaudella, sillä ratahankkeet ovat oiva osoitus siitä, että politiikka on kestävyyslaji. Itärata saattaa tulla päätöksentekoon joskus ensi vuosikymmenellä – toivottavasti. Sen takana on koko itäinen Suomi ja se on mielestäni ainoa realistinen Itä-Suomen ratahanke. Minä uskon siihen lujasti ja samoin Kouvolan päätöksentekijät ja viranhaltijat. Ratayhteys hyödyttää koko Itä-Suomea, mutta suurin hyötyjä on Kouvolan kaupunki. Kyseessä on vankka edunvalvontakysymys ja tästä kaupungista on eduskuntaan ja liikenneministeriöön lähtee vain yksi ääni. Itärata.

 

IMG_20180507_141349.jpg