Huhtikuun 2017 kuntavaaleissa valittiin Kouvolaankin uusi kaupunginvaltuusto. 59 valtuutettua. Taatusti kukaan ei älynnyt miten tiukkaan paikkaan joudutaan. Tuli paljon uusia, nuoria valtuutettuja. Kaupunginhallitukseen pääsi useita ja into lähteä kehittämään kaupunkia oli kova. Yhteishenki uuden kaupunginjohtajan johdolla oli vahva. Kuntastrategiaa tehtiin hengästyneellä täpinällä. Oltiin innoissaan. Lähdettiin rakentamaan kaikkea sitä, mitä vaalilupauksissa luvattiin. Muutosta. Uutta Kouvolaa. Uutta vaihtoehtoa tai mitä sitten latteissa vaalisloganeissa tulikaan kirjoitettua.

Sain tuolloin neljänneksi eniten ääniä Kouvolassa. Se on vieläkin ihan käsittämätöntä. Hengästyttää yhä. Sain enemmän ääniä kuin kukaan demareista tai keskustasta. Todella paljon paineita olla sen arvoinen. Sain paljon ideoita läpi kaupunkistrategiaan. Siitä rakennettiin kaikkea mitä toivoin. Ja sitten kaupungin talous romahti.

Tulos asettaa yhä paineita, sillä niin moni luotti minuun ja haluan hirveästi olla kaiken sen luottamuksen arvoinen. Se luo paineita erityisesti kun kaupungin talouden pohja on romahtamassa.

En ole koskaan kokenut, että äänet velvoittaisivat puolustamaan jotain tiettyä palvelua. Että minun pitäisi saada meidän kuoppainen kotikatu uusittua tai turvata Kaunisnurmen museokorttelin talot tai edes lähikoulu. Ei silti että en haluaisi niitä tehdä, toki haluaisin.

Koen, että minua äänestettiin nimenomaan siksi, että en hirttäytyisi omien lähipalveluiden puolustajaksi vaan katsoisin koko kaupungin etua ja rakentaisin uutta Kouvolaa.  Näin olen pyrkinyt toimimaan.

Joskus koko kaupungin etu vaatii kaameita päätöksiä lähellä(kin). Se vaatii rohkeutta kohdata ihmisiä lupaamatta säilyttää heille tärkeitä asioita. Olisi hirveän helppoa luvata puhua tämän tai tuon puolesta ja on vaikeaa olla lupaamatta yhtään mitään.

Päädyin viesteilemään Kouvolan talouteen perehtyneen konsultti Eero Laesterän kanssa. Halusin varmistaa muutamia asioita ja häntä ehkä kiinnosti myös minun näkökulmani. Uskallan lainata ilman lupaa hänen viestiään, koska sama on kirjoitettu Laesterän raporttiin: Eikö olisi hedelmällisempää miettiä, kuinka viranhaltijoiden virkavastuulla esittämiä keinoja voidaan laittaa täytäntöön eikä keskittyä siihen, miksi joku ei voi olla oikein tai miksi joku ei käy?

Olemme tilanteessa, jossa meillä ei enää ole varaa sanoa ”ei käy”.

Tiedän, että emme halunneet tätä vuoden 2017 huhtikuisena sunnuntai-iltana. Kevät oli tulossa ja olimme täynnä iloa ja vaalihuumaa. Kouvolan Sanomat räpsi minusta kuvia ja en tiennyt miten päin olisin. Muistan vain kouristuksenomaisesti puristaneeni kännykkää.

Kaupunkilaisilta saimme mandaatin, ihan järjettömän suuren kunnian, päättää tämän kaupungin asioista seuraavan neljän vuoden aikana. Juuri meille jäi lopulta käteen se surkein kortti ja luhistuva kuntatalous. Meitä on 59 valtuutettua, joiden on pystyttävä tekemään kaikkein kurjimmat päätökset koko kaupungin edun vuoksi. Toivon, että jokainen 59 valtuutetusta pystyy nyt olemaan koko Kouvolan valtuutettu.

Minusta tämä ei loppupeleissä ole enää edes poliittinen kysymys. Laesterä osoittaa raportissaan, että mikään järjellinen veronkorotus ei riitä paikkaamaan Kouvolan taloustilannetta. On vain pakko tinkiä nykytilanteesta ja jotenkin selvitä eteenpäin vähemmillä palveluilla. Se tarkoittaa pidempää koulumatkaa. Se tarkoittaa vähemmän rahaa teatterille ja luistinrataa kauempana. Se tarkoittaa kallistuneita harrastuskustannuksia, kun kaupunki ei pysty enää tukemaan seuroja ja kenties vähemmän aikaa junioreille uimahallissa tai jäähallissa. Kenties se tarkoittaa koko henkilöstön lomauttamista ja peruskoululaisten repaleisia kouluviikkoja opettajien ollessa vuorotellen lomautettuina. Silti meillä ei ole varaa sanoa ”ei käy”.

Jotenkin arvaan, että en saa seuraavissa vaaleissa läheskään niin paljon ääniä kuin 2017. Hyväksyn sen. En kuitenkaan voisi elää itseni kanssa, jos en nyt katso isompaa kuvaa ja tee kaikkeani saadakseni tämän kaupungin talous kestävämmälle tolalle. Surkeinta pelkuruutta olisi jättää päätökset tekemättä ja sysätä vastuu tuleville kuntapäättäjille. Voi olla, että jään ensi kaudella kirjoittelemaan anonyymeja kommentteja napakoihin, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani koko kaupungin eteen.