Vaalit siirtyvät – voimia ehdokkaille

Moi rakas kuntavaaliehdokaskollegani mistä puolueesta oletkaan!

Jep, juuri nyt lievästi tai aika paljonkin rasittaa, tiedän. Levätään hetki ja sitten käynnistellään koneet. Sillä tiedätkös, olet tosi arvokas. Demokratiaa ei ole ilman meitä ehdokkaita. Siksi sinulla on väliä, olitpa sitten kepulainen, demari tai persu tai mistä porukasta vaan.

Ehdokas ei ole sylkykuppi tai vitsintynkä. Hänellä on ajatuksia siitä, millainen tämä kaupunki tai kunta voisi olla ja toisin kuin moni muu, hän ei jupise siitä työpaikan kahvihuoneessa tai jää napakoihin ruikuttamaan. Hän on valmis omilla kasvoillaan, nimellään ja ajatuksillaan laittamaan itsensä likoon. Hän on valmis siihen, että saa vain yhden äänen – tiedätkö, tämä on jokaisella ehdokkaalla ajatuksissa. Hän on valmis saavilliseen kakkaa somessa, niihin haha-hymiöihin reaktiona siihen kun hän avaa omia ajatuksiaan. Hän on ihan hirveän rohkea. Siksi toivon, että tuet ja kannustat jokaista ehdokasta.

Ehdokaskollegani, toivon sinulle hyvää tuulta ja voimaa. Käännä tämä aikalisä voitoksesi. Tee somekirjoittelusta vaalipuristuksen sijaan arkista tekemistä, sillä se, että puhutaan politiikasta, esitetään vaihtoehtoja ja uusia ratkaisuja on vieläkin liian harvinaista.

Kuntapolitiikassa tehdään ihmisen arjen kannalta kaikkein keskeisimmät päätökset. Missä on uimahalli? Onko koulussa valinnaiskieliä? Pääseekö lääkäriin? Onko kirjasto lähellä? Minä kaipaan jatkuvaa päivittäistä puhetta ja dialogia näistä. Liian moni meidän nuoremmistakin valtuutetuista avaa ajatuksiaan vain vaalien alla ja se on minusta niin sääli. Siksi kannustan: opettele itsellesi uusi rutiini ja puhu ja kirjoita kuntapolitiikkaa usein. Opettele avaamaan ajatuksiasi. Ennen kaikkea: kun sinut valitaan, jatka sitä myös vaalien jälkeen. Teet ison palveluksen demokratialle. Minä kirjoitan kokouspäivitykset Facebookissa ja teen Instagramin tarinoissa videot kuulumisista. Blogia kirjoitan harvemmin.

Tiedätkö, että minusta on välillä tosi rasittavaa kirjoittaa kokouksista. Tuntuu, että asiat ovat liian isoja ja niiden pienentäminen lyhyeen postaukseen on populistista. Joskus asiat ovat niin hankalia, että niistä kertominen ilman kokouksen luottamuksellisuuden vaarantamista on vaikeaa. Joskus kun on kokoustanut puolipäivää, ei vaan enää yhtään jaksaisi.

Yritän kuitenkin kertoa edes vähän. Ihan vaan jotain. Koska minua äänestettiin. Joskus toimittaja kiitteli, että minulta saa somesta nopeimmin briiffin ja kysyi samalla, että tiedätkö, että kaikki ei tykkää kun kirjoitan. En tiennyt, vastasin aika vaivaantuneena, vaikka oikeastaan kyllä tiesin sen tai ainakin olin kuullut aiemminkin. Tiedän siis kiertoteitse, että kirjoittamiseni ärsyttää. Sitä ei ole sanottu minulle suoraan, vaan olen kuullut kautta rantain. En tiedä miksi se on ärsyttävää, sillä minulle ei ole koskaan sanottu, että kirjoittaisin luottamuksellisista asioista.

Jotenkin ajattelen, että politiikkaa 2020-luvulla ei tehdä viestimällä asioista silloin kuin on vaalit. Demokratiaa edistetään ja perustellaan koko ajan. Vain niin se koetaan oikeutetuksi, legitiimiksi. On harmillista jos se ärsyttää, ehkä siihen ei vain ole totuttu.

Hei ehdokastoveri. Jaksamista sinulle. Olet tärkeä.