Me puhuttiin kuntapolitiikkaa baarissa vihreällä porukalla.

Vähän laiskasti puhuttiin siitä, tarvitaanko Kouvolaan monitoimihallia, mutta jo intohimoisemmin siitä, pitääkö leikkauksien koskea myös luottamuspaikkoja, lautakuntia ja jaostoja. Kutsun niitä demokratiakustannuksiksi. Demokratia maksaa, se ei ole tehokas ja vaatii paljon kokoustamista. Se on kuitenkin osoittautunut parhaaksi muodoksi hallita, silti se ei voi olla säästöjen ulottumattomissa, yritin sovitella ääripäitä.

Hei miten sä kestät tätä, kysyin Erkalta, Viikatteen basistilta, jonka oli tarkoitus siirtyä meidän Kouvolan vihreiden miitingistä suoraan keikalle, joka lopettaa Viikatteen kierteen ja jonka edellisen illan keikkaa Kouvolan Sanomat kehuu ”kovassa vireessä” olevaksi, tunnelmalliseksi kotiinpaluuksi. Etkö tarvitse jotain henkistä siirtymää kuntapolitiikasta keikalle? Kuulemma siirtyä voi hyvin, kuntapolitiikka kulkee kuitenkin koko ajan kaiken tekemisen mukana ajatuksissa, joten hyppy monitoimihallin puimisesta bassoon ei ole niin absurdi, kuin miltä se ulkopuolisesta kuulostaa. Hei mulla on ihan sama, hihkaisimme ainakin kahdesta suusta samaan aikaan.

Kuntapolitiikka kulkee kaikessa elämässä koko ajan mukana ja se tekee siitä aika raskasta (vaikka tietysti hirveän hienoa myös!). Minä en mene keikalle (pois se minusta, olen hirveän paljon vähemmän cool), mutta menen töihin, haen lapsen tarhasta, mietin kaikkia arkisia juttuja: harrastuksia, ruuan laittoa ja sitä, että koskahan meillä on viimeksi imuroitu, mutta kuntapolitiikka kulkee siinä koko ajan rinnalla.

Aamulla luen lehden (ja laitan puurot, pesen pienimmän hampaat, etsin kurahousut ja vaikka mitä muuta). Kun saan tarhalaisen kouluun, soitan ensimmäiselle viranhaltijalle, selvittääkseni jonkun päivän uutiseen tai iltapäivän kokoukseen liittyvän asian. Yritän pitää kynnyksen ottaa yhteyttä ja kysyä lisää koko ajan matalammalla. Yritän pitää yhteyttä muihin luottamushenkilöihin, viestiä omaan vihreään ryhmään siitä mitä olen suunnitellut. Opetan koulussa tänään yhteiskuntaopissa talouskasvua, markkinataloutta, kysyntää ja tarjontaa. Tauolla vastaan puheluihin ja mietin kuntapolitiikkaa ja valmistaudun opettamaan historiasta antiikin Rooman taloutta.

Kuntavaalien alla teimme kimppamainoksen keskustapuolueen Topi Seppälän ja kokoomuksen Jani Heikarin kanssa. Halusimme aistia vaalien kipupisteitä ja onnistuimme. Yhteismainos  – ja toki hirveä määrä vuosien aikana itse kunkin tekemään kuntapolitiikkaa – johti hyviin lopputuloksiin. Janille vaaleissa kokoomuksesta kaupunginhallituksen ensimmäisen vpj:n paikka, Topille valtuuston 2. vpj:n paikka ja minulle Kouvolan äänikuningattaren titteli ja paikka kaupunginhallitukseen. Meistä kolmesta vain minä istun kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Topi ja Jani ovat jättäneet puheenjohtajuudet perheen ja yritysten vaatimusten vuoksi. Todella ymmärrän heitä.

Eräässä keskustelussa kolmikymppisten päättäjien kanssa kävi ilmi, että jokaisen läheiset olivat vähän huolestuneina katsoneet tilannetta ja kehottaneet miettimään onko kuntapolitiikassa mukana olo yhtään järkevää jos se jatkuvasti ottaa enemmän kuin antaa.

Uhriutua ei nykypäivänä saa enkä halua sitä tehdä, mutta on hyvä oivaltaa, että Suomen 11. suurimman kaupungin johtavissa luottamustehtävissä oleminen vaatii aika paljon. Erkka menee keikalle suoraan kuntapoliittisista baarikeskusteluista, joissa halusimme evästää häntä tekemään hyviä päätöksiä liikunta- ja urheilupaikkojen suhteen Kouvolassa. On parasta tottua elämään siten, että kuntapolitiikan koukerot ovat alati läsnä – sekä ajatuksissa että kohtaamisissa kaupunkilaisten kanssa. Aina kun kirjoitan näistä asioista vaikka Facebookissa, kirjottaa joku, että pitikö sitten lähteä ehdolle – jos nyt kokee kaiken niin hirveän raskaaksi, niin olisiko fiksumpaa pysyä poissa.

Ehkä olisi.

Uskon kuitenkin, että on paljon helpompaa olla mukana kuntapolitiikassa, jos oma elämäntilanne ei ole kovin kiireinen. Ruuhkavuosiksi kutsutaan elämää, jolloin olet työssä, hoidat pieniä lapsia, lyhennät asuntolainaa ja kaikki tuntuu vain välillä hajoavan palasiksi kun unohdit ostaa oikean kokoiset välikausigoretexit tai lapsi sairastuu.

Yrittäjät ovat päättäjinä tärkeä ryhmä. On merkityksellistä, että yrittäjän näkemys kuuluu päätöksentekoon, mutta kaikkinielevän yrittäjyyden yhdistäminen luottamustehtäviin saattaa osoittautua kimurantiksi.

Olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että luottamustehtävissä toimivat jaksavat tehtäviensä kanssa. Työpaikoilla pohditaan paljon perheen ja työn yhteensovittamista. Ehkä kunnissakin pitäisi pohtia miten työ, perhe ja politiikka limittyisivät vähemmän kuormittavasti yhteen. Kerta toisensa jälkeen olen törmännyt luuloon, että kaupunginvaltuutettuna toimiminen on ammatti. Ei se ole, se on luottamustehtävä, jonka päälle jokaisella on oma ammatti. Töiden jälkeen mennään kokoukseen. Viikonloppuna luetaan esityslistat. Viikonloppu on kuitenkin aikaa jolloin pitäisi palautua töistä ja olla perheen ja läheisten kanssa.

On jotenkin aika vanhakantaista, että päätöksiä tehdään tuntien kokousmaratoneissa työpäivän jälkeen. Kuka silloin on enää fiksuimmillaan? Olen istunut kokouksissa kellon tullessa 11 yöllä toivoen vaan, ettei kukaan enää ottaisi yhtään puheenvuoroa, että pääsisin nukkumaan. Olen ollut kokouksissa jotka kestävät alle puoli tuntia ja kokouksissa, jotka kestävät työpäivän verran (mutta työpäivän jälkeen).

Seurasin netistä kuntapoliittista keskustelua, jossa valtuutetut eri kaupungeista vertailivat kunnissaan käytössä olevia vessataukoja kokousten aikana. On kaupunkeja, joissa ei järjestetä yhtään vessataukoa. Ylpeänä ja edistyksellisenä saatoin kertoa, että Kouvolassa kokouksissa pääsee pissalle kahden tunnin välein.

Jotenkin luulen, että voisimme toimia paremmin jos kiinnitämme asioihin huomiota. Se ei edes maksa mitään, mutta saattaa johtaa parempaan päätöksentekoon kun asiat etenevät tasapainoisemmin ja rytmittyvät muuhun elämään.

Voi olla, että jonkun toisen elämäntilanne tekee hänelle helpommaksi olla mukana kuntapolitiikassa. Vähän kadehdin ajatusta, että olisin eläkkeellä, lapset isoja ja minua ei vaadittaisi mihinkään muualle. Mutta ehkä juuri siksi minusta on hyötyä juuri nyt, olen tekemässä päätöksiä kaiken ruuhkaisen taustani kanssa.