Lapsiperheen paras lukee Kouvolan kaupunkistrategiassa. Lupasimme pari vuotta sitten kirjoitetussa kaupungin toimintaa ohjaavassa paperissa tavoitella parasta aktiivista arkea, nuorten parasta. Koulutus kirjattiin isosti. Miten on mahdollista, että parissa vuodessa olemme tilanteessa, jossa lakkautamme kouluja, lopetamme pientä lasta kotona hoitavan Kouvola-lisän ja jätämme kaupunkiin kenties vain kaksi lukiota? Toimimmeko strategiamme mukaan vai vedämmekö sen alas pöntöstä?

”Meidän mammakerhon äidit on ihan raivona kun leikkaatte sen Kouvola-lisän.” ”Kaupungin reunalta kouluun on jo nyt hirveän pitkä matka. Miten voitte laittaa lapset istumaan busseissa entistä pidempään?” ”Lapsiperheen paras, my arse.” Tällaista palautetta on tullut viime aikoina eikä siihen oikein voi sanoa mitään. Kuuntelen ja sanon, että kiitos, että kerroit. Pidän tämän mielessäni kun teemme päätöstä. Ihan niin kuin pidänkin, jokainen kaupunkilaisen kommentti ja näkökulma on tärkeä. Minä en asu Saaramaalla, minun lapseni eivät ole koulussa Pilkanmaalla enkä hoida pientä kotona. Kiitos, että soitit, kirjoitit, mesetit, lähetit kirjeen. Oikeasti, pidän näkökulmasi mielessä ja pohdin sitä. Yhden isän viestiä olen pohtinut jo melkein viikon, enkä ole vielä osannut vastata hänelle mitään. Arvaan, että hän ajattelee, että en välitä vastata vaikka oikeasti olen vain miettinyt niin pitkään miten vastaisin ja kertoisin mitä ajattelen. Ehkä tämä teksti onkin juuri tuolle isälle.

Miten hieno perhearkea korostava kaupunkistrategia muuttui perheiden palveluiden vähentämiseksi? Se taitaa olla ydinkysymys ja juuri siihen on kammottavan vaikea vastata. Oikeastaan voisin vastata siihen hirveän helposti. Voisin kertoa, että teimme viime vuonna syömävelkaa tähän kaupunkiin 26 miljoonaa euroa. Meidän rahamme eivät riitä kaikkiin nykyisiin palveluihin ja siksi niitä on vähennettävä. Jos sama tahti jatkuu, olemme tehneet vuoden 2021 jälkeen yli 100 miljoonaa miinusta ja lisänneet velkamääräämme siinä sivussa varmaan tuplasti tai triplasti, koska rakennuksemme lahoavat käsiin.

Tämä on siis se helppo vastaus: meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, ellemme halua joutua valtiovarainministeriön virkamiesten ohjaukseen ja menettää taloudellisen itsenäisyytemme. Joku ajattelee, että se vasta olisikin hyvä ja sieltä saisi fiksumpia päätöksiä. Mieti kuitenkin hetki. Heidän vastauksensa on leikata ihan kaikki mikä ei ole pakollista ja keskittää lakisääteiset tehtävät isoihin yksiköihin. Heidän toimestaan meillä olisi vielä paljon vähemmän kouluja, uimahalleja, kirjastoa ja kulttuuria. Kouvola-lisä olisi leikattu jo aikoja sitten jos heiltä kysyttäisiin.

Voisin siis helposti sanoa, että meidän on leikattava koska vain on pakko. Inhoan kuitenkin tuota ”pakko leikata, koska säästöt” -retoriikkaa. Sipilän hallitus perusteli kaikki tekemisensä ”meidän on pakko, koska taloudessa menee huonosti” –mantralla. Se on minusta vain yksi poliittisen retoriikan keino. On löydettävä parempia vastauksia. Saaramaan äiti, jonka lapsi istuu entistä pidempään koulutaksissa tai muutaman satasen kotihoidontuella oleva kotivanhempi, jolta siis ehkä leikataan pienistä tuloista suhteellisesti aika paljon, ansaitsevat paremman vastauksen.

On totta, että meillä on rahat tässä kaupungissa tosi vähissä, suorastaan pelottavan vähissä. Ne vähät rahat haluamme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla lasten, nuorten, perheiden ja koulutuksen hyväksi. Jos esitys kahdesta lukiosta menee läpi, on se kaikkien Kouvolan lukiolaisten etu. Silloin lukioihin kohdistuva leikkaus kenties suurentaa ryhmäkokoja jollain pienillä syventävillä kursseilla, mutta meillä on edelleen varaa tarjota erilaisia kursseja, jatkokouluttaa opettajia, luoda omia paikallisia kursseja yrittäjyydessä ja antaa jokaiselle lukiolaiselle mahdollisuus opiskella laajasti eri kieliä.

Saatko kiinni ideasta? Tällä keinolla – keskittämällä lukiolaiset kahteen rakennukseen – pidennämme koulumatkoja, se on aivan totta, mutta turvaamme laajasti mahdollisuuksia erilaisiin kursseihin ja voimme edelleen olla varmoja siitä, että lukiolaisemme saavat hyvät eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamiseeen.

Sama idea pätee peruskouluihin. Koulumatkat pitenevät. Se on aivan totta. Mutta samalla voimme rakentaa uusia terveitä kouluja, joissa on nykyistä vähän modernimmat tilat, saamme opettajillemme mahdollisuudet yhteisopettajuuteen ja voimme järjestää laajemmin koulujen jälkeisiä kerhoja. Isommissa kouluissa myös terkkari, erityisope, kuraattori ja koko muu opetuksen tärkeä tukijengi on enemmän koululla ja aito osa sen toimintaa eikä vain piipahtele.

Tulevaisuudessa Kouvola haluaa olla kasvualusta (tämäkin on kaupunkistrategiassamme). Haluamme tarjota mahdollisuuksia uusiin avauksiin ja uuteen kasvuun. Tämän voi ajatella vaikka ihan konkreettisena lasten kasvuna – tai näin minä sen ainakin usein ajattelen. Se tarkoittaa, että kaupunki rakentaa perusrakenteita, jonka yhteyteen ihmiset, yhteisöt, yhdistykset tai vaikka järjestöt voivat tuottaa uusia palveluita. Kaupunkilaiset halutaan mukaan tekemään asioita.

Meillä on edelleen näiden lukuisten ikävien leikkausten jälkeenkin leikkipuistoja (vähemmän, mutta parempilaatuisia), avointa varhaiskasvatusta, perhepuistotoimintaa ja esimerkiksi perhekeskuksia, joihin kootaan erilaiset lapsiperheiden tarvitsemat palvelut yhteen (tätä Kouvolaan rakentumassa olevaa mallia viedään muuten koko Kymenlaaksoon). Mutta on totta, että näiden leikkausten jälkeen meillä ei kenties makseta Kouvola-lisää. Toivon, että tuo lapsiperheille tarjolla oleva palvelupaketti toimisi kaupunkistrategian kasvualustana. Että perhekeskuksista rakentuisi kohtaamispaikkoja pienten lasten vanhemmille, he voisivat yhdessä vaikka perhepuistojen kanssa kehittää toimintaa, josta lapsiperheet hyötyisivät. Olin aika yksinäinen ekan lapsen saadessani ja muutenkin ehkä vähän pihalla vanhemmuuden suhteen. Olisin tarvinnut kipeästi yhteisiä kohtaamispaikkoja, yhteistä toimintaa, innostumista ja kehittämistä.

Nyt unelmoin Helsingin tyyppisestä puistoruokailusta tai miten kasvualusta hengessä organisoituisi koulujen hävikkiruuan jakamisesta esimerkiksi lapsiperheille? Minusta on innostava ajatus, että rakentaisimme yhdessä tätä kaupunkia lapsiperheille.

Kaikilla leikkauksilla on seurauksensa ja ne ovat ehkä vähän monisyisemmät kuin julkisessa keskustelussa usein esiintyy. Leikkaukset eivät kohdistu erityisesti lasten ja perheiden palveluihin vaan ihan kaikesta leikataan. Suurin osa kaupungin rahoista kuluu kuitenkin koulutukseen, joten siksi säästöjä metsästetään myös sieltä. 26 miljoonaa on niin valtava summa, että koskematta koulutukseen, emme saisi sitä kasaan.

Eräs vihreä aktiivi päivitteli minulle vuosia sitten ”miksi ette vain lopeta Kinnoa (Kouvola innovation, Kouvolan kehitysyhtiö, joka auttaa esim. uusia yrityksiä) ja jaa sen rahoja kouluille?” Kinnostakin leikataan, nyt 100 000 euroa ja sekin minua mietityttää. Hanketoimintaan ohjattuna jokainen euro tulee 6 kertaisena takaisin. 100 000 euron leikkauksella leikkaammekin siis aika paljon enemmän ja sekin saattaa tarkoittaa vaikka lapsiperheen vanhemman työpaikan menetystä tai sitä, että työpaikkaa ei koskaan synnykään. Hmmmmm.

Lopetan tämän hirvittävän pitkän vuodatuksen. Halusin sanoa, että on aidosti ikävää lopettaa jotain kaupungin palveluita. Leikkausten kohdistumista on pohdittu ja pähkäilty. On haluttu miettiä, että mahdollisuudet kasvuun – lasten, nuorten, elinvoiman ja yritysten – säilyvät, että emme tekisi typeriä leikkauksia, joka kostautuvat tulevaisuudessa. Minulle voi ja kannattaa kirjoitella tai soitella juuri sinun näkökulmasi asiaan, kuulen sen tosi mielelläni.

Kun päätöstä asuntomessuista tehtiin kaupunginvaltuustossa viime valtuustokaudella olin aidosti epätietoinen. Minua vaivasi miljoonapanostus messuihin kun kaupungin talous oli surkeassa jamassa. Messut kuitenkin saivat liki koko valtuuston ehdottoman tuen. Meitä kriittisiä leimattiin lähinnä ankeuttajiksi ja näivettäjiksi.

Tänä kesänä ne viimein koittivat. Alun perinhän meillä piti olla aseman viereen rakennettuna matkakeskuksen tapahtuma-areenoineen tähän kesään mennessä. Se ei kuitenkaan toteutunut, koska hankkeelle ei löytynyt hotellin pyörittäjää. Messut joka tapauksessa koittivat ja Korian Pioneeripuistoon on rakentunut aivan uusi kaupunginosa, jonka asujat ovat avanneet kotinsa sadalle tuhannelle messuvieraalle.

Minäkin päätin tuolloin muutama vuosi sitten kaupunginvaltuustossa uskoa messuihin ja päädyin ehkä vähän pitkin hampain tukemaan messuja. Oliko päätös järkevä? Ainakin kaupungin taloustilanne on vielä paljon huonommassa kunnossa kuin tuolloin. Miten messukuukausi on mennyt? Onnistuimmeko vai epäonnistuimmeko?

Mikä asuntomessuilla onnistui?

Keskusta stailattiin aika pienellä rahalla pirteän näköiseksi. Katuihin tehtiin maalauksia, liimattiin opastetarroja ja haluttiin kaikin keinoin tehdä keskusta houkuttelevaksi ja helpoksi liikkua.

Asuntomessuparkki oli raviradalla aika kaukana messualueesta. Tämä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi. Jokaisessa messubussissa päästiin kertomaan messuvieraille Kouvolasta, hehkuttamaan kaupunkiamme. Aika loistava markkinointitilaisuus. Oppaat saivat kiitosta niin vierailta kuin paikallisilta yrittäjiltäkin.

Asuntomessuille rakentui Pioneeripuiston asuinalue. Alue on houkutteleva. Siinä limittyvät mielenkiintoisesti vanha venäläisten kasarmien arkkitehtuuri uuteen kotitaloasumiseen. Yhdessä ne muodostavat jännittävän kokonaisuuden verrattuna asuinalueeseen, joka rakennettaisiin nollasta uusiksi. Historia antaa kerroksellisuutta, omaleimaisuutta ja luo alueelle identiteettiä ja tarinan. Juuri tarinoita nykyajassa metsästetään.

Messutapahtuma rakennettiin varmalla kädellä ja saatiin toimiva kokonaisuus, jossa kaikki pelasi. Erityisesti iloitsin nähdessäni paljon nuoria kesätyöntekijöitä alueella eri tehtävissä. Varmasti kiva kesäduuni.

Kouvola esittäytyi alueella hienosti. Olin ihan valtavan ylpeä. Yrittäjiä oli paljon mukana aivan pienistä mikroyrityksistä suurempiin paikallisiin rakennusalan yrityksiin. Messujen Kouvola shop näytti hyvältä ja kaupunki teki hienosti mahdollistaessaan pienellä rahalla osallistumisen messuille kädentaitajille.

Ehkä iloisin yllätys messuille minusta oli varhaiskasvatuksen mukanaolo. Vieraat pääsivät tutustumaan päiväkotibussiin (tällekin olin itse asiassa tosi kriittinen kun päätöstä tehtiin, mutta bussi on ilmeisesti osoittautunut pidetyksi. Hyvä niin.) Lisäksi oli mahdollista tutustua alueen kunnostettuun päiväkotiin ja sähköfillariin, jolla päiväkodin työntekijä pääsee retkelle muutaman lapsen kanssa. Kaikkia näitä esitteli varhaiskasvatuksen henkilökunta asiantuntevasti ja ystävällisesti. Vaikka pääsin vierailemaan vasta aivan messujen viime päivinä, jaksettiin silti kertoa ja hymyillä. Tämä kaikki on juuri sitä, millaista kuvaa haluamme kertoa Kouvolasta. Erityiskiitos messuesittelystä varhaiskasvatukseen!

Mikä ei mennyt aivan putkeen?

Olisin toivonut enemmän innostusta kaupungin ulkopuoleta muuttamaan Kouvolaan. Minulle jäi kuva, että uusia veronmaksajia ei juuri saatu.

Tein pienen vapaamuotoisen kyselykierroksen eri alojen paikallisille yrittäjätutuille. Näkyikö asuntomessut myynnissä? Tähän oli ilmeisen vaikea vastata. Oli yrityksiä, jotka kertoivat asuntomessujen selvästi parantaneen myyntiä. Näitä ei kuitenkaan ollut montaa. Toisaalta edelliskesä oli hellekesä ja tämä kesä viileämpi, jo se vaikuttaa myynteihin.

Osa yrittäjistä teki jo ennen messuja selvän analyysin tilanteesta: asuntomessuvieraista hyötyvät vain messualueella olevat yritykset, mahdollisesti huoltoasemat ja ehkä joku pikaruokapaikka. Keskustaan eivät nämä yrittäjät uskoneet vieraiden juuri tulevan. Vaikka ihmisiä liikkui vähän tavanomaista enemmän, eivät he jättäneet rahaa, sanoi eräs. Aniharva tuli messualueelta keskustaan, kertoi toinen yrittäjä. On sääli jos messuvierailta ei saatu euroja paikallisille yrittäjille.

Keskustaan oli hankittu muutama kymmenen puista toripöytää käsityöyrittäjien ja muiden omia tuotteitaan myyvien käyttöön. Pöydät lojuivat tyhjinä. Kauppakeskus Manskissa markkinoitiin sisätoria. Kun sinne messujen lopulla kurkistin, oli näkymä lähinnä ankea. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Seuraavat pöytähankinnat tms. on kyllä suunniteltava paremmin yhteistyössä yrttäjien tarpeita kuunnellen. Nyt meillä on kuitenkin siis muutaman kymmenen tuhannen euron investointi kymmeniin toripöytiin. Toivottavasti niille löytyy käyttöä vaikka Kaunisnurmen vanhan ajan markkinoilta.

Messujen jälkeen

Minua ei kiinnosta sisustus eikä rakentamisen uudet tuulet tai talotekniikka. En piittaa trendiväreistä enkä erilaisista valaistusratkaisuista. Mietinkin onko messuilla mitään annettavaa minulle. Oli annettavaa. Pioneeripuisto on kiinnostava asuinalue leikkipuistoineen ja palan halusta fillaroida katsomaan paikkoja ja seurata alueen kehitystä kun messuhurlumhei on ohi.

Kouvolassa halutaan panostaa tapahtumiin ja matkailuun. Kaikessa tässä on varmasti potentiaalia, mutta se on tehtävä harkiten. Eivät ihmiset mitenkään lompakko auki kulje messuilla, sanoi yksi Kouvola yrittäjä. Liikaa hypetystä keskimääräisen matkailijan kuluttamista euroista kannattaa välttää. Jos luodaan mielikuvia, että nyt satatuhatta ihmistä tulee ja jokainen on innolla valmis kuluttamaan, ollaan ehkä vähän hakoteillä. Jos matkailija käy messuilla (26€ sisäänpääsy, tästä osa kaupungille + parkkitulot), syö messuilla lounaan 16 euroa ja jäätelön 3,80 euroa ja ajaa illaksi kotiin, niin ei siitä kovin suuria eurovirtoja vielä paikalliseen elinvoimaan jää.

Ihmiset eivät enää kovin mielellään osta tavaraa tai matkamuistoja, minun kokemusteni mukaan yhä vähemmän, mutta ovat valmiit panostamaan hyvään ruokaan tai ostamaan vaikka pussin erikoiskahvia tai jotain muuta syötävää mukaan. Shoppailukin – kaupoissa hyvin vuoksi kiertely – alkaa olla vähän so last season. Jos haluamme matkailun tuovan elinvoimaa kaupungiin, miten saamme tuloja matkailijoilta? Kimolan kanavan valmistumisen myötä meillä olisi hyvä olla tähän nykyistä vahvempi vastaus.

Ja sitten jossitteluosuus. Kannattivatko messut? Mielestäni lopulta kuitenkin kyllä. Saimme uuden hienon kaupunginosan. Kouvolaa on markkinoitu lukuisissa tv-ohjelmissa, kymmenissä lehtijutuissa, blogeissa ja ihmisten kesäkohtaamisissa. Kymmenet tuhannet messukävijät ovat saaneet rautaisannoksen Kouvola-tietoutta. Olisi hyvä tehdä analyysia messujen euromääräisistä vaikutuksista. Suhtaudun kriittisesti suuriin euromääriin, joita messujen etukäteen luvattiin kaupunkiin tuovan, mutta messujen merkitys on enemmän kuin yritysten yhden kuukauden myynti ja sen nostattaminen. Meillä on ollut tekemistä Kouvolan kaupunkikuvan kirkastamisessa. Messut ovat olleet yksi tärkeä osa tätä työtä.

Kaupunginhallitusarkea

Monelta tuut, kyselevät lapset aina maanantaisin. Ja aina selitän, että en tiedä. Kokous loppuu kun asiat on käsitelty. Kenen vieressä istut, kysyi tänään 3vee. Jarin (Käki, ps) ja Juhan (Huhtala), vastasin. Onks ne kivoja, jatkoi 3vee. On tosi kivoja sanoin. Onhan ne. Käen Jarille jätin viime viikolla mun peruskoulun hissan kokeen tehtäväksi ja lupasin arvioida sen jos hän sen tekee. Saas nähdä miten on Venäjän vallan aika hallussa.

Kaupunginhallitus kokoustaa liki joka maanantai. Tämmöinen on mun aika tyypillinen setti.

Esityslista tulee ke. Silmäilen otsikot läpi: onko jotain mitä pitäisi selvittää hyvissä ajoin tai kysellä viranhaltijoilta. Jos jotain on, täytyy kysymykset saada laitettua mielellään to, ihan viimeistään pe. Johtavat viranhaltijat vastaavat sähköposteihin kyllä viikonloppunakin. Jos asioita on selviteltävä ryhmien välillä, on tässä vaiheessa hyvä kilauttaa kaverille.

Listan käyn ajatuksella läpi viikonloppuna (koska työt…). Laitan Kouvolan vihreiden keskusteluryhmään avauksen listan keskeisimmistä asioista ja kyselen omilta valtuutetuilta jos listalla on jotain heidän lautakunnistaan. Pyydän vihreältä valtuustoryhmältä kommentteja, jos käsittelyssä on jokin asia, jossa ryhmän mielipide on jo tässä vaiheessa merkityksellinen.

Päätöksenteon pitää minusta pyrkiä linjakkuuteen. Haluaisin, että vihreä linja pätee lautakunnasta kaupunginhallitukseen ja valtuustoon eikä muutu matkalla. Se on mielestäni johdonmukaista. Aina siihen ei päästä, mutta usein mielestäni kyllä. Minusta arvopohja on kuitenkin yhtenäinen ja isot linjanvedot tehdään hyvissä ajoin.

Maanantaina on varsinainen kokouspäivä. Tulen kaupungintalolle kahden maissa. Minusta on hyvä olla tavoitettavissa mahdollisiin käytäväkeskusteluihin. Huhtalan Juhan kanssa palaveeraamme puoli tuntia ennen kokousta ja käymme läpi listan asiat, että olemme samalla kartalla kokouksesta.

Ja sitten aloitetaan kokous. Hallintojohtaja pitää nimenhuudon. Ihmiset vastaavat ”paikalla” tai ”olen”. Minä vastaan ”joo”. En tiedä miksi.

Sitten aletaan käydä läpi aluksi isot ajankohtaisasiat esim. Kymsotesta tai muuta merkittävää tuloillaan olevaa. Sitten listaa kohta kohdalta. Harri Helmisen tapa johtaa keskustelua on salliva ja keskusteluun kannustava. Se on minusta hyvä, vaikka kokous toki usein pitkittyy. Muutaman tunnin istumme ihan taatusti, oli lista millainen hyvänsä. Yöhön ei ole vielä mennyt, alkuiltaan kyllä.

Joskus tulen puolijuoksua kotiin, jotta ehdin heipata lapset ennen heidän nukahtamistaan. Usein ehdin hyvin nähdä, aina en ehdi. En tiedä mitä he tästä kokousrumbasta ajattelevat, ymmärtävätkö, että aika on aina pois heiltä? Kokoustan kuitenkin hyvällä omalla tunnolla. Yhden asian olen lopettanut. Aiemmin puhuin vähän nauraen, että harrastan kuntapolitiikkaa ja että minulla ei ole muita harrastuksia. Harrastukseksi en tätä enää koskaan sano. Se jotenkin aliarvioi tämän rumban. Tämä on luottamustehtävä, johon ihmiset ovat minut äänestäneet.

Kuluu kaksi päivää ja uusi esityslista on tullut.


Olen aloittanut yhteiskuntaopin lukiokurssilla hyvinvointivaltion käsittelyn näyttämällä opiskelijoille ensin Bernie Sandersin presidenttikampanjaan tehdyn Suomea ja Pohjoismaita ihannoiden esittelevän kampanjavideon. Sen jälkeen olemme opiskelijoiden kanssa kuunnelleet Palefacen Helsinki – Shangri-Lan. Sitten on pohdittu mikä on totuus Suomesta hyvinvointivaltiona. Olemmeko Sandersin amerikkalaisille esittelevä tasa-arvon, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tyyssija vai Palefacen kouluampujien, asunnottomuuden ja syrjäytyneiden Suomi? Totuus lienee jossain puolivälissä, niinhän se usein on.


Sama kahtiajakoisuus tuli mieleen kun selailin uutta Visit Kouvolan kiiltäväsivuista Kouvola-esitettä. Esitteestä huokuu valtava tarve todistella, että Kouvola on jotain muuta kuin Kouvolan keskusta. Juttu toisensa jälkeen alkoi sanoilla: olemme jotain paljon enemmän. Olemme Tykkimäki, Verla ja Repovesi. Olemme hyvää arkea ja huippu-urheilua. Olemme maaseutua. Kyliä ja taajamia.


Minä suhtaudun kauhean huonosti ylistyslauluun. Se luo minulle väkisinkin tunteen, että jotain peitellään. Kaiken kiiltäväsivuisen takana lymyää se, mitä emme halua sanoa. Olemme väestön vanhenemista, betonista keskustaa ja isoja talousongelmia. Olemme nurkkakuntaisuutta ja oman edun puolustamista.


Olemme hypänneet itseruoskinnasta silmittömään itsekehuun. Se on varmasti psykologisesti ymmärrettävä askel, mutta jotenkin se vaivaa minua. Aivan kuin Suomi ei ole Bernie Sandersin kampanjan esittämä onnela eikä Palefacen Helsinki – Shangri-La, on totuus Kouvolastakin jossain siinä välissä.


Totuus on paljon kiinnostavampi kuin ylistyslaulu. Totuus on rosoinen ja persoonallinen, se hyväksyy että samassa ilmiössä, maassa tai kaupungissa on monia puolia. Totuus on rehellisempi ja herättää enemmän tunteita. Jopa kaupunkimarkkinoinnissa.


Kouvolan päättäjät haastettiin osallistumaan Kouvolan runokilpailuun, joka järkätään 10vee synttäreiden kunniaksi. Ehkä yritänkin, vaikka olen aina ollut aivan onneton runojen suhteen. Tällaisia hajatelmia luonnostelin. Saa nähdä muotoutuuko tämä joksikin.


Mun Kouvola on …

aseman katosta tippuva betonilaasti, kuntayhdistyminen kivuliaasti. Ruostunut höyryveturi ja Kiinan-junan lastauslaituri.
Suomen suurin ratapiha, keittiössä paistuva sika-nautajauheliha.

Tehtaan piiput ja sellun keitto. Manskarilla Kouvojen vapaaheitto.

Pikkukakkosindeksi ja perhearki, leikkipuistot ja skeittiparkki.
Suoratamo ja juhlapuheiden paatos, napakoiden napina ja Manskin katos.

Aamun herätys, kahvi, lehdet ja puuro, kuntakeskusten välinen epäluulo.

Tarhatie ja koulun piha, Käyskillä kastunut paidanhiha. Synttärikakku ja sen kerman kuohkeus, meissä vahvistuva tulevaisuususko ja rohkeus.


Miksi äänestäisin Juha Huhtalaa?

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi olen näissä vaaleissa Juha Huhtalan takana hänen kampanjapäällikkönään. Enkö halua itse kansanedustajaksi? Enkö tue naista? Miksi en valinnut korkeakoulutettua ehdokasta? Miksi miksi miksi?

”Vähän kuin itseäsi äänestäisit” oli Kepun mainoslause melkein kymmenen vuotta sitten. Minusta tuntuu näissä vaaleissa samalta. Äänestämällä Juhaa tiedän prikulleen mitä äänestän. Tekemällä kampanjaa hänen puolestaan, tiedän, että on mahdollista saada eduskuntaan ihminen, jolla on samanlaiset arvot kuin minulla. Kuntapolitiikkaa olemme tehneet tiiviinä työparina viimeiset pari vuotta. Olemme käyneet keskustelua kymmenistä kenties sadoista esityslistan pykälistä. Olemme olleet likimain kaikista samaa mieltä.

Sparrasin Juhaa vaalikoneiden täytössä ja pääsimme puhumaan pitkästä aikaa politiikan isoista arvokysymyksistä. Puolustuspolitiikasta, koulutuspolitiikasta, perhevapaauudistuksesta ja monesta muusta isosta kysymyksestä. Jälleen olimme paitsi samaa mieltä, mutta toisen näkökulmat rikastivat toisen ajattelua. Minun on helppo ja luonteva olla Juhan takana.

Kouvolalla on mahdollisuus saada ensimmäinen vihreä kansanedustaja koskaan. Sen puolesta teen työtä. Kun liityin Kouvolan vihreisiin, tuliin mukaan jengiin, jonka kannatus liikkui jossain kolmen prosentin hujakoilla. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että vihreitä pidetään luotettavana poliittisena yhteistyökumppanina, että meillä on uskottava poliittinen näkemys Kouvolan tulevaisuudesta, että kannamme vastuuta kaupungin taloudesta. Nyt kunnianhimoinen tavoitteeni on saada tästä vihreiden entisestä periferiasta kansanedustaja. Se on yksi syy miksi olen Juhan takana. Hänellä on tähän näissä vaaleissa realistisin mahdollisuus.

Juhalla ei ole korkeakoulutusta kuten ei vaikka Pekka Haavistollakaan. Minulle tämä ei ole ongelma, mutta joillekin se tuntuu olevan. Ehkä miettisin sitä itsekin jos en tuntisi Juhaa. Minusta Juha on yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä. Hänellä on taitoa ymmärtää laajatkin asiakokonaisuudet ja löytää asian ydin. Juhan aivot ovat vikkelät. Hän kykenee yhdistelemään juuri kuulemaansa aiempaan tietoon ja löytää sitä kautta ratkaisuja. Minusta tämä kyky käsitellä tietoa on valtavan tärkeä kansanedustajalle, sitä haluan kansanedustajaltani mieluummin kuin todistuksen korkeakouluopinnoista.

Tänään olin katsomassa vaalipaneelia, jossa Juha keskusteli tasavertaisena moninkertaisen kansanedustajan ja entisen ministeri Sirpa Paateron sekä työministeri Jari Lindströmin kanssa. Tarvitseeko sanoakaan? Juha pärjäsi suvereenisti.

Mikä on Kouvolan keskustan tulevaisuus?

Kesällä Manskilla oli ihanaa. Lapset leikkivät helteellä vesileikkejä ja tori odotti kulman takana pöydät notkuen herneitä ja mansikoita. Upea uusi kävelykatu, mahtavan värikäs Keskuspuiston leikkipaikka. Olin tyytyväinen jokaisesta remppaan laitetusta kaupungin eurosta. Olin ihan varma, että keskustan tyhjeneminen pysähtyy.

Tuli talvi ja kausivalot. Minusta hienot, jonkun mielestä tyylittömät, tunnelmattomat. Makunsa kullakin. Tärkeintä on kuitenkin, mitä tapahtui Manskille. Heräsikö keskusta eloon? Tällä hetkellä ei näytä siltä. Dressman ja Vila lopettivat kauppakeskus Manskissa, perinteikäs vaateliikkeiden ikihonka Kouvolan Pukimo sulki konkurssimyynnissä ovensa viime viikolla. Tällä hetkellä keskustasta miesten vaatteita saa vain Sokoksen pienehköltä miesten osastolta. Lasten vaatteita kaupataan ainoastaan Lindexillä. Urheiluvaatteita tai kirjoja ei saa keskustasta. Elokuvateatteriakaan ei vuosiin ole ollut.

Paljon on syytelty. Veturia, joka imuroi keskustasta ensin kuluttajat sitten yritykset ja toisaalta on haukuttu keskustan yrityksiä jotka eivät seuraa aikaansa, somista näyteikkunoitaan ja tee shoppailusta elämyksellistä. Olen aina inhonnut syyttelyä, syyllisen etsimistä. Kuka mokasi, kenen vika kysyy moni. Miten korjataan, kysyn minä.

Kaupunki on osansa tehnyt. Manski näyttää kerrassaan hyvältä. Vanhasta betonisesta tuulitunnelista kehittyi mutkitteleva oleskelutila (mutkitteleva todellakin, silmää hämätään kaarevalla laatoituksella ja puiden sekä penkkien asettelulla). Valaistus tekee paljon. Silti asiakkaat eivät ole palanneet ja liikkeitä suljetaan edelleen. Miten tilanne korjataan?

Taloustiedossa tahkotaan opiskelijan päähän kysyntää ja tarjontaa. Kun on paljon tarjontaa ja vähän kysyntää, tuotteen hinta laskee. Ilmeisesti kaikki ei mene aina oppikirjojen mukaan, sillä keskustan liiketilojen vuokrien olisi pitänyt laskea tasolle, joka houkuttaa yrittäjää. Moni kiinteistön omistaja pitää kai mieluummin tiloja tyhjillään.

Luulen, että mennyt ei enää palaa. Kouvolan keskustasta ei koskaan tule sellaista kuin se oli vaikka vielä 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alkuvuosina. Lapsena lähdettiin lauantaisin äidin ja siskojen kanssa keskustaan shoppailemaan. Käytiin kahvilla Naapantuurassa (joka ei muuten parissa kymmenessä vuodessa ole muuttunut tippaakaan), pizzalla assan vintillä ja kierreltiin kaupoissa. Opiskeluaikoinakin Kouvolan keskustaan oli kiva palata. Sen valikoimat päihittivät leikiten vaikka Joensuun ja Lahden keskustat.

Veturi imaisi avautuessaan 7 vuotta sitten keskustasta jokusen liikkeen. Samalla se toi Kouvolaan kymmeniä uusia kauppoja, jotka eivät tänne olisi muuten koskaan tulleet, koska niiden konseptiin ei kuulu toimiminen kaupunkikeskustassa. Veturi toi Kouvolaan lukuisia uusia paikallisia yrittäjiä ja paljon työpaikkoja. Moni keskustasta Veturiin siirtyneistä liikkeistä ei olisi jäänyt Kouvolaan ilman Veturia. Samalla on varmasti totta, että ihmiset ovat siirtyneet keskustasta Veturiin.

Keskustassa on edelleen huomattavasti enemmän yrityksiä ja palveluita kuin Veturissa. Keskustan ravintolat ja kahvilat päihittävät Veturin vastaavat leikiten. Kun haluan mennä torille, kauppahalliin, suutariin, laukkukauppaan, kampaajalle, kukkakauppaan tai optikolle, en mene Veturiin. Enemmän valinnanvaraa on keskustassa. Keskustassa voin käydä samalla reissulla kirjastossa ja lapsi pääsee leikkimään ulos.

Joku kirjoitti netissä sarkastisesti näivettyvästä keskustasta, jossa on vaikea löytää parkkipaikkaa. Miten totta! Kuinka Kouvolan keskusta, jossa kaikki tuntuvat manaavan vaikeutta löytää vapaata parkkipaikkaa, voi olla näivettymässä? Ihmisiä on! Lounasaikaan en meinaa mahtua suosituimpiin ravintoloihin. Yrittäjille tarjoan ilmaisena vinkkinä, että Betony ja Mimosan Aito tekevät lounastarjoilussa jotain ilmeisen oikein – kaikki haluavat syödä siellä.

Kävelen keskustaan Kaunisnurmelta. Menen mieluummin keskustaan kuin ajan autolla Veturiin. Hyvähän sinun on kun asut lähellä, murisee joku. Megatrendien mukaan (ja Kouvolan viime vuosien väestökehityksen mukaan) moni haluaa laillani asua keskustan tuntumassa. Kaupungistuminen houkuttaa ihmisiä. Kouvolan keskustakin vetää asukkaita muuta kaupunkia enemmän. Ihmisiä keskustan tuntumassa siis on.

Uskon, että keskustan tulevaisuus ei ole shoppailussa vaan pikemminkin ajan viettämisessä. Kahviloissa, ravintoloissa ja tapahtumissa. Matkakeskus tapahtuma-areenoineen olisi ollut loistava asia koko Kouvolalle, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta toteutuvan.

Keskustan tulevaisuus on ehkä myös ohimennen hoidetuissa asioissa. En tule keskustaan kierrelläkseni kaupoissa, mutta piipahdan marokkolaisessa puodissa ostamassa lahjan odottaessani lapsen harrastuksen päättymistä. Lounaalla haen Sokokselta tarvitsemani shampoon ja Anananssista lämpimämmän pipon. Koulumatkalla nappaan kotiin jotain Ramin konditoriasta. Ohimennen hoidettuja asioita.

En kiertele kaupoissa etsimässä vaatteita. Teen sen nykyään netissä. Selaan Minna Parikan kenkäalea, Filippa K:n alennusmyynnin loppueriä ja kerta toisensa jälkeen Marimekolta kultaista laukkua (en ostanut ja kyllä kadutti jälkikäteen). Netin vaatevalikoimia vastaan ei kannata minkään kaupan kilpailla, siinä on tuomittu häviämään.

Keskustan vetovoimatekijät ovat mielestäni:

  • Keskustassa liikkuu jo ihmisiä. Heidät on saatava ohimennessään hoitamaan asioitaan ja ostamaan tarvitsemansa keskustasta. Se on hirveän paljon vaivattomampaa kuin lähteä töiden jälkeen kauppakeskukseen.
  • Keskustaan tullaan tapahtumien, elämysten ja viihtymisen vuoksi. Yrittäjä: miten saat asiakkaasi viihtymään? Voit olla varma, että hän on valmis maksamaan siitä. Nirvana-Papulaari on tästä onnistunut esimerkki.
  • Keskustassa on asioita, joita Veturissa ei ole eikä koskaan tule olemaan. Valinnanvaraa ja liikkeitä on enemmän, älä kouvolalainen unohda asioida keskustassa.
  • Kesä keskustassa on vertaansa vailla. Miten hyödynnettäisiin talvea enemmän? Kasataanko lapsille jättimäinen pulkkamäki lumesta? Keski-Euroopan joulumarkkinoiden tunnelmaa haikailee moni.

Muutaman kerran vuodessa koittaa ahdistuksen hetki, kun tajuaa, että on pakko lähteä kiireellä töiden jälkeen hankkimaan lapselle kuravaatetta, sukset, talvikengät tai muu välttämätön asia. Silloin lähdetään Prismaan tai Veturiin ja voi että se on ikävä ostosreissu. Usein olen nälkäinen ja lapset myös. Olemme kiukkuisia ja väsyneitä. Aikaa ei ole ja tarvittavaa asiaa tai sopivaa kokoa ei meinaa löytyä millään. Ravaamme kaupasta toiseen. Voi että, miten inhoan noita ostosreissuja.

Sellaista ahdistusta en koskaan koe keskustassa. Sinne menen viihtymään.