Valtuustojuoruja

Kättelen. Olen oppinut kättelemään! Voitko uskoa. Tähän meni useampi vuosi, mutta nyt se tulee ihan luontevasti. Kaupunginhallituksessa, työryhmissä jne. on tapana kätellä jokainen kokoukseen osallistuva. Aiemmin vain huikkasin tullessani tervehdyksen kaikille yhteisesti, mutta vihdoin olen oppinut, että tämä ei todellakaan riitä vaan jokainen kätellään ja tervehditään henkilökohtaisesti. Itse asiassa se on aika kiva tapa, mutta ei todellakaan tullut minulta luonnostaan.

17494785_1371439782916687_5488049304624955392_n(1)

Eturivissä. Olen istunut valtuustossa ensin takarivissä ja nyt eturivissä. Takarivissä oli hauskempaa. Siellä kuuli Pulla Peltolan vitsit ja mietittiin, että tilataanko pitsaa kun kokous pitkittyi ja ilta pimeni. Eturivissä tuijottelen valtuuston puheenjohtaja Leppästä ja muita puheenjohtajan korokkeella istuvia. Yritän muistaa, että ei saa kaivaa nenää eikä purra kynsiä. Vitsit eivät juuri lennä. Eturivissäkin on toki puolensa. Yksi on vierustoveri työministeri Jari Lindström. On tosi kiinnostavaa kuulla Jarin näkemyksiä ja kuulumisia vaikka työvoimapolitiikasta. Joo, meillä on varmaan aika erilaiset arvot, mutta erojen korostamisesta ei hyödy mitään. Siksi etsin niitä asioita missä olemme samaa mieltä, kuten vaikka keinoja työllistää kouvolalaisia.

 

Vaatteet. Kokouksiin pukeudutaan. Asiallisesti. Minä en ole luonnostaan mikään asiallinen pukeutuja, enemmänkin sellainen farkut ja joku paita -tyyppi. Inhoan silittämistä. Meidän lapsilla kesti tosi pitkään ennen kuin älysivät, että on olemassa sellainenkin kapine kuin silitysrauta. Tämä ei ihan riitä luottamustehtävissä. Ihailen hirveästi muutamia rennon tyylikkäitä valtuutettuja, jotka osaavat pukeutua kiinnostavasti, mutta aina tilanteen mukaan. Tyyli on ehdottomasti hallussa esimerkiksi Vernalla, Jennillä ja Hennalla. Olette cool. ❤ Jakkupukuihin en taivu, mutta pyrin kyllä pukeutumaan huolella. Eniten kiinnitän huomiota maakuntahallituspukeutumiseen. Käyttäisin mielelläni paikallisia koruja ja olen löytänyt kivoja koruja esimerkiksi Taideruukista. Vaatteet ostan mielelläni keskustasta. Kokouslaukku oli pitkään ongelma kunnes löysin Fjällrävenin olkakassin, jonka saa myös repuksi. Kaikkein virallisimmissa käytän asiallisempaa olkalaukkua.

 

Istuminen tappaa. Kokouksiin pääsen kävellen. Kaunisnurmelta kaupungintalolle on vartin matka tai 12 minsaa jos tulee tosi kiire. Maakuntahallitukseen Karhulaan olen päässyt muiden hallitusjäsenten kyydissä. Olen pyrkinyt törmäyttämään maailmankatsomustani ja matkannut juuri sen jäsenen kanssa, joka on eri mieltä kaikesta. Tosi virkistävää rikkoa omaa vihreää kuplaani. Kiitos kyydistä!

 

Virkamies on jotenkin kummallinen ja kauhean kiehtova ihmistyyppi. Täytyy tuntua tosi erikoiselta olla asian syvä tuntija mutta luovuttaa päätösvalta asiasta poliitikon tolvanoille, jotka tuntevat asiaa enemmän tai vähemmän, yleensä vähemmän. Joskus kokouksissa on kiehtovaa seurata virkamiehiä. Yksi pyörittelee silmiään, toinen puhuu niin vahvaa virkamiesjargonia, että joudun venyttämään keskittymiseni äärimmilleen saadakseni asian ytimestä kiinni. Kolmas ei voi välttää pidäteltyä hymyä kun poliitikko sanoo jotain äärimmäisen pöljää. Neljäs on se rauhallinen, joka selittää ja selittää niin, että kovapäisinkin poliitikko tajuaa. Kaikkia heitä yhdistää läppärin herkeämätön nakuttaminen.

 

Minä arvostan asiantuntijaa ja haluan, että päätökseni perustuu asiantuntemukseen, ei mihinkään omiin satunnaisiin fiiliksiin, yksityiskohtiin tai luuloihin. Siksi kunnioitan virkamiehiä ja heidän osaamistaan tosi paljon. Olisi kuitenkin naivia ajatella, että virkamies valmistelee asioita täysin objektivisesti. Jokainen tekee työtään oman arvomaailmansa ohjaamana, poliitikolla se vain saa näkyä enemmän. On taitolaji huomata, milloin virkamiehen perustelut ovat yksiulotteiset tai liian ohuet ja ymmärtää vaatia silloin lisätietoa. Tietoiseen vääristelyyn en usko virkamiesten taipuvan. En ainakaan halua uskoa.

 

Kokousleipä. Jos joku luulee, että kokouksissa tarjoillaa pullaa, erehtyy. Meillä on kokousleipä. Se on tumma leipä, jonka päällä on kinkkua, kurkkua ja tomaattia. Joskus lisäksi juustoa, ehkä myös salaattia. Kaupungintalon keittiö on hivenen vanhanaikainen. Joskus piruuttani mietin mitä tapahtuisi jos ilmoittaisin olevani vegaani. Kokousleipä on hyvä ja varsin ravitseva, mutta näin useamman vuoden ja lukuisten kokousleipien jälkeen olisi jännittävä kokea jotain uutta.

 

img_20161114_181617

%d bloggaajaa tykkää tästä: