Lautakunnan puheenjohtajana minun täytyy …  – oman tittelin korostaja -valtuutettu

Mutta meillä – oman alueen edunvalvoja-valtuutettu, jonka kokonaisuudentaju on välillä kateissa

Minä kuule tiedän nämä paremmin kuin muut – oman asiantuntemuksensa korostaja -valtuutettu

Kiihdyttää itsensä puhuessaan vimmaan ja raivoon – Höyryjyrä-valtuutettu

Mä olen niin kyllästynyt mun ryhmään ja just teen niin kuin itse haluan tämän jälkeen (eikä tee kuitenkaan). Puhisija-valtuutettu

Meillä Pornaisissa ei 40 vuotta sitten ollut ollenkaan velkaa. Konkari –valtuutettu.

Rakastan Kouvolaa – Kouvolan halaaja –valtuutettu

Hei, ei nyt ryhdytä pessimisteiksi — [talous romahtaa, väestö pakenee]. Optimisti-valtuutettu, muistaa aina nähdä asioiden hyvät puolet.

Tilataanko pitsat? Takapenkin vitsiniekka -valtuutettu

Ei mennä eteenpäin, mutta etsitään kuka oli syyllinen. Syyllinen kannattaa aina kaivaa esiin –valtuutettu.

Suolle piti se Ratamo sitten rakentaa, niin että ei se ihme ole että tässä suossa nyt ollaan. Kyllähän minä tästä 367 kertaa olen sanonut. Told you sovaltuutettu.

Hei ihana paita sulla! Ja kiva mätsäävä huulipuna! Kaikkien kaveri.

Mulla hajoo pää jos joku vielä ottaa yhtään puheenvuoroa (kokouksessa 6 tunnin jälkeen). Pää hajoaa -valtuutettu.

Hei nyt laitetaan veikkaus pystyyn kuinka kauan kokous kestää, kuinka monta kertaa mainitaan Pornainen? Skabaajat, meillä on hyvä yhteismeininki puolueiden välillä –valtuutetut.

Silmienpyörittelijävaltuutettu.

Mietin, että tämä kuva valtuustosta alkaa olla jo liian masentava ja minun täytyy löytää tyyppejä, että ihmisten usko valtuustoon ei katoa. Divarissa kisaavat siis vähän tylsät:

  • Hyvä argumentoija ja asiansa tunteva -valtuutettu.
  • Asiakokonaisuuksien kokoaja ja asioiden eteenpäin evästäjä -valtuutettu.
  • Pissatauon suhteiden luomiseen hyödyntävä verkostoituja-valtuutettu.
  • Virkamiehen sanaan lähes kritiikittömästi luottava -valtuutettu.
  • Nyt meidän on yhdessä pystyttävä tekemään kipeitä päätöksiä . Somessa teatraalisesti tunteita nostattava valtuutettu.

Kotka vie kaiken – Kouvola vie kaiken

Kymen Sanomien tekstarit palstalla: ”Kouvola näkyy vievän kaiken, radan Porvoosta Kouvolaan, maakuntahallinnon, käräjäoikeuden ja Kymsoten”. (30.8.) Niin paljon ällistytti, että piti vielä tähän palata ja kaivaa esiin. Kouvola vie kaiken… Niin siinä todella luki.


Ihan kauheasti en hämmästyisi jos Kouvolan Sanomien napakoissa julkaistaisiin teksti, joka alkaisi ”Kotka vie kaiken…”
Tämä on varmaan oleellinen lähtökohta, joka on hyvä ymmärtää voidakseen yhtään tajuta Kymenlaakson kahden isoimman kaupungin sielunelämää: kummassakin kaupungissa koetaan, että toinen vie jotain toiselta.


Se luo lähtökohdan, josta on äärimmäisen vaikea lähteä rakentamaan yhteistä hyvää. Kykenemme rakentamaan sitä silloin, kuin se on selkeästi joko Kotkan tai vain Kouvolan etu. Kotkan tuki saatiin pelastushelikopterille Uttiin. Kotkan tavoitellessa laajan päivystyksen statusta sairaalalle, tuki Kouvola vuorostaan Kotkaa.


Mutta kun aletaan puhua asioista, jonka voi saada suuresta kahdesta vain toinen – joko Kotka tai Kouvola – emme enää pysty tekemään asioita yhdessä. Epäluulo myös leviää. Kun päättäjiksi tuli pari vuotta sitten uusia naamoja ja kaupunginjohtajatkin vaihtuivat, vannoi taatusti jokainen uusi, että nyt lähdetään puhtaalta pöydältä ja rakennetaan yhteistyötä, vaan huomatakseen, että se ei menekään niin helposti. Kannattaa kiinnittää huomiota yleisönosastokirjoitukseen, jossa 10 nuorta kouvolalaista valtuutettua vaatii meitä pohtimaan vaihtoehtoja Kymenlaakson maakunnalle siksi, että yhteistyö on vaikeaa, asioista ei päästä yhteisymmärrykseen ja sovitut asiat eivät pidä.


Olen tosi ratkaisukeskeinen ihminen. En jää vellomaan menneeseen ja syyttelemään. Jumiutunut tilanne on hätkähdyttänyt maakuntahallituksessa. On annettu ymmärtää, että kumpikaan ratalinjaus ei etene, jos siitä ei saada Kymenlaaksossa yksimielisyyttä. I have news for you: kumpikaan ei tule luopumaan näkemyksestään.

Säännöllisesti eteemme tulee myös tilanteita, jolloin toisen voitto on toisen häviö. Viimeksi tämä nähtiin päätettäessä maakuntaliiton siirrosta Kouvolaan. Siirto Kouvolaan koettiin Kotkan tappiona, vaikka toteutettiin vain ennalta sovittu työnjaollinen päätös. Kokemus hävieämisestä on nostanut Kotkassa ajatuksia ”virheellisen päätöksen korjaamisesta.”

Tavallaan ymmärrän ja hyväksyn sen, että kaupunkien edut ovat välillä toistensa vastaisia. Mitä sen sijaan en jaksa sietää on se, että päätetyt asiat venkoillaan esiin aina uudestaan ja uudestaan.

Ratamoa käsiteltiin Kouvolassa muutaman kuukauden välein, kun ”hävinneen” osapuolen oli mahdotonta myöntää tappiotaan. Sellainen halvaannuttaa kaiken yhteistyön. Tehdyt päätökset on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään, muuten tässä maakunnassa ei kenties enää ole mitään yhteistä jonka päälle rakentaa tulevaisuutta. Päätettyjä asioita ovat mielestäni esimerkiksi Kymsoten perustamissopimus sekä maakuntaliiton muutto Kouvolaan.

Kommentoin tässä bloggauksessa Jouko Leppäsen Kouvolan Sanomien Lukijalta-kirjoitusta argumentti argumentilta. Tämän tekstin ”Leppänen”-alkavat tekstipätkät ovat siten yleisönosastokirjoituksesta (Kouvolan Sanomat 9.9.2019, nettilehti). Jokaisen Leppäsen argumentin alla on vastaukseni hänelle.

Leppänen: KymSOTE ja Kouvolan kaupunki ovat tällä hetkellä oikein sekaisin. Syitä, johtopäätöksiä ja tarvittavia toimenpiteitä on todella vaikea hahmottaa.

Spies: Minun ei ole vaikea hahmottaa syitä kaupungin taloustilanteeseen. Meillä on rakenteellinen ongelma, joka käytännössä toistuu vuodesta toiseen. Palveluiden tuottamiseen kuluu kaupungilta enemmän rahaa kuin mitä pystymme verotuloista, valtionosuuksista ja muusta keräämään. Vaje on noin 20 miljoonaa euroa ja meidän on ratkaistava miten tuo rakenteellinen epätasapaino saadaan kuntoon. Toimenpiteet ovat palveluiden vähentäminen ja sitä kautta henkilöstön vähentäminen sekä verojen korottaminen.

Leppänen: Tämän kauden alijäämämme tulee varmaan olemaan entistä massiivisempi, enkä yhtään ihmettelisi, jos se liikkuisi jossain 40 miljoonassa.

Spies: Minä kyllä ihmettelisin. Tässä vaiheessa vuotta kustannuskehitys ei karkaa tuolla tavoin, meillä on nyt riittävät avainluvut tiedossamme. Tosin nyt ennakoitu -30 miljoonaa on jo tarpeeksi valtava summa itsessään.

Leppänen: Ne asiat, joihin kaupunki on voinut suunnitellusti vaikuttaa, kuten esim. liikunta ja kulttuuri, ovat pysyneet hyvin arviossa, mutta terveydenhuollon kulut ovat täysin ryöstäytyneet käsistä.

Spies: Tämä on ihan totta. Oma toiminta on pysynyt budjetissa. Suurimman yllätyksen järjesti luminen talvi, joka lisäsi aurauskustannuksia puolella miljoonalla. Tosin oman toiminnan pysyminen budjetoidussa ei tällä hetkellä riitä, kun budjetti tehtiin jo alkuvaiheessa 10,5 miljoonaa alijäämäiseksi ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat väestön ikääntymisen myötä sekä Kymsoten alkukankeuksien vuoksi.

Leppänen: Jos tämä menojemme hallitsematon kasvu aiotaan pysäyttää, olisivat ensimmäiset toimenpiteet, että ihmisten sairastaminen pitäisi vähentyä, ja kalliita hoitoja, ja turhia tutkimuksia pitäisi vähentää. Tai luonnollisimpana keinona hoitojen ja tutkimusten hintoja pitäisi reilusti alentaa. Siihen ei mielestäni pitäisi olla mitään estettä, koska hinnoitteluhan on joka tapauksessa irrationaalista. Minä esim. otan vastaanottokäynnistä palkkiota x-määrän, mutta se voisi aivan hyvin olla x miinus jotain.

Spies: En saa tästä argumentista kiinni.

Leppänen: Ellei tämä tepsi, ja joka tapauksessa, menojamme pitää reilusti vähentää. Tämä tarkoittaa nyt aivan oikeasti henkilökuntamme, ja etenkin hallinnon purkamista. Mielestäni aivan hyvin riittäisi neliportainen systeemi nykyisen ehkä 7-8 -portaisen systeeminsijalle. Esim. opettaja-rehtori-koulutoimenjohtaja-kaupunginjohtaja. Ja muissa hallintokunnissa sama malli. Sitten palvelut pitää karsia kovalla kädellä. Kaikki ei-lakisääteiset minimiin ja lakisääteiset siihen mikä on pakko.

Spies: Väite on fiktiota. Meillä ei ole 7-8 portaista hallintomallia. Ehkä oli joskus 10 vuotta sitten mutta nyt esimerkiksi koulupuolella hallinto on 2020 alusta neliportainen eli aivan kuten Leppänen toivoisi sen olevan. Johto on mankeloitu vuosi toisensa jälkeen ja hallinto on paljon pienempi kuin kuntaliitoksen alkuaikoina.

Pidän vaarallisena bensan heittona liekkeihin näitä löysiä puheita siitä, että meillä on jossain kaupungintalon kätköissä valtava ylisuuri pomoporras. Jos tartumme tällaisiin ajatuksiin, johtaa se meidät ajattelemaan, että kaupungin talous saadaan kuntoon vain pomoporrasta vähentämällä, mikä ei pidä paikkansa. Kaupunginjohtaja sanoi lehtiartikkelissa, että kokee että luottamushenkilöt eivät usko viranhaltioiden antamia tietoja. Ajattelen, että juuri tämä suhtautuminen hallintoon on yksi niistä asioista, joissa jotkut luottamushenkilöt eivät ole ajan tasalla eivätkä syystä tai toisesta kykene/halua muuttaa tietojaan nykytilannetta vastaavaksi.

Leppänen: Investoinnit tässä vaiheessa nollille, vaikka aloitettuja ei ole mitään järkeä keskeyttää.

Spies: Tämä on joko löysä argumentti tai paniikkiratkaisu. Lahdessa vanhojen koulurakennusten kunto on romahtanut eikä uusia rakennuksia kyetä rakentamaan sillä vauhdilla kuin niitä tarvitaan. Kouluja on suljettu ja lapset opiskelevat väistötiloissa. Väistötilat aiheuttavat kaupungille miljoonakustannukset vuosittain, yhden koulun pitkittynyt väistö maksaa saman verran kuin uuden koulun rakentaminen. Kouvolan rakennuskanta on vanha ja rakennusten kunta saattaa romahtaa nopeasti, kuten vaikka Sarkolan koulun kohdalla havaittiin. Investointien laittaminen nollille olisi ampumista omaan nilkkaan.

Leppänen: Mitä talouden huono tilanne vaikuttaa kaupunkilaiseen? Kahdella tavalla: mahdollisina veronkorotuksina ja huononevina palveluina. Veronkorotuksia vastustan viimeiseen asti, joten olen palvelujen karsimisen kannalla.

Spies: Minä olen hybridiratkaisun kannalla. Tarvittava 20 miljoonaa euroa edellyttää massiivisia palveluiden vähentämisiä. On järkevämpää koota osa siitä korottamalla veroja. Näin pystymme turvaamaan palvelut paremmin laajasti ympäri Kouvolaa. Ilman veronkorotuksia ne on keskitettävä voimakkaasti isoihin yksiköihin ja tämä pätee niin kouluihin, uimahalleihin kuin muihinkin kaupungin järjestämiin palveluihin.

Leppänen: Huononeviin palveluihin meidän on pakko varautua, jos ei haluta veronkorotuksia. Toisaalta laina on tällä hetkellä halpaa, mutta kuka tietää tulevaisuuden?

Spies: Lainaa saadaan tällä hetkellä negatiivisella korolla, mutta toki jokainen vastuullinen lainanottaja miettii nousevia korkokustannuksia. Näin myös Kouvolassa ilman muuta tehdään. Kaupungin rakennukset ovat kuitenkin tulossa tiensä päähän ja niitä on peruskorjattava tai rakennettava kokonaan uutta ja tämä nostaa väkisin lainan määrää.

Leppänen: Väestön ja yrittäjyyden lisääntymistä Kouvolassa kaivataan kipeästi, mutta kuka on se Einstein, joka keksii näihin lääkkeet?

Spies: Uskon, että Kouvolan väestö ei vuosiin tule lisääntymään, siitä pitää huolen väestön ikääntyminen. Väestönkasvun sijaan voi olla järkevämpää tavoitella tilannetta, jossa kaupunkiin muuttaa enemmän asukkaita kuin täältä muuttaa pois. Se olisi fiksu seurattava tunnusluku.

Pitäisikö kuntapoliitikon jaksamista tukea?

Me puhuttiin kuntapolitiikkaa baarissa vihreällä porukalla.

Vähän laiskasti puhuttiin siitä, tarvitaanko Kouvolaan monitoimihallia, mutta jo intohimoisemmin siitä, pitääkö leikkauksien koskea myös luottamuspaikkoja, lautakuntia ja jaostoja. Kutsun niitä demokratiakustannuksiksi. Demokratia maksaa, se ei ole tehokas ja vaatii paljon kokoustamista. Se on kuitenkin osoittautunut parhaaksi muodoksi hallita, silti se ei voi olla säästöjen ulottumattomissa, yritin sovitella ääripäitä.

Hei miten sä kestät tätä, kysyin Erkalta, Viikatteen basistilta, jonka oli tarkoitus siirtyä meidän Kouvolan vihreiden miitingistä suoraan keikalle, joka lopettaa Viikatteen kierteen ja jonka edellisen illan keikkaa Kouvolan Sanomat kehuu ”kovassa vireessä” olevaksi, tunnelmalliseksi kotiinpaluuksi. Etkö tarvitse jotain henkistä siirtymää kuntapolitiikasta keikalle? Kuulemma siirtyä voi hyvin, kuntapolitiikka kulkee kuitenkin koko ajan kaiken tekemisen mukana ajatuksissa, joten hyppy monitoimihallin puimisesta bassoon ei ole niin absurdi, kuin miltä se ulkopuolisesta kuulostaa. Hei mulla on ihan sama, hihkaisimme ainakin kahdesta suusta samaan aikaan.

Kuntapolitiikka kulkee kaikessa elämässä koko ajan mukana ja se tekee siitä aika raskasta (vaikka tietysti hirveän hienoa myös!). Minä en mene keikalle (pois se minusta, olen hirveän paljon vähemmän cool), mutta menen töihin, haen lapsen tarhasta, mietin kaikkia arkisia juttuja: harrastuksia, ruuan laittoa ja sitä, että koskahan meillä on viimeksi imuroitu, mutta kuntapolitiikka kulkee siinä koko ajan rinnalla.

Aamulla luen lehden (ja laitan puurot, pesen pienimmän hampaat, etsin kurahousut ja vaikka mitä muuta). Kun saan tarhalaisen kouluun, soitan ensimmäiselle viranhaltijalle, selvittääkseni jonkun päivän uutiseen tai iltapäivän kokoukseen liittyvän asian. Yritän pitää kynnyksen ottaa yhteyttä ja kysyä lisää koko ajan matalammalla. Yritän pitää yhteyttä muihin luottamushenkilöihin, viestiä omaan vihreään ryhmään siitä mitä olen suunnitellut. Opetan koulussa tänään yhteiskuntaopissa talouskasvua, markkinataloutta, kysyntää ja tarjontaa. Tauolla vastaan puheluihin ja mietin kuntapolitiikkaa ja valmistaudun opettamaan historiasta antiikin Rooman taloutta.

Kuntavaalien alla teimme kimppamainoksen keskustapuolueen Topi Seppälän ja kokoomuksen Jani Heikarin kanssa. Halusimme aistia vaalien kipupisteitä ja onnistuimme. Yhteismainos  – ja toki hirveä määrä vuosien aikana itse kunkin tekemään kuntapolitiikkaa – johti hyviin lopputuloksiin. Janille vaaleissa kokoomuksesta kaupunginhallituksen ensimmäisen vpj:n paikka, Topille valtuuston 2. vpj:n paikka ja minulle Kouvolan äänikuningattaren titteli ja paikka kaupunginhallitukseen. Meistä kolmesta vain minä istun kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Topi ja Jani ovat jättäneet puheenjohtajuudet perheen ja yritysten vaatimusten vuoksi. Todella ymmärrän heitä.

Eräässä keskustelussa kolmikymppisten päättäjien kanssa kävi ilmi, että jokaisen läheiset olivat vähän huolestuneina katsoneet tilannetta ja kehottaneet miettimään onko kuntapolitiikassa mukana olo yhtään järkevää jos se jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa.

Uhriutua ei nykypäivänä saa enkä halua sitä tehdä, mutta on hyvä oivaltaa, että Suomen 11. suurimman kaupungin johtavissa luottamustehtävissä oleminen vaatii aika paljon. Erkka menee keikalle suoraan kuntapoliittisista baarikeskusteluista, joissa halusimme evästää häntä tekemään hyviä päätöksiä liikunta- ja urheilupaikkojen suhteen Kouvolassa. On parasta tottua elämään siten, että kuntapolitiikan koukerot ovat alati läsnä – sekä ajatuksissa että kohtaamisissa kaupunkilaisten kanssa. Aina kun kirjoitan näistä asioista vaikka Facebookissa, kirjottaa joku, että pitikö sitten lähteä ehdolle – jos nyt kokee kaiken niin hirveän raskaaksi, niin olisiko fiksumpaa pysyä poissa.

Ehkä olisi.

Uskon kuitenkin, että on paljon helpompaa olla mukana kuntapolitiikassa, jos oma elämäntilanne ei ole kovin kiireinen. Ruuhkavuosiksi kutsutaan elämää, jolloin olet työssä, hoidat pieniä lapsia, lyhennät asuntolainaa ja kaikki tuntuu vain välillä hajoavan palasiksi kun unohdit ostaa oikean kokoiset välikausigoretexit tai lapsi sairastuu.

Yrittäjät ovat päättäjinä tärkeä ryhmä. On merkityksellistä, että yrittäjän näkemys kuuluu päätöksentekoon, mutta kaikkinielevän yrittäjyyden yhdistäminen luottamustehtäviin saattaa osoittautua kimurantiksi.

Olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että luottamustehtävissä toimivat jaksavat tehtäviensä kanssa. Työpaikoilla pohditaan paljon perheen ja työn yhteensovittamista. Ehkä kunnissakin pitäisi pohtia miten työ, perhe ja politiikka limittyisivät vähemmän kuormittavasti yhteen. Kerta toisensa jälkeen olen törmännyt luuloon, että kaupunginvaltuutettuna toimiminen on ammatti. Ei se ole, se on luottamustehtävä, jonka päälle jokaisella on oma ammatti. Töiden jälkeen mennään kokoukseen. Viikonloppuna luetaan esityslistat. Viikonloppu on kuitenkin aikaa jolloin pitäisi palautua töistä ja olla perheen ja läheisten kanssa.

On jotenkin aika vanhakantaista, että päätöksiä tehdään tuntien kokousmaratoneissa työpäivän jälkeen. Kuka silloin on enää fiksuimmillaan? Olen istunut kokouksissa kellon tullessa 11 yöllä toivoen vaan, ettei kukaan enää ottaisi yhtään puheenvuoroa, että pääsisin nukkumaan. Olen ollut kokouksissa jotka kestävät alle puoli tuntia ja kokouksissa, jotka kestävät työpäivän verran (mutta työpäivän jälkeen).

Seurasin netistä kuntapoliittista keskustelua, jossa valtuutetut eri kaupungeista vertailivat kunnissaan käytössä olevia vessataukoja kokousten aikana. On kaupunkeja, joissa ei järjestetä yhtään vessataukoa. Ylpeänä ja edistyksellisenä saatoin kertoa, että Kouvolassa kokouksissa pääsee pissalle kahden tunnin välein.

Jotenkin luulen, että voisimme toimia paremmin jos kiinnitämme asioihin huomiota. Se ei edes maksa mitään, mutta saattaa johtaa parempaan päätöksentekoon kun asiat etenevät tasapainoisemmin ja rytmittyvät muuhun elämään.

Voi olla, että jonkun toisen elämäntilanne tekee hänelle helpommaksi olla mukana kuntapolitiikassa. Vähän kadehdin ajatusta, että olisin eläkkeellä, lapset isoja ja minua ei vaadittaisi mihinkään muualle. Mutta ehkä juuri siksi minusta on hyötyä juuri nyt, olen tekemässä päätöksiä kaiken ruuhkaisen taustani kanssa.

Lapsiperheen paras lukee Kouvolan kaupunkistrategiassa. Lupasimme pari vuotta sitten kirjoitetussa kaupungin toimintaa ohjaavassa paperissa tavoitella parasta aktiivista arkea, nuorten parasta. Koulutus kirjattiin isosti. Miten on mahdollista, että parissa vuodessa olemme tilanteessa, jossa lakkautamme kouluja, lopetamme pientä lasta kotona hoitavan Kouvola-lisän ja jätämme kaupunkiin kenties vain kaksi lukiota? Toimimmeko strategiamme mukaan vai vedämmekö sen alas pöntöstä?

”Meidän mammakerhon äidit on ihan raivona kun leikkaatte sen Kouvola-lisän.” ”Kaupungin reunalta kouluun on jo nyt hirveän pitkä matka. Miten voitte laittaa lapset istumaan busseissa entistä pidempään?” ”Lapsiperheen paras, my arse.” Tällaista palautetta on tullut viime aikoina eikä siihen oikein voi sanoa mitään. Kuuntelen ja sanon, että kiitos, että kerroit. Pidän tämän mielessäni kun teemme päätöstä. Ihan niin kuin pidänkin, jokainen kaupunkilaisen kommentti ja näkökulma on tärkeä. Minä en asu Saaramaalla, minun lapseni eivät ole koulussa Pilkanmaalla enkä hoida pientä kotona. Kiitos, että soitit, kirjoitit, mesetit, lähetit kirjeen. Oikeasti, pidän näkökulmasi mielessä ja pohdin sitä. Yhden isän viestiä olen pohtinut jo melkein viikon, enkä ole vielä osannut vastata hänelle mitään. Arvaan, että hän ajattelee, että en välitä vastata vaikka oikeasti olen vain miettinyt niin pitkään miten vastaisin ja kertoisin mitä ajattelen. Ehkä tämä teksti onkin juuri tuolle isälle.

Miten hieno perhearkea korostava kaupunkistrategia muuttui perheiden palveluiden vähentämiseksi? Se taitaa olla ydinkysymys ja juuri siihen on kammottavan vaikea vastata. Oikeastaan voisin vastata siihen hirveän helposti. Voisin kertoa, että teimme viime vuonna syömävelkaa tähän kaupunkiin 26 miljoonaa euroa. Meidän rahamme eivät riitä kaikkiin nykyisiin palveluihin ja siksi niitä on vähennettävä. Jos sama tahti jatkuu, olemme tehneet vuoden 2021 jälkeen yli 100 miljoonaa miinusta ja lisänneet velkamääräämme siinä sivussa varmaan tuplasti tai triplasti, koska rakennuksemme lahoavat käsiin.

Tämä on siis se helppo vastaus: meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, ellemme halua joutua valtiovarainministeriön virkamiesten ohjaukseen ja menettää taloudellisen itsenäisyytemme. Joku ajattelee, että se vasta olisikin hyvä ja sieltä saisi fiksumpia päätöksiä. Mieti kuitenkin hetki. Heidän vastauksensa on leikata ihan kaikki mikä ei ole pakollista ja keskittää lakisääteiset tehtävät isoihin yksiköihin. Heidän toimestaan meillä olisi vielä paljon vähemmän kouluja, uimahalleja, kirjastoa ja kulttuuria. Kouvola-lisä olisi leikattu jo aikoja sitten jos heiltä kysyttäisiin.

Voisin siis helposti sanoa, että meidän on leikattava koska vain on pakko. Inhoan kuitenkin tuota ”pakko leikata, koska säästöt” -retoriikkaa. Sipilän hallitus perusteli kaikki tekemisensä ”meidän on pakko, koska taloudessa menee huonosti” –mantralla. Se on minusta vain yksi poliittisen retoriikan keino. On löydettävä parempia vastauksia. Saaramaan äiti, jonka lapsi istuu entistä pidempään koulutaksissa tai muutaman satasen kotihoidontuella oleva kotivanhempi, jolta siis ehkä leikataan pienistä tuloista suhteellisesti aika paljon, ansaitsevat paremman vastauksen.

On totta, että meillä on rahat tässä kaupungissa tosi vähissä, suorastaan pelottavan vähissä. Ne vähät rahat haluamme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla lasten, nuorten, perheiden ja koulutuksen hyväksi. Jos esitys kahdesta lukiosta menee läpi, on se kaikkien Kouvolan lukiolaisten etu. Silloin lukioihin kohdistuva leikkaus kenties suurentaa ryhmäkokoja jollain pienillä syventävillä kursseilla, mutta meillä on edelleen varaa tarjota erilaisia kursseja, jatkokouluttaa opettajia, luoda omia paikallisia kursseja yrittäjyydessä ja antaa jokaiselle lukiolaiselle mahdollisuus opiskella laajasti eri kieliä.

Saatko kiinni ideasta? Tällä keinolla – keskittämällä lukiolaiset kahteen rakennukseen – pidennämme koulumatkoja, se on aivan totta, mutta turvaamme laajasti mahdollisuuksia erilaisiin kursseihin ja voimme edelleen olla varmoja siitä, että lukiolaisemme saavat hyvät eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamiseeen.

Sama idea pätee peruskouluihin. Koulumatkat pitenevät. Se on aivan totta. Mutta samalla voimme rakentaa uusia terveitä kouluja, joissa on nykyistä vähän modernimmat tilat, saamme opettajillemme mahdollisuudet yhteisopettajuuteen ja voimme järjestää laajemmin koulujen jälkeisiä kerhoja. Isommissa kouluissa myös terkkari, erityisope, kuraattori ja koko muu opetuksen tärkeä tukijengi on enemmän koululla ja aito osa sen toimintaa eikä vain piipahtele.

Tulevaisuudessa Kouvola haluaa olla kasvualusta (tämäkin on kaupunkistrategiassamme). Haluamme tarjota mahdollisuuksia uusiin avauksiin ja uuteen kasvuun. Tämän voi ajatella vaikka ihan konkreettisena lasten kasvuna – tai näin minä sen ainakin usein ajattelen. Se tarkoittaa, että kaupunki rakentaa perusrakenteita, jonka yhteyteen ihmiset, yhteisöt, yhdistykset tai vaikka järjestöt voivat tuottaa uusia palveluita. Kaupunkilaiset halutaan mukaan tekemään asioita.

Meillä on edelleen näiden lukuisten ikävien leikkausten jälkeenkin leikkipuistoja (vähemmän, mutta parempilaatuisia), avointa varhaiskasvatusta, perhepuistotoimintaa ja esimerkiksi perhekeskuksia, joihin kootaan erilaiset lapsiperheiden tarvitsemat palvelut yhteen (tätä Kouvolaan rakentumassa olevaa mallia viedään muuten koko Kymenlaaksoon). Mutta on totta, että näiden leikkausten jälkeen meillä ei kenties makseta Kouvola-lisää. Toivon, että tuo lapsiperheille tarjolla oleva palvelupaketti toimisi kaupunkistrategian kasvualustana. Että perhekeskuksista rakentuisi kohtaamispaikkoja pienten lasten vanhemmille, he voisivat yhdessä vaikka perhepuistojen kanssa kehittää toimintaa, josta lapsiperheet hyötyisivät. Olin aika yksinäinen ekan lapsen saadessani ja muutenkin ehkä vähän pihalla vanhemmuuden suhteen. Olisin tarvinnut kipeästi yhteisiä kohtaamispaikkoja, yhteistä toimintaa, innostumista ja kehittämistä.

Nyt unelmoin Helsingin tyyppisestä puistoruokailusta tai miten kasvualusta hengessä organisoituisi koulujen hävikkiruuan jakamisesta esimerkiksi lapsiperheille? Minusta on innostava ajatus, että rakentaisimme yhdessä tätä kaupunkia lapsiperheille.

Kaikilla leikkauksilla on seurauksensa ja ne ovat ehkä vähän monisyisemmät kuin julkisessa keskustelussa usein esiintyy. Leikkaukset eivät kohdistu erityisesti lasten ja perheiden palveluihin vaan ihan kaikesta leikataan. Suurin osa kaupungin rahoista kuluu kuitenkin koulutukseen, joten siksi säästöjä metsästetään myös sieltä. 26 miljoonaa on niin valtava summa, että koskematta koulutukseen, emme saisi sitä kasaan.

Eräs vihreä aktiivi päivitteli minulle vuosia sitten ”miksi ette vain lopeta Kinnoa (Kouvola innovation, Kouvolan kehitysyhtiö, joka auttaa esim. uusia yrityksiä) ja jaa sen rahoja kouluille?” Kinnostakin leikataan, nyt 100 000 euroa ja sekin minua mietityttää. Hanketoimintaan ohjattuna jokainen euro tulee 6 kertaisena takaisin. 100 000 euron leikkauksella leikkaammekin siis aika paljon enemmän ja sekin saattaa tarkoittaa vaikka lapsiperheen vanhemman työpaikan menetystä tai sitä, että työpaikkaa ei koskaan synnykään. Hmmmmm.

Lopetan tämän hirvittävän pitkän vuodatuksen. Halusin sanoa, että on aidosti ikävää lopettaa jotain kaupungin palveluita. Leikkausten kohdistumista on pohdittu ja pähkäilty. On haluttu miettiä, että mahdollisuudet kasvuun – lasten, nuorten, elinvoiman ja yritysten – säilyvät, että emme tekisi typeriä leikkauksia, joka kostautuvat tulevaisuudessa. Minulle voi ja kannattaa kirjoitella tai soitella juuri sinun näkökulmasi asiaan, kuulen sen tosi mielelläni.

Kun päätöstä asuntomessuista tehtiin kaupunginvaltuustossa viime valtuustokaudella olin aidosti epätietoinen. Minua vaivasi miljoonapanostus messuihin kun kaupungin talous oli surkeassa jamassa. Messut kuitenkin saivat liki koko valtuuston ehdottoman tuen. Meitä kriittisiä leimattiin lähinnä ankeuttajiksi ja näivettäjiksi.

Tänä kesänä ne viimein koittivat. Alun perinhän meillä piti olla aseman viereen rakennettuna matkakeskuksen tapahtuma-areenoineen tähän kesään mennessä. Se ei kuitenkaan toteutunut, koska hankkeelle ei löytynyt hotellin pyörittäjää. Messut joka tapauksessa koittivat ja Korian Pioneeripuistoon on rakentunut aivan uusi kaupunginosa, jonka asujat ovat avanneet kotinsa sadalle tuhannelle messuvieraalle.

Minäkin päätin tuolloin muutama vuosi sitten kaupunginvaltuustossa uskoa messuihin ja päädyin ehkä vähän pitkin hampain tukemaan messuja. Oliko päätös järkevä? Ainakin kaupungin taloustilanne on vielä paljon huonommassa kunnossa kuin tuolloin. Miten messukuukausi on mennyt? Onnistuimmeko vai epäonnistuimmeko?

Mikä asuntomessuilla onnistui?

Keskusta stailattiin aika pienellä rahalla pirteän näköiseksi. Katuihin tehtiin maalauksia, liimattiin opastetarroja ja haluttiin kaikin keinoin tehdä keskusta houkuttelevaksi ja helpoksi liikkua.

Asuntomessuparkki oli raviradalla aika kaukana messualueesta. Tämä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi. Jokaisessa messubussissa päästiin kertomaan messuvieraille Kouvolasta, hehkuttamaan kaupunkiamme. Aika loistava markkinointitilaisuus. Oppaat saivat kiitosta niin vierailta kuin paikallisilta yrittäjiltäkin.

Asuntomessuille rakentui Pioneeripuiston asuinalue. Alue on houkutteleva. Siinä limittyvät mielenkiintoisesti vanha venäläisten kasarmien arkkitehtuuri uuteen kotitaloasumiseen. Yhdessä ne muodostavat jännittävän kokonaisuuden verrattuna asuinalueeseen, joka rakennettaisiin nollasta uusiksi. Historia antaa kerroksellisuutta, omaleimaisuutta ja luo alueelle identiteettiä ja tarinan. Juuri tarinoita nykyajassa metsästetään.

Messutapahtuma rakennettiin varmalla kädellä ja saatiin toimiva kokonaisuus, jossa kaikki pelasi. Erityisesti iloitsin nähdessäni paljon nuoria kesätyöntekijöitä alueella eri tehtävissä. Varmasti kiva kesäduuni.

Kouvola esittäytyi alueella hienosti. Olin ihan valtavan ylpeä. Yrittäjiä oli paljon mukana aivan pienistä mikroyrityksistä suurempiin paikallisiin rakennusalan yrityksiin. Messujen Kouvola shop näytti hyvältä ja kaupunki teki hienosti mahdollistaessaan pienellä rahalla osallistumisen messuille kädentaitajille.

Ehkä iloisin yllätys messuille minusta oli varhaiskasvatuksen mukanaolo. Vieraat pääsivät tutustumaan päiväkotibussiin (tällekin olin itse asiassa tosi kriittinen kun päätöstä tehtiin, mutta bussi on ilmeisesti osoittautunut pidetyksi. Hyvä niin.) Lisäksi oli mahdollista tutustua alueen kunnostettuun päiväkotiin ja sähköfillariin, jolla päiväkodin työntekijä pääsee retkelle muutaman lapsen kanssa. Kaikkia näitä esitteli varhaiskasvatuksen henkilökunta asiantuntevasti ja ystävällisesti. Vaikka pääsin vierailemaan vasta aivan messujen viime päivinä, jaksettiin silti kertoa ja hymyillä. Tämä kaikki on juuri sitä, millaista kuvaa haluamme kertoa Kouvolasta. Erityiskiitos messuesittelystä varhaiskasvatukseen!

Mikä ei mennyt aivan putkeen?

Olisin toivonut enemmän innostusta kaupungin ulkopuoleta muuttamaan Kouvolaan. Minulle jäi kuva, että uusia veronmaksajia ei juuri saatu.

Tein pienen vapaamuotoisen kyselykierroksen eri alojen paikallisille yrittäjätutuille. Näkyikö asuntomessut myynnissä? Tähän oli ilmeisen vaikea vastata. Oli yrityksiä, jotka kertoivat asuntomessujen selvästi parantaneen myyntiä. Näitä ei kuitenkaan ollut montaa. Toisaalta edelliskesä oli hellekesä ja tämä kesä viileämpi, jo se vaikuttaa myynteihin.

Osa yrittäjistä teki jo ennen messuja selvän analyysin tilanteesta: asuntomessuvieraista hyötyvät vain messualueella olevat yritykset, mahdollisesti huoltoasemat ja ehkä joku pikaruokapaikka. Keskustaan eivät nämä yrittäjät uskoneet vieraiden juuri tulevan. Vaikka ihmisiä liikkui vähän tavanomaista enemmän, eivät he jättäneet rahaa, sanoi eräs. Aniharva tuli messualueelta keskustaan, kertoi toinen yrittäjä. On sääli jos messuvierailta ei saatu euroja paikallisille yrittäjille.

Keskustaan oli hankittu muutama kymmenen puista toripöytää käsityöyrittäjien ja muiden omia tuotteitaan myyvien käyttöön. Pöydät lojuivat tyhjinä. Kauppakeskus Manskissa markkinoitiin sisätoria. Kun sinne messujen lopulla kurkistin, oli näkymä lähinnä ankea. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Seuraavat pöytähankinnat tms. on kyllä suunniteltava paremmin yhteistyössä yrttäjien tarpeita kuunnellen. Nyt meillä on kuitenkin siis muutaman kymmenen tuhannen euron investointi kymmeniin toripöytiin. Toivottavasti niille löytyy käyttöä vaikka Kaunisnurmen vanhan ajan markkinoilta.

Messujen jälkeen

Minua ei kiinnosta sisustus eikä rakentamisen uudet tuulet tai talotekniikka. En piittaa trendiväreistä enkä erilaisista valaistusratkaisuista. Mietinkin onko messuilla mitään annettavaa minulle. Oli annettavaa. Pioneeripuisto on kiinnostava asuinalue leikkipuistoineen ja palan halusta fillaroida katsomaan paikkoja ja seurata alueen kehitystä kun messuhurlumhei on ohi.

Kouvolassa halutaan panostaa tapahtumiin ja matkailuun. Kaikessa tässä on varmasti potentiaalia, mutta se on tehtävä harkiten. Eivät ihmiset mitenkään lompakko auki kulje messuilla, sanoi yksi Kouvola yrittäjä. Liikaa hypetystä keskimääräisen matkailijan kuluttamista euroista kannattaa välttää. Jos luodaan mielikuvia, että nyt satatuhatta ihmistä tulee ja jokainen on innolla valmis kuluttamaan, ollaan ehkä vähän hakoteillä. Jos matkailija käy messuilla (26€ sisäänpääsy, tästä osa kaupungille + parkkitulot), syö messuilla lounaan 16 euroa ja jäätelön 3,80 euroa ja ajaa illaksi kotiin, niin ei siitä kovin suuria eurovirtoja vielä paikalliseen elinvoimaan jää.

Ihmiset eivät enää kovin mielellään osta tavaraa tai matkamuistoja, minun kokemusteni mukaan yhä vähemmän, mutta ovat valmiit panostamaan hyvään ruokaan tai ostamaan vaikka pussin erikoiskahvia tai jotain muuta syötävää mukaan. Shoppailukin – kaupoissa hyvin vuoksi kiertely – alkaa olla vähän so last season. Jos haluamme matkailun tuovan elinvoimaa kaupungiin, miten saamme tuloja matkailijoilta? Kimolan kanavan valmistumisen myötä meillä olisi hyvä olla tähän nykyistä vahvempi vastaus.

Ja sitten jossitteluosuus. Kannattivatko messut? Mielestäni lopulta kuitenkin kyllä. Saimme uuden hienon kaupunginosan. Kouvolaa on markkinoitu lukuisissa tv-ohjelmissa, kymmenissä lehtijutuissa, blogeissa ja ihmisten kesäkohtaamisissa. Kymmenet tuhannet messukävijät ovat saaneet rautaisannoksen Kouvola-tietoutta. Olisi hyvä tehdä analyysia messujen euromääräisistä vaikutuksista. Suhtaudun kriittisesti suuriin euromääriin, joita messujen etukäteen luvattiin kaupunkiin tuovan, mutta messujen merkitys on enemmän kuin yritysten yhden kuukauden myynti ja sen nostattaminen. Meillä on ollut tekemistä Kouvolan kaupunkikuvan kirkastamisessa. Messut ovat olleet yksi tärkeä osa tätä työtä.