Unkari on minulle tosi rakas maa. Olen opiskellut siellä ja työskennellyt kahteen otteeseen Budapestissa Suomen suurlähetystössä. Unkari-ajoistani on reilut 15 vuotta. Sinä ajassa maa on muuttunut kehittyvästä ja vapautuvasta talouskasvun maasta yhä autoritäärisemmäksi. Eilen Eu-parlamentti päätti aloittaa kurinpitotoimet, jotka voivat johtaa maan äänioikeuden osittaiseen menetykseen EU:n toimielimissä.

Haikea olo. 16 vuotta sitten seisoin Unkarin Budapestissa parlamentin puistossa kymmenien tuhansien unkarilaisten kanssa ja tuimme Viktor Orbánia, joka kävi maata kahtia repivää vaalikamppailua säilyttääkseen pääministerin asemansa. Orbán oli nuori ja dynaaminen, päävastustaja leimattiin armotta kommunistisen Unkarin jäänteeksi. Eilen Orbánin johtamaa Unkaria vastaan äänestettiin EU-parlamentissa kurinpitotoimien aloittamisesta. Nuori ja dynaaminen Orbán on muuttunut itsevaltaiseksi, demokratiaa ja oikeusvaltiota tallovaksi johtajaksi. Unkarin oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on rajoitettu. Sananvapautta on heikennetty. Kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu.

Mietin itseäni tuolloin 16 vuotta sitten tukemassa tätä itsevaltaiseksi muuttunutta johtajaa. Mitähän oikein ajattelin? En paljon. Olin maassa vaihto-opiskelijana. En osannut maan kieltä riittävästi seuratakseni uutisia. Kritiikittä seisoin unkarilaisten kavereideni kanssa vastustamassa ”kommunistin” valintaa. Kommunisti (sosialisti oikeastaan) voitti ja Orbán hävisi. Liki puolet kansasta suri Orbánin kanssa, vaalitaistelu jakoi maan kahtia.

Jos olisin ollut tarkempi, olisin voinut huomata, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Yliopiston kahvilakeskusteluissa nuori proffani kaihosi Unkarille Suomen esimerkin mukaisia urheilutähtiä yhdistämään kansaa ja luomaan terveempää kansallisylpeyttä. Orbánin kaudella kansallisylpeyttä haettiin menneestä suur-Unkarista. Se tuntui jo silloin jotenkin tunkkaiselta. Orbán myös pyrki sitomaan naapurimaiden unkarilaiset vähemmistöt Unkarin kansaan. Miltä kuulostaisi jos alkaisimme puhua ruotsinsuomalaisista osana kansaamme ja ilmoittaisimme suomalaisten määrään myös kaikki ulkomaille 60-70-luvuilla muuttaneet ja heidän jälkeläisensä? Ei ole ihme, että naapurimaissa saatiin näppylöitä Orbánista.

Palasin Unkariin myöhemmin pääministeri Medgyessyn kaudella. Hän oli juuri se kommari, jonka valintaa unkarilaiset kaverini olivat surreet. Tein harjottelua Budapestin Suomen suurlähetystössä ja mielikuvaani dynaamisesta Orbánista tuli paljonkin säröjä. Huomasin, että lähetystössä häntä ei kannatettu. Häntä pidettiin nationalistisena populistina.

Vuonna 2002 seisoessani mielenosoituksessa Orbánin puolesta unkarilaiset kaverini tukivat häntä tiukasti vanhoja kommunismin haamuja vastaan. Vuonna 2018 Orbánin politiikka lainaa keinonsa noista haamuista – kommunismin aikakaudelta. Hän pitää median tiukasti otteessaan, pitää länttä uhkana ja rajaa tiukasti kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Eilen EU-parlamentti otti tiukasti kantaa Orbánin Unkariin. Se oli rohkea teko.