Ryhmähenkeä politiikassa? Kun yksi teilataan

Kouvolan kärkipoliitikot päättivät joukolla teilata vihreiden Juha Huhtalan tänään Kouvolan Sanomissa. Syytökset oman egon pönkittämisestä, luottamuksen menettämisestä ja yhteispelin puutteesta olivat vastaus Huhtalan ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkosen yhteiskirjoitukseen lehdessä aiemmin. Kirjoituksessaan Juha Huhtala ja Krista Mikkonen vaativat suurten puolueiden puheenjohtajia ottamaan kantaa itärataan. He halusivat sitä kautta saada vahvaa tukea hankkeelle ja viedä hanketta eteenpäin. Orpon, Sipilän ja Rinteen sijaan kirjoitukseen vastasivat Kouvolan kaupunginhallituksen ja valtuuston varapuheenjohtajakaarti sekä Ville Kaunisto.

 

En muista vuosiin lukeneeni Kouvolan Sanomien lukijalta palstalta yhtä henkilöön menevää ja syyttelevää kirjoitusta. Joukolla ja titteleiden turvin päätettiin teilata yksittäinen kuntapoliitikko.

 

Kirjoituksessa syytetään vain Huhtalaa (ei toista kirjoittajaa Mikkosta) poliittisten irtopisteiden napsimisesta. Itärataan liittyviä lukijalta-juttuja on kirjoitettu viime aikoina lukuisia. Itsekin olen blogissani kirjoittanut siitä useaan otteeseen. Koskaan en ole saanut samanlaista saavillista niskaani. Kukaan – ei edes Juha Huhtala – voi omia tätä megaluokan hanketta itselleen. Kirjoittajien pelko on turha ja samalla koko kirjoitukselta putoaa kärki.

 

Politiikan tekemisen tavat ovat erilaisia. Toinen vaikuttaa taustalla, toinen viestii aktiivisemmin ja vaikuttaa julkisuuden kautta. Olemme ihmisinäkin erilaisia. Sen kuitenkin tiedän, että kirjoittajien valitsema henkilöön käyvä ja ilkeilevä toimintatapa ei koskaan ole Juha Huhtalan tapa tehdä politiikkaa, kuten ei myöskään kenenkään muun Kouvolan vihreän päättäjän.

 

Olisin kovin toivonut, että kirjoittajat olisivat halunneet ennen kirjoitustaan keskustella siitä, mistä kenkä puristaa. Vain käymällä dialogia voimme ymmärtää toisiamme paremmin ja pyrkiä parempaan yhteispeliin. Hyvää yhteispeliä ei osoita, että yksi joukkueesta jyrätään jos hänen koetaan toimineen jotenkin väärin. Olisi ollut yhteiskeskustelun, ei julkisen teilaamisen paikka.

 

Ehkä kirjoittajat eivät ymmärrä, miten voimakasta asetta joukolla käyttävät. Näin vahva reagointi yksittäiseen yleisönosastokirjoitukseen, saattaa herättää mietteitä muissa kirjoittajissa: uskallanko kirjoittaa enää lainkaan? Jos asioita jää nostamatta keskusteluun pelon vuoksi, on Kouvolan keskustelukulttuuri saamassa todella suuren kolauksen.

Orbánin Unkari ei ole minun Unkarini

Unkari on minulle tosi rakas maa. Olen opiskellut siellä ja työskennellyt kahteen otteeseen Budapestissa Suomen suurlähetystössä. Unkari-ajoistani on reilut 15 vuotta. Sinä ajassa maa on muuttunut kehittyvästä ja vapautuvasta talouskasvun maasta yhä autoritäärisemmäksi. Eilen Eu-parlamentti päätti aloittaa kurinpitotoimet, jotka voivat johtaa maan äänioikeuden osittaiseen menetykseen EU:n toimielimissä.

IMG_20180913_073731.jpg

Haikea olo. 16 vuotta sitten seisoin Unkarin Budapestissa parlamentin puistossa kymmenien tuhansien unkarilaisten kanssa ja tuimme Viktor Orbánia, joka kävi maata kahtia repivää vaalikamppailua säilyttääkseen pääministerin asemansa. Orbán oli nuori ja dynaaminen, päävastustaja leimattiin armotta kommunistisen Unkarin jäänteeksi. Eilen Orbánin johtamaa Unkaria vastaan äänestettiin EU-parlamentissa kurinpitotoimien aloittamisesta. Nuori ja dynaaminen Orbán on muuttunut itsevaltaiseksi, demokratiaa ja oikeusvaltiota tallovaksi johtajaksi. Unkarin oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on rajoitettu. Sananvapautta on heikennetty. Kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu.

 

Mietin itseäni tuolloin 16 vuotta sitten tukemassa tätä itsevaltaiseksi muuttunutta johtajaa. Mitähän oikein ajattelin? En paljon. Olin maassa vaihto-opiskelijana. En osannut maan kieltä riittävästi seuratakseni uutisia. Kritiikittä seisoin unkarilaisten kavereideni kanssa vastustamassa ”kommunistin” valintaa. Kommunisti (sosialisti oikeastaan) voitti ja Orbán hävisi. Liki puolet kansasta suri Orbánin kanssa, vaalitaistelu jakoi maan kahtia.

 

Jos olisin ollut tarkempi, olisin voinut huomata, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Yliopiston kahvilakeskusteluissa nuori proffani kaihosi Unkarille Suomen esimerkin mukaisia urheilutähtiä yhdistämään kansaa ja luomaan terveempää kansallisylpeyttä. Orbánin kaudella kansallisylpeyttä haettiin menneestä suur-Unkarista. Se tuntui jo silloin jotenkin tunkkaiselta. Orbán myös pyrki sitomaan naapurimaiden unkarilaiset vähemmistöt Unkarin kansaan. Miltä kuulostaisi jos alkaisimme puhua ruotsinsuomalaisista osana kansaamme ja ilmoittaisimme suomalaisten määrään myös kaikki ulkomaille 60-70-luvuilla muuttaneet ja heidän jälkeläisensä? Ei ole ihme, että naapurimaissa saatiin näppylöitä Orbánista.

 

Palasin Unkariin myöhemmin pääministeri Medgyessyn kaudella. Hän oli juuri se kommari, jonka valintaa unkarilaiset kaverini olivat surreet. Tein harjottelua Budapestin Suomen suurlähetystössä ja mielikuvaani dynaamisesta Orbánista tuli paljonkin säröjä. Huomasin, että lähetystössä häntä ei kannatettu. Häntä pidettiin nationalistisena populistina.

 

Vuonna 2002 seisoessani mielenosoituksessa Orbánin puolesta unkarilaiset kaverini tukivat häntä tiukasti vanhoja kommunismin haamuja vastaan. Vuonna 2018 Orbánin politiikka lainaa keinonsa noista haamuista – kommunismin aikakaudelta. Hän pitää median tiukasti otteessaan, pitää länttä uhkana ja rajaa tiukasti kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Eilen EU-parlamentti otti tiukasti kantaa Orbánin Unkariin. Se oli rohkea teko.

Koulut on laitettava kuntoon nyt

2018_05_14_Kaisa_Spies_0011 (1)

Kun puhutaan Kouvola peruskouluista, ollaan isojen asioiden äärellä. 34 peruskoulua. 6800 ja rapiat oppilasta. 1800 litraa lihakeittoa yhdelle aterialle. 65 miljoonaa euroa vuodessa. 29 välttävä- tai huonokuntoista koulua.

 

Viimeinen numero on tärkein.

 

Jos oppilaita on jo lähemmäs seitsemän tuhatta, on vanhempia ja isovanhempia vielä tuhansia ja tuhansia lisää. Ei ole ihme, että kun uutisoidaan koulujen määrän vähenevän miltei puolella, se menee tunteisiin tuhansilla ihmisillä. Kun herää ajatus, että oma lähikoulu ei kenties enää olekaan vanhassa tutussa paikassa, vetäytyy salamannopeasti siilipuolustukseen. Silloin jää koko huomaamatta koko asian ydin.

 

29 välttävä- tai huonokuntoista koulua.

 

Minäkin olen vaipumassa siilipuolustukseen. Usko pois, tiedän, millaista ahdistusta tämä koulukeskustelu aiheuttaa vanhemman mutta myös opettajan mielessä. Mietin omia lapsiani. Todennäköisesti meidänkään lähikoulu ei ole entisellä paikallaan. Mietin pidempiä koulumatkoja ja suurempia kouluja. Olen huolestunut. Eniten minua kuitenkin pelottaa tarinat siitä, että lapsen terveys romahtaa epäterveessä koulussa. Mietin lasteni koulua. Rakennusvuosi: 1967. Kunto: huono. Tyypillinen kouvolalainen koulu. On pakko tehdä jotain.

 

Koko asian ydin on siinä, että meidän koulumme ovat huonossa kunnossa. Jos jatketaan kuten aina ennenkin, myönnetään muutamia satoja tuhansia vuodessa välttämättömiin korjauksiin. Käy lopulta niin, että meidän koulumme menevät käyttökieltoon. Elämme veitsenterällä. Vielä nyt meidän on mahdollista tehdä päätöksiä uusien terveiden koulujen rakentamiseksi. Me ehdimme vielä miettiä jokaiselle koululaiselle turvallisen paikan käydä koulua. Päätös on kuitenkin tehtävä nyt ja se on tehtävä järkevästi. Kouluistamme 29 on välttävässä tai huonossa kunnossa. Meillä ei ole varaa korjata niitä kaikkia eikä se ole järkevääkään, koska meillä on nykyisissä kouluissa paljon enemmän tilaa kuin oppilaita. Emme yksinkertaisesti tarvitse niin monta luokkaa.

 

Minulle tämä on koko ajan ollut tärkein asia: että turvaamme oppilaillemme ja opettajille terveet työtilat. Joudumme nyt rakentamaan paljon uutta, koska kaikkea vanhaa ei ole mielekästä korjata. Vanhan korjaamisessa tulee eteen helposti yllätyksiä, ylittyneitä kustannusarvioita ja muuta ikävää. Tämän moni huomaa ihan kotiremonteissaan ja minä olen saanut nähdä sitä turhankin paljon tämän ja edellisen valtuustokauden aikana. Samalla meillä on hieno mahdollisuus rakentaa tiloistamme vähän modernimpia. Koulumme ovat eilistä varten, nyt voidaan tehdä kouluja nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin.

 

Tämän siis haluan sanoa: älä vaivu siilipuolustukseen. Voi olla että lapsesi koulu tai koulu, jossa työskentelit, ei enää sijaitse samassa paikassa. Voi olla, että koulumatkasi pitenee. Etsimme järkeviä paikkoja uusille kouluille siten, että ne sijaitsevat parhailla mahdollisilla paikoilla. Lupaamme tehdä terveitä kouluja oppilaillemme. Kouvolassa ei saa käydä kuten Lahdessa, jossa joka viides opiskelee väistötiloissa ja näistä aiheutuu kaupungille joka vuosi 10 miljoonaa euroa kustannuksia.

 

2018_05_14_Kaisa_Spies_0059.jpg

Minulla on häpeällinen salaisuus: en voi sietää kalaa. Siis ruokana. Akvaariossa uiskentelevia voin katsoa. Olen ihan valtavan ennakkoluuloinen kalaruokien suhteen, mutta koskaan – en ikinä ikinä – ole paljastanut tätä lapsilleni. Tänään keitin ison kalakeiton, sillä millaisen mallin lapseni saavat jos värisen inhosta kalaa syödessäni tai jätän kokonaan syömättä? En halua siirtää omaa ennakkoluuloani heille ja siksi olen nyt 9 vuoden äiti-urani aikana opetellut syömään myös kalaa.

 

Mitä ajattelevat ne älypäät jotka edelleen jaksavat möyhkätä kukkakaalipirtelöstä ja linssikeitosta? Mitä he miettivät, jotka kirjoittavat loputtomia some-kommentteja siitä, että eihän kukaan nyt porkkanoilla elä. Kuinka tietämätön ravitsemuksesta ja ennakkoluuloinen oikein voi olla? Älä siirrä ennakkoluulojasi. Tunnista, jos olet vain tietämätön. Ymmärrä, että puolustusministeri nostattaa kohun nostaakseen puolueensa matelevaa kannatusta.

 

Varusmiesten kasvisruokakeskustelu on ollut ankeaa seurattavaa. Seurasin pitkää kommenttiketjua, jossa kymmenet oletettavasti kouvolalaiset oletettavasti keski-ikäiset kommentoivat varusmiesten kasvisruokaa. Keskustelu jatkui päivästä toiseen ja taitaa jatkua vieläkin. Argumentaatiovirheitä oli useita.

 

Todistustaakka käännettiin – todisteita vaadittiin niiltä, jotka esittivät varusmiesten kasvissyönnin terveellisenä ”olisipa kiinnostava saada lukea joku tutkimus miten suomalaiset varusmiehet ovat terveempiä jos syövät kasvisruokaa”.

 

Olkinukke – vastustajan argumentti kuvattiin outona ja sitä kärjistettiin ”syövät pelkkää porkkanaa”.

Kavennetaan näkökulmaa – ”jos on kasvisruokaa, menevät sotkuun pitsalle”.

Anekdootti – yksittäistapauksen pohjalta yleistetään ”meidän Jaskan mielestä varuskunnan kasvisruoka on pahaa”.

Hyökkääminen henkilöä kohtaan ”ethän sinä ole käynyt inttiä, mitä sinä tästä ruoka-asiasta tiedät”.

Suosioon vetoaminen – ”varusmiehistä yli 90% syö lihaa”. Suosio ei tee Seiskastakaan Suomen parasta aikakauslehteä vaikka sillä on paljon tilaajia eikä suosio tee lihansyönnistä välttämättä viisainta valintaa.

Ja sitten se kaikkein paras tapa käydä keskustelua kun omat perustelut loppuu: ”Höpöhöpö”.

Kun hyväntahtoinen kuuntelu unohtuu ja asenne on riitaa haastava, ei voida puhua enää keskustelusta. Sellaista some-”keskustelu” on usein ja voi miten väsynyt olen siihen.

Olemme vanhempina ja aikuisin esimerkkeinä lapsillemme niin hiekkalaatikolla kuin intissäkin. Millaisen mallin annamme heille nostamalla valtavan älämölön parista kasvisateriasta? Ei siirretä omia ennakkoluulojamme lapsillemme!

Itäradan vaikutuksia on selvitettävä

2018_05_14_Kaisa_Spies_0078 (1).jpg

Kouvola havittelee nopeaa itärataa – siis ratayhteyttä Helsingistä Porvoon kautta Kouvolaan. Sen jälkeen ei tarvitsisi kierrellä Lahden kautta ja Kouvola – Helsinki-Vantaan lentokenttä yhteys olisi alle 40 minuuttia. Helsingin keskustaan pääsisi alle tunnissa. Rata hyödyttää koko Itä-Suomea ja nopeuttaa yhteyden Kuopiosta tai Joensuusta Helsinkiin 3 tuntiin. Itäradan vaikutusalueella asuu lähes miljoona suomalaista. Monen liikkuminen helpottuu ja hankkeen tukena on kaikki itäisen Suomen maakuntaliitot. Kymenlaakson liittokin tukee hanketta. Ainakin tavallaan.

 

Kymenlaakso on oma erityistapauksensa maakuntien joukossa. Meille havitellaan kolmea ratahanketta. Itärataa Kouvolan kautta, rantarataa luomaan  junayhteys Kotkaan ja Haminaan sekä Kotka-Kouvola välille kaksoisraidetta. Kaksoisraide on ykkösprioriteetti, mutta sen jälkeen mielipiteet hajaantuvat: rantarataa himoitaan etelässä ja itärataa Kouvolassa.

 

Puhukaa yhdellä äänellä ratahankkeista, evästettiin Vihreiden kansanedustajien kesäkokouksessa Kouvolassa. Ymmärrän hyvin, että asialla on riskinsä jos maakunnasta tulee useampaa erilaista viestiä eduskuntaan ja hallitukseen. Pitäisi puhua yhdellä äänellä, mutta mitä hanketta viedään eteenpäin?

 

Maakuntakaavaluonnoksessa rantarata on saanut vahvemman kaavamerkinnän kuin itärata. Rantarata on merkitty merkinnällä ”päärata ohjeellinen”. Sillä osoitetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävän uuden pääradan ohjeellinen sijainti. Itärata on kaavassa merkinnällä ”raideliikenteen yhteystarve”, mikä tarkoittaa mahdollista ratayhteyttä jonka toteuttamiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta.

 

Tiiviisti:

rantarata = merkittävä valtakunnallisesti

itärata = mahdollinen mutta epävarma

 

Tästä käytiin maakuntahallituksessa keskustelua. Minun lähtökohtani oli, että itäratamerkintää on muutettava. Se ei kuitenkaan käy sormia napsauttamalla. Itäradan kaavamerkintä jää valjulksi, koska hankkeesta ei ole tehty rataselvitystä. Jos rataselvitys tehdään, on sen jälkeen mahdollista muuttaa itäratamerkintä painavammaksi. Kaavojen piirtely kun on aika eksaktia, lain säätelemää touhua.

 

Mitä siis nyt? Keskeistä on lobata liikennevirasto käynnistämään rataselvitys, jotta saadaan selville millaisia vaikutuksia ratayhteydellä olisi. Kymenlaakson liitto on mukana selvityksessä mikäli se käynnistetään. Peukku tälle.

 

Vanha rataselvitys on jo kymmenen vuoden takaa ja se on tehty täysin eri näkökulmasta. Siinä pointtina oli tutkia Helsinki-Pietari yhteysvälin järjestämistä eri ratavaihtoehdoilla (siinäkin muuten itärata on useita satoja miljoonia rantarataa edullisempi, just saying….). Nyt näkökulmaa on vähintäänkin laajennettava ja tarkasteltava eri ratavaihtoehtojen vaikutuksia koko itäiseen Suomeen.

 

Ratahanke siis etenee vasta kun selvitys on tehty. Sitä ennen asiasta ei oikein kannata taittaa peistä Kymenlaaksossa. Mutta kun selvitys on käsissämme, on minusta Kymenlaaksonliitolla valinnan paikka. Joko itärata tai rantarata on priorisoitava. On mietittävä mikä hyödyttää maakuntaa eniten. Minkä toteutuminen on realistisinta?

 

Vaikuttaa siltä, että eduskunnasta ainakin joukko Vihreitä kansanedustajia haluaa hoputtaa Liikennevirastoa käynnistämään selvityksen. Myös itärata saa monelta edustajalta tukea. Liikenneviraston kimpussa ovat myös Kouvola ja lukuisa joukko itäisen Suomen kaupunkeja, elinkeinoelämää sekä maakuntien liittoja. Kaikilla on samaa asiaa: rataselvitys on tehtävä.

 

Kouvolassa on toteutettu henkilöstölle työssä jaksamista lisäävä kehityshanke, jonka toteuttamisen teorioista osa perustuu mielestäni uskomushoitoon. Olen aika pöyristynyt.

 

Kaupunginhallituksen listalla on Vähemmällä stressillä parempaa tulosta – kehityshanke, jonka loppuraportti herättää todellakin hämmennystä. JHL kiinnitti huomiota siihen, että raporttia on lyhennelty. Minusta huomiota olisi pitänyt kiinnittää aivan muuhun, nimittäin siihen, että koko hankkeen toteutus perustuu todella kummallisiin lähteisiin. Tosi hämmentynyt olen siitä, että näitä menetelmiä on sovellettu kaupungin työntekijöihin, menetelmiä, jotka ovat lähellä puoskarointia.

 

Raportissa on monia kyseenalaisia lähteitä.

 

1. kummallinen lähde. ”Hankkeessa on sovellettu Alexander Loydin Paranemisen avain tutkimustuloksia… Loydin teoksia ovat Paranemisen avain – paranna 6 minuutissa terveyteen, menestymiseen tai ihmissuhteisiin liittyvän ongelman syyt ja [toinen teos] Loyd, Alexander. Rakkauden periaate – sterssistä menestykseen 40 päivässä.” Jo näiden opusten nimien pitäisi herätellä. Nyt ei ole kyse mistään tieteellisen metodin täyttävistä tutkimuksista. Googlailemalla selviää, että esimerkiksi tuo Paranemisen avain on aikamoinen teos, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Kyseessä on täysi uskomushoito, puoskarointi. Eräässä kirja-arviossa todetaan: ”Vaihtoehtoterapeuttina toiminut Loyd alkoi pian opettaa ”Paranemisen avaimia” asiakkailleen. Tulokset olivat tyrmistyttäviä. Metodi paransi MS-taudin, syövän, diabeteksen, migreenin ja Parkinsonin taudin.” (https://skepsis.blob.core.windows.net/…/2015-2-skeptikko-90…)

 

2. kummallinen lähde. Luova visualisointi on myös hankkeessamme hyödynnetty käsite. Googlailin termiä ja vaikuttaa, että se perustuu vuonna -78 julkaistuun new age kirjaan. Kouvolan raportissa menetelmästä kerrotaan ”Luova visualisointi … perustuu siihen luonnonlakiin, että jokaista tapahtumaa edeltää aina jokin ajatus tai mielikuva. Ajatuksistamme ja mielikuvistamme riippuu, millaisiksi elämämme tapahtumat muodostuvat.” Höpöhöpö. Luova visualisointi ei perustu tieteeseen, vaikka miten puhuttaisiin ”luonnonlaeista”. Kuulostaa pahasti pseudotieteeltä.

 

3. kummallinen lähde. Hankkeen hyödynnettävyydestä vedotaan sosiologi ja akateemikko Aaron Antonovskyyn, joka on selvittänyt nykyihmistä stressaavia tekijöitä. Muuten hyvä, mutta hän kuoli vuonna -94 ja viimeiset julkaistut teokset ovat vuodelta -88 siis 30 vuoden takaa. Antonovskyllä ei ole pätkän vertaa tietoa nykyihmistä stressaavista tekijöistä.

 

Nyt on menty tosi pahasti puihin. Miten voidaan luoda hankkeita, joissa testataan uskomushoitoihin ja new ageen perustuvia ajatuksia Kouvolan kaupungin työntekijöihin?

IMG_20180507_141349