Kymen Sanomien tekstarit palstalla: ”Kouvola näkyy vievän kaiken, radan Porvoosta Kouvolaan, maakuntahallinnon, käräjäoikeuden ja Kymsoten”. (30.8.) Niin paljon ällistytti, että piti vielä tähän palata ja kaivaa esiin. Kouvola vie kaiken… Niin siinä todella luki.

Ihan kauheasti en hämmästyisi jos Kouvolan Sanomien napakoissa julkaistaisiin teksti, joka alkaisi ”Kotka vie kaiken…”
Tämä on varmaan oleellinen lähtökohta, joka on hyvä ymmärtää voidakseen yhtään tajuta Kymenlaakson kahden isoimman kaupungin sielunelämää: kummassakin kaupungissa koetaan, että toinen vie jotain toiselta.

Se luo lähtökohdan, josta on äärimmäisen vaikea lähteä rakentamaan yhteistä hyvää. Kykenemme rakentamaan sitä silloin, kuin se on selkeästi joko Kotkan tai vain Kouvolan etu. Kotkan tuki saatiin pelastushelikopterille Uttiin. Kotkan tavoitellessa laajan päivystyksen statusta sairaalalle, tuki Kouvola vuorostaan Kotkaa.

Mutta kun aletaan puhua asioista, jonka voi saada suuresta kahdesta vain toinen – joko Kotka tai Kouvola – emme enää pysty tekemään asioita yhdessä. Epäluulo myös leviää. Kun päättäjiksi tuli pari vuotta sitten uusia naamoja ja kaupunginjohtajatkin vaihtuivat, vannoi taatusti jokainen uusi, että nyt lähdetään puhtaalta pöydältä ja rakennetaan yhteistyötä, vaan huomatakseen, että se ei menekään niin helposti. Kannattaa kiinnittää huomiota yleisönosastokirjoitukseen, jossa 10 nuorta kouvolalaista valtuutettua vaatii meitä pohtimaan vaihtoehtoja Kymenlaakson maakunnalle siksi, että yhteistyö on vaikeaa, asioista ei päästä yhteisymmärrykseen ja sovitut asiat eivät pidä.

Olen tosi ratkaisukeskeinen ihminen. En jää vellomaan menneeseen ja syyttelemään. Jumiutunut tilanne on hätkähdyttänyt maakuntahallituksessa. On annettu ymmärtää, että kumpikaan ratalinjaus ei etene, jos siitä ei saada Kymenlaaksossa yksimielisyyttä. I have news for you: kumpikaan ei tule luopumaan näkemyksestään.

Säännöllisesti eteemme tulee myös tilanteita, jolloin toisen voitto on toisen häviö. Viimeksi tämä nähtiin päätettäessä maakuntaliiton siirrosta Kouvolaan. Siirto Kouvolaan koettiin Kotkan tappiona, vaikka toteutettiin vain ennalta sovittu työnjaollinen päätös. Kokemus hävieämisestä on nostanut Kotkassa ajatuksia ”virheellisen päätöksen korjaamisesta.”

Tavallaan ymmärrän ja hyväksyn sen, että kaupunkien edut ovat välillä toistensa vastaisia. Mitä sen sijaan en jaksa sietää on se, että päätetyt asiat venkoillaan esiin aina uudestaan ja uudestaan.

Ratamoa käsiteltiin Kouvolassa muutaman kuukauden välein, kun ”hävinneen” osapuolen oli mahdotonta myöntää tappiotaan. Sellainen halvaannuttaa kaiken yhteistyön. Tehdyt päätökset on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään, muuten tässä maakunnassa ei kenties enää ole mitään yhteistä jonka päälle rakentaa tulevaisuutta. Päätettyjä asioita ovat mielestäni esimerkiksi Kymsoten perustamissopimus sekä maakuntaliiton muutto Kouvolaan.