Vasta ensi maaliskuussa nähdään viimeistään onnistuuko sote-uudistus tällä hallituskaudella vai ei. On ihan todellinen mahdollisuus, että sote-uudistus kariutuu syystä tai toisesta. Näillä näkymin Kymenlaaksossa valitaan maakuntapäättäjiä toukokuussa. Se on ehkä enemmän toiveajattelua kuin realistinen fakta. Voi myös olla, että vaalit ovat vasta ensi syksynä tai sitten vaalien ajankohdan päättää tuleva hallitus.

Varmasti tuhansia jollei kymmeniä tuhansia työtunteja on vaadittu pelkästään Kymenlaakson maakuntauudistuksen valmisteluun. Se, että jotain on valmisteltu niin paljon, ei tietysti vielä tarkoita, että asia kannattaa viedä maaliin asti. Valtava määrä työtä on kuitenkin tehty eikä se saa joutua roskikseen. Henkilöstö on pidettävä motivoituneena jatkamaan valmistelua tuonne maaliskuulle asti, koska vasta silloin – jollei vielä aikaisemmin – tiedetään miten mammuttimaisen uudistuksen käy.

Mitä jos hallitus ei saa sote-uudistusta läpi?

Osmo Soininvaaran mainion arvion mukaan on jo likimain itsestään selvää, että oli hallitus mikä tahansa, tulevat maakunnat hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa. Olen prikulleen samaa mieltä hänen kanssaan. Maakunnat tulevat kävi miten tahansa. Kymenlaaksossa tämä on konkreettisesti totta, koska kaikki maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut lyödään yhteen ensi vuoden alusta Kymsoten aloittaessa.

Jos uudistus venyy ensi hallituskaudelle uskon, että maakuntauudistus toteutuu silti, mutta muutoksia nyt esitettyyn malliin tulee lähinnä valinnanvapauden toteuttamiseen. Se kun tuntuu olevan monen ongelman juurisyy. Valinnanvapaus tulee kapenemaan, näin ennustan.

Kaikkein keskeisintä on, että niin tulevassa Kymsotessa kuin maakuntauudistuksessakin, keksitään ratkaisu Suomen terveydenhuoltojärjestelmän suurimpaan ongelmaan: miten on mahdollista päästä yleislääkärin vastaanotolle nykyistä nopeammin? Jo kuukausia sitten näin mainion artikkelin muistaakseni saksalaisessa Der Spiegelissä – jutun olen surukseni kadottanut ja onnistumatta yrittänyt googlata – eurooppalaisen terveydenhuollon vertaulusta. Suomi pärjäsi hyvin kaikilla muilla tavoilla paitsi pääsyllä yleislääkärin kiireettömälle vastaanotolle. Siinä Itä-Euroopankin maat hoitivat asian meitä rivakammin.

Loppupeleissä ongelma on koko sote-uudistuksen ydin yksinkertainen: yleislääkärille nopeammin, silloin kuin ongelmat ovat piempiä. Vain se on ratkaistava.