Miksi Kouvola vähentää lukioita, kouluja ja muita palveluita?

Lapsiperheen paras lukee Kouvolan kaupunkistrategiassa. Lupasimme pari vuotta sitten kirjoitetussa kaupungin toimintaa ohjaavassa paperissa tavoitella parasta aktiivista arkea, nuorten parasta. Koulutus kirjattiin isosti. Miten on mahdollista, että parissa vuodessa olemme tilanteessa, jossa lakkautamme kouluja, lopetamme pientä lasta kotona hoitavan Kouvola-lisän ja jätämme kaupunkiin kenties vain kaksi lukiota? Toimimmeko strategiamme mukaan vai vedämmekö sen alas pöntöstä?

”Meidän mammakerhon äidit on ihan raivona kun leikkaatte sen Kouvola-lisän.” ”Kaupungin reunalta kouluun on jo nyt hirveän pitkä matka. Miten voitte laittaa lapset istumaan busseissa entistä pidempään?” ”Lapsiperheen paras, my arse.” Tällaista palautetta on tullut viime aikoina eikä siihen oikein voi sanoa mitään. Kuuntelen ja sanon, että kiitos, että kerroit. Pidän tämän mielessäni kun teemme päätöstä. Ihan niin kuin pidänkin, jokainen kaupunkilaisen kommentti ja näkökulma on tärkeä. Minä en asu Saaramaalla, minun lapseni eivät ole koulussa Pilkanmaalla enkä hoida pientä kotona. Kiitos, että soitit, kirjoitit, mesetit, lähetit kirjeen. Oikeasti, pidän näkökulmasi mielessä ja pohdin sitä. Yhden isän viestiä olen pohtinut jo melkein viikon, enkä ole vielä osannut vastata hänelle mitään. Arvaan, että hän ajattelee, että en välitä vastata vaikka oikeasti olen vain miettinyt niin pitkään miten vastaisin ja kertoisin mitä ajattelen. Ehkä tämä teksti onkin juuri tuolle isälle.

Miten hieno perhearkea korostava kaupunkistrategia muuttui perheiden palveluiden vähentämiseksi? Se taitaa olla ydinkysymys ja juuri siihen on kammottavan vaikea vastata. Oikeastaan voisin vastata siihen hirveän helposti. Voisin kertoa, että teimme viime vuonna syömävelkaa tähän kaupunkiin 26 miljoonaa euroa. Meidän rahamme eivät riitä kaikkiin nykyisiin palveluihin ja siksi niitä on vähennettävä. Jos sama tahti jatkuu, olemme tehneet vuoden 2021 jälkeen yli 100 miljoonaa miinusta ja lisänneet velkamääräämme siinä sivussa varmaan tuplasti tai triplasti, koska rakennuksemme lahoavat käsiin.

Tämä on siis se helppo vastaus: meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, ellemme halua joutua valtiovarainministeriön virkamiesten ohjaukseen ja menettää taloudellisen itsenäisyytemme. Joku ajattelee, että se vasta olisikin hyvä ja sieltä saisi fiksumpia päätöksiä. Mieti kuitenkin hetki. Heidän vastauksensa on leikata ihan kaikki mikä ei ole pakollista ja keskittää lakisääteiset tehtävät isoihin yksiköihin. Heidän toimestaan meillä olisi vielä paljon vähemmän kouluja, uimahalleja, kirjastoa ja kulttuuria. Kouvola-lisä olisi leikattu jo aikoja sitten jos heiltä kysyttäisiin.

Voisin siis helposti sanoa, että meidän on leikattava koska vain on pakko. Inhoan kuitenkin tuota ”pakko leikata, koska säästöt” -retoriikkaa. Sipilän hallitus perusteli kaikki tekemisensä ”meidän on pakko, koska taloudessa menee huonosti” –mantralla. Se on minusta vain yksi poliittisen retoriikan keino. On löydettävä parempia vastauksia. Saaramaan äiti, jonka lapsi istuu entistä pidempään koulutaksissa tai muutaman satasen kotihoidontuella oleva kotivanhempi, jolta siis ehkä leikataan pienistä tuloista suhteellisesti aika paljon, ansaitsevat paremman vastauksen.

On totta, että meillä on rahat tässä kaupungissa tosi vähissä, suorastaan pelottavan vähissä. Ne vähät rahat haluamme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla lasten, nuorten, perheiden ja koulutuksen hyväksi. Jos esitys kahdesta lukiosta menee läpi, on se kaikkien Kouvolan lukiolaisten etu. Silloin lukioihin kohdistuva leikkaus kenties suurentaa ryhmäkokoja jollain pienillä syventävillä kursseilla, mutta meillä on edelleen varaa tarjota erilaisia kursseja, jatkokouluttaa opettajia, luoda omia paikallisia kursseja yrittäjyydessä ja antaa jokaiselle lukiolaiselle mahdollisuus opiskella laajasti eri kieliä.

Saatko kiinni ideasta? Tällä keinolla – keskittämällä lukiolaiset kahteen rakennukseen – pidennämme koulumatkoja, se on aivan totta, mutta turvaamme laajasti mahdollisuuksia erilaisiin kursseihin ja voimme edelleen olla varmoja siitä, että lukiolaisemme saavat hyvät eväät jatko-opintoihin ja tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamiseeen.

Sama idea pätee peruskouluihin. Koulumatkat pitenevät. Se on aivan totta. Mutta samalla voimme rakentaa uusia terveitä kouluja, joissa on nykyistä vähän modernimmat tilat, saamme opettajillemme mahdollisuudet yhteisopettajuuteen ja voimme järjestää laajemmin koulujen jälkeisiä kerhoja. Isommissa kouluissa myös terkkari, erityisope, kuraattori ja koko muu opetuksen tärkeä tukijengi on enemmän koululla ja aito osa sen toimintaa eikä vain piipahtele.

Tulevaisuudessa Kouvola haluaa olla kasvualusta (tämäkin on kaupunkistrategiassamme). Haluamme tarjota mahdollisuuksia uusiin avauksiin ja uuteen kasvuun. Tämän voi ajatella vaikka ihan konkreettisena lasten kasvuna – tai näin minä sen ainakin usein ajattelen. Se tarkoittaa, että kaupunki rakentaa perusrakenteita, jonka yhteyteen ihmiset, yhteisöt, yhdistykset tai vaikka järjestöt voivat tuottaa uusia palveluita. Kaupunkilaiset halutaan mukaan tekemään asioita.

Meillä on edelleen näiden lukuisten ikävien leikkausten jälkeenkin leikkipuistoja (vähemmän, mutta parempilaatuisia), avointa varhaiskasvatusta, perhepuistotoimintaa ja esimerkiksi perhekeskuksia, joihin kootaan erilaiset lapsiperheiden tarvitsemat palvelut yhteen (tätä Kouvolaan rakentumassa olevaa mallia viedään muuten koko Kymenlaaksoon). Mutta on totta, että näiden leikkausten jälkeen meillä ei kenties makseta Kouvola-lisää. Toivon, että tuo lapsiperheille tarjolla oleva palvelupaketti toimisi kaupunkistrategian kasvualustana. Että perhekeskuksista rakentuisi kohtaamispaikkoja pienten lasten vanhemmille, he voisivat yhdessä vaikka perhepuistojen kanssa kehittää toimintaa, josta lapsiperheet hyötyisivät. Olin aika yksinäinen ekan lapsen saadessani ja muutenkin ehkä vähän pihalla vanhemmuuden suhteen. Olisin tarvinnut kipeästi yhteisiä kohtaamispaikkoja, yhteistä toimintaa, innostumista ja kehittämistä.

Nyt unelmoin Helsingin tyyppisestä puistoruokailusta tai miten kasvualusta hengessä organisoituisi koulujen hävikkiruuan jakamisesta esimerkiksi lapsiperheille? Minusta on innostava ajatus, että rakentaisimme yhdessä tätä kaupunkia lapsiperheille.

Kaikilla leikkauksilla on seurauksensa ja ne ovat ehkä vähän monisyisemmät kuin julkisessa keskustelussa usein esiintyy. Leikkaukset eivät kohdistu erityisesti lasten ja perheiden palveluihin vaan ihan kaikesta leikataan. Suurin osa kaupungin rahoista kuluu kuitenkin koulutukseen, joten siksi säästöjä metsästetään myös sieltä. 26 miljoonaa on niin valtava summa, että koskematta koulutukseen, emme saisi sitä kasaan.

Eräs vihreä aktiivi päivitteli minulle vuosia sitten ”miksi ette vain lopeta Kinnoa (Kouvola innovation, Kouvolan kehitysyhtiö, joka auttaa esim. uusia yrityksiä) ja jaa sen rahoja kouluille?” Kinnostakin leikataan, nyt 100 000 euroa ja sekin minua mietityttää. Hanketoimintaan ohjattuna jokainen euro tulee 6 kertaisena takaisin. 100 000 euron leikkauksella leikkaammekin siis aika paljon enemmän ja sekin saattaa tarkoittaa vaikka lapsiperheen vanhemman työpaikan menetystä tai sitä, että työpaikkaa ei koskaan synnykään. Hmmmmm.

Lopetan tämän hirvittävän pitkän vuodatuksen. Halusin sanoa, että on aidosti ikävää lopettaa jotain kaupungin palveluita. Leikkausten kohdistumista on pohdittu ja pähkäilty. On haluttu miettiä, että mahdollisuudet kasvuun – lasten, nuorten, elinvoiman ja yritysten – säilyvät, että emme tekisi typeriä leikkauksia, joka kostautuvat tulevaisuudessa. Minulle voi ja kannattaa kirjoitella tai soitella juuri sinun näkökulmasi asiaan, kuulen sen tosi mielelläni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s