Satoja kokousleipiä ja hyvällä vaalikuvalla valtuutetuksi

Kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä

Tässä blogisarjassa keskustelen kaupunginhallituskollegan Sanna Tähtisen (SDP) kanssa menneestä neljästä vuodesta.

Kaupunginhallituksen pöydän ääressä on syöty satoja kokousleipiä mutta nolla viineriä ja puheenvuoroa joudutaan odottamaan välillä tosi kauan. Toiset ponnistaa esiin toisen silmäkuopasta ja Sannalle annetaan rivien välistä ymmärtää, että hän pääsi ulkonäkönsa ansiosta valtuustoon. Tämä on kuntapolitiikkaa pintaa syvemmältä blogisarjan kolmas keskustelu.

BLOGI 3

Sanna:

Miten sun mielestä päätöksenteko sujunut tällä kaudella verrattuna aiempaan valtuustokauteen? Mulla kun ei ole vertailukohtaa, niin ois kiva kuulla sun ajatuksia tästä.

Kaisa: 

Jäin miettimään tätä kysymystä muutamaksi päiväksi. Jo viime vaaleihin monet lähtivät hakemaan muutosta ja uusia päättäjiä. Se kuvaa, että tuo viime kausi on aika yleisesti koettu jotenkin pieleen menneeksi, oli iso tarve saada uusia ja ”parempia” päätöksentekijöitä. Näihin kesäkuun vaaleihin lähdetään myös samoissa tunnelmissa. Päätöksenteko näyttäytyy julkisuudessa riitaisana sirkusteluna, järjettömyyksinä, uhkailuina ja huonoina käytöstapoina. Tuntuu, että ehkä paljon ei kuitenkaan ole muuttunut. 

Olen jäänyt miettimään, missä mennään pieleen. Kun viime vaalien jälkeen meille tuli todella huomattava määrä uusia päättäjiä, mutta edelleen kärvistellään samoissa ongelmissa. Minulla on ollut todella raskas viikko kuntapolitiikassa ja tuntuu, että vaikka kuinka yrittää, asioita on ihan hirveän vaikea viedä yksituumaisesti siististi eteenpäin. Tällä viikolla on jotenkin ollut olo, että toivottavasti kaupunkilaiset oivaltavat, että asiat eivät aina ole sellaisia, miten yksi ihminen ne kokee ja esittää julkisuuteen. Jotenkin mietin, että kuntapolitiikka on myös erittäin helppo saada näyttämään huonolta. Sen voi helposti tehdä yksittäisillä sanavalinnoilla siitä, millaisia muut ovat tai miten toiset käyttäytyvät. Pitäisi ehkä meistä jokaisen miettiä miten viestin julkisuudessa päätöksenteosta. Voin valita sanani niin, että se lietsoo mahdollisimman paljon eripuraa, antaa ehkä todellistakin raflaavamman kuvan siitä missä mennään, voin jakaa klikkiotsikon ja hymistellä, miten älytöntä päätöksenteko Kouvolassa on. Tai sitten voin jättää kaiken tuon tekemättä ja miettiä miten viestin tästä kaikesta, mutta rakentavasti vetämättä viranhaltijoita ja muita poliitikkoja vessasta alas. Tosi paljon kannattaisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan sisäisillä areenoilla julkisen aseen käytön sijaan. Nyt musta tuntuu, että meillä usein valitaankin se julkinen ja sisäinen keskustelu jää ohueksi.

Sanna: 

Toi sirkustelu-termi mitä käytit, on aika osuva. Tuntuu, että sellaiset ihan normaalit käytöstavat ja asiapitoiset puheenvuorot koetaan jotenkin tylsiksi. Ehkä osittain siksikin, että lehdistö ei saa niistä revittyä mitään raflaavia otsikoita tai juttuja. Mutta mun mielestä on huolestuttavaa, että omaa viestiä ei saa välttämättä vietyä kovin hyvin eteenpäin, jos sitä ei ole puettu vaikkapa värikkäisiin sanakäänteisiin. Tuntuu, että mitä törkeämmin asian ilmaiset, niin sen parempi. Joissain piireissä ala-arvoinen kommentti voi olla jopa ns. sulka hattuun. Tätä en ymmärrä. Oman lisänsä tähän tuo some, jossa toisten lyttääminen ja haukkuminen tuntuu olevan ihan arkipäivää. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin olisi parempi olla hiljaa. Oon miettinyt kuinka moni on jättänyt lähtemättä esim. kuntavaaliehdokkaaksi sen takia, että todennäköisesti tulee saamaan ihan henkilökohtaisuuksiin menevää ja asiatonta palautetta. Eihän se kivalta tunnu, kun joku hyökkää sinua vastaan kaikin mahdollisin sanankääntein. Mutta onneksi tulee positiivistakin viestiä, ei tätä muuten jaksaisikaan.

Kaisa: 

Olet niin oikeassa. Me eletään aikaa, jossa huomiota saa kun sen sanoo toisia lytäten. Kun olen seurannut vaalikampanjoita tuntuu, että joidenkin kampanja perustuu vaan sen esiintuomiseen, miten tyhmiä muut on sen sijaan, että esittäisi omia ratkaisuja. Olet oikeassa myös siinä, että positiivistäkin viestiä tulee. Kannustusta ja tukea saa muilta päättäjiltä ja näitä verkostoja kannattaa koko ajan vahvistaa, että me jotka tunnemme kolikon kaikki puolet, myös kannattelemme toisiamme. Annamme tukea kun sitä tarvitaan. Somessa saa myös tukea ihan tuntemattomiltakin ja se on aika ihanaa. Keneltä sinä saat tukea kuntapolitiikassa?

Sanna: 

Tää olikin yllättävän vaikea kysymys, kun en ole asiaa aiemmin oikein miettinyt… Mä en politiikassa luota kuin tosi harvoihin ihmisiin. Se on jotenkin surullista. Koen, että ne joihin luotan, myös tukevat minua jollain tapaa. Se tuki voi olla ihan vaan vaikka tsemppiviesti. Omassa valtuustoryhmässä on aika monta ihmistä,  joilta saan tukea omille ajatuksilleni. Heidän kanssaan voi jakaa luottamuksellisesti mielipiteitä ja tuntemuksia, se on hirveän tärkeää. Näitä luottamuksen arvoisia löytyy toki joitain myös muista puolueista.  Suurin tuki tulee kyllä omalta perheeltä. Ei tästä hommasta mitään tulisikaan, jos kotona ei ymmärrettäisi kuinka paljon kuntapolitiikka vie aikaa ja kuinka asiat menee joskus ihon alle.  Mä en ole niin hyvä verkostoituja kuin ehkä pitäisi olla. Johtunee osittain siitä, että olen luonteeltani enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja mietiskelen mielelläni asioita tiettyyn rajaan asti ihan yksin. Onko sulle verkostojen luominen helppoa?

Kaisa: 

Joo ja ei. Mä olen sellainen asiakeskeinen verkostoituja. Otan yhteyttä kun minulla on asiaa, kyselen ja etsin sopivia ihmisiä ympärille mukaan edistämään milloin mitäkin asiaa kuntapolitiikassa. Tykkään olla mukana neuvotteluissa ja haen mielelläni ratkaisuja. Mutta olen tosi huono verkostoitumaan sillä lailla kevyesti rupatellen niitä näitä. Toiset on sellaisia, että heillä on repullinen hauskoja tarinoita ja sattumuksia ja heidän on helppo alkaa jutella mukavia, luoda kontakteja, verkostoja ja ammentaa sitten näitä verkostoja tarpeen mukaan. Sellaisessa olen jotenkin tosi huono. Olin aikaisemmin suurlähetystössä pariin otteeseen tekemässä harjoitteluja ja siellä cocktailkutsut oli aina sellainen lievän piinallinen tilanne, kun kevyesti rupatellen piti siirtyä tuntemattomasta porukasta toiseen. Cocktailtilaisuudessahan ei saisi istua vaan tarkoitus on nimenomaan verkostoitua tehokkaasti. Mun perusluonne on kyllä myös introvertti, viimeistään sen tuolloin lähetystössä tajusin ja jätin haaveet diplomaatin urasta. Ei mun kielitaito olisi kyllä riittänytkään. Oletko muuten aina ollut kiinnostunut politiikasta vai missä vaiheessa se iski?

Sanna:

Ymmärrän tosi hyvin sun tunteet ja ajatukset liittyen verkostoitumiseen. Mä en tykännyt valtuustokauden  alussa yhtään kokoustauoista, koska sellainen vapaamuotoinen kevyt rupattelu tuntui jotenkin työläältä. Kuulostaa ehkä oudolta 😃 onneksi ajan myötä tässäkin on harjaantunut. Olen ollut politiikasta kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Lukion jälkeen mulla oli suunnitelmissa lähteä lukemaan yhteiskuntapolitiikkaa Joensuun yliopistoon, mutta lopulta en mennyt edes pääsykokeisiin. En tiedä miksi. Se on vähän jäänyt harmittamaan.

Kaisa:

Voi harmi kun et mennyt! Uskon, myös, että se olisi ollut tosi kiehtova ala opiskella. Kokoustaukoja jäin miettimään (silloin joskus muinoin, kuin vielä kokoustimme kaupunginhallituksen kokoushuoneessa). Montako kokousleipää arvelet syöneesi tässä vajaan neljän vuoden aikana? Toisin kuin moni luulee, meillähän ei siis ole mitään kampaviinereitä, mutta on viisaasti ruisleipää ja hedelmiä kokoustarjoiluina. Mehän istumme myös aika hierarkkisesti puheenjohtaja pöydän päässä ja hänestä katsottuna oikealla on oikeistopuolueet ja vasemmalla vasemmistopuolueet suurimmasta pienimpään. Joskus olen miettinyt, että sellainen kuningas arthurin pyöreä pöytä aika ihana. Olisiko meillä kokouskäytännöissä jotain freesattavaa?

Sanna:

Oon tunnetusti kova syömään, joten kokousleipiä on kyllä tänä aikana mennyt melkoinen määrä. Ja onhan minusta julkaistu oikein lehtikuvakin, missä pupellan leipää hyvinkin innoissani 😀 Mun mielestä tuntui ensin oudolta, kun kokouksen alussa oli tapana kätellä kaikki paikallaolijat. Koronan myötä tämä tapa sitten jäi. Nyt sitä tapaa on jopa vähän ikävä. Kokouksissa voisi jokainen harkita tarkemmin omien puheenvuorojen pituutta ja sitä, tuoko oma puheenvuoro mitään uutta näkökulmaa käsiteltävään asiaan vai onko se vanhan toistoa. Lisäksi kokouksen alussa on usein kaikenlaista infoa, mikä vie aikaa jopa tunteja. Kannattaisi varmaan miettiä voisiko infoasiat käydä läpi ihan erikseen jonain toisena ajankohtana. Kokoukset kun venyvät pitkiksi, niin keskittymiskyky kärsii ainakin meikäläisellä. Millaisia ajatuksia sulla on kokouskäytännöistä? Pyöreä pöytä ois aika jees 🙂

Kaisa:

Kukaan ei taatusti ole terävimmillään tehtyään ensin työpäivän ja sen päälle kokoustettuaan tuntikausia. Kokousten pitäminen tiiviinä ja infojen erottaminen toiseen kertaan varmaan ryhdistäisi jo paljon. Haluaisin myös, että kokoukset tulisivat keskustelevammiksi. Nythän joku sanoo jotain ja jos haluan kommentoida juuri hänelle pyydän puheevuoron ja pj merkkaa puheenvuoroni alimmaksi listalla. Käy niin, että pääsen kommentoimaan vaikka vasta puoli tuntia myöhemmin eli keskustelua ei tällä tyylillä synny. Jos siis vaikka sinä pidät puheenvuoron, pitäisi minun voida varata puheenvuoroni esim. ”kommentti Sanna” ja pj osaisi ohjata sen puheenvuorolistan kärkeen. Näin peskustelu rytmittyisi paremmin.

Sanna:

Totta, joskus menee tosi kauan ennen kuin voi jotain asiaa kommentoida. Sitten taas mietin sitä millainen kaaos siitä tulisi, jos jokainen huutelisi väliin että kommenttipuheenvuoro. Siinä voisi puheenjohtaja olla helisemässä. Mun mielestä puheenjohtajan pesti ei muutenkaan vaikuta helpolta. Kun on paljon eriäviä mielipiteitä, äänestyksiä ym., niin siinä on kova työ pitää homma kasassa. Hattua nostan kaikille puheenjohtajille! 🙂 Mikähän muuten on puheenjohtajien sukupuolijakauma? Rouvarin Sinikka ja Hovin Henna ovat lautakuntien puheenjohtajia, mutta muuten taitaa olla aika miesvoittoista.Vai onko Hennan ja Sinikan lisäksi muitakin naisia?

Kaisa:

Jenny on tulevaisuusjaoston pj ja valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajistoissakin on naisia. Mun mielestä naiset on paljon paremmin mukana päätöksenteossa Kouvolassa vaikka viime kauteen verrattuna. Oletko kokenut tytöttelyä tai että sinua olisi sukupuolen vuoksi kohdeltu jotenkin eri tavalla?

Sanna:

Totta, niinpäs onkin. Hyvä 😊 Tytöttelyä en sinänsä ole kokenut, mutta ihan selkeästi etenkin alussa huomasin ettei mun mielipiteillä hirveästi ollut arvoa. Eniten mua on ehkä ärsyttänyt, kun on ihmetelty kuka mua on äänestänyt ja samaan hengenvetoon todettu, että hyvällä vaalikuvalla pääsee pitkälle. Ja yksi valtuutettu sanoi mulle ensimmäisessä valtuuston infotilaisuudessa, että kannattaa lähteä ehdolle sit maakuntavaaleihinkin. Kun ei tarvi tehdä edes vaalityötä, laittaa vaan kuvan lehteen. Että sellaista…

Millasia kokemuksia sulla on?

Kaisa:

Argh, onpas raivostuttavaa ja todella ala-arvioivaa. En muista kokeneeni vähättelyä, mutta olen kyllä kuullut vastaavista kokemuksista joiltain nuoremmilta naisvaltuutetuilta. Että et varmasti ole ainoa. Olen huomannut, että meidän kokeneemmat miesvaltuutetut löytävät toistensa kanssa enemmän samaistumispintaa kuin vaikka minun kanssa eli samaa kaverillisuutta kuin heillä on keskenään ei ole suhtautumisessa minuun. Tähän kyllä vaikuttaa varmaan monet asiat, kuten vaikka että monet ovat toimineet jo vuosikymmeniä yhteistyössä politiikassa. Kannustusta, arvostusta ja tukea koen saaneeni viranhaltijapuolelta ja se on lämmittänyt. Se on rohkaissut toimimaan.

Sanna Tähtinen (Sdp) on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu, konsernijaoston varajäsen ja Kymsoten yhtymävaltuuston varajäsen. 

Kaisa Spies (Vihr.)  on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Kymenlaakson maakuntahallituksen jäsen.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola