Blogi 1: alku kaupunginhallituksessa ja ne kaikkein hirveimmät päätökset

Tässä bloggauksessa keskustelen kaupunginhallituskollegani Sanna Tähtisen kanssa kuluneesta valtuustokaudesta.

• 

Kaisa: 

Millä fiiliksillä nelisen vuotta sitten lähdit kaupunginhallitukseen? Miltä silloin tuntui?

Sanna: 

Kun tulin valituksi ensimmäiselle kaudelle valtuustoon ja pääsin heti kaupunginhallitukseen, niin olihan se hienoa! Olin innoissani ja usko tulevaan oli kova. Uutta tietoa tuli jatkuvasti tosi paljon ja tunnollisesti yritin kaiken omaksua. Se tuskastutti välillä. Vaikka vaaleissa saamani äänimäärän puolesta kaupunginhallituksen jäsenyys olikin minulle ihan oikeutettu, niin tunsin itseni toisinaan aika epävarmaksi kokeneiden päättäjien rinnalla. Olo oli joskus riittämätön. Tunnistatko yhtään samoja fiiliksiä?

Kaisa: 

Tunnistan. Koin samoin, että ansaitsin paikkani kaupunginhallituksessa ja minun oli ehkä helpompi mennä, koska olin toisen kauden valtuutettu. Samalla kuitenkin olo oli erittäin epävarma, ihmiset oli lopulta kuitenkin aika vieraita, vaikka osan tunsin valtuustosta, mutta en oikeastaan hyvin ollenkaan. Muistatko sen ensimmäisen tutustumisretken, mikä tehtiin Orilammen majalle? Muistan, että menin Werningin Paulan viereen istumaan ja sanoin, että sulla on upea mekko (se oli!), kun en muutakaan keksinyt. Olo oli ehkä vähän kuin aloittaisi uuden työpaikan  tai koulun.

Sanna: 

Muistan. Siellä  Orilammen majalla oli hyvää ruokaa. Se on aina plussaa 😃 Lisäksi muistan miettineeni, että meillä on tosi mukavan oloinen ja helposti lähestyttävä kaupunginjohtaja. Muistan myös, kun jollain porukalla puhuttiin, että Kouvolaan pitäisi saada yhtä iso tapahtuma kuin Kotkan meripäivät. Joku taisi ehdottaa (ehkä Käen Jari), että nimeksi voisi tulla Ratapäivät. Kivoja muistoja. Ja sitten on vähemmän kivoja muistoja. Mikä sun mielestä on ollut hankalinta kaupunginhallituksessa?

Kaisa: 

Hmmmm. Tämä on paha. On ollut paljon vaikeaa. Silloin kun talous tuntui kaatuvan koko ajan päälle. Kun alkoi tulla ennusteita, että budjettiylitys alkaa olla ensin miljoonia, sitten se hiipi yli kymmenen miljoonan ja vieläkin yli ja yli. Silloin tuntui kaamealta ja kädettömältä. Kuntatalouteen liittyy, että kesken vuoden ei pystytä nopeasti vähentämään menoja vaan leikkaukset tulevat voimaan viiveellä. Se ehkä lisäsi tätä voimattomuuden tunnetta. Miten sulle jäi mieleen tuo aika?

Sanna: 

Samoja ajatuksia ja tunteita itsellänikin oli. Mulle on ylipäänsä ollut vaikeaa sopeutua siihen, kuinka hidasta päätöksenteko joskus on ja kuinka hitaasti asiat muuttuvat. Lisäksi oon sitä mieltä, että meidän olisi joukkueena pitänyt pystyä parempaan. Ryhmien välinen yhteistyö ei ollut niin tiivistä ja rakentavaa kuin sen  olisi pitänyt olla. Miten sun mielestä yhteistyö on toiminut tällä kaudella?

Kaisa: 

Minulle päätöksenteon hitaus ei enää ollut yllätys, se oli tullut tutuksi jo tuossa ekalla valtuustokaudella. Ehkä rivivaltuutettuun verrattuna kaupunginhallituksen jäsenellä on kyllä selkeästi enemmän valtaa. Hallituksessa asioita voi nostaa esiin listan ulkopuoleltakin, saada niille kannatusta ja laittaa valmisteluun. Tämä mahdollisuus vallankäyttöön oli minulle yllätys ja siinä mielessä tuntui, että aikaisemman junnaavan päätöksenteon sijaan asioita sai aika hyvin ja nopsaan liikkeelle. Mutta tuo ryhmien välisen yhteistyön puute on kyllä iso heikkous Kouvolan kuntapolitiikassa ja tekee meidän päätöksenteosta pomppuilevaa, sekavaa ja heikosti ennustettavaa. Miten ajattelet, että voitais konkreettisesti toimia, että me ratkaisisimme tämän ongelman? Sen ratkaiseminen voisi nimittäin ryhdistää politiikkaa aika paljon ja palauttaisi ehkä kaupunkilaisten uskoa kuntapolitiikkaan.

Sanna: 

Ensinnäkin vanhat kaunat pitäisi yrittää unohtaa. On tullut selväksi, että kaikkien henkilökemiat eivät ole aiemmin kohdanneet eivätkä kohtaa edelleenkään ja se heijastuu mun mielestä päätöksentekoon, vaikka ei pitäisi. Tiedätkö onko ryhmäpuheenjohtajilla säännöllisesti tapaamisia? Olisi ainakin syytä olla. Usean asian kohdalla on kuultu lause: ryhmät eivät ole vielä ehtineet neuvotella. Tällä voidaan toki viitata ryhmien sisäisiinkin neuvotteluihin. Neuvotteluihin ei myöskään ikinä pitäisi mennä sillä asenteella, että ei ole valmis joustamaan mistään. Eikä myöskään niin, että etukäteen on jo pienemmällä porukalla päätetty miten edetään. Avoimuus on avain hyvään päätöksentekoon. Siinä on parantamisen varaa.

Kaisa: 

Suurin ongelma on juuri, että poliittiset ryhmä eli ryhmien puheenjohtajat eivät keskustele yhdessä riittävästi. Olen miettinyt, että vaikka se ei ole virallinen toimielin, pitäisi heille buukata kokousajat aina puoleksi vuodeksi muun päätöksentekoon rytmittäen. Meillä ei ole sellaista kulttuuria, että ryhmät istuisivat yhdessä niin pitkään, että tulisivat johonkin lopputulemaan isoissa asioissa. Se on sääli. Sitten on näitä kaikkia kuppikuntia, Pentikin parlamentista juorutaan. Se jättää aika ulkopuolisen olon. Neuvotteluvara on myös Kouvolassa alihyödynnetty ja neuvotteluista luodaan kuvaa lehmänkauppoina. 

Kun Lappeenrannan talous oli karmaisevassa kunnossa ja siellä täytyi tehdä paitsi isoja leikkauksia myös rökälemäinen nosto kuntaveroon, kysyin miten te oikein pystyitte sen päättämään. Me istuttiin niin kauan yhdessä, että saatiin päätös tehtyä, minulle vastattiin. Sitten he tulivat yksituumaisina isolla enemmistöllä ulos, että näin me tehdään ja siihen sitouduttiin. Siinä on taatusti jokainen joutunut tulemaan paljon vastaan. Onko se sitten ollut lehmänkauppa vai ryhdikästä päätöksentekoa? Kallistun enemmän jälkimmäisen kannalle. Tehdään iso päätös, viestitään siitä ja pysytään sen takana.

Sanna Tähtinen (Sdp) on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu, konsernijaoston varajäsen ja Kymsoten yhtymävaltuuston varajäsen. 

Kaisa Spies (Vihr.)  on Kouvolan kaupunginhallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Kymenlaakson maakuntahallituksen jäsen.

Keskustelimme Sannan kanssa YLE:n kuntavaalipodcastissa Kouvolasta. Mukana oli myös Perussuomalaisten Mikko Jaanu. https://yle.fi/uutiset/3-11916600#Kouvola