Uusi halli ei auta jos nuori ei liiku

Meillä on paljon nuoria, jotka eivät liiku. Meillä on paljon nuoria, jotka ovat ylipainoisia.

Nämä tiedot ovat viime vuoden hyvinvointikertomuksesta ja koskevat meidän 8-9-luokkalaisia:

  • 20% kokee heistä terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.
  • vain vähän reilut 25% harrastaa hengästyttävää liikuntaa max 1h viikossa – siis lähes 75% ei hengästy edes tuntia viikossa vapaa-ajalla!
  • Noin 18% on ylipainoisia.

Tästä usein vedetään se johtopäätös, että pitää rakentaa uusia halleja, vaikka jääkiekkoiluun, palloiluun ja noin. Olen eri mieltä. Nuori, joka ei liiku, ei lähde liikkeelle vaikka kaupunkiin rakennettaisiin uusi jäähalli tai joku uea monitoimihalli. Se kertaviikkoinen yleisöluistelu ei todennäköisesti muuta häntä kauhean aktiiviseksi uudessa jäähallissa jos hän ei mennyt yleisöluisteluun vanhassakaan eikä hän myöskään liity seuraan sen vuoksi, että pääsee treenaamaan uudessa hallissa. Minusta tämä on jotenkin köyhää ajattelua.

Nuori, joka ei liiku, tarvitsee matalan kynnyksen liikuntapaikkoja. Tuollaisen hallin kulut kaupungille ovat puolisen miljoonaa per halli per vuosi (ja kyllä, tämä on ravisteltu hihasta ja riippuu hallista mutta suuruusluokkaa se kuvaa). Kuntoportaat rakennettiin alle 0,1 miljoonalla ja niiden vuosittaiset hoitokulut ovat rippusia halleihin verrattuna.

Kalliiden hallien sijaan kaupungin kannattaa panostaa matalan kynnyksen liikuntapaikkoihin ja niiden on sijaittava lähellä nuoria. Näitä ovat skeittipuistot, uimahalliinkin pystyy menemään tosi matalalla kynnyksellä vaikka joo, se on juuri sellainen kallis halli, mutta liikuttaa nuorten lisäksi myös mummoja ja pappoja ja siksi siitä kannattaa maksaa. Kun näitä lukuja liikkumattomuudesta katsoo, tulee väkisinkin mieleen, että uimahalliin on rapakuntoisenkin nuoren helppo mennä ja siksi sen on syytä myös sijaita mahdollisimman lähellä tosi montaa nuorta. Koulun pihat kannustavat liikkumaan samoin ulkojäät talvella ja vaikka vieressä oleva hiihtolatu. Liikuntapaikkoja olisi oltava lähellä nuoria.

Saksassa on tosi upeita alakouluikäisille tarkoitettuja vähän hurjempia leikkipuistoja joka puolella. Ne kehittävät tasapainoa, ketteryyttä ja houkuttavat leikkiin ihan huomaamatta. Frisbeegolf on ainakin ulkoilua ja talvella voi pulkkailla ja kesällä pokettaa. Koulun parkourkerhoon on helppo mennä. Tätä kaikkea tarvitaan ja vain luovuus on rajana kun lähdetään miettimään mitä kaikkea oikeastaan voisimme tehdä niin että tulisi liikuttua ihan kuin huomaamatta.

Kun puhutaan liikkumattomista nuorista ei minusta usein ymmärretä millaisesta ryhmästä puhutaan. Moni aktiiviliikkujataustainen katsoo näiden nuorten tilannetta jotenkin ihan väärästä näkökulmasta ja puhuu liikuntaseurojen leikkauksien johtavan liikkumattomuuteen tai siihen että kun halleihin ei investoida, niin nuoret passivoituvat kotisohville.

Se ei mene ihan niin (ja kohta saan taas viestiä, että ihan turhaa vastakkainasettelua Kaisa – mutta kun on ihan turhaa keppihevostelua käyttää liikkumattomia nuoria hallirempan syynä). Meillä on joukko nuoria, jotka liikkuvat aktiivisesti seuroissa, joita vanhemmat tukevat, kuljettavat ja maksavat ja nuori on innostunut ja tämä kaikki on ihan tosi hienoa. Nämä nuoret tarvitsevat halleja – totta kai! Tällä hetkellä me vain teemme tässä kaupungissa tosi isoja rahallisia panostuksia näihin nuoriin ja halleihin jos lähes 75% yläkoulun 8-9-luokkalaisista ei hengästy edes tuntia viikossa. Tulee väkisin fiilis, että heillä ei ole paikkaa, jossa liikkua.

Meillä taitaa olla hirveästi nuoria, joiden vanhempien on vaikea motivoida heitä ulos ja liikkeelle kun käsi hamuaa pleikan ohjainta ja juuri siellä pelissä ovat kaikki kaveritkin. Uusi halli ei tälle nuorelle merkitse mitään – mutta naapurustoon talvella avattava ulkojää tai frisbeegolf-rata voi!

Tällainen 10vee tai 12vee tai 15vee tuskin (tai ainakaan uuden hallin perässä) liittyy mukaan aktiiviurheiluun ja on jo vähän liian vanhakin siihen, mutta ehkä lähtee kaverin perässä koulun jälkeen vanhan liikkasalin parkourkerhoon. Ajattelinkin, että yksi tyhmimmistä päätöksistä mitä olen itse ollut tekemässä, oli viime kaudella näiden lähiurheilupaikkojen lakkautus kun samalla ei pystytty pienentämään kallista halliverkkoa. Yhden kalliin hallin hinnalla olisi ylläpidetty kaikki lakautetut matalankynnyksen paikat, joita nyt yritetään tuupata kyläyhdistyksille ja muille aktiiveille. Kun usein kysytään, että mikä päätös jäi harmittamaan, niin se kyllä jäi.

Olen itse ollut liikkumaton nuori, siksi koen, että ymmärrän tällaisen nuoren sielunmaisemaa ihan tosi hyvin. Siksi luinkin niin ilolla ensi vuoden talousarviota. Liikuntapuolen rahat eivät ole suuret ja käsiinrapistuva halliverkko imee siitä leijonaosan. Silti siellä puhutaan matalan kynnyksen liikuntapaikoista, tasa-arvoisesta liikuntapaikkojen saavutettavuudesta, omatoimisen liikunnan edistämisestä, saavutettavuudesta ja liikuntaan aktivoimisesta. Tämän takana olen ihan täydellä sydämellä! Tervetuloa vuosi 2022, nämä ovat oikeita askelia liikkumattomuuden taklaamisessa.

Kouvola eteenpäin vai taaksepäin?

Huomenna sunnuntaina on tämän kaupungin kannalta hirveän tärkeä päivä. Juuri sinä päätät kuka päättää tämän kaupungin tulevaisuudesta. Katsotaanko taaksepäin vai eteenpäin?

Minua aina alkaa jurppia, kun näen, että jonkun tavoitteena on palata menneisyyden Kouvolaan. Eihän historiaan voi palata, kun maailma on muuttunut lukuisilla tavoin! Kun tehtaat ovat vähentyneet, työntekijöiden määrä pienentynyt ja pienenee, väestö vanhenee ja vähenee ja ilmastonmuutos vähintään nurkan takana, on älyllisesti aika köyhää yrittää palata aikaan ennen näitä ja lukuisia muita Kouvolaa ja maailmaa mullistaneita asioita.

Minusta tämä kaupunki menettää tosi paljon tulevaisuuden mahdollisuuksistaan, jos suurimmaksi tavoitteeksemme nousee menneisyyden tavoittelu. Toivon todella, että tulevalla valtuustolla on rohkeutta uudistaa Kouvolaa ja tavoitella kehitystä.

Minulla ja noilla menneisyys takaisin -ehdokkailla on ehkä kuitenkin yhteinen tavoite. Me kumpikin haluamme turvata parhaat mahdolliset palvelut kouvolalaisille. Keinomme vain ovat erilaiset. Toinen turvaa palveluita ripustautumalla vanhaan, minä uudistamalla nykyiset, jotta rahat riittävät nyt ja tulevaisuudessa.

Uskon, että myös ne ehdokkaat, jotka vaikka haluavat turvata viimeiseen asti nykyisen uimahalliverkon, pyörtävät päätöksensä kun näkevät sen kustannukset uuteen verrattuna. Kaiken vanhan peruskorjaaminen ja ylläpito on aika turkasen kallista. Melkein veikkaan myös, että kun tilastot lapsimäärän vähenemisestä lyödään eteen, niin halu pitää jokainen nykyinen koulu (peruskorjauksineen) tulee harkintaan.

Sitten on ne ehdokkaat, jotka rahoittavat koko nykyisen palveluverkon leikkaamalla elinvoimahömpän eli kinnot rrt:t ja kaiken tuollaisen soopan pois. Ongelma on mittakaavassa. Kun meidän peruspalvelut maksavat yli 600 miljoonaa euroa vuodessa ja elinvoimahömppäilyyn menee vaikka 15 miljoonaa (tämä on aika hatusta vedetty, mutta suuruusluokkaa se kuvannee), niin hömppä ei oikein riitä kaikkiin palveluihin.

Hömpän nollaaminen budjetista saattaa myös kostautua kun vaikka yritystä harkitsevat eivät saa aloittavan yrityksen neuvontaa ja yritys, sen tuomat verotulot ja työpaikat, jääkin perustamatta. Elinvoimahömppäily tuo meille rahaa, samoin kuin vaikka uusi energiatehokas uimahalli, jolla korvataan kaksi vanhaa ja säästetään henkilöstökuluissa.

Sunnuntaina sinä päätät kuka päättää. Jos haluat takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, kannattaa varmaan ensin miettiä olivatko ne aidosti niin todella hyviä. En minä ainakaan haluaisi lapsiani oman lapsuuteni koululuokalle – meitä oli 33 oppilasta! Kaukana nyky-Kouvolasta. Toiseksi voi miettiä onko vanhojen aikojen tavoittelu kovin kestävä ratkaisu.

Sinä päätät kuka päättää. 2/3 ei ole vielä äänestänyt. Nappaa sunnuntaina naapuri ja naapurinnaapuri mukaan. Äänestäkää ihan jokainen. Tulevaisuuden puolesta!

Mistä tunnistaa yhteistyökykyisen ehdokkaan?

Tuntuu, että näissä vaaleissa miltei jokainen äänestäjä haluaa äänestää yhteistyökykyisiä ihmisiä valtuustoon. Juju onkin kai siinä, että miten lopulta tiedät kuka on yhteistyökykyinen ja kuka ei.

Minulla on perusvinkki, josta voit lähteä liikkeelle, kun mietit onko ehdokas yhteistyökykyinen. Jos hän suureen ääneen korostaa omia tekemisiään, luettelee tarkkaan saavutuksensa, niin hän todennäköisesti ei ole yhteistyökykyinen.

Jos ehdokkaan agendalla on lähinnä muiden tekemien virheiden esittely ja toisten dissaaminen, niin tämä on vinkki kakkonen, että yhteistyötaidot voi olla heikohkot.

Vaikein on tunnistaa ne tyypit, jotka itse luulevat olevansa kovinkin yhteistyökykyisiä, mutta todellisuudessa eivät ole sitä. Näitäkin nimittäin on. On tyyppejä, jotka epäröimättä heittävät kaverin bussin alle, kun tilanne tulee tai jotka eivät koskaan, ikinä tingi tuumaakaan jos joutuisivat samalla luopumaan omasta edusta. Tätähän yhteistyö on, että tulet vastaan toisen vuoksi, et heitä kaveria bussin alle vaan jeesaat ja otat mukaan siihen bussiin. Luovut tarvittaessa omasta mainevoitosta. Tämän ryhmän tunnistamiseen en oikein osaa sanoa muuta kuin, että jos tuntuu, että ehdokkaalla on aika iso ego, niin hän saattaa kuulua tähän jengiin.

Yhteistyökykyinen sanan voi helposti painaa mainokseen ja vaaliesitteeseen. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita yhtään mitään. Äänestäjä, sinulla on valta ja vastuu. Äänestä yhteistyökykyisen ehdokkaan puolesta, jotta me saadaan tätä kaupunkia vietyä yhdessä eteenpäin ja palautettua uskoa kuntapolitiikkaan.

Päätöksenteko Kouvolassa voi olla paljon nykyistä parempaa

Kirjoitin kaupunginhallituskollega Jenny Hasun (Kesk) kanssa kaikesta, mikä meitä vaivaa kouvolalaisessa päätöksen teossa.

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ja samaa voi varmasti moni Kouvolalainen todeta, jos on seurannut kaupungin kokouksia ja siellä käytäviä keskusteluja. Henkilöön menevät ja yksityiselämää koskevat asiat eivät kuuluu kokouksiin. Ei myöskään tahallinen väärinymmärtäminen, junttaaminen tai jurputtaminen. 

Epäonnistunut keskusteluilmapiiri Kouvolan päätöksentekoelimissä johti siihen, että kaupunginhallituksessa tehtiin yhteiset pelisäännöt. Viimeiset valtuuston kokoukset osoittavat, että pelisääntökeskustelu pitää ulottaa myös valtuuston työskentelyyn. 

Henkisen ilmapiirin parantaminen vaatii ihan jokaiselta keskusteluun osallistuvilta toimia. Suurimman vastuun tässä kantaa aina valtuuston puheenjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja valtuuston suurin ryhmä. Jokaisella heistä on oma roolinsa huolehtia siitä, että poliittinen valmistelu tapahtuu ja asiat eivät jää ns. roikkumaan ilmaan. Heidän on käytävä säännöllistä keskustelua poliittisten ryhmien kanssa. Heillä on oltava näppituntuma siitä, minkälaiset asiat muodostavat erityisiä kipukohtia ryhmille ja pyrittävä aktiivisesti etsimään ratkaisuja. 

Poliittisten puolueiden eli valtuustoryhmien työskentelyä on monen ryhmän kohdalla syytä jäntevöittää. Liian usein käy ilmi, että ryhmä ei ole keskustellut asiasta sisäisesti, vaikka aikaa olisi ollut kuukausia. Jos yhden ison ryhmän sisäinen keskustelu puuttuu, halvaannuttaa se poliittista päätöksentekoa ja yhteisymmärryksen etsimistä eri näkökulmien välillä. 

Valtuuston suurimman ryhmän tulee huolehtia, että ryhmäpuheenjohtajien kokouksia pidetään säännöllisesti ja että niissä aidosti neuvotellaan eikä vain todeta, että erimielisiä ollaan, vaan myös etsitään poliittisten ryhmien välille yhteisymmärrystä. Liian usein käy niin, että viralliseen päätöksentekoon tulee asiakokonaisuus, jota ei ole laisinkaan käsitelty poliittisesti. Kun pohjakeskustelu asiasta puuttuu, niin edessä on varmasti tunteja kestävä asian käsittely. 

Politiikassa tarvitaan ihmisiä, joilla on kompromissikykyä ja taitoja. Liian usein tuntuu siltä, että meillä puuttuu sekä taito, että halu kompromisseihin. Hetki sitten yhdessä sovittu ei kanna kokouksesta toiseen. Tämä sekä harmittaa, että turhauttaa. Olemme Suomen 11.suurin kaupunki, jonka poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä satojen miljoonien eurojen vuosittaisesta budjetista. Silti poliittista päätöksentekoa leimaa harrastelijamaisuus ainakin siltä osin, että päätöksentekoa ei saada etenemään ryhmien sisällä ja välillä ja tämä näkyy tempoilevana päätöksentekoa ja jopa huonona käytöksenä. Tämä vähentää aivan aiheellisesti kaupunkilaisten uskoa poliittisiin päättäjiin. 

Tulevalle valtuustolle on valmiina jo Perlaconin selvitys talouden tasapainottamiseksi, kouluverkkoselvitys ja uimahalliselvitys. Osittain näitä on jo käytäntöön pantu, mutta jokaiseen myös palataan. Tässä työssä mitataan sekä, valtuuston- että kaupunginhallituksen puheenjohtajan taito. 

Jenny Hasu (kesk.)

Kaisa Spies (vihr.)

kaupunginhallituksen jäsenet

Suomen 3. suurimmasta Prismasta tunnettu Kouvola

Ajattelin, että jäädyn sillä hetkellä kun Ylen tunnusmusiikki alkoi tilulilulei kaupungintaloon rakennetussa studiotilassa helmikuussa. Sitten alkoi toimittajan aika provosoiva intro betonibrutalismista ja Suomen 3. suurimmasta Pristamasta tunnetusta Kouvolasta ja mulla suu aukesi hämmästyksestä, että mihin hittoon olen oikein tullut.YLE:n Kuntarundi podcastissa olin keskustelemassa kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen ja tuoreen ehdokkaan Mikko Jaanun (Ps) kanssa Kouvolan tulevaisuudesta. Kuuntele keskustelu tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola

Ryhmä kuriin! Keskustelua ryhmäkurista

KUNTAPOLITIIKKAA PINTAA SYVEMMÄLTÄ

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä on bloggaussarja, jossa keskustelen kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen (SDP) kanssa kuluneesta neljästä vuodesta ja Kouvolan tulevaisuudesta. Tämä on bloggaussarjan viimeinen osa ja sen aiheena on ryhmäkuri.

Kaisa:

Minulle on tullut pyyntöjä, että juttelisimme ryhmäkurista. Se on tainnut aiheuttaa sinulle aika vaikeita tilanteita kuntapolitiikassa. Haluatko kertoa millaista on painiskella, kun oma fiilis sanoo jotain ihan muuta, mutta pitäisi äänestää ryhmän mukana.

Sanna:

Ryhmäkuri on ollut mulle yksi vaikeimmista asioista kuntapolitiikassa. Ymmärrän varsin hyvin sen, että yhtenäisenä ryhmä on vahvempi ja saadaan tärkeitä asioita paremmin läpi. Mutta sitten on se toinen puoli. Meistä jokaisella on omat aivot ja omat mielipiteet. Olemme yksilöitä, vaikka omaamme samanlaisen arvopohjan. On selvää, että joskus tulee eriäviä mielipiteitä. Ne eriävät mielipiteet eivät ole mikään henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä niiden takia kannata leimata ketään hankalaksi tyypiksi. Olen muutamia kertoja äänestänyt eri tavalla mitä ryhmäpäätös olisi edellyttänyt. Se ei tuntunut hyvältä siinä hetkessä eikä varsinkaan sen jälkeen, mutta omia näkemyksiä on ollut niissä tilanteissa pakko seurata. Ristiriita vaan yksinkertaisesti kasvoi liian suureksi. Mitä mieltä sä olet ryhmäkurista?

Kaisa:

Aluksi ajattelin, että koko ryhmäkuri on aivan ääliömäistä ja että tottakai valtuutetun pitää äänestää oman mielensä mukaan. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että jos haluan, että vihreät on vaikutusvaltainen ryhmä, on meidän oltava mukana neuvottelemassa ja jos neuvottelemme, on ryhmän sitouduttava lopputulokseen. Jos äönestelemme miten sattuu, ei meillä ole sanavaltaa neuvotteluissa eli emme voi vaikuttaa. Yhtenäinen ryhmä on tosi tärkeä, muuten asian hierovat keskenään jotkut muut. Vihreillä ei ole ryhmäkuria. Meillä on kuitenkin ajatuksena, että pyritään olemaan yhtä mieltä. Tässä mielestäni meidän ryhmä ei ole onnistunut vaan aina kevein perustein on äänestelty miten on haluttu eikä ole kunnioitettu yhteisesti sovittua linjaa. Haluaisin, että meillä ryhmä käy yhteisen keskustelun ja sovitaan yhteinen linja ja jos jonkun on todella mahdoton sitoutua tähän, hän kertoo kantansa perustellen etukäteen.

Ryhmäkuri tai yhteiseen kantaan pyrkiminen on hyvä asia, mutta jos käy kuten kirjoitit, että ”ristiriita kasvaa liian suureksi”, mun mielestä pitäisi pystyä äänestämään myös toisin. Teidän ryhmässä on ehkä aika tappiin asti edellytetty ryhmäkuria ja se vaikuttaa kiristäneen tilannetta joskus ihan tarpeettomastikin. Kepu teki viisaasti jossain verkkopäätöksissä kun huomasivat, että mielipiteet hajautuu liikaa ja yhteen kantaan runttaaminen vahingoittaa ryhmää, niin he antoivat aika isossa verkkopäätöksissä ryhmälle vapaat kädet. Se oli mun mielestä poliittisesti viisasta. Voisiko joku tällainen systeemi olla ehdotonta ryhmäkuria parempi?

Sanna:

Mun mielestä olisi hyvä, ettei joka asiassa olisi ryhmäpäätöstä. Toki on mahdollista etukäteen pyytää, että saa erivapauden, jolloin ryhmäpäätös ei sido itseä. Ellen ihan väärin muista, niin tällaisen erivapauden ihan kauden alussa sainkin. Se liittyi jotenkin siihen, että aletaanko selvittämään pormestarimallia tai jotain. Lopulta tästä ei kyllä valtuustossa edes äänestetty. Pelkällä ryhmäkurilla ryhmää ei mun mielestä voi pitää yhtenäisenä. Yhtenäisyyteen tarvitaan avointa keskustelua, erilaisten mielipiteiden arvostamista ja keskinäistä kunnioitusta. Se luo luottamusta ja joukkuehenkeä, jota Kouvolan kuntapolitiikassa tarvitaan nykyistä enemmän. Demareita on jotenkin aina syyllistetty ryhmäkurista, mutta totuushan lienee se, että periaatteessa kaikkien ryhmien sisällä on samantyyppistä toimintaa. Sitä ei ehkä kutsuta ryhmäkuriksi, mutta käytännössä on sama asia. Vai uskotko, että löytyy joku puolue, jossa ei puhuta siitä, että pyritään pysymään äänestyksissä yhtenä rintamana?

Kaisa:

Totta, niin kauan kuin meillä on puolueita, niin kauan on jonkinlaista ryhmäkuria. Jos ei olisi, meillä olisi 59 valtuutettua, jotka äänestää miten haluaa. Siinä ainakin saataisiin yllätysmomenttia valtuuston kokouksiin, kun ei koskaan tiedettäisi kuka esittää mitä ja miten siihen reagoidaan. Ehkä olennaista on vaan, että ryhmäkuria ei vedetä liian kireälle. Jos me halutaan, että käydään keskusteluja ja ryhmät neuvottelee asioista ja tulee yksituumaisina ulos, edellyttää se väkisin ryhmäkuria. Joku konkarivaltuutettu sanoi mulle joskus, että verisimmät riidat käydään oman ryhmän sisällä. Meilläkään ei ole ihan helppoa ollut aina sisäisesti. Olen paljon miettinyt viime aikoina miten olisi fiksua toimia, että valtuustoryhmän sisällä kaikilla olisi hyvä olla. Olisiko sulla joku fiksu neuvo tähän?

Sanna:

Uskon, että kaikkien ryhmien sisäisesti jonkinlaista vääntöä on aika ajoin. Olen sitä mieltä, että ryhmätymiseen pitäisi heti valtuustokauden alussa panostaa kunnolla. Meillä SDP:n valtuustoryhmässä on 16 henkilöä, joten osa oli aika vieraita toisilleen silloin alussa. Osa taas tunsi toisensa todella hyvin, kun olivat olleet aiemminkin mukana päätöksenteossa. Tällainen luo helposti ryhmän yhtenäisyyden kannalta huonon asetelman. Siksi ryhmäytyminen on tärkeää. Kun tuntee toiset, niin tietää myös heidän tyylinsä. Joku esim. herättelee keskustelua kyseenalaistamalla asioita, mutta ei tarkoita olla hyökkäävä. Jos toisen tuntee, niin ei tule niin helposti vääriä tulkintoja vaikkapa toisen puhetyylistä. Oli vähän sekavasti sanottu, toivottavasti ymmärsit pointin 🙂 Avoin keskustelu ja muutenkin avoin ilmapiiri on kaiken A ja O. Sitä kautta rakennetaan luottamusta. Tietenkin myös toisten arvostus on tärkeää. Ja se, että mitään asioita ei jätetä kytemään pinnan alle, vaan ne selvitetään kunnolla. 

Kaisa:

Ehkä juuri tuo, että selvitetään asiat heti kun jokin alkaa hiertää. Muuten ongelmat kasvavat liian isoiksi ja on vuosi myöhemmin aika vaikea selvittää kuka sanoi ja mitä ja miten se minkään kun osa on jo unohtanut koko jutun mikä joitain on jäänyt vaivaamaan. Eli kissa pöydälle saman tien. 

Mitä haluaisit sanot uudelle valuuttetulle vinkiksi?

Sanna:

Ennen kuin vastaan tohon sun vinkki-kysymykseen, niin pakko palata vielä ryhmäkuriin. Meillä oli perjantaina 16.4 ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käsiteltiin mm. sivitysjohtajan valintaa. Itse olen ollut sivistysjohtajan valintaa valmistelevassa työryhmässä ja seison työryhmältä tulleen esityksen takana. Meidän ryhmän kanta muodostui kuitenkin toisenlaiseksi ja tämän takia pyysin vapaita käsiä äänestykseen. Tämä minulle myönnettiin. Se oli mun mielestä hyvä ratkaisu. 

En oikein tiedä mitä vinkkiä tässä osaisi uudelle valtuutetulle antaa… Ehkä ainakin sen, verkostoidu, perehdy asioihin ja toimi arvojesi mukaisesti. Muista, että äänestäjät ovat sinuun luottaneet ja mielipiteesi ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Luota itseesi ja ole itsellesi armollinen. Mitä sä sanoisit?

Kaisa:

Aika hienoja vinkkejä! Luulen, että kannustaisin myös luottamaan itseen ja olemaan armollinen. Ajattelen, että kuntapolitiikan pitää solahtaa omaan elämään ja on tärkeää, että me ruuhkavuosia elävät annamme sille sen verran aikaa mitä voimme. Muuten demokratiaa jäävät hoitamaan vain lähinnä eläkeläiset ja se ei ole hyvä juttu. Aika jännittyneenä odotan millainen jengi  valtuustossa Kouvolan asioista päättää kesäkuun vaalien jälkeen. Alkaakohan täällä puhaltaa ihan uudet tuulet? Se jää nähtäväksi.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola