Kesällä Manskilla oli ihanaa. Lapset leikkivät helteellä vesileikkejä ja tori odotti kulman takana pöydät notkuen herneitä ja mansikoita. Upea uusi kävelykatu, mahtavan värikäs Keskuspuiston leikkipaikka. Olin tyytyväinen jokaisesta remppaan laitetusta kaupungin eurosta. Olin ihan varma, että keskustan tyhjeneminen pysähtyy.

Tuli talvi ja kausivalot. Minusta hienot, jonkun mielestä tyylittömät, tunnelmattomat. Makunsa kullakin. Tärkeintä on kuitenkin, mitä tapahtui Manskille. Heräsikö keskusta eloon? Tällä hetkellä ei näytä siltä. Dressman ja Vila lopettivat kauppakeskus Manskissa, perinteikäs vaateliikkeiden ikihonka Kouvolan Pukimo sulki konkurssimyynnissä ovensa viime viikolla. Tällä hetkellä keskustasta miesten vaatteita saa vain Sokoksen pienehköltä miesten osastolta. Lasten vaatteita kaupataan ainoastaan Lindexillä. Urheiluvaatteita tai kirjoja ei saa keskustasta. Elokuvateatteriakaan ei vuosiin ole ollut.

Paljon on syytelty. Veturia, joka imuroi keskustasta ensin kuluttajat sitten yritykset ja toisaalta on haukuttu keskustan yrityksiä jotka eivät seuraa aikaansa, somista näyteikkunoitaan ja tee shoppailusta elämyksellistä. Olen aina inhonnut syyttelyä, syyllisen etsimistä. Kuka mokasi, kenen vika kysyy moni. Miten korjataan, kysyn minä.

Kaupunki on osansa tehnyt. Manski näyttää kerrassaan hyvältä. Vanhasta betonisesta tuulitunnelista kehittyi mutkitteleva oleskelutila (mutkitteleva todellakin, silmää hämätään kaarevalla laatoituksella ja puiden sekä penkkien asettelulla). Valaistus tekee paljon. Silti asiakkaat eivät ole palanneet ja liikkeitä suljetaan edelleen. Miten tilanne korjataan?

Taloustiedossa tahkotaan opiskelijan päähän kysyntää ja tarjontaa. Kun on paljon tarjontaa ja vähän kysyntää, tuotteen hinta laskee. Ilmeisesti kaikki ei mene aina oppikirjojen mukaan, sillä keskustan liiketilojen vuokrien olisi pitänyt laskea tasolle, joka houkuttaa yrittäjää. Moni kiinteistön omistaja pitää kai mieluummin tiloja tyhjillään.

Luulen, että mennyt ei enää palaa. Kouvolan keskustasta ei koskaan tule sellaista kuin se oli vaikka vielä 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alkuvuosina. Lapsena lähdettiin lauantaisin äidin ja siskojen kanssa keskustaan shoppailemaan. Käytiin kahvilla Naapantuurassa (joka ei muuten parissa kymmenessä vuodessa ole muuttunut tippaakaan), pizzalla assan vintillä ja kierreltiin kaupoissa. Opiskeluaikoinakin Kouvolan keskustaan oli kiva palata. Sen valikoimat päihittivät leikiten vaikka Joensuun ja Lahden keskustat.

Veturi imaisi avautuessaan 7 vuotta sitten keskustasta jokusen liikkeen. Samalla se toi Kouvolaan kymmeniä uusia kauppoja, jotka eivät tänne olisi muuten koskaan tulleet, koska niiden konseptiin ei kuulu toimiminen kaupunkikeskustassa. Veturi toi Kouvolaan lukuisia uusia paikallisia yrittäjiä ja paljon työpaikkoja. Moni keskustasta Veturiin siirtyneistä liikkeistä ei olisi jäänyt Kouvolaan ilman Veturia. Samalla on varmasti totta, että ihmiset ovat siirtyneet keskustasta Veturiin.

Keskustassa on edelleen huomattavasti enemmän yrityksiä ja palveluita kuin Veturissa. Keskustan ravintolat ja kahvilat päihittävät Veturin vastaavat leikiten. Kun haluan mennä torille, kauppahalliin, suutariin, laukkukauppaan, kampaajalle, kukkakauppaan tai optikolle, en mene Veturiin. Enemmän valinnanvaraa on keskustassa. Keskustassa voin käydä samalla reissulla kirjastossa ja lapsi pääsee leikkimään ulos.

Joku kirjoitti netissä sarkastisesti näivettyvästä keskustasta, jossa on vaikea löytää parkkipaikkaa. Miten totta! Kuinka Kouvolan keskusta, jossa kaikki tuntuvat manaavan vaikeutta löytää vapaata parkkipaikkaa, voi olla näivettymässä? Ihmisiä on! Lounasaikaan en meinaa mahtua suosituimpiin ravintoloihin. Yrittäjille tarjoan ilmaisena vinkkinä, että Betony ja Mimosan Aito tekevät lounastarjoilussa jotain ilmeisen oikein – kaikki haluavat syödä siellä.

Kävelen keskustaan Kaunisnurmelta. Menen mieluummin keskustaan kuin ajan autolla Veturiin. Hyvähän sinun on kun asut lähellä, murisee joku. Megatrendien mukaan (ja Kouvolan viime vuosien väestökehityksen mukaan) moni haluaa laillani asua keskustan tuntumassa. Kaupungistuminen houkuttaa ihmisiä. Kouvolan keskustakin vetää asukkaita muuta kaupunkia enemmän. Ihmisiä keskustan tuntumassa siis on.

Uskon, että keskustan tulevaisuus ei ole shoppailussa vaan pikemminkin ajan viettämisessä. Kahviloissa, ravintoloissa ja tapahtumissa. Matkakeskus tapahtuma-areenoineen olisi ollut loistava asia koko Kouvolalle, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta toteutuvan.

Keskustan tulevaisuus on ehkä myös ohimennen hoidetuissa asioissa. En tule keskustaan kierrelläkseni kaupoissa, mutta piipahdan marokkolaisessa puodissa ostamassa lahjan odottaessani lapsen harrastuksen päättymistä. Lounaalla haen Sokokselta tarvitsemani shampoon ja Anananssista lämpimämmän pipon. Koulumatkalla nappaan kotiin jotain Ramin konditoriasta. Ohimennen hoidettuja asioita.

En kiertele kaupoissa etsimässä vaatteita. Teen sen nykyään netissä. Selaan Minna Parikan kenkäalea, Filippa K:n alennusmyynnin loppueriä ja kerta toisensa jälkeen Marimekolta kultaista laukkua (en ostanut ja kyllä kadutti jälkikäteen). Netin vaatevalikoimia vastaan ei kannata minkään kaupan kilpailla, siinä on tuomittu häviämään.

Keskustan vetovoimatekijät ovat mielestäni:

• Keskustassa liikkuu jo ihmisiä. Heidät on saatava ohimennessään hoitamaan asioitaan ja ostamaan tarvitsemansa keskustasta. Se on hirveän paljon vaivattomampaa kuin lähteä töiden jälkeen kauppakeskukseen.
• Keskustaan tullaan tapahtumien, elämysten ja viihtymisen vuoksi. Yrittäjä: miten saat asiakkaasi viihtymään? Voit olla varma, että hän on valmis maksamaan siitä. Nirvana-Papulaari on tästä onnistunut esimerkki.
• Keskustassa on asioita, joita Veturissa ei ole eikä koskaan tule olemaan. Valinnanvaraa ja liikkeitä on enemmän, älä kouvolalainen unohda asioida keskustassa.
• Kesä keskustassa on vertaansa vailla. Miten hyödynnettäisiin talvea enemmän? Kasataanko lapsille jättimäinen pulkkamäki lumesta? Keski-Euroopan joulumarkkinoiden tunnelmaa haikailee moni.

Muutaman kerran vuodessa koittaa ahdistuksen hetki, kun tajuaa, että on pakko lähteä kiireellä töiden jälkeen hankkimaan lapselle kuravaatetta, sukset, talvikengät tai muu välttämätön asia. Silloin lähdetään Prismaan tai Veturiin ja voi että se on ikävä ostosreissu. Usein olen nälkäinen ja lapset myös. Olemme kiukkuisia ja väsyneitä. Aikaa ei ole ja tarvittavaa asiaa tai sopivaa kokoa ei meinaa löytyä millään. Ravaamme kaupasta toiseen. Voi että, miten inhoan noita ostosreissuja.

Sellaista ahdistusta en koskaan koe keskustassa. Sinne menen viihtymään.