Oikeankokoinen luokka

Muistatko kun lapsena sait kaksi kuvaa ja tehtävän: ympyröi erot. Sitten kieli keskellä suuta ja kynä vähän huterana keskityit kuviin ja etsit eroja.

Nyt kysyn sitä samaa. Katso näitä kahta kuvaa. Mikä mielestäsi on kuvien keskeinen ero?

Ensimmäisessä kuvassa luokassa on 18 oppilasta. Toisessa kuvassa luokassa on 33 oppilasta. Kaksi luokkaa ovat tosi erikokoiset. Oliko vaikea tehtävä?

Nämä ovat minun luokkani neljännellä – 18 oppilasta – Heinolassa ja viidennellä – 33 oppilasta – Kouvolassa. Pienemmässä ryhmässä Heinolassa me teimme näytelmiä, harjoittelimme kuvataidetta paljon ikäluokkaamme korkeammalla tasolla. Sitten tuli muutto Kouvolaan. Lama-aika ja järkälemäisen iso luokka. Muistan huteran oloni luokassa, se oli vain hirveän täynnä. Meitä oli niin paljon. Muistan hyviä asioita: luettiin ”Juokse poika juokse”, se järkytti ja kiinnosti, mutta muistan myös, miten hengästyttävää ryhmässä oli toimia. Nyt aikuisena ja opettajana mietin, miten kukaan opettaja selviää ja voi kokea tekevänsä hyvää työtä näin ison ryhmän kanssa.

Ei koskaan enää. Ei tällaisia luokkia.

90-luvun lama-ajan Kouvola taisi tehdä aika paljon pieleen. Rikas hallintokaupunki päätyi jostain syystä tilanteeseen, jolloin alakouluissa oli yli 30 oppilaan ryhmiä. Se on aika järkyttävää.

Mietin, että onko tämä vielä mielessämme. Kun puhumme koulujen yhdistämisistä, vielä nyt vuonna 2021, kuulen paljon puhetta siitä, että halutaan turvata luokkakoot: ” en halua yhdistää kouluja, koska en halua luoda jättiluokkia”, sanotaan meillä vielä nyt. Tämä puhe ei koskaan tule asiantuntijalautakunnasta, mutta se tulee poliittisista ryhmistä ja leikkaa läpi kaupunginhallituksen. Tämä on höpöpuhetta. Kouluja yhdistämällä tehdään hyvää – luodaan työpareja opettajille ja turvataan kavereita koululaisille, usko tai älä! Kouluja yhdistämällä tehdään ehkä kolmesta miniryhmästä kaksi suht toimivankokoista ryhmää.

Hyvät toverit, muistattehan tsekata faktat. Kun me Kouvolassa puhumme koulujen yhdistämisestä, me emme puhu tästä, mitä minä kävin läpi 90-luvun lama-ajan Kouvolassa. Pikemminkin yhdistämällä kouluja me luomme noita luokkakokoja, joita tuossa ensimmäisessä kuvassa on. Luomme tosi hyvän kokoisia ryhmiä, parisen kymmentä oppilasta, se on oikeastaan tosi hyvä porukka saamaan kavereita, tekemään töitä pienryhmissä ja saamaan rinnakkaisluokan. Sekin on tärkeää, tiedätkös. Että on toinen jengi, joiden opet voivat tehdä asioita yhdessä.

Voidaan vaikka päättää, että jos toinen vitosluokan opeista on innostunut hissasta, hän tekee hissan tunnit molemmille ryhmille ja toinen opettaja suunnittelee oppimiskokonaisuuden ympäristö- ja luonnontietoon. Kuka voittaa? Pääseekö ope vähemmällä? Ei pääse, mutta oppilas voittaa, sillä ope tekee ehkä mielekkäämpää hommaa. Siksi rakastan rinnakkaisluokkia ja opettajien välistä tiimityötä. Se on yksi syy, miksi haluaa rakentaa kouluja, joissa tämä onnistuu.

Meillä ei ole käsillä ongelmaa, että luokat olisivat turvoksissa oppilaista. Meidän ongelmamme on ihan erilainen: meidän koulumme kuihtuvat ja luokat ovat niin pieniä, että opet huutavat: yhdistäkää meidät, mutta poliitikot eivät sitä kuule.

Hei poliittinen päättäjä, kuule asiantuntijaa. Sysää laput pois korvilta, ja rakenna kouluja, joiden ensisijainen tavoite on hyvät oppimistulokset ja oppilaiden pärjääminen aika kovassakin kilpailussa tulevaisuuden maailmassa.