Kouvola eteenpäin vai taaksepäin?

Huomenna sunnuntaina on tämän kaupungin kannalta hirveän tärkeä päivä. Juuri sinä päätät kuka päättää tämän kaupungin tulevaisuudesta. Katsotaanko taaksepäin vai eteenpäin?

Minua aina alkaa jurppia, kun näen, että jonkun tavoitteena on palata menneisyyden Kouvolaan. Eihän historiaan voi palata, kun maailma on muuttunut lukuisilla tavoin! Kun tehtaat ovat vähentyneet, työntekijöiden määrä pienentynyt ja pienenee, väestö vanhenee ja vähenee ja ilmastonmuutos vähintään nurkan takana, on älyllisesti aika köyhää yrittää palata aikaan ennen näitä ja lukuisia muita Kouvolaa ja maailmaa mullistaneita asioita.

Minusta tämä kaupunki menettää tosi paljon tulevaisuuden mahdollisuuksistaan, jos suurimmaksi tavoitteeksemme nousee menneisyyden tavoittelu. Toivon todella, että tulevalla valtuustolla on rohkeutta uudistaa Kouvolaa ja tavoitella kehitystä.

Minulla ja noilla menneisyys takaisin -ehdokkailla on ehkä kuitenkin yhteinen tavoite. Me kumpikin haluamme turvata parhaat mahdolliset palvelut kouvolalaisille. Keinomme vain ovat erilaiset. Toinen turvaa palveluita ripustautumalla vanhaan, minä uudistamalla nykyiset, jotta rahat riittävät nyt ja tulevaisuudessa.

Uskon, että myös ne ehdokkaat, jotka vaikka haluavat turvata viimeiseen asti nykyisen uimahalliverkon, pyörtävät päätöksensä kun näkevät sen kustannukset uuteen verrattuna. Kaiken vanhan peruskorjaaminen ja ylläpito on aika turkasen kallista. Melkein veikkaan myös, että kun tilastot lapsimäärän vähenemisestä lyödään eteen, niin halu pitää jokainen nykyinen koulu (peruskorjauksineen) tulee harkintaan.

Sitten on ne ehdokkaat, jotka rahoittavat koko nykyisen palveluverkon leikkaamalla elinvoimahömpän eli kinnot rrt:t ja kaiken tuollaisen soopan pois. Ongelma on mittakaavassa. Kun meidän peruspalvelut maksavat yli 600 miljoonaa euroa vuodessa ja elinvoimahömppäilyyn menee vaikka 15 miljoonaa (tämä on aika hatusta vedetty, mutta suuruusluokkaa se kuvannee), niin hömppä ei oikein riitä kaikkiin palveluihin.

Hömpän nollaaminen budjetista saattaa myös kostautua kun vaikka yritystä harkitsevat eivät saa aloittavan yrityksen neuvontaa ja yritys, sen tuomat verotulot ja työpaikat, jääkin perustamatta. Elinvoimahömppäily tuo meille rahaa, samoin kuin vaikka uusi energiatehokas uimahalli, jolla korvataan kaksi vanhaa ja säästetään henkilöstökuluissa.

Sunnuntaina sinä päätät kuka päättää. Jos haluat takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, kannattaa varmaan ensin miettiä olivatko ne aidosti niin todella hyviä. En minä ainakaan haluaisi lapsiani oman lapsuuteni koululuokalle – meitä oli 33 oppilasta! Kaukana nyky-Kouvolasta. Toiseksi voi miettiä onko vanhojen aikojen tavoittelu kovin kestävä ratkaisu.

Sinä päätät kuka päättää. 2/3 ei ole vielä äänestänyt. Nappaa sunnuntaina naapuri ja naapurinnaapuri mukaan. Äänestäkää ihan jokainen. Tulevaisuuden puolesta!

Mistä tunnistaa yhteistyökykyisen ehdokkaan?

Tuntuu, että näissä vaaleissa miltei jokainen äänestäjä haluaa äänestää yhteistyökykyisiä ihmisiä valtuustoon. Juju onkin kai siinä, että miten lopulta tiedät kuka on yhteistyökykyinen ja kuka ei.

Minulla on perusvinkki, josta voit lähteä liikkeelle, kun mietit onko ehdokas yhteistyökykyinen. Jos hän suureen ääneen korostaa omia tekemisiään, luettelee tarkkaan saavutuksensa, niin hän todennäköisesti ei ole yhteistyökykyinen.

Jos ehdokkaan agendalla on lähinnä muiden tekemien virheiden esittely ja toisten dissaaminen, niin tämä on vinkki kakkonen, että yhteistyötaidot voi olla heikohkot.

Vaikein on tunnistaa ne tyypit, jotka itse luulevat olevansa kovinkin yhteistyökykyisiä, mutta todellisuudessa eivät ole sitä. Näitäkin nimittäin on. On tyyppejä, jotka epäröimättä heittävät kaverin bussin alle, kun tilanne tulee tai jotka eivät koskaan, ikinä tingi tuumaakaan jos joutuisivat samalla luopumaan omasta edusta. Tätähän yhteistyö on, että tulet vastaan toisen vuoksi, et heitä kaveria bussin alle vaan jeesaat ja otat mukaan siihen bussiin. Luovut tarvittaessa omasta mainevoitosta. Tämän ryhmän tunnistamiseen en oikein osaa sanoa muuta kuin, että jos tuntuu, että ehdokkaalla on aika iso ego, niin hän saattaa kuulua tähän jengiin.

Yhteistyökykyinen sanan voi helposti painaa mainokseen ja vaaliesitteeseen. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita yhtään mitään. Äänestäjä, sinulla on valta ja vastuu. Äänestä yhteistyökykyisen ehdokkaan puolesta, jotta me saadaan tätä kaupunkia vietyä yhdessä eteenpäin ja palautettua uskoa kuntapolitiikkaan.

Päätöksenteko Kouvolassa voi olla paljon nykyistä parempaa

Kirjoitin kaupunginhallituskollega Jenny Hasun (Kesk) kanssa kaikesta, mikä meitä vaivaa kouvolalaisessa päätöksen teossa.

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ja samaa voi varmasti moni Kouvolalainen todeta, jos on seurannut kaupungin kokouksia ja siellä käytäviä keskusteluja. Henkilöön menevät ja yksityiselämää koskevat asiat eivät kuuluu kokouksiin. Ei myöskään tahallinen väärinymmärtäminen, junttaaminen tai jurputtaminen. 

Epäonnistunut keskusteluilmapiiri Kouvolan päätöksentekoelimissä johti siihen, että kaupunginhallituksessa tehtiin yhteiset pelisäännöt. Viimeiset valtuuston kokoukset osoittavat, että pelisääntökeskustelu pitää ulottaa myös valtuuston työskentelyyn. 

Henkisen ilmapiirin parantaminen vaatii ihan jokaiselta keskusteluun osallistuvilta toimia. Suurimman vastuun tässä kantaa aina valtuuston puheenjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja valtuuston suurin ryhmä. Jokaisella heistä on oma roolinsa huolehtia siitä, että poliittinen valmistelu tapahtuu ja asiat eivät jää ns. roikkumaan ilmaan. Heidän on käytävä säännöllistä keskustelua poliittisten ryhmien kanssa. Heillä on oltava näppituntuma siitä, minkälaiset asiat muodostavat erityisiä kipukohtia ryhmille ja pyrittävä aktiivisesti etsimään ratkaisuja. 

Poliittisten puolueiden eli valtuustoryhmien työskentelyä on monen ryhmän kohdalla syytä jäntevöittää. Liian usein käy ilmi, että ryhmä ei ole keskustellut asiasta sisäisesti, vaikka aikaa olisi ollut kuukausia. Jos yhden ison ryhmän sisäinen keskustelu puuttuu, halvaannuttaa se poliittista päätöksentekoa ja yhteisymmärryksen etsimistä eri näkökulmien välillä. 

Valtuuston suurimman ryhmän tulee huolehtia, että ryhmäpuheenjohtajien kokouksia pidetään säännöllisesti ja että niissä aidosti neuvotellaan eikä vain todeta, että erimielisiä ollaan, vaan myös etsitään poliittisten ryhmien välille yhteisymmärrystä. Liian usein käy niin, että viralliseen päätöksentekoon tulee asiakokonaisuus, jota ei ole laisinkaan käsitelty poliittisesti. Kun pohjakeskustelu asiasta puuttuu, niin edessä on varmasti tunteja kestävä asian käsittely. 

Politiikassa tarvitaan ihmisiä, joilla on kompromissikykyä ja taitoja. Liian usein tuntuu siltä, että meillä puuttuu sekä taito, että halu kompromisseihin. Hetki sitten yhdessä sovittu ei kanna kokouksesta toiseen. Tämä sekä harmittaa, että turhauttaa. Olemme Suomen 11.suurin kaupunki, jonka poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä satojen miljoonien eurojen vuosittaisesta budjetista. Silti poliittista päätöksentekoa leimaa harrastelijamaisuus ainakin siltä osin, että päätöksentekoa ei saada etenemään ryhmien sisällä ja välillä ja tämä näkyy tempoilevana päätöksentekoa ja jopa huonona käytöksenä. Tämä vähentää aivan aiheellisesti kaupunkilaisten uskoa poliittisiin päättäjiin. 

Tulevalle valtuustolle on valmiina jo Perlaconin selvitys talouden tasapainottamiseksi, kouluverkkoselvitys ja uimahalliselvitys. Osittain näitä on jo käytäntöön pantu, mutta jokaiseen myös palataan. Tässä työssä mitataan sekä, valtuuston- että kaupunginhallituksen puheenjohtajan taito. 

Jenny Hasu (kesk.)

Kaisa Spies (vihr.)

kaupunginhallituksen jäsenet

Suomen 3. suurimmasta Prismasta tunnettu Kouvola

Ajattelin, että jäädyn sillä hetkellä kun Ylen tunnusmusiikki alkoi tilulilulei kaupungintaloon rakennetussa studiotilassa helmikuussa. Sitten alkoi toimittajan aika provosoiva intro betonibrutalismista ja Suomen 3. suurimmasta Pristamasta tunnetusta Kouvolasta ja mulla suu aukesi hämmästyksestä, että mihin hittoon olen oikein tullut.YLE:n Kuntarundi podcastissa olin keskustelemassa kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen ja tuoreen ehdokkaan Mikko Jaanun (Ps) kanssa Kouvolan tulevaisuudesta. Kuuntele keskustelu tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola

Ryhmä kuriin! Keskustelua ryhmäkurista

KUNTAPOLITIIKKAA PINTAA SYVEMMÄLTÄ

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä on bloggaussarja, jossa keskustelen kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen (SDP) kanssa kuluneesta neljästä vuodesta ja Kouvolan tulevaisuudesta. Tämä on bloggaussarjan viimeinen osa ja sen aiheena on ryhmäkuri.

Kaisa:

Minulle on tullut pyyntöjä, että juttelisimme ryhmäkurista. Se on tainnut aiheuttaa sinulle aika vaikeita tilanteita kuntapolitiikassa. Haluatko kertoa millaista on painiskella, kun oma fiilis sanoo jotain ihan muuta, mutta pitäisi äänestää ryhmän mukana.

Sanna:

Ryhmäkuri on ollut mulle yksi vaikeimmista asioista kuntapolitiikassa. Ymmärrän varsin hyvin sen, että yhtenäisenä ryhmä on vahvempi ja saadaan tärkeitä asioita paremmin läpi. Mutta sitten on se toinen puoli. Meistä jokaisella on omat aivot ja omat mielipiteet. Olemme yksilöitä, vaikka omaamme samanlaisen arvopohjan. On selvää, että joskus tulee eriäviä mielipiteitä. Ne eriävät mielipiteet eivät ole mikään henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä niiden takia kannata leimata ketään hankalaksi tyypiksi. Olen muutamia kertoja äänestänyt eri tavalla mitä ryhmäpäätös olisi edellyttänyt. Se ei tuntunut hyvältä siinä hetkessä eikä varsinkaan sen jälkeen, mutta omia näkemyksiä on ollut niissä tilanteissa pakko seurata. Ristiriita vaan yksinkertaisesti kasvoi liian suureksi. Mitä mieltä sä olet ryhmäkurista?

Kaisa:

Aluksi ajattelin, että koko ryhmäkuri on aivan ääliömäistä ja että tottakai valtuutetun pitää äänestää oman mielensä mukaan. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että jos haluan, että vihreät on vaikutusvaltainen ryhmä, on meidän oltava mukana neuvottelemassa ja jos neuvottelemme, on ryhmän sitouduttava lopputulokseen. Jos äönestelemme miten sattuu, ei meillä ole sanavaltaa neuvotteluissa eli emme voi vaikuttaa. Yhtenäinen ryhmä on tosi tärkeä, muuten asian hierovat keskenään jotkut muut. Vihreillä ei ole ryhmäkuria. Meillä on kuitenkin ajatuksena, että pyritään olemaan yhtä mieltä. Tässä mielestäni meidän ryhmä ei ole onnistunut vaan aina kevein perustein on äänestelty miten on haluttu eikä ole kunnioitettu yhteisesti sovittua linjaa. Haluaisin, että meillä ryhmä käy yhteisen keskustelun ja sovitaan yhteinen linja ja jos jonkun on todella mahdoton sitoutua tähän, hän kertoo kantansa perustellen etukäteen.

Ryhmäkuri tai yhteiseen kantaan pyrkiminen on hyvä asia, mutta jos käy kuten kirjoitit, että ”ristiriita kasvaa liian suureksi”, mun mielestä pitäisi pystyä äänestämään myös toisin. Teidän ryhmässä on ehkä aika tappiin asti edellytetty ryhmäkuria ja se vaikuttaa kiristäneen tilannetta joskus ihan tarpeettomastikin. Kepu teki viisaasti jossain verkkopäätöksissä kun huomasivat, että mielipiteet hajautuu liikaa ja yhteen kantaan runttaaminen vahingoittaa ryhmää, niin he antoivat aika isossa verkkopäätöksissä ryhmälle vapaat kädet. Se oli mun mielestä poliittisesti viisasta. Voisiko joku tällainen systeemi olla ehdotonta ryhmäkuria parempi?

Sanna:

Mun mielestä olisi hyvä, ettei joka asiassa olisi ryhmäpäätöstä. Toki on mahdollista etukäteen pyytää, että saa erivapauden, jolloin ryhmäpäätös ei sido itseä. Ellen ihan väärin muista, niin tällaisen erivapauden ihan kauden alussa sainkin. Se liittyi jotenkin siihen, että aletaanko selvittämään pormestarimallia tai jotain. Lopulta tästä ei kyllä valtuustossa edes äänestetty. Pelkällä ryhmäkurilla ryhmää ei mun mielestä voi pitää yhtenäisenä. Yhtenäisyyteen tarvitaan avointa keskustelua, erilaisten mielipiteiden arvostamista ja keskinäistä kunnioitusta. Se luo luottamusta ja joukkuehenkeä, jota Kouvolan kuntapolitiikassa tarvitaan nykyistä enemmän. Demareita on jotenkin aina syyllistetty ryhmäkurista, mutta totuushan lienee se, että periaatteessa kaikkien ryhmien sisällä on samantyyppistä toimintaa. Sitä ei ehkä kutsuta ryhmäkuriksi, mutta käytännössä on sama asia. Vai uskotko, että löytyy joku puolue, jossa ei puhuta siitä, että pyritään pysymään äänestyksissä yhtenä rintamana?

Kaisa:

Totta, niin kauan kuin meillä on puolueita, niin kauan on jonkinlaista ryhmäkuria. Jos ei olisi, meillä olisi 59 valtuutettua, jotka äänestää miten haluaa. Siinä ainakin saataisiin yllätysmomenttia valtuuston kokouksiin, kun ei koskaan tiedettäisi kuka esittää mitä ja miten siihen reagoidaan. Ehkä olennaista on vaan, että ryhmäkuria ei vedetä liian kireälle. Jos me halutaan, että käydään keskusteluja ja ryhmät neuvottelee asioista ja tulee yksituumaisina ulos, edellyttää se väkisin ryhmäkuria. Joku konkarivaltuutettu sanoi mulle joskus, että verisimmät riidat käydään oman ryhmän sisällä. Meilläkään ei ole ihan helppoa ollut aina sisäisesti. Olen paljon miettinyt viime aikoina miten olisi fiksua toimia, että valtuustoryhmän sisällä kaikilla olisi hyvä olla. Olisiko sulla joku fiksu neuvo tähän?

Sanna:

Uskon, että kaikkien ryhmien sisäisesti jonkinlaista vääntöä on aika ajoin. Olen sitä mieltä, että ryhmätymiseen pitäisi heti valtuustokauden alussa panostaa kunnolla. Meillä SDP:n valtuustoryhmässä on 16 henkilöä, joten osa oli aika vieraita toisilleen silloin alussa. Osa taas tunsi toisensa todella hyvin, kun olivat olleet aiemminkin mukana päätöksenteossa. Tällainen luo helposti ryhmän yhtenäisyyden kannalta huonon asetelman. Siksi ryhmäytyminen on tärkeää. Kun tuntee toiset, niin tietää myös heidän tyylinsä. Joku esim. herättelee keskustelua kyseenalaistamalla asioita, mutta ei tarkoita olla hyökkäävä. Jos toisen tuntee, niin ei tule niin helposti vääriä tulkintoja vaikkapa toisen puhetyylistä. Oli vähän sekavasti sanottu, toivottavasti ymmärsit pointin 🙂 Avoin keskustelu ja muutenkin avoin ilmapiiri on kaiken A ja O. Sitä kautta rakennetaan luottamusta. Tietenkin myös toisten arvostus on tärkeää. Ja se, että mitään asioita ei jätetä kytemään pinnan alle, vaan ne selvitetään kunnolla. 

Kaisa:

Ehkä juuri tuo, että selvitetään asiat heti kun jokin alkaa hiertää. Muuten ongelmat kasvavat liian isoiksi ja on vuosi myöhemmin aika vaikea selvittää kuka sanoi ja mitä ja miten se minkään kun osa on jo unohtanut koko jutun mikä joitain on jäänyt vaivaamaan. Eli kissa pöydälle saman tien. 

Mitä haluaisit sanot uudelle valuuttetulle vinkiksi?

Sanna:

Ennen kuin vastaan tohon sun vinkki-kysymykseen, niin pakko palata vielä ryhmäkuriin. Meillä oli perjantaina 16.4 ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käsiteltiin mm. sivitysjohtajan valintaa. Itse olen ollut sivistysjohtajan valintaa valmistelevassa työryhmässä ja seison työryhmältä tulleen esityksen takana. Meidän ryhmän kanta muodostui kuitenkin toisenlaiseksi ja tämän takia pyysin vapaita käsiä äänestykseen. Tämä minulle myönnettiin. Se oli mun mielestä hyvä ratkaisu. 

En oikein tiedä mitä vinkkiä tässä osaisi uudelle valtuutetulle antaa… Ehkä ainakin sen, verkostoidu, perehdy asioihin ja toimi arvojesi mukaisesti. Muista, että äänestäjät ovat sinuun luottaneet ja mielipiteesi ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Luota itseesi ja ole itsellesi armollinen. Mitä sä sanoisit?

Kaisa:

Aika hienoja vinkkejä! Luulen, että kannustaisin myös luottamaan itseen ja olemaan armollinen. Ajattelen, että kuntapolitiikan pitää solahtaa omaan elämään ja on tärkeää, että me ruuhkavuosia elävät annamme sille sen verran aikaa mitä voimme. Muuten demokratiaa jäävät hoitamaan vain lähinnä eläkeläiset ja se ei ole hyvä juttu. Aika jännittyneenä odotan millainen jengi  valtuustossa Kouvolan asioista päättää kesäkuun vaalien jälkeen. Alkaakohan täällä puhaltaa ihan uudet tuulet? Se jää nähtäväksi.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola

Investoinnit ja elinvoimahömppä jäihin?

Minusta on ihanaa lukea ihan upouusien kuntavaaliehdokkaiden ajatuksia siitä, mitä juuri he muuttaisivat Kouvolassa. Jotkut ovat ihan supertyyppejä (laitan näistä myöhemmin listaa), joidenkin kannanottoja seurailen vähän sellaisella äidillisellä hellyydellä, että nooooh, tarvitset ehkä vähän lisää tietoa, niin kyllä se siitä.

Yksi yleisimmistä väärinymmärryksistä on mielestäni, että kun lopetetaan ”haihattelut” ”elinvoimahömppä” ”kinnot” ”hankkeet” ja ”rrt:t”, niin meidän rahat riittää peruspalveluihin eikä tarvitse vähentää mitään mistään. Se ei mene niin.

En kannattanut Kimolan kanavaa ja minulle kipeitä leikkauksia tehtiin kulttuuriin, mutta en KOSKAAN sanonut, että meidän ei tarvitsisi leikata kulttuurista jos emme olisi mukana Kimolan kanavassa.En sanonut niin, koska se ei pidä paikkansa.

Kuntataloudessa investoinnit on järkevää erottaa käyttötaloudesta. Käyttötalous on palveluihin – kouluihin, soteen, nuorisotiloihin, teiden parantamiseen, leikkipaikkoihin, pururatoihin, päiväkoteihin – meneviä vuosittaisia kustannuksia. Rahan on aivan ehdottomasti riitettävä niihin tai muuten otetaan syömävelkaa.

Investoinnilla tarkoitetaan jotain, jonka tekeminen/rakentaminen/kehittäminen maksaa itsensä takaisin. Tekemällä investointeja saadaan siis rahaa kunnan ydintehtäviin, palveluihin. Käyttötalous ja investointi kannattaa erottaa myös siitä syystä, että käyttötalous kumuloituu: se on maksettava uudestaan joka vuosi, kun taas investointi on kertaluontoinen. On siis 10 vuoden mitassa ihan eri asia puhummenko vaikka vuoden 2021 talousarviossa 1 miljoonan lisäyksestä investointeihin vai käyttötalouteen. Tuo käyttötalouslisäys maksaa 10 vuoden aikana 10 miljoonaa, investointi sen 1 miljoonan.

Investoinneilla luodaan mahdollisuuksia yrittää, työpaikkoja, verotuloja. Pöhinää. Tätä pöhinää, joka maksaa itsensä takaisin, voidaan rahoittaa lainarahalla, koska investoinnin idea on tulevat tuotot tai toiminnan järjestäminen tehokkaammin, jotta se tuo säästöjä käyttötalouteen. Käyttötaloutta ei sen sijaan voi rahoittaa lainalla, se on syömävelan tekemistä.

Ei siis voi sanoa, että investoinnit jätetään tekemättä ja rahat riittävät käyttötalouteen (jonka menot on kasvavia väestöltään vanhenevassa kaupungissa). Se on älyllisesti aika köyhä ratkaisu. Voidaan hyvin perustein sanoa, että jos investoinnit vedetään nolliin, tulevaisuudessa on tehtävä enemmän leikkauksia palveluihin.

Voidaan kuitenkin kritisoida yksittäisiä investointeja. Voidaan siis sanoa, että tällä ja tällä perusteella Kimolan kanava/rrt/… ei ole tuottava investointi. Se on kuitenkin toinen keskustelu ja sitä kovin moni kuntavaaliehdokas ei vaikuta käyvän.