Demokratian soturiT

Tunnustan nolona. En osaa perustaa mitään tukiryhmää vaaleihin. Minun on tosi vaikea ajatella, että olisi ihmisiä, jotka tekisivät vaalijuttuja minun puolestani. Että joku olisi niin kiltti.

En siis perusta tukiryhmää, koska A. olen sellaisissa tosi huono ja jotenkin nolostun ja B. koska kuntavaalit tehdään yhdellä puolueporukalla. Kouvolan Vihreät – kaikki jäsenet, toimijat ja muut ehdokkaat – ovat minun tukiryhmäni ja minä olen heidän. Siitä muodostuu ihana, mahtava ja kannatteleva verkosto, joka nostaa jokaista.

Haluaisin silti, että autat minua, jos ajattelet, että ole neljän vuoden aikana tehnyt hyvää ja oikein. Auttaisitko? Kyselen tätä vähän hämilläni, kun tiedän, miten kaikkien aika on kortilla. Olen kuitenkin saanut niin paljon kilttejä sanoja ja kannustusta, että mietin olisiko joku jossain, joka haluaisi …

  • tehdä sen julkisesti ja kirjottaa ihan pienen virkkeen tai kaksi siitä, miksi minä voisin olla äänestettävä ensi kaudellekin. Tämä olisi IHAN IHANAA, et usko miten ihanaa. Ihan pienen pieni teksti, jonka lähettäisit minulle vaikka mesellä ja minä julkaisen niitä kootusti tai kasaan nettisivulle.
  • jakaa flaikkuja jossain päin Kouvolaa. Toisin sinulle nipun tai sen verran mitä jaksat lenkkeillä.
  • kertoa vaikka kaverille, että minä voisin olla järjellinen ja eteenpäinkatsova, Kouvolaa kehittävä sellainen – no – äänestettävä tyyppi.
  • äänestää minua.

Hei tässä olisi jo ihan hirveästi, jos koet, että haluat ja voit ja ehdit auttaa.

Minua vähän huolestuttaa nämä tulevat vaalit koronan varjossa. Ei oikeastaan edes omasta puolesta, enemmän ehkä demokratian kannalta (minulla on isoja ajatuksia…). Että mikä on sellaisen valtuuston legitimiteetti, jos äänestysprosentti jää kohtuuttoman alhaiseksi. Mikä on tämän järjestelmän merkitys, mihin demokratiaa ylipäätään tarvitaan, jos vaan pieni jengi äänestää?

Siksi ajattelen, että voisimme olla kaikki demokratian sotureita ja puhua vaaleista ja äänestämisestä, nostaa sen keskusteluihin kun olet koiraa pissattamassa tai käytät naapurin mummoa kaupassa. Jos vaan kaikki jaksaisimme muistaa, että vaalit on tulossa ja demokratia on kuitenkin aika hieno juttu. Tai ainakaan parempaa ei minusta ole keksitty.

Haluaisitko olla demokratian soturi? Jeesi minua jos jaksat, mutta ennen kaikkea puhu vaaleista. Se on ihan kaikkein tärkeintä.

Oikeankokoinen luokka

Muistatko kun lapsena sait kaksi kuvaa ja tehtävän: ympyröi erot. Sitten kieli keskellä suuta ja kynä vähän huterana keskityit kuviin ja etsit eroja.

Nyt kysyn sitä samaa. Katso näitä kahta kuvaa. Mikä mielestäsi on kuvien keskeinen ero?

Ensimmäisessä kuvassa luokassa on 18 oppilasta. Toisessa kuvassa luokassa on 33 oppilasta. Kaksi luokkaa ovat tosi erikokoiset. Oliko vaikea tehtävä?

Nämä ovat minun luokkani neljännellä – 18 oppilasta – Heinolassa ja viidennellä – 33 oppilasta – Kouvolassa. Pienemmässä ryhmässä Heinolassa me teimme näytelmiä, harjoittelimme kuvataidetta paljon ikäluokkaamme korkeammalla tasolla. Sitten tuli muutto Kouvolaan. Lama-aika ja järkälemäisen iso luokka. Muistan huteran oloni luokassa, se oli vain hirveän täynnä. Meitä oli niin paljon. Muistan hyviä asioita: luettiin ”Juokse poika juokse”, se järkytti ja kiinnosti, mutta muistan myös, miten hengästyttävää ryhmässä oli toimia. Nyt aikuisena ja opettajana mietin, miten kukaan opettaja selviää ja voi kokea tekevänsä hyvää työtä näin ison ryhmän kanssa.

Ei koskaan enää. Ei tällaisia luokkia.

90-luvun lama-ajan Kouvola taisi tehdä aika paljon pieleen. Rikas hallintokaupunki päätyi jostain syystä tilanteeseen, jolloin alakouluissa oli yli 30 oppilaan ryhmiä. Se on aika järkyttävää.

Mietin, että onko tämä vielä mielessämme. Kun puhumme koulujen yhdistämisistä, vielä nyt vuonna 2021, kuulen paljon puhetta siitä, että halutaan turvata luokkakoot: ” en halua yhdistää kouluja, koska en halua luoda jättiluokkia”, sanotaan meillä vielä nyt. Tämä puhe ei koskaan tule asiantuntijalautakunnasta, mutta se tulee poliittisista ryhmistä ja leikkaa läpi kaupunginhallituksen. Tämä on höpöpuhetta. Kouluja yhdistämällä tehdään hyvää – luodaan työpareja opettajille ja turvataan kavereita koululaisille, usko tai älä! Kouluja yhdistämällä tehdään ehkä kolmesta miniryhmästä kaksi suht toimivankokoista ryhmää.

Hyvät toverit, muistattehan tsekata faktat. Kun me Kouvolassa puhumme koulujen yhdistämisestä, me emme puhu tästä, mitä minä kävin läpi 90-luvun lama-ajan Kouvolassa. Pikemminkin yhdistämällä kouluja me luomme noita luokkakokoja, joita tuossa ensimmäisessä kuvassa on. Luomme tosi hyvän kokoisia ryhmiä, parisen kymmentä oppilasta, se on oikeastaan tosi hyvä porukka saamaan kavereita, tekemään töitä pienryhmissä ja saamaan rinnakkaisluokan. Sekin on tärkeää, tiedätkös. Että on toinen jengi, joiden opet voivat tehdä asioita yhdessä.

Voidaan vaikka päättää, että jos toinen vitosluokan opeista on innostunut hissasta, hän tekee hissan tunnit molemmille ryhmille ja toinen opettaja suunnittelee oppimiskokonaisuuden ympäristö- ja luonnontietoon. Kuka voittaa? Pääseekö ope vähemmällä? Ei pääse, mutta oppilas voittaa, sillä ope tekee ehkä mielekkäämpää hommaa. Siksi rakastan rinnakkaisluokkia ja opettajien välistä tiimityötä. Se on yksi syy, miksi haluaa rakentaa kouluja, joissa tämä onnistuu.

Meillä ei ole käsillä ongelmaa, että luokat olisivat turvoksissa oppilaista. Meidän ongelmamme on ihan erilainen: meidän koulumme kuihtuvat ja luokat ovat niin pieniä, että opet huutavat: yhdistäkää meidät, mutta poliitikot eivät sitä kuule.

Hei poliittinen päättäjä, kuule asiantuntijaa. Sysää laput pois korvilta, ja rakenna kouluja, joiden ensisijainen tavoite on hyvät oppimistulokset ja oppilaiden pärjääminen aika kovassakin kilpailussa tulevaisuuden maailmassa.

Jo riittää Kouvolan Veden vatkaus

”Jo riittää” oli demarien vaalislogan vuoden 1947 vaaleissa. Tuolloin elettiin sotien välkeisiä vaaran vuosia ja demarit julistivat: jo riittää valhelupaukset ja mielipideterrori. Minun tekisi mieli sanoa meidän Kouvolan demareille: jo riittää! Jo riittää Kouvolan Veden tilanteen hämmentäminen. Jo riittää sekoilu ja selvittäminen. Jo riittää epäluulon kylväminen. Jo riittää.

Ja kyllä, minulle tilanteesta tulee mieleen trumpilainen toiminta, jossa kylvetään epäluuloa ilman mitään todisteita. Tällainen toiminta ei saa jatkua.

On aika lopettaa. Jo riittää.

Mikä hiertää?

  • Vanhaa toimitusjohtajaa ei olisi pitänyt irtisanoa.
  • Uuden valinta ei mennyt oikeaoppisesti.
  • Anssi Tähtiselle olisi pitänyt antaa yhtiön luottamuksellisia papereita, mutta hän ei niitä saanut.
  • Salaliittoteoriat. Sitten on kaikki epäselvät väitteet, epämääräisyyksistä joita väitetään tapahtuneen, mutta ei kerrota mitä on tapahtunut. Tämä on mielestäni täyttä salaliittoteoriamatskua.

Mitä näistä esiinnostetuista ongelmista pitäisi ajatella?

  • Epäkohdat on nostettu esiin: on tehty 2 tutkintapyyntöä poliisille.

Ensimmäisen teki hallituksen jäsen Anssi Tähtinen (sd)  oltuaan yhden päivän hallituksen jäsenenä. Toisen teki entinen hallituksen jäsen Timo Nyberg. Molemmat liittyivät aiemman toimitusjohtajan irtisanomisen ja uuden palkkaamiseen. Tähtisen tutkintapyyntö koski lisäksi kaupunginjohtajan oikeutta määrätä yhtiöön sisäinen tarkastus. Nybergin tutkintapyynnössä nostettiin esiin törkeä huolimattomuus yhtiön asioiden hoidossa. Kumpikaan tutkintapyyntö ei edennyt rikostutkintaan.

  • Anssille paprut

Nämä voidaan antaa vain hallituksen jäsenelle, joka Tähtinen ehtikin tuon yhden päivän olla ennen kuin laittoi tutkintapyynnön vetämään. ” Tähtisen toiminta asiassa on ollut niin poikkeuksellista, että yhtiön muu johto on perustellusti voinut myös olettaa Tähtisen luottamuksen vakavasti heikenneen. Tässä tilanteessa yhtiön johdolla ei ole ollut pienintäkään syytä poiketa perehdyttämisen suunnitelmastaan, ei sisällön eikä aikataulun suhteen.” Näin toteaa asiaa kaupungille riippumattomana selvittänyt asianajaja Hiltunen.

  • Salaliittomatsku

Milloin näitä asioita on tarkoitus nostaa keskusteluun, sitä en tiedä. Annetaan vähän ymmärtää, että jotain on, mutta ei kerrota mitä. 3.2. Kouvolan Sanomat kirjoittaa ” Hänen [ex-hallituksen jäsen Timo Nyberg] mielestään osakeyhtiölain salassapitopykälät estävät totuuden paljastumisen. Nybergin mielestä muut asiasta tietävät eivät uskalla puhua.” Taitaa olla kovaa kamaa vielä tulossa? Vai vaan trumpilaista totuuspohjaa vailla olevaa melskaamista? Olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen.

Tilannetta ja hiertäviä asioita on yritetty selvittää:

  • Kaupunki teetti sisäisen tarkastuksen yhtiössä. Tulos: yhtiölle puhtaat paperit. Kaikki kunnossa.
  • Kaupunki pyysi riippumattoman asiantuntijalausunnon asianajaja Hiltuselta. Tulos: ei moitittavaa yhtiön toiminnassa.
  • Tutkintapyynnöt poliisi on tsekannut. Tulos: ei aihetta aloittaa rikostutkintaa.
  • Kaupunki pyysi Kuntaliitolta lausunnon tilanteesta. Tulos: ei moitittavaa yhtiön toiminnassa.

Kun mikään ei riitä:

  • Demarien masinoimana asia vatkattiin kaupunginhallituksessa siten, että Kuntaliitolta pyydetään LAAJA lausunto ja Anssi Tähtistä kuullaan. [muistathan, että meillä todella on jo yksi lausunto Kuntaliitosta, mutta siinähän todettiin kaiken olevan kunnossa]
  • Timo Nyberg (sd) toivoo, että hänen haastetaan raastupaan, toteaa, että asia ei jää tähän. (Kouvolan Sanomat 3.2.).

Antakaa jooko olla. Antakaa yhtiön väelle työrauha. Jo riittää.

hey Kuntavaalit

Mun kolmannet kuntavaalit on tulossa. Ensimmäisiin vaaleihin kukaan ei koskaan ennustanut minulle mitään. Kukaan ei sanonut pärjäisinkö tai onko tässä mitään järkeä. Minulle käänteentekevä hetki oli kun ikäiseni nainen Manskilla tuli tuomaan antamani flaijerin takaisin ja sanoi jo äänestäneensä minua. Toivotti kaikkea hyvää. Tartuin 1veen rattaisiin ja jatkoin työntämistä. Joku ihan vieras oli äänestänyt minua. Ehkä joku muukin on äänestänyt minua.

Toisissa kuntavaaleissa olo oli vähän itsevarmempi. Tiesin tehneeni hyvää työtä läpi koko valtuustokauden tai ainakin olin tehnyt parhaani. Olin kerännyt mainetta aktiivisena valtuutettuna. Sain kiitosta siitä, että olin avoimesti kertonut ajatuksiani ja käynyt keskustelua somessa kuntalaisten kanssa koko neljän vuoden ajan. Muistan erityisesti nostaneeni naisten tilannetta esiin: minua rasitti hirveästi, että meidän kärkipaikoilla ei ollut naispoliitikoita. Kirjoitin yleisönosastokirjoituksia, nostin asiaa esiin ja sain tähän pitkän linjan naisvaltuutettuja mukaan. Kuusankosken vaalitilaisuudessa puristin tiukasti flaijerinivaskaa käsissäni ja muistan kun pitkän linjan valtuutettu tuli pyörällä torille ja piti ihan itsestäänselvyytenä, että tulen menemään läpi. Ensimmäistä kertaa mietin, että ehkä oikeasti tulen menemään läpi. Muistan puolison varmistelleen vaali-iltana, että voinko elää tilanteessa, että ehkä en menekään läpi. Hymisin, että totta kai voin, mutta tiesin meneväni läpi. Olo oli tosi vahva. Sain tuolloin Kouvolan naisehdokkaista eniten ääniä ja menin heittämällä läpi ja uuteen valtuustoon.

Nyt olen taas uuden edessä. Kolmannet kuntavaalit on tulossa huhtikuussa, mutta en oikeastaan tiedä yhtään mikä on tilanne. Olen miettinyt, olenko tehnyt hyvää työtä läpi ja huomaan kaupunginhallituksen vaativan veronsa. Toisaalta olen varmaan yksi informoiduimmista poliittisista päättäjistä tässä kaupungissa, minulla on kokemusta ja ymmärrystä niin paljon, että tunnen olevani osaavani ja vaikutusvaltaisempi kuin koskaan, mutta kannan vastuun talouden rakenteen vinoumasta, lukuisista leikkauksista ja kaikesta pieleen menneestä viimeisen 4 vuoden ajalta. Se on aika raskas taakka kantaa. Sillä on myös aika raskasta mennä vaaleihin.

Kuntapolitiikka on siitä taitolaji, että jos sinulla on joku kuningasidea, jonka haluat menevän läpi, siihen täytyy hankkia vähintään puolet valtuustoryhmistä taakse. Kuntapolitiikassa menestyy siis se, joka saa taakseen riittävän enemmistön. Enemmistöä ei hankita valtakunnan hallitus-oppositio asetelman mukaan vaan pikemmin aiheen ja tilanteen mukaan huomioiden, että puolueidenn sisäiset tilanteet vaihtelevat. Siksi kuntapolitiikka elää kaiken aikaa. Sitä tehdään jatkuvasti yli puoluerajojen ja kontaktit ja suhteet ovat siinä kaiken perusta.

Viime kuntavaalien jälkeen nelisen vuotta sitten meinasin pilata kaikki suhteeni ja osan pilasinkin. Heti vaalien jälkeen neuvoteltiin luottamuspaikoista ja minua uhkailtiin luottamuspaikkojen menettämisellä. En ollut siihen valmistautunut enkä osannut lukea tilannetta riittävästi vaan reagoin ehkä liian vahvasti. Ainakin nyt osaisin lukea peliä paremmin. Olisi pitänyt olla viisaampi. Minä en tuolloin ollut ja suhteet muihin ryhmiin kärsivät.

Ehkä siksi oli niin upeaa, kun nyt valtuustokauden loppupuolella soittelin puolueiden johtoa läpi aika ahdistuneena tukea etsien. ”Sinuun minä luotan” kuulin useammasta porukasta. Miltei itketti. Neljän vuoden aikana huomaan kasvaneeni, oppineeni kuntapolitiikkaa ja saavuttaneeni luottamusta. Koen onnistuneeni.


Ajattelen, että nyt jos koskaan osaan tämän homman. Nyt jos koskaan minua voi äänestää, koska tiedän miten vien asiaasi eteenpäin. Minulla on siihen kontaktit, osaaminen ja muiden luottamus. Nyt jos koskaan minua ehkä kannattaa äänestää.

Politiikan supertaidot

”Kun en osaa mitään politiikkaa”, minulle sanotaan, kun pyydän ihmistä kuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Ei tarvitse osata mitään politiikkaa, en minäkään osaa! Listaan taitoja, joita kutsun kuntapolitiikan supertaidoiksi. Ehkä sinulla on joitain niistä? Jos on, niin pärjäät loistavasti ja voit lähteä ehdolle huolehtimatta tippaakaan ”osaatko politiikkaa”.

Politiikan supertaidot by Kaisa vajaan 10 vuoden kuntapoliittisen kokemuksen perusteella:

  1. Näkökulmanottokyky

Huomaat, että asioilla on monia puolia, maailma eikä kunta ole enää yksiselitteisen musta-valkoinen tai halki-poikki-ja-pinoon selitettävissä. Pohdit asioita eri näkökulmista. Huomaat, että päätöksillä on sekä hyviä, että huonoja seurauksia riippuen näkökulmasta. Tätä jos hallitset edes pikkuisen, olet loistava kuntapoliitikko!

2. Empatia

Osaat asettua toisen ihmisen asemaan. Se toinen ihminen voi olla yksinhuoltajaisä Anjalasta, maatalousyrittäjä, tai vaikka keskustan koululainen. Ymmärrät miksi hän toimii ja ajattelee omalla sinustaan eroavalla tavalla. Tällä supertaidollasi osaat myös haistella toisten poliittisten ryhmien fiiliksiä.

3. Uteliaisuus maailmaa kohtaan

Koskaan en ole oppinut aikuisena niin paljon kuin kuntapolitiikassa. Kuntapolitiikassa pääsee tekemisiin asioiden kanssa, joista ei taatusti tiedä juuri mitään. Jos olet utelias, opit kyllä. Esityslistat kirjoitetaan hyvin. Niissä selitetään taustoja, päätettävään asiaan vaikuttavia lakeja ja lukuisia muita seikkoja. Luet rauhassa, opit ja ihmettelet. Kysyt lisää jos et ymmärrä. Olen aina reilusti myöntänyt jos en jotain esityslistan asiaa tajua. Olen tämän joskus julkisesti kertonutkin, mutta ensimmäisen vuoden valtuutettuna tajusin, että en osaa lukea talousarviota. Tilasin audienssin talousjohtajalle, joka opetti ja selitti minulle mitä pitää ymmärtää.

Olen aina ajatellut, että minulla on valtava etuoikeus olla informoitu siitä missä Kouvolassa mennään. Jos en pääse läpi seuraavalla kaudella, tämä on asia, jota ehkä tulen kaipaamaan kaikkein eniten.

4. Harkitsevuus

Rauhallinen pääsee pidemmälle kuin tulinen hötkyilijä. Malta malttaa. Punnitse rauhassa asioita ja tee vasta sitten päätös.

5. Sinnikkyys

Politiikassa asiat tapahtuvat joskus nopeasti mutta usein hitaasti. Jaksat odottaa, jaksat jatkaa vaikuttamista. Pikavoittoja ja suuria tekoja on harvoin. Pärjäät politiikassa jos ymmärrät tämän.

Sopeuttamista omenapuun alla

Vietän ihanaa toukokuista lauantaita omenapuun alla keinussa ja mitä teen? Sopeutan kuulkaa!

Pyydän anteeksi jo etukäteen. Tämä on marina. Minulle tulee aina hetkittäin näitä puuskia ja yleensä ne menevät myös ohi.

Siis sopeutan täällä omenapuun alla. Suomeksi se tarkoittaa, että mietin leikkauksia ja säästöjä. Me puhumme kauniilla sanoilla palveluiden tehostamisesta, palveluverkkoselvityksistä, resurssitarkastelusta ja vaikka mistä vielä, mutta oikeasti kyse on vähentämisestä, pienentämisestä, alentamisesta ja kaikesta supistamisesta.

Tässä omenapuun alla se jurppii jotenkin ihan tajuttomasti.

Toinen kausi valtuustossa alkaa käydä vähiin ja kaikki nämä vuodet – erityisesti kolme viimeistä – olen joutunut sopeuttamaan ja sopeuttamaan ja loppua ei ole näkyvissä. Jos saisin yksin päättää, tekisin rakenteellisia ratkaisuja (tämäkin on tätä tekokieltä, oikeasti se tarkoittaa, että vähentäisin kouluja, päiväkoteja, jäähalleja, uimahalleja ja muuta). Vähentäisin niitä, koska meidän väestömme vähenee, lasten määrä vähenee ja tulomme eivät riitä.

Minun unelmakaupunkini olisi talouspaineista huolimatta monipuolinen. Siellä olisi urheiluseuroja, teatteri ja harrastajatoimintaa, hyvät koulut ja laadukas opetus, orkesteri, museo ja kaikkea muuta. Niitä ei vaan olisi niin monessa paikassa kuin nykyisin. Uimahalleja olisi todennäköisesti useiden vanhojen sijaan 1 uusi. Minun unelmakaupunkini ei myöskään lomauttaisi, mutta siitä en viitsi tämän enempää.

Minun unelmakaupunkini eroaa tämän valtuuston enemmistön unelmakaupungista siinä, että enemmistön unelmakaupungissa jäähalleja pitää olla monta. Uimahalleja pitää olla paljon, olkoon vanhoja, mutta niitä pitää olla monta. Opetuksen laadun sijaan koulujen määrä tuntuu olevan prioriteetti monelle. Kulttuuri – johon Kouvola käyttää jo nyt vähemmän rahaan kuin verrokkikaupungit – on monelle valtuutetulle se ensisijainen leikkauskohde.

Pah. Puhisen ja kiukuttelen yksinäni omenapuun alla.

Toivoisin, että voisin vuoden kuluttua jättää Kouvolan uudelle valtuustolle taloudeltaan paremmassa kunnossa. Koronavirus lisäsi tilanteen vaikeutta omalta osaltaan, mutta toki olisimme voineet kolmen vuoden ajan tehdä enemmän.

Olen miettinyt paljon seuraavia kuntavaaleja. Olen miettinyt mitkä ovat ne kysymykset, jotka minun on kysyttävä itseltäni ja joihin on vastattava rehellisesti.

  • Onko minulla enää annettavaa Kouvolalle?
  • Haluanko – jos se olisi mahdollista – olla mukana kaupunginhallituksessa? Onko minulla siihen motivaatiota?
  • Voinko luvata seuraavat 4 vuotta olla yhtä intensiivisesti mukana? Haluanko sitä? Onko se hyväksi minulle tai perheelleni? Uhraanko liikaa saamatta liian vähän?
  • Jaksanko 4 vuotta jos valtuusto ei kykene uudistamaan kaupunkia rakenteellisesti?

Olen kuulostellut itseäni ja olen kyllä innostunut olemaan edelleen mukana, valtuustossa ainakin, vaikka ehkä tässä omenapuun alla ei nyt ole se paras hetki. Minusta minulla on näiden kahden kauden jälkeen erityisen paljon osaamista ja ehkä vähän selkeämpi näkemys siitä, millaista kaupunkia haluan rakentaa.