Politiikassa sanotaan ihan hirveän harvoin jos koskaan, että olin väärässä. Haluaisin kertoa siitä, kun olin kerran oikein komeasti väärässä. Minulle väärässä oleminen on lähinnä oppimiskokemus. Seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Mutta siis se väärässä oleminen.

Olin työryhmässä, jonka tehtävänä oli palkata tilapalveluihin uusi johtaja. Ei kuulosta kauhean jännittävältä, tiedän. Oikeastaan tilat ovat hirveän tärkeät. Meillä on satoja tiloja ja uusiin investoidaan satoja miljoonia seuraavien kymmenen vuoden aikana. On tärkeää, että tilapalvelut ovat kunnossa ja niillä on erinomainen johtaja. Valituksi tuli Juha Jormanainen. Minä olin eri mieltä. Jos olisin yksin saanut päättää valituksi olisi tullut aivan toinen henkilö, joku joka vaikutti minut luovuudella, kehittämisideoilla, laajalla visionäärisyydellään. Häneen verrattuna Jormanainen oli lähinnä harmaa toteuttaja. Voi miten typerä olinkaan.

Onneksi meillä oli työryhmässä minua viisaampia ja heidän avullaan valittiin Jormanainen. Tänään samainen Jormanainen valittiin vuoden esimieheksi Kouvolassa. Hänen aikanaan tilat Kouvolassa on laitettu järjestykseen. Me tiedämme mitä omistamme (aiemmin emme!!!), meillä on tarkempi tieto rakennusten korjaustarpeesta ja pidemmän linjan suunnitelmat siitä, mitä rakennetaan ja milloin. Työ on ollut valtava ja sitä johtamaan tarvittiin juuri oikea tyyppi. Minä olisin valinnut aivan väärän.

Minulle ei koskaan ole ollut mitenkään vaikeaa sanoa tehneeni väärän päätöksen, tunnustaa, että en jotain ymmärrä tai sanoa, että jonkun asian päättäminen on vaikeaa. Joillekin se ei ole kovin helppoa luulen, mutta olemme erilaisia.

Pelkästään vuosi 2019 on tarkoittanut 444 pykälää kaupunginhallituksessa tehtyjä päätöksiä. Niihin varmasti mahtuu myös vääriä päätöksiä. Minusta on hirveän loogista ja ymmärrettävää, että jotkut päätöksistä ovat vääriä ihan niin kuin olisin jättänyt Jormanaisen valitsematta.

Oppimiskokemus? Seuraavalla kerralla minun on ymmärrettävä paremmin (oli kyseessä sitten palkattava henkilö tai jokin toiminto) nykytila ja sen heikkoudet ja pohdittava mitä muutokseen tarvitaan. En voi itsekkäästi ajaa läpi asioita tai ominaisuuksia, joita itse arvostan ja pidän tärkeinä vaan minun on huomioitava reunaehdot paremmin. Kuulostaa ehkä tosi hämärältä, selkosuomeksi se tarkoittaa varmaan, että on tunnettava lähtökohdat vahvemmin.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että hyvästä tahdosta huolimatta todennäköisesti tekee virheitä niin elämässä yleensä kuin kuntapolitiikassa erityisesti. Ne on syytä tunnistaa, jotta niistä voi oppia. Jos omia virheitään ei voi tunnistaa, ei koskaan voi kehittyä paremmaksi.

Siksi haluan lämpimästi onnitella Kouvolan vuoden esimiestä Juha Jormanaista!