2018_05_14_Kaisa_Spies_0059.jpg

Minulla on häpeällinen salaisuus: en voi sietää kalaa. Siis ruokana. Akvaariossa uiskentelevia voin katsoa. Olen ihan valtavan ennakkoluuloinen kalaruokien suhteen, mutta koskaan – en ikinä ikinä – ole paljastanut tätä lapsilleni. Tänään keitin ison kalakeiton, sillä millaisen mallin lapseni saavat jos värisen inhosta kalaa syödessäni tai jätän kokonaan syömättä? En halua siirtää omaa ennakkoluuloani heille ja siksi olen nyt 9 vuoden äiti-urani aikana opetellut syömään myös kalaa.

 

Mitä ajattelevat ne älypäät jotka edelleen jaksavat möyhkätä kukkakaalipirtelöstä ja linssikeitosta? Mitä he miettivät, jotka kirjoittavat loputtomia some-kommentteja siitä, että eihän kukaan nyt porkkanoilla elä. Kuinka tietämätön ravitsemuksesta ja ennakkoluuloinen oikein voi olla? Älä siirrä ennakkoluulojasi. Tunnista, jos olet vain tietämätön. Ymmärrä, että puolustusministeri nostattaa kohun nostaakseen puolueensa matelevaa kannatusta.

 

Varusmiesten kasvisruokakeskustelu on ollut ankeaa seurattavaa. Seurasin pitkää kommenttiketjua, jossa kymmenet oletettavasti kouvolalaiset oletettavasti keski-ikäiset kommentoivat varusmiesten kasvisruokaa. Keskustelu jatkui päivästä toiseen ja taitaa jatkua vieläkin. Argumentaatiovirheitä oli useita.

 

Todistustaakka käännettiin – todisteita vaadittiin niiltä, jotka esittivät varusmiesten kasvissyönnin terveellisenä ”olisipa kiinnostava saada lukea joku tutkimus miten suomalaiset varusmiehet ovat terveempiä jos syövät kasvisruokaa”.

 

Olkinukke – vastustajan argumentti kuvattiin outona ja sitä kärjistettiin ”syövät pelkkää porkkanaa”.

Kavennetaan näkökulmaa – ”jos on kasvisruokaa, menevät sotkuun pitsalle”.

Anekdootti – yksittäistapauksen pohjalta yleistetään ”meidän Jaskan mielestä varuskunnan kasvisruoka on pahaa”.

Hyökkääminen henkilöä kohtaan ”ethän sinä ole käynyt inttiä, mitä sinä tästä ruoka-asiasta tiedät”.

Suosioon vetoaminen – ”varusmiehistä yli 90% syö lihaa”. Suosio ei tee Seiskastakaan Suomen parasta aikakauslehteä vaikka sillä on paljon tilaajia eikä suosio tee lihansyönnistä välttämättä viisainta valintaa.

Ja sitten se kaikkein paras tapa käydä keskustelua kun omat perustelut loppuu: ”Höpöhöpö”.

Kun hyväntahtoinen kuuntelu unohtuu ja asenne on riitaa haastava, ei voida puhua enää keskustelusta. Sellaista some-”keskustelu” on usein ja voi miten väsynyt olen siihen.

Olemme vanhempina ja aikuisin esimerkkeinä lapsillemme niin hiekkalaatikolla kuin intissäkin. Millaisen mallin annamme heille nostamalla valtavan älämölön parista kasvisateriasta? Ei siirretä omia ennakkoluulojamme lapsillemme!

Itäradan vaikutuksia on selvitettävä

2018_05_14_Kaisa_Spies_0078 (1).jpg

Kouvola havittelee nopeaa itärataa – siis ratayhteyttä Helsingistä Porvoon kautta Kouvolaan. Sen jälkeen ei tarvitsisi kierrellä Lahden kautta ja Kouvola – Helsinki-Vantaan lentokenttä yhteys olisi alle 40 minuuttia. Helsingin keskustaan pääsisi alle tunnissa. Rata hyödyttää koko Itä-Suomea ja nopeuttaa yhteyden Kuopiosta tai Joensuusta Helsinkiin 3 tuntiin. Itäradan vaikutusalueella asuu lähes miljoona suomalaista. Monen liikkuminen helpottuu ja hankkeen tukena on kaikki itäisen Suomen maakuntaliitot. Kymenlaakson liittokin tukee hanketta. Ainakin tavallaan.

 

Kymenlaakso on oma erityistapauksensa maakuntien joukossa. Meille havitellaan kolmea ratahanketta. Itärataa Kouvolan kautta, rantarataa luomaan  junayhteys Kotkaan ja Haminaan sekä Kotka-Kouvola välille kaksoisraidetta. Kaksoisraide on ykkösprioriteetti, mutta sen jälkeen mielipiteet hajaantuvat: rantarataa himoitaan etelässä ja itärataa Kouvolassa.

 

Puhukaa yhdellä äänellä ratahankkeista, evästettiin Vihreiden kansanedustajien kesäkokouksessa Kouvolassa. Ymmärrän hyvin, että asialla on riskinsä jos maakunnasta tulee useampaa erilaista viestiä eduskuntaan ja hallitukseen. Pitäisi puhua yhdellä äänellä, mutta mitä hanketta viedään eteenpäin?

 

Maakuntakaavaluonnoksessa rantarata on saanut vahvemman kaavamerkinnän kuin itärata. Rantarata on merkitty merkinnällä ”päärata ohjeellinen”. Sillä osoitetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävän uuden pääradan ohjeellinen sijainti. Itärata on kaavassa merkinnällä ”raideliikenteen yhteystarve”, mikä tarkoittaa mahdollista ratayhteyttä jonka toteuttamiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta.

 

Tiiviisti:

rantarata = merkittävä valtakunnallisesti

itärata = mahdollinen mutta epävarma

 

Tästä käytiin maakuntahallituksessa keskustelua. Minun lähtökohtani oli, että itäratamerkintää on muutettava. Se ei kuitenkaan käy sormia napsauttamalla. Itäradan kaavamerkintä jää valjulksi, koska hankkeesta ei ole tehty rataselvitystä. Jos rataselvitys tehdään, on sen jälkeen mahdollista muuttaa itäratamerkintä painavammaksi. Kaavojen piirtely kun on aika eksaktia, lain säätelemää touhua.

 

Mitä siis nyt? Keskeistä on lobata liikennevirasto käynnistämään rataselvitys, jotta saadaan selville millaisia vaikutuksia ratayhteydellä olisi. Kymenlaakson liitto on mukana selvityksessä mikäli se käynnistetään. Peukku tälle.

 

Vanha rataselvitys on jo kymmenen vuoden takaa ja se on tehty täysin eri näkökulmasta. Siinä pointtina oli tutkia Helsinki-Pietari yhteysvälin järjestämistä eri ratavaihtoehdoilla (siinäkin muuten itärata on useita satoja miljoonia rantarataa edullisempi, just saying….). Nyt näkökulmaa on vähintäänkin laajennettava ja tarkasteltava eri ratavaihtoehtojen vaikutuksia koko itäiseen Suomeen.

 

Ratahanke siis etenee vasta kun selvitys on tehty. Sitä ennen asiasta ei oikein kannata taittaa peistä Kymenlaaksossa. Mutta kun selvitys on käsissämme, on minusta Kymenlaaksonliitolla valinnan paikka. Joko itärata tai rantarata on priorisoitava. On mietittävä mikä hyödyttää maakuntaa eniten. Minkä toteutuminen on realistisinta?

 

Vaikuttaa siltä, että eduskunnasta ainakin joukko Vihreitä kansanedustajia haluaa hoputtaa Liikennevirastoa käynnistämään selvityksen. Myös itärata saa monelta edustajalta tukea. Liikenneviraston kimpussa ovat myös Kouvola ja lukuisa joukko itäisen Suomen kaupunkeja, elinkeinoelämää sekä maakuntien liittoja. Kaikilla on samaa asiaa: rataselvitys on tehtävä.

 

Kouvolassa on toteutettu henkilöstölle työssä jaksamista lisäävä kehityshanke, jonka toteuttamisen teorioista osa perustuu mielestäni uskomushoitoon. Olen aika pöyristynyt.

 

Kaupunginhallituksen listalla on Vähemmällä stressillä parempaa tulosta – kehityshanke, jonka loppuraportti herättää todellakin hämmennystä. JHL kiinnitti huomiota siihen, että raporttia on lyhennelty. Minusta huomiota olisi pitänyt kiinnittää aivan muuhun, nimittäin siihen, että koko hankkeen toteutus perustuu todella kummallisiin lähteisiin. Tosi hämmentynyt olen siitä, että näitä menetelmiä on sovellettu kaupungin työntekijöihin, menetelmiä, jotka ovat lähellä puoskarointia.

 

Raportissa on monia kyseenalaisia lähteitä.

 

1. kummallinen lähde. ”Hankkeessa on sovellettu Alexander Loydin Paranemisen avain tutkimustuloksia… Loydin teoksia ovat Paranemisen avain – paranna 6 minuutissa terveyteen, menestymiseen tai ihmissuhteisiin liittyvän ongelman syyt ja [toinen teos] Loyd, Alexander. Rakkauden periaate – sterssistä menestykseen 40 päivässä.” Jo näiden opusten nimien pitäisi herätellä. Nyt ei ole kyse mistään tieteellisen metodin täyttävistä tutkimuksista. Googlailemalla selviää, että esimerkiksi tuo Paranemisen avain on aikamoinen teos, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Kyseessä on täysi uskomushoito, puoskarointi. Eräässä kirja-arviossa todetaan: ”Vaihtoehtoterapeuttina toiminut Loyd alkoi pian opettaa ”Paranemisen avaimia” asiakkailleen. Tulokset olivat tyrmistyttäviä. Metodi paransi MS-taudin, syövän, diabeteksen, migreenin ja Parkinsonin taudin.” (https://skepsis.blob.core.windows.net/…/2015-2-skeptikko-90…)

 

2. kummallinen lähde. Luova visualisointi on myös hankkeessamme hyödynnetty käsite. Googlailin termiä ja vaikuttaa, että se perustuu vuonna -78 julkaistuun new age kirjaan. Kouvolan raportissa menetelmästä kerrotaan ”Luova visualisointi … perustuu siihen luonnonlakiin, että jokaista tapahtumaa edeltää aina jokin ajatus tai mielikuva. Ajatuksistamme ja mielikuvistamme riippuu, millaisiksi elämämme tapahtumat muodostuvat.” Höpöhöpö. Luova visualisointi ei perustu tieteeseen, vaikka miten puhuttaisiin ”luonnonlaeista”. Kuulostaa pahasti pseudotieteeltä.

 

3. kummallinen lähde. Hankkeen hyödynnettävyydestä vedotaan sosiologi ja akateemikko Aaron Antonovskyyn, joka on selvittänyt nykyihmistä stressaavia tekijöitä. Muuten hyvä, mutta hän kuoli vuonna -94 ja viimeiset julkaistut teokset ovat vuodelta -88 siis 30 vuoden takaa. Antonovskyllä ei ole pätkän vertaa tietoa nykyihmistä stressaavista tekijöistä.

 

Nyt on menty tosi pahasti puihin. Miten voidaan luoda hankkeita, joissa testataan uskomushoitoihin ja new ageen perustuvia ajatuksia Kouvolan kaupungin työntekijöihin?

IMG_20180507_141349

Kaupunginjohtaja Marita Toikalla on takana nyt yksi vuosi Kouvolan puikoissa. Miten on mennyt? Onko mikään muuttunut?

WP_20140322_003

 

On muuttunut. Poliittiset ryhmät ovat paremmin mukana päätöksenteon valmistelussa. Ryhmien kantoja kysytään ennakkoon merkittävimmissä päätöksissä. Jotkut kokevat tämän vähän rasittavaksi ja päätöksentekoa hidastavaksi keskusteluiden perusteella, mutta minusta tämä on pelkästään hyvä. Meiltä on pyydetty kantoja niin Kimolan kanavaan kuin palkkiokorotuksiin. Nytkin työn alla on lausunnot pariin tulevaan asiaan. Minusta tämä sujuvoittaa päätöksentekoa. Kun ryhmillä on kannat hyvissä ajoin isoihin asioihin, voidaan lähteä hieromaan niiden pohjalta koomromissia ja päätöksenteko on siistimpää. Tykkään toimintatavasta ja uskon, että sitä kautta päätöksenteko pyrkii kohti poliittisten ryhmien dialogia ja yhteisymmärrystä. Pisteet tälle.

 

Kaupunginjohtaja Marita Toikka on myös vuoden aikana jalkautunut huomattavan paljon tapahtumiin. Hän on puhunut niin kouluissa kuin muodin yössä ja seisonut Kouvolan teltalla tapaamassa kaupunkilaisia. Marita on avannut Kouvolan kaupunginjohtajan fb-sivun, jonka kautta saa hyvin kuvan kaupunginjohtajan työn kaikkinielevästä arjesta. Hän todella jalkautuu kaupunkilaisten pariin ja tämä on ihan loistavaa.

 

Ennen kaikkea Toikka hoitaa edunvalvontaa menemällä paikanpäälle. Sähköpostilla edunvalvonta on heikoilla, mutta kaupunginjohtaja Marita Toikka on verkostoitunut ja tavannut valtiontason päättäjiä aina kun Kouvolan edusta on kyse. Edunvalvonnassa on saatu isoja onnistumisia kuten vaikka rautatieliikenteen ohjauskeskuksen säilyminen Kouvolassa osoittaa. Se ei ole yhden naisen ansiota, mutta osoitus siitä, mihin hyvä kaupungin johtojengi pystyy.

 

Kaupungin sisäisessä päätöksenteossa on välillä vääntöä poliittisten päättäjien ja viranhatijoiden välillä. Mielestäni kaupunginjohtaja tasapainoilee tyylikkäästi ja antaa tarvittaessa periksi pienissä asioissa, mutta pitää puolensa tarvittaessa. Jos joskus joku kiihtyy, Marita ei koskaan. Tyyneys on Kouvolan uutta kaupunginjohtajaa ainakin hänen työssään kuvaava ominaisuus. Toivon, että joskus räjähdät kunnolla ja sinulla on omat keinosi purkaa aika raskaan työsi paineet. 🙂 Toisaalta Marita ymmärtää hyvin päätöksenteon mandaatit ja erottaa virkamiehen valmisteluvallan poliittisesta vallasta. Ehkä tämän ymmärryksen vuoksi turhia valtakiistoja ei ole ollut.

img_20161114_181617

Kuntajohtajapiireissä Toikan valitseminen Kouvolan kaupunginjohtajaksi ohi monen kokeneen kaupunginjohtajan, oli yllätys. Minulta on kyselty, miksi valitsimme juuri hänet. Tuttu haki kaupunginjohtajaksi toiseen kaupunkiin ja sparrasin häntä tehtävään. ”Mene ihan tajuttomalla itsevarmuudella,” opastin, ”niin Maritakin teki, tee sellainen Dressman-kävely!” Kun valtuutetut reilu vuosi sitten haastattelivat kaupunginjohtajakandidaatteja, mielestäni tärkeimmäksi osoittautui kysymys, joka vaati heittäytymistä. Moni ei tähän kyennyt, mutta Marita oli heti täysillä mukana ja ideoi ihan överisti Kouvolan tulevaisuutta (kuten juuri oli pyydetty). Minulle heittäytyminen osoitti ennakkoluulottomuutta, luottamusta omaan itseen ja Kouvolaan ja se oli ratkaiseva hetki haastattelussa. Valtuustoryhmämme mietti tuolloin pitkään kenen takana olemme ja päädyimme ihan viime metreillä kanattamaan Marita Toikkaa.

 

Minulla on ollut hyvät välit Kouvolan edelliseen kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäkeen ja olen kokenut saaneeni häneltä paljon tukea aloittelevana valtuutettuna ja opastusta tarvitessani. En osaa verrata Marita Toikkaa ja Lauri Lamminmäkeä keskemään eikä minun tarvitsekaan. sillä olen ollut eri asemassa päätöksentekijänä heidän johtajakausillaan, mutta pidän molemmista. Kaupunginjohtajan työ on kaikkinielevää ja sitä tehdään omalla persoonalla. Ajattelen, että Lauri oli hyvä johtaja luomaan uutta kaupunkia yhdistymisprosessissa, mutta Marita on hyvä johtaja viemään Kouvolaa tästä eteenpäin. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

 

Eka vuosi on nyt takana ja minusta se on ollut ihan mielettömän hyvä ensimmäinen vuosi kaupunginjohtajalle, jolla ei ennen Kouvolaa ollut päivääkään kaupunginjohtajakokemusta. Luulen, että Marita Toikka on äärimmäisen kunnianhimoinen ja tähtää pitkälle. Se on Kouvolan etu. Yhdessä pääsemme tosi pitkälle.

 

 

Lapseni ovat kasvaneet junaradan varrella. Jokainen on kaksivuotiaana erottanut intercityn, allegron ja pendolinon toisistaan. Talomme tärisee useita kertoja yössä tavarajunien tahtiin, mutta se ei meitä herätä vaan tiedämme sen oleva osa tätä kaupunkia. Se rauhoittaa ja tuo unen. Junaradan lapset elävät junaradan kaupungissa.

IMG_20180510_213348.jpg

Myös Kouvola on kasvanut ratojen vuoksi. Rataristeys on syy, miksi tämä kaupunki on olemassa. Elämme ja hengitämme junien tahtiin ja niiden varassa on tulevaisuutemmekin. Se tulevaisuus on tällä hetkellä äärettömän jännittävä: mitä jos Kouvolasta Helsingin lentokentälle matkustaisi 38 minuuttissa? Siinä on meidän tulevaisuutemme – kytkettynä radoilla pääkaupunkiseutuun.

 

Kymenlaakson liiton maakuntahallituksessa oivalsin, että itärata, tuo nopsa yhteys Kouvolasta Helsinkiin – ei ole kaikkien toiveissa. Etelä-Kymenlaakso on jo vuosikymmeniä elätellyt toiveita rantaradasta, ratayhteydestä Helsingistä Porvoon, Kotkan ja Haminan kautta joko suoraan Venäjälle tai Luumäelle eli Karjalan rataan. Rantarata on eteläkymenlaaksolaisille mielettömän tärkeä, he haluavat päästä paitsi junalla Helsinkiin, myös turvata Kotka-Hamina sataman tulevaisuuden.

 

Ja sitten istun Kymenlaakson liiton maakuntahallituksen pöydässä ja älyän, että juuri nyt minun on otettava kantaa tähän maakuntaa halkovaan ratajupakkaan: rantarata Helsingistä Kotkaan ja Haminaan vai itärata lyhentämään matkaa Helsingistä Kouvolaan ja kaikkialle Itä-Suomeen?

 

Paskapaskapaska, ajattelen. On ihan järjettömän typerää, että ratakysymykseen on oltava kanta juuri tässä kokouksessa ja käytännössä ilman mitään valmistelua. Kymenlaakson liitossa tehtävänäni on valvoa maakunnan etua, mutta en oikeastaan tiedä kumpi ratahanke on maakunnan etu. Toisaalta kuitenkin valinta on itsestään selvä. Tietysti itärata. Kouvolaan elinvoimaa takova ratayhteys.

 

Maakuntahallituksessa – kuten kunnallisessa päätöksenteossa – luottamushenkilöt tekevät päätöksiä esittelyn pohjalta. Virkamies valmistelee meille asiat ja antaa päätösehdotuksen. Olemme samaa mieltä (melkein aina) tai eri joskus mieltä. Harvoin jätämme asian pöydälle eli harkittavaksi tai lähetämme sen uudelleen valmisteluun saadaksemme lisätietoja päätöksenteon tueksi.

 

Itärata vai rantarata kokouksessa oli otettava kantaa ja minä äänestin epäröimättä itäradan puolesta vain komeasti hävitäksemme äänestyksen. Maakuntahallituksen äänestyksellä ei ole onneksi kovin suurta merkitystä ratahankkeen kannalta. Itärataa ei ole haudattu, vaikka sille ei saatu tukea Kymenlaakson liitosta. Itäradan tukena ovat kaikki muut itäisen Suomen maakuntien liitot, kaupungit, kauppakamarit ja muita organisaatioita. Myös Kouvola tukee itäradan rakentamista.

 

Me haluamme tuon radan. Se ei tapahdu seuraavalla vaalikaudella, sillä ratahankkeet ovat oiva osoitus siitä, että politiikka on kestävyyslaji. Itärata saattaa tulla päätöksentekoon joskus ensi vuosikymmenellä – toivottavasti. Sen takana on koko itäinen Suomi ja se on mielestäni ainoa realistinen Itä-Suomen ratahanke. Minä uskon siihen lujasti ja samoin Kouvolan päätöksentekijät ja viranhaltijat. Ratayhteys hyödyttää koko Itä-Suomea, mutta suurin hyötyjä on Kouvolan kaupunki. Kyseessä on vankka edunvalvontakysymys ja tästä kaupungista on eduskuntaan ja liikenneministeriöön lähtee vain yksi ääni. Itärata.

 

IMG_20180507_141349.jpg

 

Hyvää arkea etsimässä

9vee lähti liian iso rinkka selässään elämänsä ensimmäiselle partioleirille. Ohjeiden mukaisesti kännykkä jätettiin kotiin. Niin jäin rappusille miettimään, kun ei voinut soittaa, että muistitko ottaa ne sadevaatteet sieltä oranssista muovikassista. Muistitko kun sanoin, että ne sadekamat on tosi ohuet ja laita välitakki? En voi soittaa, että hyvää yötä ja satoiko sielläkin. Puukkokin on hirveän terävä.

 

IMG_20180421_224134

Hyvä on, en voi soittaa. On vain luotettava, että hyvin se pärjää ja jos ei pärjää niin on kavereita ja aikuisia, jotka auttavat. Ehkä eniten tämän vajaan vuoden partiolaisen vanhemmuuden aikana olen ihaillut aikuisia, jotka toimintaa pyörittävät vuodesta toiseen. Järjestetään retkiä, tapahtumia ja viikoittaiset kokoukset. Organisoidaan kalenterimyynti ja ohjeistetaan lauma vanhempia. Niin hienoa. Erityisesti minuun vetoaa vähän vanhanaikainen meininki, sellainen tietty jämptiys kaikessa.

 

Vanhemmuuteen kuuluu valtava määrä suuria päätöksiä. ”Suositelkaa jotain päiväkotia” pyydetään fb-ryhmässä. Mikä päiväkoti – kaupungin vai yksityinen – liikuntaa, uudet tilat vai kielikylpyä? Teemme merkittävältä tuntuvia päätöksiä jo vajaa parivuotiaan kohdalla ja päätöksenteko vain vaikeutuu. Kuinka monta harrastusta? Tavoitteellista urheilua, musiikkia vai tiedekerho? Mites koulu – lähi vai steiner? Kolmannella alkavat erityisluokkavalinnat – musaa vai urheilua?

 

Hei relaa! Kaikki kehuvat omien lastensa päiväkoteja. Suomen päiväkotijärjestelmä on yleisesti upea ja (alipalkattu, mur mur!!) henkilökunta tekee ihan megalomaanisen upeaa työtä. Harrastusvaihtoehtoja on loputtomasti. Se ei ole stressinaihe vaan rikkaus. Mieti haluatko kuskata harrastukseen ja minä päivinä harrastus sopii perheen rytmiin. Etsi sitten joku sopiva. Esimerkiksi minä en halua harrastusta lauantaiaamuun. Piste. En vain halua silloin herätä viemään ketään minnekään. Kannustan hyvän arjen etsintään. Lapsi voi elää ilman sirkuskoulua, jos sen ajankohta ei sovi perheenne rytmiin. Lapsi pärjää myös ilman tavoitteellista kolmea viikoittaista harjoittelukertaa vaativaa harrastusta. Toisaalta tiedän vanhempia, jotka iloitsevat lasten kuljettamisesta harrastuksiin. ottavat sen omana aikana ja käyvät harkkojen aikana lenkillä, kirpparilla tai kaupassa. Valitse harrastus, joka sopii teidän perheelle, lapsi kyllä selviää.

 

IMG_20180421_224237

Hyvä arki on vaivatonta, mutta siinä on laatua. Se on sitä että, tiedän pienen olevan sopivan kokoisessa päiväkotiryhmässä tuttujen aikuisten kanssa. Minulle hyvä arki merkitsee sitä, että päiväkoti ja koulu on lähellä.  Se helpottaa elämää valtavasti. Jo pikkukoululainen hoitaa itse menemisensä ja pienemmällä päiväkoti on vieressä. Kun koulu on lähellä, ovat iltapäivällä kaveritkin lähellä. Meillä lähellä ovat myös harrastukset. Musiikkiopisto, kuvataidekoulu, baletti, jumppa, partio ja muut ovat viiden minsan kävelymatkan päässä. Sen etua en varmaan muuttovaiheessa oivaltanut, mutta nyt kolmen lapsen vanhempana arvostan valtavasti. Kaunisnurmi, you rock. ❤

 

Kouvolan etu on hyvä arki. Meillä ei pääse oopperaan, mutta meillä eletään hyvää arkea.  Oikeastaan meillä pääsee aika kätsästi oopperaankin hyppäämällä junaan ja ajelemalla tunti 20 minsaa Helsinkiin. Hyvän arjen puolesta olen halunnut vaikuttaa koko politiikassa oloni ajan. Meillä on myös tosi erilainen kaupunkistrategia – se on vähän niinkuin papereiden pääpaperi, joka asettaa meille kaikille tavoitteet sille, millaista Kouvolaa haluamme kehittää. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä tuossa papereiden pääpaprussa lukee, että kolmesta päätavoitteestamme yksi on paras aktiivinen arki. 

 

Tässä kaupungissa haluan elää. Kaupungissa, joka tavoittelee meille kaikille parasta arkea.  Elämä on paljon enemmän kuin oopperaa, elämä on arkea. Jos arki on parasta mahdollista, elämme hyvää elämää ja sen Kouvolan valtuusto on asettanut meille päättäjille tavoitteeksi.

 

Hyvässä arjessa työ ja perhe yhdistyvät sujuvasti. Tämä on meillä mahdollista, koska aika ei kulu ruuhkassa istumiseen vaan nappaan lapsen pyörän tarakalle. Asumisen kustannukset ovat erittäin kohtuulliset, mikä jättää enemmän pelivaraa elämiseen. Hyvä arki on harrastusvaihtoehtoja, tapahtumia ja liikuntaa ympäri kaupunkia. Hyvässä arjessa toimiva joukkoliikenne – jota testaamme ilmaisena – ja se yhdistää koko tämän laajan kaupungin.

 

Ihan uutena ideanani, joka oikeastaan ei ole yhtään uusi, koska olen sitä jo vuosia haudutellut, hyvä arki voisi olla myös Ice Heartsia. Muutama vuosi sitten kuulin esityksen Ice Hearts-mallista. Siinä perustetaan urheilujoukkue, johon kootaan ryhmä syrjäytymisvaarassa olevia lapsia. Jengi saa itselleen oma ohjaajan ja lajin. Porukka on yhdessä vapaalla, mutta ohjaaja on mukana koulutunneilla ja muussa elämässä, siis ihan oikeasti tukee tätä ryhmää läpi heidän elämänsä – 12 vuotta.

 

Ensimmäiset 12 vuotta Ice Hearts mallin mukaan toimineet ryhmät alkavat hiljalleen tulla päätökseensä ja tulokset ovat hyviä. Harrastuksen yhdistäminen sosiaalityöhön ja kouluun on pitänyt nuoret kiinni elämässä. Koulut on käyty paremmin loppuun, yhteiskunnassa on pysytty mukana. Minusta urheilukaupunki Kouvolan, joka tavoittelee parasta aktiivista arkea, kannatta ehdottomasti kokeilla Ice Hearts-mallia kaikkein heikoimmilla olevien lastemme tukemiseksi. Hyvää arkea on tarjottava jokaiselle kouvolalaiselle.

 

Miten Kouvolan tulisis suhtautua hurjaan muuttotappioon, kysyttiin minulta Ylen haastattelussa pari päivää sitten ja siinähän se ongelma onkin. Minusta meidän pitää mainostaa hyvää arkea. Se on meidän imagovalttimme paljon enemmän kuin Tykkimäki, Repovesi tai tuleva Kimolan kanava. Kuka ei haluaisi elää parasta arkea? Jos pystymme profiloitumaan kaupunkina, joka tarjoaa parhaan mahdollisen arjen, voimme houkutella Kouvolaan uusia veronmaksajia, yrittäjiä, koululaisia ja työntekijöitä ja luoda tulevaisuutta.

valk_logo