KUNTAPOLITIIKKAA PINTAA SYVEMMÄLTÄ

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä on bloggaussarja, jossa keskustelen kaupunginhallituskollega Sanna Tähtisen (SDP) kanssa kuluneesta neljästä vuodesta ja Kouvolan tulevaisuudesta. Tämä on bloggaussarjan viimeinen osa ja sen aiheena on ryhmäkuri.

Kaisa:

Minulle on tullut pyyntöjä, että juttelisimme ryhmäkurista. Se on tainnut aiheuttaa sinulle aika vaikeita tilanteita kuntapolitiikassa. Haluatko kertoa millaista on painiskella, kun oma fiilis sanoo jotain ihan muuta, mutta pitäisi äänestää ryhmän mukana.

Sanna:

Ryhmäkuri on ollut mulle yksi vaikeimmista asioista kuntapolitiikassa. Ymmärrän varsin hyvin sen, että yhtenäisenä ryhmä on vahvempi ja saadaan tärkeitä asioita paremmin läpi. Mutta sitten on se toinen puoli. Meistä jokaisella on omat aivot ja omat mielipiteet. Olemme yksilöitä, vaikka omaamme samanlaisen arvopohjan. On selvää, että joskus tulee eriäviä mielipiteitä. Ne eriävät mielipiteet eivät ole mikään henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä niiden takia kannata leimata ketään hankalaksi tyypiksi. Olen muutamia kertoja äänestänyt eri tavalla mitä ryhmäpäätös olisi edellyttänyt. Se ei tuntunut hyvältä siinä hetkessä eikä varsinkaan sen jälkeen, mutta omia näkemyksiä on ollut niissä tilanteissa pakko seurata. Ristiriita vaan yksinkertaisesti kasvoi liian suureksi. Mitä mieltä sä olet ryhmäkurista?

Kaisa:

Aluksi ajattelin, että koko ryhmäkuri on aivan ääliömäistä ja että tottakai valtuutetun pitää äänestää oman mielensä mukaan. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että jos haluan, että vihreät on vaikutusvaltainen ryhmä, on meidän oltava mukana neuvottelemassa ja jos neuvottelemme, on ryhmän sitouduttava lopputulokseen. Jos äönestelemme miten sattuu, ei meillä ole sanavaltaa neuvotteluissa eli emme voi vaikuttaa. Yhtenäinen ryhmä on tosi tärkeä, muuten asian hierovat keskenään jotkut muut. Vihreillä ei ole ryhmäkuria. Meillä on kuitenkin ajatuksena, että pyritään olemaan yhtä mieltä. Tässä mielestäni meidän ryhmä ei ole onnistunut vaan aina kevein perustein on äänestelty miten on haluttu eikä ole kunnioitettu yhteisesti sovittua linjaa. Haluaisin, että meillä ryhmä käy yhteisen keskustelun ja sovitaan yhteinen linja ja jos jonkun on todella mahdoton sitoutua tähän, hän kertoo kantansa perustellen etukäteen.

Ryhmäkuri tai yhteiseen kantaan pyrkiminen on hyvä asia, mutta jos käy kuten kirjoitit, että ”ristiriita kasvaa liian suureksi”, mun mielestä pitäisi pystyä äänestämään myös toisin. Teidän ryhmässä on ehkä aika tappiin asti edellytetty ryhmäkuria ja se vaikuttaa kiristäneen tilannetta joskus ihan tarpeettomastikin. Kepu teki viisaasti jossain verkkopäätöksissä kun huomasivat, että mielipiteet hajautuu liikaa ja yhteen kantaan runttaaminen vahingoittaa ryhmää, niin he antoivat aika isossa verkkopäätöksissä ryhmälle vapaat kädet. Se oli mun mielestä poliittisesti viisasta. Voisiko joku tällainen systeemi olla ehdotonta ryhmäkuria parempi?

Sanna:

Mun mielestä olisi hyvä, ettei joka asiassa olisi ryhmäpäätöstä. Toki on mahdollista etukäteen pyytää, että saa erivapauden, jolloin ryhmäpäätös ei sido itseä. Ellen ihan väärin muista, niin tällaisen erivapauden ihan kauden alussa sainkin. Se liittyi jotenkin siihen, että aletaanko selvittämään pormestarimallia tai jotain. Lopulta tästä ei kyllä valtuustossa edes äänestetty. Pelkällä ryhmäkurilla ryhmää ei mun mielestä voi pitää yhtenäisenä. Yhtenäisyyteen tarvitaan avointa keskustelua, erilaisten mielipiteiden arvostamista ja keskinäistä kunnioitusta. Se luo luottamusta ja joukkuehenkeä, jota Kouvolan kuntapolitiikassa tarvitaan nykyistä enemmän. Demareita on jotenkin aina syyllistetty ryhmäkurista, mutta totuushan lienee se, että periaatteessa kaikkien ryhmien sisällä on samantyyppistä toimintaa. Sitä ei ehkä kutsuta ryhmäkuriksi, mutta käytännössä on sama asia. Vai uskotko, että löytyy joku puolue, jossa ei puhuta siitä, että pyritään pysymään äänestyksissä yhtenä rintamana?

Kaisa:

Totta, niin kauan kuin meillä on puolueita, niin kauan on jonkinlaista ryhmäkuria. Jos ei olisi, meillä olisi 59 valtuutettua, jotka äänestää miten haluaa. Siinä ainakin saataisiin yllätysmomenttia valtuuston kokouksiin, kun ei koskaan tiedettäisi kuka esittää mitä ja miten siihen reagoidaan. Ehkä olennaista on vaan, että ryhmäkuria ei vedetä liian kireälle. Jos me halutaan, että käydään keskusteluja ja ryhmät neuvottelee asioista ja tulee yksituumaisina ulos, edellyttää se väkisin ryhmäkuria. Joku konkarivaltuutettu sanoi mulle joskus, että verisimmät riidat käydään oman ryhmän sisällä. Meilläkään ei ole ihan helppoa ollut aina sisäisesti. Olen paljon miettinyt viime aikoina miten olisi fiksua toimia, että valtuustoryhmän sisällä kaikilla olisi hyvä olla. Olisiko sulla joku fiksu neuvo tähän?

Sanna:

Uskon, että kaikkien ryhmien sisäisesti jonkinlaista vääntöä on aika ajoin. Olen sitä mieltä, että ryhmätymiseen pitäisi heti valtuustokauden alussa panostaa kunnolla. Meillä SDP:n valtuustoryhmässä on 16 henkilöä, joten osa oli aika vieraita toisilleen silloin alussa. Osa taas tunsi toisensa todella hyvin, kun olivat olleet aiemminkin mukana päätöksenteossa. Tällainen luo helposti ryhmän yhtenäisyyden kannalta huonon asetelman. Siksi ryhmäytyminen on tärkeää. Kun tuntee toiset, niin tietää myös heidän tyylinsä. Joku esim. herättelee keskustelua kyseenalaistamalla asioita, mutta ei tarkoita olla hyökkäävä. Jos toisen tuntee, niin ei tule niin helposti vääriä tulkintoja vaikkapa toisen puhetyylistä. Oli vähän sekavasti sanottu, toivottavasti ymmärsit pointin 🙂 Avoin keskustelu ja muutenkin avoin ilmapiiri on kaiken A ja O. Sitä kautta rakennetaan luottamusta. Tietenkin myös toisten arvostus on tärkeää. Ja se, että mitään asioita ei jätetä kytemään pinnan alle, vaan ne selvitetään kunnolla. 

Kaisa:

Ehkä juuri tuo, että selvitetään asiat heti kun jokin alkaa hiertää. Muuten ongelmat kasvavat liian isoiksi ja on vuosi myöhemmin aika vaikea selvittää kuka sanoi ja mitä ja miten se minkään kun osa on jo unohtanut koko jutun mikä joitain on jäänyt vaivaamaan. Eli kissa pöydälle saman tien. 

Mitä haluaisit sanot uudelle valuuttetulle vinkiksi?

Sanna:

Ennen kuin vastaan tohon sun vinkki-kysymykseen, niin pakko palata vielä ryhmäkuriin. Meillä oli perjantaina 16.4 ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käsiteltiin mm. sivitysjohtajan valintaa. Itse olen ollut sivistysjohtajan valintaa valmistelevassa työryhmässä ja seison työryhmältä tulleen esityksen takana. Meidän ryhmän kanta muodostui kuitenkin toisenlaiseksi ja tämän takia pyysin vapaita käsiä äänestykseen. Tämä minulle myönnettiin. Se oli mun mielestä hyvä ratkaisu. 

En oikein tiedä mitä vinkkiä tässä osaisi uudelle valtuutetulle antaa… Ehkä ainakin sen, verkostoidu, perehdy asioihin ja toimi arvojesi mukaisesti. Muista, että äänestäjät ovat sinuun luottaneet ja mielipiteesi ovat aivan yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Luota itseesi ja ole itsellesi armollinen. Mitä sä sanoisit?

Kaisa:

Aika hienoja vinkkejä! Luulen, että kannustaisin myös luottamaan itseen ja olemaan armollinen. Ajattelen, että kuntapolitiikan pitää solahtaa omaan elämään ja on tärkeää, että me ruuhkavuosia elävät annamme sille sen verran aikaa mitä voimme. Muuten demokratiaa jäävät hoitamaan vain lähinnä eläkeläiset ja se ei ole hyvä juttu. Aika jännittyneenä odotan millainen jengi  valtuustossa Kouvolan asioista päättää kesäkuun vaalien jälkeen. Alkaakohan täällä puhaltaa ihan uudet tuulet? Se jää nähtäväksi.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola