Henkarikuva pilaa koko jutun

Ette saa minusta henkarikuvaa.

leikattu

Tällä viikolla piti ottaa itsestään kuva henkarin kanssa. Se symboloi abortin vastustamista. Henkarikuva kertoi naisesta, joka kannattaa maailmaa, jossa naiset eivät tapa itseään henkareilla tehtyihin abortteihin. Henkarikuva liittyy ulkoministeri Soiniin, joka osallistuu virkamatkoillaan abortinvastaisiin tilaisuuksiin.

 

Miksi en ota kuvaa itsestäni henkarin kanssa? Koska kieltäydyn elämästä maailmassa, jossa minun olisi otettava kantaa aborttiin. Ehkä isoäitini olisi voinut ottaa itsestään henkarikuvan. Kenties hänen tarvitsi ottaa kantaa asiaan. Minun ei tarvitse. Kieltäydyn alistumasta keskusteluun abortista. Keskustelemalla abortista, tekee siitä kysymyksen johon oi ottaa kantaa. Jota voi vastustaa tai kannattaa, josta voi käydä keskustelua. Abortti ei ole sellainen kysymys. Se on osa itsemääräämisoikeuttamme. Abortista ei keskustella enää vuonna 2018.

 

Minä en keskustele siitä, saako bussissa eri väriset ihmiset istua missä haluavat. Minä en keskustele onko raiskaus avioliitossa sallittu. Minä en keskustele siitä, onko homoseksuaalisuus rikos.

 

Minun henkarikuvassani roikkuu silitystä vailla oleva vaate. Se ei symboloi yhtään sen enempää.

IMG_20180929_205534.jpg

Vasta ensi maaliskuussa nähdään viimeistään onnistuuko sote-uudistus tällä hallituskaudella vai ei. On ihan todellinen mahdollisuus, että sote-uudistus kariutuu syystä tai toisesta. Näillä näkymin Kymenlaaksossa valitaan maakuntapäättäjiä toukokuussa. Se on ehkä enemmän toiveajattelua kuin realistinen fakta. Voi myös olla, että vaalit ovat vasta ensi syksynä tai sitten vaalien ajankohdan päättää tuleva hallitus.

leikattu.png

Varmasti tuhansia jollei kymmeniä tuhansia työtunteja on vaadittu pelkästään Kymenlaakson maakuntauudistuksen valmisteluun. Se, että jotain on valmisteltu niin paljon, ei tietysti vielä tarkoita, että asia kannattaa viedä maaliin asti. Valtava määrä työtä on kuitenkin tehty eikä se saa joutua roskikseen. Henkilöstö on pidettävä motivoituneena jatkamaan valmistelua tuonne maaliskuulle asti, koska vasta silloin – jollei vielä aikaisemmin – tiedetään miten mammuttimaisen uudistuksen käy.

 

Mitä jos hallitus ei saa sote-uudistusta läpi?

 

Osmo Soininvaaran mainion arvion mukaan on jo likimain itsestään selvää, että oli hallitus mikä tahansa, tulevat maakunnat hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa. Olen prikulleen samaa mieltä hänen kanssaan. Maakunnat tulevat kävi miten tahansa. Kymenlaaksossa tämä on konkreettisesti totta, koska kaikki maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut lyödään yhteen ensi vuoden alusta Kymsoten aloittaessa.

 

Jos uudistus venyy ensi hallituskaudelle uskon, että maakuntauudistus toteutuu silti, mutta muutoksia nyt esitettyyn malliin tulee lähinnä valinnanvapauden toteuttamiseen. Se kun tuntuu olevan monen ongelman juurisyy. Valinnanvapaus tulee kapenemaan, näin ennustan.

 

Kaikkein keskeisintä on, että niin tulevassa Kymsotessa kuin maakuntauudistuksessakin, keksitään ratkaisu Suomen terveydenhuoltojärjestelmän suurimpaan ongelmaan: miten on mahdollista päästä yleislääkärin vastaanotolle nykyistä nopeammin? Jo kuukausia sitten näin mainion artikkelin muistaakseni saksalaisessa Der Spiegelissä – jutun olen surukseni kadottanut ja onnistumatta yrittänyt googlata – eurooppalaisen terveydenhuollon vertaulusta. Suomi pärjäsi hyvin kaikilla muilla tavoilla paitsi pääsyllä yleislääkärin kiireettömälle vastaanotolle. Siinä Itä-Euroopankin maat hoitivat asian meitä rivakammin.

 

Loppupeleissä ongelma on koko sote-uudistuksen ydin yksinkertainen: yleislääkärille nopeammin, silloin kuin ongelmat ovat piempiä. Vain se on ratkaistava.

 

 

 

 

Keinutaan – koulujen pihat käyttöön

”Koulun pihalla norkoilu klo 16 asti kieletty”, kuului rehtorin viesti lukuvuoden alun ohjeissa.

 

Pikkukoululaiselle koulun piha on merkittävä sosiaalisen elämän, ulkoilun ja liikkumisen keskus. Kun pikkukoululaisen päivät päättyvät usein jo puoli yhdeltä, on hänen luonteva sopia tapaaminen kaverin kanssa koulun pihalle. Siellä leikitään, harkataan pituushyppyä, keinutaan, rakennellaan majoja ja pelataan porukalla erilaisia juoksuleikkejä. Eikö tämä ole aika täydellistä? Lapsi on ulkona, tutussa paikassa lähellä kotia liikkumassa.

 

Tähän näkökulmaan koulun pihan käyttökielto sopii harvinaisen huonosti. Ymmärrän rehtorin viestin taustan. Koulu on velvollinen valvomaan välitunnilla olevia oppilaitaan. Vapaalla olevat lapset voivat käyttää kännykkää pihalla, koulussa olevilta tämä on kielletty. On varmasti hieman hankalaa jos virallisesti välitunnilla olevien seassa on koulupäivänsä päättäneitä.

 

Onko kyseessä niin iso hankaluus, että sen takia pihan käyttö kielletään kokonaan klo 16 asti? Kyse lienee parista-kolmesta vartin välitunnista, koko muun ajan piha on miltei tyhjänä, lukuunottamatta liikuntaporukoita ja ulkona vietettäviä oppimistuokioita. Käytännössä 45 minuutin välituntien vuoksi, pihan käyttö suljetaan yli kolmeksi tunniksi, jotka ovat monelle juuri parasta vapaan leikin aikaa ennen iltapäivän menoja.

 

Minä toivon, että olisi halua jakaa pihaa kaikille ja kannustaa verovaroilla maksettujen pihojen mahdollisimman laajaan käyttöön. Korvaan särähtää, kun pihalla leikkiä käytetään termiä norkoilu ja asiaton oleskelu. Lapsi harjoittelee sosiaalista elämää tapaamalla kavereitaan koulun pihalla ilman aikuista. Hän leikkii jäämiestä, haita, hippaa ja vaikka mitä muita leikkejä. Se ei ole norkoilua eikä asiatonta oleskelua.

 

Tulevaisuudessa asiaa on mietittävä joka tapauksessa enemmän. Uusista koulurakennuksista tulee monitoimitiloja, joissa on erilaisia palveluita kuten vaikkapa kirjasto. Koulun pihoihin halutaan myös investoida, jotta ne innostaisivat liikkumaan. Hyvinvarusteltujen pihojen käyttöä ei ole mielekästä lähteä rajaamaan mustasukkaisesti oman koulun käyttöön. On etsittävä keinoja, jolla pihoille mahtuu liikkujia ja leikkijöitä oman koulupäivän päätyttyä. Varmasti se tekee valvojan työstä vähän hankalampaa, on ehkä pakko kysellä oletko koulussa vai vapaalla. Vanhemmille täyty kenties selvittä, että koululaisen koulumatkavakuutus on voimassa vain hänen palatessaan heti koulusta suorinta tietä kotiin. On löydettävä keinot jakaa pihan käyttöä.

 

Ehkä vaiva on kuitenkin sen arvoista. Haluamme innostaa lapsiamme liikkumaan, leikkimään ja ulkoilemaan. Mustasukkainen omien tilojen varjelu, leikin leimaaminen norkoiluksi ja joustamattomuus on eilispäivää. Sillä ei rakenneta tulevaisuuden koulua.

Ryhmähenkeä politiikassa? Kun yksi teilataan

Kouvolan kärkipoliitikot päättivät joukolla teilata vihreiden Juha Huhtalan tänään Kouvolan Sanomissa. Syytökset oman egon pönkittämisestä, luottamuksen menettämisestä ja yhteispelin puutteesta olivat vastaus Huhtalan ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkosen yhteiskirjoitukseen lehdessä aiemmin. Kirjoituksessaan Juha Huhtala ja Krista Mikkonen vaativat suurten puolueiden puheenjohtajia ottamaan kantaa itärataan. He halusivat sitä kautta saada vahvaa tukea hankkeelle ja viedä hanketta eteenpäin. Orpon, Sipilän ja Rinteen sijaan kirjoitukseen vastasivat Kouvolan kaupunginhallituksen ja valtuuston varapuheenjohtajakaarti sekä Ville Kaunisto.

 

En muista vuosiin lukeneeni Kouvolan Sanomien lukijalta palstalta yhtä henkilöön menevää ja syyttelevää kirjoitusta. Joukolla ja titteleiden turvin päätettiin teilata yksittäinen kuntapoliitikko.

 

Kirjoituksessa syytetään vain Huhtalaa (ei toista kirjoittajaa Mikkosta) poliittisten irtopisteiden napsimisesta. Itärataan liittyviä lukijalta-juttuja on kirjoitettu viime aikoina lukuisia. Itsekin olen blogissani kirjoittanut siitä useaan otteeseen. Koskaan en ole saanut samanlaista saavillista niskaani. Kukaan – ei edes Juha Huhtala – voi omia tätä megaluokan hanketta itselleen. Kirjoittajien pelko on turha ja samalla koko kirjoitukselta putoaa kärki.

 

Politiikan tekemisen tavat ovat erilaisia. Toinen vaikuttaa taustalla, toinen viestii aktiivisemmin ja vaikuttaa julkisuuden kautta. Olemme ihmisinäkin erilaisia. Sen kuitenkin tiedän, että kirjoittajien valitsema henkilöön käyvä ja ilkeilevä toimintatapa ei koskaan ole Juha Huhtalan tapa tehdä politiikkaa, kuten ei myöskään kenenkään muun Kouvolan vihreän päättäjän.

 

Olisin kovin toivonut, että kirjoittajat olisivat halunneet ennen kirjoitustaan keskustella siitä, mistä kenkä puristaa. Vain käymällä dialogia voimme ymmärtää toisiamme paremmin ja pyrkiä parempaan yhteispeliin. Hyvää yhteispeliä ei osoita, että yksi joukkueesta jyrätään jos hänen koetaan toimineen jotenkin väärin. Olisi ollut yhteiskeskustelun, ei julkisen teilaamisen paikka.

 

Ehkä kirjoittajat eivät ymmärrä, miten voimakasta asetta joukolla käyttävät. Näin vahva reagointi yksittäiseen yleisönosastokirjoitukseen, saattaa herättää mietteitä muissa kirjoittajissa: uskallanko kirjoittaa enää lainkaan? Jos asioita jää nostamatta keskusteluun pelon vuoksi, on Kouvolan keskustelukulttuuri saamassa todella suuren kolauksen.

Orbánin Unkari ei ole minun Unkarini

Unkari on minulle tosi rakas maa. Olen opiskellut siellä ja työskennellyt kahteen otteeseen Budapestissa Suomen suurlähetystössä. Unkari-ajoistani on reilut 15 vuotta. Sinä ajassa maa on muuttunut kehittyvästä ja vapautuvasta talouskasvun maasta yhä autoritäärisemmäksi. Eilen Eu-parlamentti päätti aloittaa kurinpitotoimet, jotka voivat johtaa maan äänioikeuden osittaiseen menetykseen EU:n toimielimissä.

IMG_20180913_073731.jpg

Haikea olo. 16 vuotta sitten seisoin Unkarin Budapestissa parlamentin puistossa kymmenien tuhansien unkarilaisten kanssa ja tuimme Viktor Orbánia, joka kävi maata kahtia repivää vaalikamppailua säilyttääkseen pääministerin asemansa. Orbán oli nuori ja dynaaminen, päävastustaja leimattiin armotta kommunistisen Unkarin jäänteeksi. Eilen Orbánin johtamaa Unkaria vastaan äänestettiin EU-parlamentissa kurinpitotoimien aloittamisesta. Nuori ja dynaaminen Orbán on muuttunut itsevaltaiseksi, demokratiaa ja oikeusvaltiota tallovaksi johtajaksi. Unkarin oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on rajoitettu. Sananvapautta on heikennetty. Kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu.

 

Mietin itseäni tuolloin 16 vuotta sitten tukemassa tätä itsevaltaiseksi muuttunutta johtajaa. Mitähän oikein ajattelin? En paljon. Olin maassa vaihto-opiskelijana. En osannut maan kieltä riittävästi seuratakseni uutisia. Kritiikittä seisoin unkarilaisten kavereideni kanssa vastustamassa ”kommunistin” valintaa. Kommunisti (sosialisti oikeastaan) voitti ja Orbán hävisi. Liki puolet kansasta suri Orbánin kanssa, vaalitaistelu jakoi maan kahtia.

 

Jos olisin ollut tarkempi, olisin voinut huomata, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Yliopiston kahvilakeskusteluissa nuori proffani kaihosi Unkarille Suomen esimerkin mukaisia urheilutähtiä yhdistämään kansaa ja luomaan terveempää kansallisylpeyttä. Orbánin kaudella kansallisylpeyttä haettiin menneestä suur-Unkarista. Se tuntui jo silloin jotenkin tunkkaiselta. Orbán myös pyrki sitomaan naapurimaiden unkarilaiset vähemmistöt Unkarin kansaan. Miltä kuulostaisi jos alkaisimme puhua ruotsinsuomalaisista osana kansaamme ja ilmoittaisimme suomalaisten määrään myös kaikki ulkomaille 60-70-luvuilla muuttaneet ja heidän jälkeläisensä? Ei ole ihme, että naapurimaissa saatiin näppylöitä Orbánista.

 

Palasin Unkariin myöhemmin pääministeri Medgyessyn kaudella. Hän oli juuri se kommari, jonka valintaa unkarilaiset kaverini olivat surreet. Tein harjottelua Budapestin Suomen suurlähetystössä ja mielikuvaani dynaamisesta Orbánista tuli paljonkin säröjä. Huomasin, että lähetystössä häntä ei kannatettu. Häntä pidettiin nationalistisena populistina.

 

Vuonna 2002 seisoessani mielenosoituksessa Orbánin puolesta unkarilaiset kaverini tukivat häntä tiukasti vanhoja kommunismin haamuja vastaan. Vuonna 2018 Orbánin politiikka lainaa keinonsa noista haamuista – kommunismin aikakaudelta. Hän pitää median tiukasti otteessaan, pitää länttä uhkana ja rajaa tiukasti kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Eilen EU-parlamentti otti tiukasti kantaa Orbánin Unkariin. Se oli rohkea teko.

Koulut on laitettava kuntoon nyt

2018_05_14_Kaisa_Spies_0011 (1)

Kun puhutaan Kouvola peruskouluista, ollaan isojen asioiden äärellä. 34 peruskoulua. 6800 ja rapiat oppilasta. 1800 litraa lihakeittoa yhdelle aterialle. 65 miljoonaa euroa vuodessa. 29 välttävä- tai huonokuntoista koulua.

 

Viimeinen numero on tärkein.

 

Jos oppilaita on jo lähemmäs seitsemän tuhatta, on vanhempia ja isovanhempia vielä tuhansia ja tuhansia lisää. Ei ole ihme, että kun uutisoidaan koulujen määrän vähenevän miltei puolella, se menee tunteisiin tuhansilla ihmisillä. Kun herää ajatus, että oma lähikoulu ei kenties enää olekaan vanhassa tutussa paikassa, vetäytyy salamannopeasti siilipuolustukseen. Silloin jää koko huomaamatta koko asian ydin.

 

29 välttävä- tai huonokuntoista koulua.

 

Minäkin olen vaipumassa siilipuolustukseen. Usko pois, tiedän, millaista ahdistusta tämä koulukeskustelu aiheuttaa vanhemman mutta myös opettajan mielessä. Mietin omia lapsiani. Todennäköisesti meidänkään lähikoulu ei ole entisellä paikallaan. Mietin pidempiä koulumatkoja ja suurempia kouluja. Olen huolestunut. Eniten minua kuitenkin pelottaa tarinat siitä, että lapsen terveys romahtaa epäterveessä koulussa. Mietin lasteni koulua. Rakennusvuosi: 1967. Kunto: huono. Tyypillinen kouvolalainen koulu. On pakko tehdä jotain.

 

Koko asian ydin on siinä, että meidän koulumme ovat huonossa kunnossa. Jos jatketaan kuten aina ennenkin, myönnetään muutamia satoja tuhansia vuodessa välttämättömiin korjauksiin. Käy lopulta niin, että meidän koulumme menevät käyttökieltoon. Elämme veitsenterällä. Vielä nyt meidän on mahdollista tehdä päätöksiä uusien terveiden koulujen rakentamiseksi. Me ehdimme vielä miettiä jokaiselle koululaiselle turvallisen paikan käydä koulua. Päätös on kuitenkin tehtävä nyt ja se on tehtävä järkevästi. Kouluistamme 29 on välttävässä tai huonossa kunnossa. Meillä ei ole varaa korjata niitä kaikkia eikä se ole järkevääkään, koska meillä on nykyisissä kouluissa paljon enemmän tilaa kuin oppilaita. Emme yksinkertaisesti tarvitse niin monta luokkaa.

 

Minulle tämä on koko ajan ollut tärkein asia: että turvaamme oppilaillemme ja opettajille terveet työtilat. Joudumme nyt rakentamaan paljon uutta, koska kaikkea vanhaa ei ole mielekästä korjata. Vanhan korjaamisessa tulee eteen helposti yllätyksiä, ylittyneitä kustannusarvioita ja muuta ikävää. Tämän moni huomaa ihan kotiremonteissaan ja minä olen saanut nähdä sitä turhankin paljon tämän ja edellisen valtuustokauden aikana. Samalla meillä on hieno mahdollisuus rakentaa tiloistamme vähän modernimpia. Koulumme ovat eilistä varten, nyt voidaan tehdä kouluja nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin.

 

Tämän siis haluan sanoa: älä vaivu siilipuolustukseen. Voi olla että lapsesi koulu tai koulu, jossa työskentelit, ei enää sijaitse samassa paikassa. Voi olla, että koulumatkasi pitenee. Etsimme järkeviä paikkoja uusille kouluille siten, että ne sijaitsevat parhailla mahdollisilla paikoilla. Lupaamme tehdä terveitä kouluja oppilaillemme. Kouvolassa ei saa käydä kuten Lahdessa, jossa joka viides opiskelee väistötiloissa ja näistä aiheutuu kaupungille joka vuosi 10 miljoonaa euroa kustannuksia.