Suomen 3. suurimmasta Prismasta tunnettu Kouvola

Ajattelin, että jäädyn sillä hetkellä kun Ylen tunnusmusiikki alkoi tilulilulei kaupungintaloon rakennetussa studiotilassa helmikuussa. Sitten alkoi toimittajan aika provosoiva intro betonibrutalismista ja Suomen 3. suurimmasta Pristamasta tunnetusta Kouvolasta ja mulla suu aukesi hämmästyksestä, että mihin hittoon olen oikein tullut.YLE:n Kuntarundi podcastissa olin keskustelemassa kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen ja tuoreen ehdokkaan Mikko Jaanun (Ps) kanssa Kouvolan tulevaisuudesta. Kuuntele keskustelu tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola

Ryhmä kuriin! Keskustelua ryhmäkurista

KUNTAPOLITIIKKAA PINTAA SYVEMMÄLTÄ

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä on bloggaussarja, jossa keskustelen kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen (SDP) kanssa kuluneesta neljästä vuodesta ja Kouvolan tulevaisuudesta. Tämä on bloggaussarjan viimeinen osa ja sen aiheena on ryhmäkuri.

Kaisa:

Minulle on tullut pyyntöjä, että juttelisimme ryhmäkurista. Se on tainnut aiheuttaa sinulle aika vaikeita tilanteita kuntapolitiikassa. Haluatko kertoa millaista on painiskella, kun oma fiilis sanoo jotain ihan muuta, mutta pitäisi äänestää ryhmän mukana.

Sanna:

Ryhmäkuri on ollut mulle yksi vaikeimmista asioista kuntapolitiikassa. Ymmärrän varsin hyvin sen, että yhtenäisenä ryhmä on vahvempi ja saadaan tärkeitä asioita paremmin läpi. Mutta sitten on se toinen puoli. Meistä jokaisella on omat aivot ja omat mielipiteet. Olemme yksilöitä, vaikka omaamme samanlaisen arvopohjan. On selvää, että joskus tulee eriäviä mielipiteitä. Ne eriävät mielipiteet eivät ole mikään henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä niiden takia kannata leimata ketään hankalaksi tyypiksi. Olen muutamia kertoja äänestänyt eri tavalla mitä ryhmäpäätös olisi edellyttänyt. Se ei tuntunut hyvältä siinä hetkessä eikä varsinkaan sen jälkeen, mutta omia näkemyksiä on ollut niissä tilanteissa pakko seurata. Ristiriita vaan yksinkertaisesti kasvoi liian suureksi. Mitä mieltä sä olet ryhmäkurista?

Kaisa:

Aluksi ajattelin, että koko ryhmäkuri on aivan ääliömäistä ja että tottakai valtuutetun pitää äänestää oman mielensä mukaan. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että jos haluan, että vihreät on vaikutusvaltainen ryhmä, on meidän oltava mukana neuvottelemassa ja jos neuvottelemme, on ryhmän sitouduttava lopputulokseen. Jos äönestelemme miten sattuu, ei meillä ole sanavaltaa neuvotteluissa eli emme voi vaikuttaa. Yhtenäinen ryhmä on tosi tärkeä, muuten asian hierovat keskenään jotkut muut. Vihreillä ei ole ryhmäkuria. Meillä on kuitenkin ajatuksena, että pyritään olemaan yhtä mieltä. Tässä mielestäni meidän ryhmä ei ole onnistunut vaan aina kevein perustein on äänestelty miten on haluttu eikä ole kunnioitettu yhteisesti sovittua linjaa. Haluaisin, että meillä ryhmä käy yhteisen keskustelun ja sovitaan yhteinen linja ja jos jonkun on todella mahdoton sitoutua tähän, hän kertoo kantansa perustellen etukäteen.

Ryhmäkuri tai yhteiseen kantaan pyrkiminen on hyvä asia, mutta jos käy kuten kirjoitit, että ”ristiriita kasvaa liian suureksi”, mun mielestä pitäisi pystyä äänestämään myös toisin. Teidän ryhmässä on ehkä aika tappiin asti edellytetty ryhmäkuria ja se vaikuttaa kiristäneen tilannetta joskus ihan tarpeettomastikin. Kepu teki viisaasti jossain verkkopäätöksissä kun huomasivat, että mielipiteet hajautuu liikaa ja yhteen kantaan runttaaminen vahingoittaa ryhmää, niin he antoivat aika isossa verkkopäätöksissä ryhmälle vapaat kädet. Se oli mun mielestä poliittisesti viisasta. Voisiko joku tällainen systeemi olla ehdotonta ryhmäkuria parempi?

Sanna:

Mun mielestä olisi hyvä, ettei joka asiassa olisi ryhmäpäätöstä. Toki on mahdollista etukäteen pyytää, että saa erivapauden, jolloin ryhmäpäätös ei sido itseä. Ellen ihan väärin muista, niin tällaisen erivapauden ihan kauden alussa sainkin. Se liittyi jotenkin siihen, että aletaanko selvittämään pormestarimallia tai jotain. Lopulta tästä ei kyllä valtuustossa edes äänestetty. Pelkällä ryhmäkurilla ryhmää ei mun mielestä voi pitää yhtenäisenä. Yhtenäisyyteen tarvitaan avointa keskustelua, erilaisten mielipiteiden arvostamista ja keskinäistä kunnioitusta. Se luo luottamusta ja joukkuehenkeä, jota Kouvolan kuntapolitiikassa tarvitaan nykyistä enemmän. Demareita on jotenkin aina syyllistetty ryhmäkurista, mutta totuushan lienee se, että periaatteessa kaikkien ryhmien sisällä on samantyyppistä toimintaa. Sitä ei ehkä kutsuta ryhmäkuriksi, mutta käytännössä on sama asia. Vai uskotko, että löytyy joku puolue, jossa ei puhuta siitä, että pyritään pysymään äänestyksissä yhtenä rintamana?

Kaisa:

Totta, niin kauan kuin meillä on puolueita, niin kauan on jonkinlaista ryhmäkuria. Jos ei olisi, meillä olisi 59 valtuutettua, jotka äänestää miten haluaa. Siinä ainakin saataisiin yllätysmomenttia valtuuston kokouksiin, kun ei koskaan tiedettäisi kuka esittää mitä ja miten siihen reagoidaan. Ehkä olennaista on vaan, että ryhmäkuria ei vedetä liian kireälle. Jos me halutaan, että käydään keskusteluja ja ryhmät neuvottelee asioista ja tulee yksituumaisina ulos, edellyttää se väkisin ryhmäkuria. Joku konkarivaltuutettu sanoi mulle joskus, että verisimmät riidat käydään oman ryhmän sisällä. Meilläkään ei ole ihan helppoa ollut aina sisäisesti. Olen paljon miettinyt viime aikoina miten olisi fiksua toimia, että valtuustoryhmän sisällä kaikilla olisi hyvä olla. Olisiko sulla joku fiksu neuvo tähän?

Sanna:

Uskon, että kaikkien ryhmien sisäisesti jonkinlaista vääntöä on aika ajoin. Olen sitä mieltä, että ryhmätymiseen pitäisi heti valtuustokauden alussa panostaa kunnolla. Meillä SDP:n valtuustoryhmässä on 16 henkilöä, joten osa oli aika vieraita toisilleen silloin alussa. Osa taas tunsi toisensa todella hyvin, kun olivat olleet aiemminkin mukana päätöksenteossa. Tällainen luo helposti ryhmän yhtenäisyyden kannalta huonon asetelman. Siksi ryhmäytyminen on tärkeää. Kun tuntee toiset, niin tietää myös heidän tyylinsä. Joku esim. herättelee keskustelua kyseenalaistamalla asioita, mutta ei tarkoita olla hyökkäävä. Jos toisen tuntee, niin ei tule niin helposti vääriä tulkintoja vaikkapa toisen puhetyylistä. Oli vähän sekavasti sanottu, toivottavasti ymmärsit pointin 🙂 Avoin keskustelu ja muutenkin avoin ilmapiiri on kaiken A ja O. Sitä kautta rakennetaan luottamusta. Tietenkin myös toisten arvostus on tärkeää. Ja se, että mitään asioita ei jätetä kytemään pinnan alle, vaan ne selvitetään kunnolla. 

Kaisa:

Ehkä juuri tuo, että selvitetään asiat heti kun jokin alkaa hiertää. Muuten ongelmat kasvavat liian isoiksi ja on vuosi myöhemmin aika vaikea selvittää kuka sanoi ja mitä ja miten se minkään kun osa on jo unohtanut koko jutun mikä joitain on jäänyt vaivaamaan. Eli kissa pöydälle saman tien. 

Mitä haluaisit sanot uudelle valuuttetulle vinkiksi?

Sanna:

Ennen kuin vastaan tohon sun vinkki-kysymykseen, niin pakko palata vielä ryhmäkuriin. Meillä oli perjantaina 16.4 ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käsiteltiin mm. sivitysjohtajan valintaa. Itse olen ollut sivistysjohtajan valintaa valmistelevassa työryhmässä ja seison työryhmältä tulleen esityksen takana. Meidän ryhmän kanta muodostui kuitenkin toisenlaiseksi ja tämän takia pyysin vapaita käsiä äänestykseen. Tämä minulle myönnettiin. Se oli mun mielestä hyvä ratkaisu. 

En oikein tiedä mitä vinkkiä tässä osaisi uudelle valtuutetulle antaa… Ehkä ainakin sen, verkostoidu, perehdy asioihin ja toimi arvojesi mukaisesti. Muista, että äänestäjät ovat sinuun luottaneet ja mielipiteesi ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Luota itseesi ja ole itsellesi armollinen. Mitä sä sanoisit?

Kaisa:

Aika hienoja vinkkejä! Luulen, että kannustaisin myös luottamaan itseen ja olemaan armollinen. Ajattelen, että kuntapolitiikan pitää solahtaa omaan elämään ja on tärkeää, että me ruuhkavuosia elävät annamme sille sen verran aikaa mitä voimme. Muuten demokratiaa jäävät hoitamaan vain lähinnä eläkeläiset ja se ei ole hyvä juttu. Aika jännittyneenä odotan millainen jengi  valtuustossa Kouvolan asioista päättää kesäkuun vaalien jälkeen. Alkaakohan täällä puhaltaa ihan uudet tuulet? Se jää nähtäväksi.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola

Investoinnit ja elinvoimahömppä jäihin?

Minusta on ihanaa lukea ihan upouusien kuntavaaliehdokkaiden ajatuksia siitä, mitä juuri he muuttaisivat Kouvolassa. Jotkut ovat ihan supertyyppejä (laitan näistä myöhemmin listaa), joidenkin kannanottoja seurailen vähän sellaisella äidillisellä hellyydellä, että nooooh, tarvitset ehkä vähän lisää tietoa, niin kyllä se siitä.

Yksi yleisimmistä väärinymmärryksistä on mielestäni, että kun lopetetaan ”haihattelut” ”elinvoimahömppä” ”kinnot” ”hankkeet” ja ”rrt:t”, niin meidän rahat riittää peruspalveluihin eikä tarvitse vähentää mitään mistään. Se ei mene niin.

En kannattanut Kimolan kanavaa ja minulle kipeitä leikkauksia tehtiin kulttuuriin, mutta en KOSKAAN sanonut, että meidän ei tarvitsisi leikata kulttuurista jos emme olisi mukana Kimolan kanavassa.En sanonut niin, koska se ei pidä paikkansa.

Kuntataloudessa investoinnit on järkevää erottaa käyttötaloudesta. Käyttötalous on palveluihin – kouluihin, soteen, nuorisotiloihin, teiden parantamiseen, leikkipaikkoihin, pururatoihin, päiväkoteihin – meneviä vuosittaisia kustannuksia. Rahan on aivan ehdottomasti riitettävä niihin tai muuten otetaan syömävelkaa.

Investoinnilla tarkoitetaan jotain, jonka tekeminen/rakentaminen/kehittäminen maksaa itsensä takaisin. Tekemällä investointeja saadaan siis rahaa kunnan ydintehtäviin, palveluihin. Käyttötalous ja investointi kannattaa erottaa myös siitä syystä, että käyttötalous kumuloituu: se on maksettava uudestaan joka vuosi, kun taas investointi on kertaluontoinen. On siis 10 vuoden mitassa ihan eri asia puhummenko vaikka vuoden 2021 talousarviossa 1 miljoonan lisäyksestä investointeihin vai käyttötalouteen. Tuo käyttötalouslisäys maksaa 10 vuoden aikana 10 miljoonaa, investointi sen 1 miljoonan.

Investoinneilla luodaan mahdollisuuksia yrittää, työpaikkoja, verotuloja. Pöhinää. Tätä pöhinää, joka maksaa itsensä takaisin, voidaan rahoittaa lainarahalla, koska investoinnin idea on tulevat tuotot tai toiminnan järjestäminen tehokkaammin, jotta se tuo säästöjä käyttötalouteen. Käyttötaloutta ei sen sijaan voi rahoittaa lainalla, se on syömävelan tekemistä.

Ei siis voi sanoa, että investoinnit jätetään tekemättä ja rahat riittävät käyttötalouteen (jonka menot on kasvavia väestöltään vanhenevassa kaupungissa). Se on älyllisesti aika köyhä ratkaisu. Voidaan hyvin perustein sanoa, että jos investoinnit vedetään nolliin, tulevaisuudessa on tehtävä enemmän leikkauksia palveluihin.

Voidaan kuitenkin kritisoida yksittäisiä investointeja. Voidaan siis sanoa, että tällä ja tällä perusteella Kimolan kanava/rrt/… ei ole tuottava investointi. Se on kuitenkin toinen keskustelu ja sitä kovin moni kuntavaaliehdokas ei vaikuta käyvän.

Satoja kokousleipiä ja hyvällä vaalikuvalla valtuutetuksi

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä

Tässä blogisarjassa keskustelen kaupunginhallituskollegan Sanna Tähtisen (SDP) kanssa menneestä neljästä vuodesta.

Kaupunginhallituksen pöydän ääressä on syöty satoja kokousleipiä mutta nolla viineriä ja puheenvuoroa joudutaan odottamaan välillä tosi kauan. Toiset ponnistaa esiin toisen silmäkuopasta ja Sannalle annetaan rivien välistä ymmärtää, että hän pääsi ulkonäkönsa ansiosta valtuustoon. Tämä on kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä blogisarjan kolmas keskustelu.

BLOGI 3

Sanna:

Miten sun mielestä päätöksenteko sujunut tällä kaudella verrattuna aiempaan valtuustokauteen? Mulla kun ei ole vertailukohtaa, niin ois kiva kuulla sun ajatuksia tästä.

Kaisa: 

Jäin miettimään tätä kysymystä muutamaksi päiväksi. Jo viime vaaleihin monet lähtivät hakemaan muutosta ja uusia päättäjiä. Se kuvaa, että tuo viime kausi on aika yleisesti koettu jotenkin pieleen menneeksi, oli iso tarve saada uusia ja ”parempia” päätöksentekijöitä. Näihin kesäkuun vaaleihin lähdetään myös samoissa tunnelmissa. Päätöksenteko näyttäytyy julkisuudessa riitaisana sirkusteluna, järjettömyyksinä, uhkailuina ja huonoina käytöstapoina. Tuntuu, että ehkä paljon ei kuitenkaan ole muuttunut. 

Olen jäänyt miettimään, missä mennään pieleen. Kun viime vaalien jälkeen meille tuli todella huomattava määrä uusia päättäjiä, mutta edelleen kärvistellään samoissa ongelmissa. Minulla on ollut todella raskas viikko kuntapolitiikassa ja tuntuu, että vaikka kuinka yrittää, asioita on ihan hirveän vaikea viedä yksituumaisesti siististi eteenpäin. Tällä viikolla on jotenkin ollut olo, että toivottavasti kaupunkilaiset oivaltavat, että asiat eivät aina ole sellaisia, miten yksi ihminen ne kokee ja esittää julkisuuteen. Jotenkin mietin, että kuntapolitiikka on myös erittäin helppo saada näyttämään huonolta. Sen voi helposti tehdä yksittäisillä sanavalinnoilla siitä, millaisia muut ovat tai miten toiset käyttäytyvät. Pitäisi ehkä meistä jokaisen miettiä miten viestin julkisuudessa päätöksenteosta. Voin valita sanani niin, että se lietsoo mahdollisimman paljon eripuraa, antaa ehkä todellistakin raflaavamman kuvan siitä missä mennään, voin jakaa klikkiotsikon ja hymistellä, miten älytöntä päätöksenteko Kouvolassa on. Tai sitten voin jättää kaiken tuon tekemättä ja miettiä miten viestin tästä kaikesta, mutta rakentavasti vetämättä viranhaltijoita ja muita poliitikkoja vessasta alas. Tosi paljon kannattaisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan sisäisillä areenoilla julkisen aseen käytön sijaan. Nyt musta tuntuu, että meillä usein valitaankin se julkinen ja sisäinen keskustelu jää ohueksi.

Sanna: 

Toi sirkustelu-termi mitä käytit, on aika osuva. Tuntuu, että sellaiset ihan normaalit käytöstavat ja asiapitoiset puheenvuorot koetaan jotenkin tylsiksi. Ehkä osittain siksikin, että lehdistö ei saa niistä revittyä mitään raflaavia otsikoita tai juttuja. Mutta mun mielestä on huolestuttavaa, että omaa viestiä ei saa välttämättä vietyä kovin hyvin eteenpäin, jos sitä ei ole puettu vaikkapa värikkäisiin sanakäänteisiin. Tuntuu, että mitä törkeämmin asian ilmaiset, niin sen parempi. Joissain piireissä ala-arvoinen kommentti voi olla jopa ns. sulka hattuun. Tätä en ymmärrä. Oman lisänsä tähän tuo some, jossa toisten lyttääminen ja haukkuminen tuntuu olevan ihan arkipäivää. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin olisi parempi olla hiljaa. Oon miettinyt kuinka moni on jättänyt lähtemättä esim. kuntavaaliehdokkaaksi sen takia, että todennäköisesti tulee saamaan ihan henkilökohtaisuuksiin menevää ja asiatonta palautetta. Eihän se kivalta tunnu, kun joku hyökkää sinua vastaan kaikin mahdollisin sanankääntein. Mutta onneksi tulee positiivistakin viestiä, ei tätä muuten jaksaisikaan.

Kaisa: 

Olet niin oikeassa. Me eletään aikaa, jossa huomiota saa kun sen sanoo toisia lytäten. Kun olen seurannut vaalikampanjoita tuntuu, että joidenkin kampanja perustuu vaan sen esiintuomiseen, miten tyhmiä muut on sen sijaan, että esittäisi omia ratkaisuja. Olet oikeassa myös siinä, että positiivistäkin viestiä tulee. Kannustusta ja tukea saa muilta päättäjiltä ja näitä verkostoja kannattaa koko ajan vahvistaa, että me jotka tunnemme kolikon kaikki puolet, myös kannattelemme toisiamme. Annamme tukea kun sitä tarvitaan. Somessa saa myös tukea ihan tuntemattomiltakin ja se on aika ihanaa. Keneltä sinä saat tukea kuntapolitiikassa?

Sanna: 

Tää olikin yllättävän vaikea kysymys, kun en ole asiaa aiemmin oikein miettinyt… Mä en politiikassa luota kuin tosi harvoihin ihmisiin. Se on jotenkin surullista. Koen, että ne joihin luotan, myös tukevat minua jollain tapaa. Se tuki voi olla ihan vaan vaikka tsemppiviesti. Omassa valtuustoryhmässä on aika monta ihmistä,  joilta saan tukea omille ajatuksilleni. Heidän kanssaan voi jakaa luottamuksellisesti mielipiteitä ja tuntemuksia, se on hirveän tärkeää. Näitä luottamuksen arvoisia löytyy toki joitain myös muista puolueista.  Suurin tuki tulee kyllä omalta perheeltä. Ei tästä hommasta mitään tulisikaan, jos kotona ei ymmärrettäisi kuinka paljon kuntapolitiikka vie aikaa ja kuinka asiat menee joskus ihon alle.  Mä en ole niin hyvä verkostoituja kuin ehkä pitäisi olla. Johtunee osittain siitä, että olen luonteeltani enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja mietiskelen mielelläni asioita tiettyyn rajaan asti ihan yksin. Onko sulle verkostojen luominen helppoa?

Kaisa: 

Joo ja ei. Mä olen sellainen asiakeskeinen verkostoituja. Otan yhteyttä kun minulla on asiaa, kyselen ja etsin sopivia ihmisiä ympärille mukaan edistämään milloin mitäkin asiaa kuntapolitiikassa. Tykkään olla mukana neuvotteluissa ja haen mielelläni ratkaisuja. Mutta olen tosi huono verkostoitumaan sillä lailla kevyesti rupatellen niitä näitä. Toiset on sellaisia, että heillä on repullinen hauskoja tarinoita ja sattumuksia ja heidän on helppo alkaa jutella mukavia, luoda kontakteja, verkostoja ja ammentaa sitten näitä verkostoja tarpeen mukaan. Sellaisessa olen jotenkin tosi huono. Olin aikaisemmin suurlähetystössä pariin otteeseen tekemässä harjoitteluja ja siellä cocktailkutsut oli aina sellainen lievän piinallinen tilanne, kun kevyesti rupatellen piti siirtyä tuntemattomasta porukasta toiseen. Cocktailtilaisuudessahan ei saisi istua vaan tarkoitus on nimenomaan verkostoitua tehokkaasti. Mun perusluonne on kyllä myös introvertti, viimeistään sen tuolloin lähetystössä tajusin ja jätin haaveet diplomaatin urasta. Ei mun kielitaito olisi kyllä riittänytkään. Oletko muuten aina ollut kiinnostunut politiikasta vai missä vaiheessa se iski?

Sanna:

Ymmärrän tosi hyvin sun tunteet ja ajatukset liittyen verkostoitumiseen. Mä en tykännyt valtuustokauden  alussa yhtään kokoustauoista, koska sellainen vapaamuotoinen kevyt rupattelu tuntui jotenkin työläältä. Kuulostaa ehkä oudolta 😃 onneksi ajan myötä tässäkin on harjaantunut. Olen ollut politiikasta kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Lukion jälkeen mulla oli suunnitelmissa lähteä lukemaan yhteiskuntapolitiikkaa Joensuun yliopistoon, mutta lopulta en mennyt edes pääsykokeisiin. En tiedä miksi. Se on vähän jäänyt harmittamaan.

Kaisa:

Voi harmi kun et mennyt! Uskon, myös, että se olisi ollut tosi kiehtova ala opiskella. Kokoustaukoja jäin miettimään (silloin joskus muinoin, kuin vielä kokoustimme kaupunginhallituksen kokoushuoneessa). Montako kokousleipää arvelet syöneesi tässä vajaan neljän vuoden aikana? Toisin kuin moni luulee, meillähän ei siis ole mitään kampaviinereitä, mutta on viisaasti ruisleipää ja hedelmiä kokoustarjoiluina. Mehän istumme myös aika hierarkkisesti puheenjohtaja pöydän päässä ja hänestä katsottuna oikealla on oikeistopuolueet ja vasemmalla vasemmistopuolueet suurimmasta pienimpään. Joskus olen miettinyt, että sellainen kuningas arthurin pyöreä pöytä aika ihana. Olisiko meillä kokouskäytännöissä jotain freesattavaa?

Sanna:

Oon tunnetusti kova syömään, joten kokousleipiä on kyllä tänä aikana mennyt melkoinen määrä. Ja onhan minusta julkaistu oikein lehtikuvakin, missä pupellan leipää hyvinkin innoissani 😀 Mun mielestä tuntui ensin oudolta, kun kokouksen alussa oli tapana kätellä kaikki paikallaolijat. Koronan myötä tämä tapa sitten jäi. Nyt sitä tapaa on jopa vähän ikävä. Kokouksissa voisi jokainen harkita tarkemmin omien puheenvuorojen pituutta ja sitä, tuoko oma puheenvuoro mitään uutta näkökulmaa käsiteltävään asiaan vai onko se vanhan toistoa. Lisäksi kokouksen alussa on usein kaikenlaista infoa, mikä vie aikaa jopa tunteja. Kannattaisi varmaan miettiä voisiko infoasiat käydä läpi ihan erikseen jonain toisena ajankohtana. Kokoukset kun venyvät pitkiksi, niin keskittymiskyky kärsii ainakin meikäläisellä. Millaisia ajatuksia sulla on kokouskäytännöistä? Pyöreä pöytä ois aika jees 🙂

Kaisa:

Kukaan ei taatusti ole terävimmillään tehtyään ensin työpäivän ja sen päälle kokoustettuaan tuntikausia. Kokousten pitäminen tiiviinä ja infojen erottaminen toiseen kertaan varmaan ryhdistäisi jo paljon. Haluaisin myös, että kokoukset tulisivat keskustelevammiksi. Nythän joku sanoo jotain ja jos haluan kommentoida juuri hänelle pyydän puheevuoron ja pj merkkaa puheenvuoroni alimmaksi listalla. Käy niin, että pääsen kommentoimaan vaikka vasta puoli tuntia myöhemmin eli keskustelua ei tällä tyylillä synny. Jos siis vaikka sinä pidät puheenvuoron, pitäisi minun voida varata puheenvuoroni esim. ”kommentti Sanna” ja pj osaisi ohjata sen puheenvuorolistan kärkeen. Näin peskustelu rytmittyisi paremmin.

Sanna:

Totta, joskus menee tosi kauan ennen kuin voi jotain asiaa kommentoida. Sitten taas mietin sitä millainen kaaos siitä tulisi, jos jokainen huutelisi väliin että kommenttipuheenvuoro. Siinä voisi puheenjohtaja olla helisemässä. Mun mielestä puheenjohtajan pesti ei muutenkaan vaikuta helpolta. Kun on paljon eriäviä mielipiteitä, äänestyksiä ym., niin siinä on kova työ pitää homma kasassa. Hattua nostan kaikille puheenjohtajille! 🙂 Mikähän muuten on puheenjohtajien sukupuolijakauma? Rouvarin Sinikka ja Hovin Henna ovat lautakuntien puheenjohtajia, mutta muuten taitaa olla aika miesvoittoista.Vai onko Hennan ja Sinikan lisäksi muitakin naisia?

Kaisa:

Jenny on tulevaisuusjaoston pj ja valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajistoissakin on naisia. Mun mielestä naiset on paljon paremmin mukana päätöksenteossa Kouvolassa vaikka viime kauteen verrattuna. Oletko kokenut tytöttelyä tai että sinua olisi sukupuolen vuoksi kohdeltu jotenkin eri tavalla?

Sanna:

Totta, niinpäs onkin. Hyvä 😊 Tytöttelyä en sinänsä ole kokenut, mutta ihan selkeästi etenkin alussa huomasin ettei mun mielipiteillä hirveästi ollut arvoa. Eniten mua on ehkä ärsyttänyt, kun on ihmetelty kuka mua on äänestänyt ja samaan hengenvetoon todettu, että hyvällä vaalikuvalla pääsee pitkälle. Ja yksi valtuutettu sanoi mulle ensimmäisessä valtuuston infotilaisuudessa, että kannattaa lähteä ehdolle sit maakuntavaaleihinkin. Kun ei tarvi tehdä edes vaalityötä, laittaa vaan kuvan lehteen. Että sellaista…

Millasia kokemuksia sulla on?

Kaisa:

Argh, onpas raivostuttavaa ja todella ala-arvioivaa. En muista kokeneeni vähättelyä, mutta olen kyllä kuullut vastaavista kokemuksista joiltain nuoremmilta naisvaltuutetuilta. Että et varmasti ole ainoa. Olen huomannut, että meidän kokeneemmat miesvaltuutetut löytävät toistensa kanssa enemmän samaistumispintaa kuin vaikka minun kanssa eli samaa kaverillisuutta kuin heillä on keskenään ei ole suhtautumisessa minuun. Tähän kyllä vaikuttaa varmaan monet asiat, kuten vaikka että monet ovat toimineet jo vuosikymmeniä yhteistyössä politiikassa. Kannustusta, arvostusta ja tukea koen saaneeni viranhaltijapuolelta ja se on lämmittänyt. Se on rohkaissut toimimaan.

Sanna Tähtinen (Sdp) on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu, konsernijaoston varajäsen ja Kymsoten yhtymävaltuuston varajäsen. 

Kaisa Spies (Vihr.)  on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Kymenlaakson maakuntahallituksen jäsen.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola

BLOGI 2

Minä ja Sanna Tähtinen (SDP) olemme olleet pian neljä vuotta Kouvolan kaupunginhallituksen jäseninä. Tässä blogisarjassa vaihdamme kuulumisia ja puimme mennyttä ja tulevaa kautta.

Sanna: 

Oon paljon miettinyt, että takkuileeko päätöksenteko toisinaan senkin takia ettei Kouvola ole vielä täysin yhtenäinen. Että on edelleen vastakkainasettelua keskus-Kouvolan ja muun Kouvolan välillä. Luuletko tällä olevan vielä vaikutusta? Palveluverkkopäätökset kun ovat perinteisesti olleet hyvin hankalia Kouvolassa.

Kaisa: 

Eihän me olla yhtenäisiä vielä eikä varmaan tulevallakaan valtuustokaudella eli tämä ongelma säilyy. Olisi ehkä tosi tärkeä miettiä, miten palveluverkkoja menisi lautakunta-hallitus-valtuusto mankelin läpi jotenkin tyylikkäästi. Ymmärrän hyvin, että kun oman asuinalueen koulu menee kiinni tai vaikka ulkojää suljetaan, niin se on kipeää ja sitä haluaa puolustaa. Mutta miten siinä sitten näkisi kokonaisuuden kaupungin tasolla, että palveluita on pakko vähentää kun meidän rahat ei riitä. Jouduin kaupunginhallituksessa olemaan mukana tekemässä päätöstä, jonka perusteella mun lapsen päiväkotirakennus menee myyntiin ja ne muuttaa kauemmas, joten meillä on edessä päiväkodin vaihto. Se oli tosi inhottava päätös tehdä. Silti en löytänyt riittäviä perusteluja, että tämä yksi rakennus olisi päätetty jättää myymättä. Meillä vaihtuu siis päiväkoti. Eli kyllä nämä omakohtaisestikin koskee. Miten ajattelisit että me voitais hoitaa näitä isoja palveluverkkopäätöksiä jotenkin fiksummin ensi kaudella? 

Sanna: 

Mulla oli ihan sama juttu Tehtaanmäen koulun suhteen kuin sulla päiväkodin. Kyllä sitä tuli asioita pohdittua ihan vaan äitinäkin, ei pelkästään päättäjänä. Itseäni helpotti aika paljon, kun mietin asiaa siltä kantilta, että mitä jos jätämme kaiken ennalleen. Jos jätämme kouluverkon ennalleen, niin sitoudummeko samalla siihen, että epävarmuus jatkuu vuodesta toiseen koulun henkilökunnalla, oppilailla ja oppilaiden vanhemmilla. Se ei ollut hyvä vaihtoehto. Näen että koulukeskuksen rakentaminen Inkeroisiin on pitkässä juoksussa paras ratkaisu. Se on kestävä ratkaisu.

Miten voisimme hoitaa palveluverkkopäätöksiä fiksummin? Tosi vaikea kysymys. Ennakkovaikutusten arvioinnin tulee ainakin olla kunnossa, se on yksi keskeinen asia. Riittävästi tietoa ja kaikki mahdolliset faktat on myös oltava saatavilla. Onhan niitä faktoja nytkin tuotu esiin, mutta  aina niille ei anneta tarpeeksi arvoa. Työryhmiä on valtuustokauden aikana ollut paljon, mutta joskus aikataulu työryhmien työskentelylle on ollut liian tiukka. Näin oli esim. silloin, kun teimme liikuntaverkkoselvitystä. Kehittämispuoli jäi vähän puolitiehen. Palveluverkkopäätöksiä  tehtäessä on kyllä huomioitava sekin, että mitään paikkaa ei ajeta sellaiseen tilanteeseen, että sieltä viedään niin koulut kuin liikuntapaikatkin. Ymmärrän sen, että jokaisessa Kouvolan kolkassa ei voi olla samat palvelut, mutta mitään paikkaa ei tulisi ajaa tilanteeseen, jossa ihan kaikki palvelut on haettava muualta.

Tästä tuli mieleen uimahalliverkko. 

Luuletko, että uuden uimahallin rakentamisessa keskeisimmäksi asiaksi nousee hallin sijainti?

Kaisa: 

Pelkään, että sijainti nousee vahvimpana esiin, sisällöllä ei ole niin merkitystä ja pelkään, että uimahallipäätöksenteosta tulee riitaisa soppa. Aika monella tuntuu olevan jo mielipide asiaan, vaikka eri sijaintivaihtoehtoja aletaan vasta virkamiesvalmistelussa valmistella. Toivoisin vähintään, että jokainen pyrkisi pitämään mielensä avoinna ja perehtymään virkavastuulla tehtyyn aineistoon ja sitten vasta tekemään päätöksen asiasta. Tässä uimahalli-jutussa nousee esiin meidän suurimmat kipupisteet: palveluiden vähentäminen, kuntakeskusten välinen epäluulo ja jonkinlainen antipatia Kouvolan keskusta-aluetta kohtaan, ”ei ainakaan sinne”. Sanon suoraan, että en odota tätä päätöksentekoa mitenkään innolla.

Sanna: 

Epäilen myös, että sijaintikysymyksestä tulee vääntöä. Mua on valtuustokauden alusta asti ärsyttänyt, kun mielipiteet lyödään lukkoon ennen faktoja. Eikö olisi fiksuinta ihan rauhassa kuunnella selvitykset ja perehtyä käsillä olevaan  aineistoon?! Silloin toimisi yhteistyökin sujuvammin kun ei olisi jo valmiiksi lukittauduttu johonkin ratkaisuun. Käytäisiin aitoa keskustelua. Oon aika usein ihmetellyt, miten mustavalkoisia ja selkeitä päättäjien mielipiteet joskus on. Mulle on ainakin luontevampaa yrittää katsoa asioita monista eri näkökulmista ja muodostaa mielipide noista isommista asioista hyvinkin harkiten. En väitä, että se on just ainoa oikea tapa, mutta mulle se on luontainen tapa.

Kaisa: 

Samanlaisia olen ihmetellyt. Kouluverkossakin, moni ”tiesi” jo mitä kouluja ei saa yhdistää ja minkä lukion on säilyttävä ennen kuin oli mitään viranhaltijamateriaalia saatu asiasta. Minua joskus on vähän huvittanut, kun jotkut valtuutetut tietää rakennusten kunnonkin ihan vaan käymällä katsomassa rakennusta. Joku tiesi miten uimahallinkin korjaus tehdään. Tässä me tullaan siihen jäärä-kysymykseen. Kouvolan Sanomat kirjoitti jotain vanhoista jääristä ja monet valtuutetut loukkaantuivat siitä, että eikö vanhempi päättäjä enää saa olla mukana. Minusta otit silloin tosi hyvin kantaa tähän jäärä-kysymykseen. Jaksatko vielä kertoa jääristä? Miten sen tiivistitkään?

Sanna: 

Mun mielestä ikä ei ole se, mikä tekee päättäjästä jäärän. Sen tekee asenne ja ajatusmaailma, suhtautuminen muutoksiin esim. toimintatavoissa ja tietynlainen joustamattomuus. Olisi hienoa, jos saisimme paremmin hyödynnettyä konkaripoliitikkojen kokemuksen ja uusien päättäjien tuoreet ajatukset. Siitä voisi syntyä vaikka mitä! 

Sanna Tähtinen (Sdp) on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu, konsernijaoston varajäsen ja Kymsoten yhtymävaltuuston varajäsen. 

Kaisa Spies (Vihr.)  on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Kymenlaakson maakuntahallituksen jäsen.

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä

Blogi 1: alku kaupunginhallituksessa ja ne kaikkein hirveimmät päätökset

Tässä bloggauksessa keskustelen kaupunginhallituskollegani Sanna Tähtisen kanssa kuluneesta valtuustokaudesta.

Kaisa: 

Millä fiiliksillä nelisen vuotta sitten lähdit kaupunginhallitukseen? Miltä silloin tuntui?

Sanna: 

Kun tulin valituksi ensimmäiselle kaudelle valtuustoon ja pääsin heti kaupunginhallitukseen, niin olihan se hienoa! Olin innoissani ja usko tulevaan oli kova. Uutta tietoa tuli jatkuvasti tosi paljon ja tunnollisesti yritin kaiken omaksua. Se tuskastutti välillä. Vaikka vaaleissa saamani äänimäärän puolesta kaupunginhallituksen jäsenyys olikin minulle ihan oikeutettu, niin tunsin itseni toisinaan aika epävarmaksi kokeneiden päättäjien rinnalla. Olo oli joskus riittämätön. Tunnistatko yhtään samoja fiiliksiä?

Kaisa: 

Tunnistan. Koin samoin, että ansaitsin paikkani kaupunginhallituksessa ja minun oli ehkä helpompi mennä, koska olin toisen kauden valtuutettu. Samalla kuitenkin olo oli erittäin epävarma, ihmiset oli lopulta kuitenkin aika vieraita, vaikka osan tunsin valtuustosta, mutta en oikeastaan hyvin ollenkaan. Muistatko sen ensimmäisen tutustumisretken, mikä tehtiin Orilammen majalle? Muistan, että menin Werningin Paulan viereen istumaan ja sanoin, että sulla on upea mekko (se oli!), kun en muutakaan keksinyt. Olo oli ehkä vähän kuin aloittaisi uuden työpaikan  tai koulun.

Sanna: 

Muistan. Siellä  Orilammen majalla oli hyvää ruokaa. Se on aina plussaa 😃 Lisäksi muistan miettineeni, että meillä on tosi mukavan oloinen ja helposti lähestyttävä kaupunginjohtaja. Muistan myös, kun jollain porukalla puhuttiin, että Kouvolaan pitäisi saada yhtä iso tapahtuma kuin Kotkan meripäivät. Joku taisi ehdottaa (ehkä Käen Jari), että nimeksi voisi tulla Ratapäivät. Kivoja muistoja. Ja sitten on vähemmän kivoja muistoja. Mikä sun mielestä on ollut hankalinta kaupunginhallituksessa?

Kaisa: 

Hmmmm. Tämä on paha. On ollut paljon vaikeaa. Silloin kun talous tuntui kaatuvan koko ajan päälle. Kun alkoi tulla ennusteita, että budjettiylitys alkaa olla ensin miljoonia, sitten se hiipi yli kymmenen miljoonan ja vieläkin yli ja yli. Silloin tuntui kaamealta ja kädettömältä. Kuntatalouteen liittyy, että kesken vuoden ei pystytä nopeasti vähentämään menoja vaan leikkaukset tulevat voimaan viiveellä. Se ehkä lisäsi tätä voimattomuuden tunnetta. Miten sulle jäi mieleen tuo aika?

Sanna: 

Samoja ajatuksia ja tunteita itsellänikin oli. Mulle on ylipäänsä ollut vaikeaa sopeutua siihen, kuinka hidasta päätöksenteko joskus on ja kuinka hitaasti asiat muuttuvat. Lisäksi oon sitä mieltä, että meidän olisi joukkueena pitänyt pystyä parempaan. Ryhmien välinen yhteistyö ei ollut niin tiivistä ja rakentavaa kuin sen  olisi pitänyt olla. Miten sun mielestä yhteistyö on toiminut tällä kaudella?

Kaisa: 

Minulle päätöksenteon hitaus ei enää ollut yllätys, se oli tullut tutuksi jo tuossa ekalla valtuustokaudella. Ehkä rivivaltuutettuun verrattuna kaupunginhallituksen jäsenellä on kyllä selkeästi enemmän valtaa. Hallituksessa asioita voi nostaa esiin listan ulkopuoleltakin, saada niille kannatusta ja laittaa valmisteluun. Tämä mahdollisuus vallankäyttöön oli minulle yllätys ja siinä mielessä tuntui, että aikaisemman junnaavan päätöksenteon sijaan asioita sai aika hyvin ja nopsaan liikkeelle. Mutta tuo ryhmien välisen yhteistyön puute on kyllä iso heikkous Kouvolan kuntapolitiikassa ja tekee meidän päätöksenteosta pomppuilevaa, sekavaa ja heikosti ennustettavaa. Miten ajattelet, että voitais konkreettisesti toimia, että me ratkaisisimme tämän ongelman? Sen ratkaiseminen voisi nimittäin ryhdistää politiikkaa aika paljon ja palauttaisi ehkä kaupunkilaisten uskoa kuntapolitiikkaan.

Sanna: 

Ensinnäkin vanhat kaunat pitäisi yrittää unohtaa. On tullut selväksi, että kaikkien henkilökemiat eivät ole aiemmin kohdanneet eivätkä kohtaa edelleenkään ja se heijastuu mun mielestä päätöksentekoon, vaikka ei pitäisi. Tiedätkö onko ryhmäpuheenjohtajilla säännöllisesti tapaamisia? Olisi ainakin syytä olla. Usean asian kohdalla on kuultu lause: ryhmät eivät ole vielä ehtineet neuvotella. Tällä voidaan toki viitata ryhmien sisäisiinkin neuvotteluihin. Neuvotteluihin ei myöskään ikinä pitäisi mennä sillä asenteella, että ei ole valmis joustamaan mistään. Eikä myöskään niin, että etukäteen on jo pienemmällä porukalla päätetty miten edetään. Avoimuus on avain hyvään päätöksentekoon. Siinä on parantamisen varaa.

Kaisa: 

Suurin ongelma on juuri, että poliittiset ryhmä eli ryhmien puheenjohtajat eivät keskustele yhdessä riittävästi. Olen miettinyt, että vaikka se ei ole virallinen toimielin, pitäisi heille buukata kokousajat aina puoleksi vuodeksi muun päätöksentekoon rytmittäen. Meillä ei ole sellaista kulttuuria, että ryhmät istuisivat yhdessä niin pitkään, että tulisivat johonkin lopputulemaan isoissa asioissa. Se on sääli. Sitten on näitä kaikkia kuppikuntia, Pentikin parlamentista juorutaan. Se jättää aika ulkopuolisen olon. Neuvotteluvara on myös Kouvolassa alihyödynnetty ja neuvotteluista luodaan kuvaa lehmänkauppoina. 

Kun Lappeenrannan talous oli karmaisevassa kunnossa ja siellä täytyi tehdä paitsi isoja leikkauksia myös rökälemäinen nosto kuntaveroon, kysyin miten te oikein pystyitte sen päättämään. Me istuttiin niin kauan yhdessä, että saatiin päätös tehtyä, minulle vastattiin. Sitten he tulivat yksituumaisina isolla enemmistöllä ulos, että näin me tehdään ja siihen sitouduttiin. Siinä on taatusti jokainen joutunut tulemaan paljon vastaan. Onko se sitten ollut lehmänkauppa vai ryhdikästä päätöksentekoa? Kallistun enemmän jälkimmäisen kannalle. Tehdään iso päätös, viestitään siitä ja pysytään sen takana.

Sanna Tähtinen (Sdp) on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu, konsernijaoston varajäsen ja Kymsoten yhtymävaltuuston varajäsen. 

Kaisa Spies (Vihr.)  on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Kymenlaakson maakuntahallituksen jäsen.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola