”Näin kauheaa valtuustokautta en ole koskaan kokenut”, tunnusti erittäin kokenut valtutettu viime valtuustokaudella. Tuolloin tehtiin kipeitä kouluverkkopäätöksiä, poliittiset ryhmät hajoilivat pienempiin ryhmiin ja valtuutetut puivat keskinäisiä kiistoja lehtien palstoilla.  Ratamosta puhuttiin liki joka kokouksessa  oli käsiteltävä asia mikä tahansa. Sitten alettiin pelätä terveydenhoidon alasajoa ja riidellä miten sen suhteen tulisi toimia. Päätöksenteko tuntui joskus arpapeliltä ja sirkustelevaa kokousta yritettiin suitsia jatkuvilla neuvottelutauoilla. Kausi oli vaikea.

”Miksi luulet, että juuri viime kausi oli niin kaamea”, kysyin konkarivaltuutetulta. ”Koska voimatasapaino muuttui niin suuresti perussuomalaisten voiton myötä”, vastasi hän. Tuolloin perussuomalaiset saivat kolmenneksi eniten paikkoja (11) kun esim. toiseksi suurimmalla kokoomuksella oli 12 paikkaa. Minusta kuntapolitikan viime kauden sirkuksesta ei voi syyttää yksinomaan perussuomalaisia, mutta voimatasapainon muutos varmasti muutti puolueiden välisiä suhteita ja sitä kautta Kouvolan kuntapolitiikan dynamiikkaa.

Vaalien tuoma voimatasapainon muutos muuttaa aina politiikan pelitapaa. Tälläkin kaudella voimatasapaino muuttui Kouvolassa. Vihreät nousi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi, keskusta kolmanneksi. Demarit piti perinteisen paikkansa suurimpana ja kokoomus kakkosena. Perussuomalaiset tippuivat kolmannesta viidenneksi suurimmaksi ryhmäksi.

Tämän kauden muutos voimatasapainossa ei ollut yhtä dramaattinen kuin aiemmalla valtuustokaudella, mutta kyllä silläkin vaikutusta on ollut.

Perussuomalaisten aiempi sisäisesti rikkonainen politiikka on muuttunut yhteistyöhakuiseen politiikan tekoon. Uskon, että sillä he tulevat saamaan vähemmän otsikoita, mutta enemmän poliittisia tuloksia.

Minusta vihreiden ryhmä on otettu mukaan Kouvolan kuntapolitiikan ytimeen, mutta koen, että meihin suhtaudutaan vielä hivenen varauksella. Tämän ymmärrän, menee varmasti aikansa ennen kuin meidät tunnetaan. Suurten ryhmien johtavat poliitikot ovat toimineet yhdessä jopa kymmeniä vuosia. Vanhemmat ovat omalla asemallaan hyväksyttäneet puolueensa nuoremmat poliitikot, tavallaan tehneet heistä hovikelpoisia. Vihreiden valtuustoryhmä ponnahti politiikan keskiöön vähän tyhjästä, ilman vuosien tuomaan sidosta muihin ryhmiin. Minusta tämä asettaa paineita lähinnä meidän ryhmälle ja sen toimintatavoille. On toimittava siten, että ollaan luottamuksen arvoisia.

Uutena ryhmänä me vihreät olemme halunneet mukaan erilaisiin päätöksentekoa valmisteleviin työryhmiin ja joskus olemme todella joutuneet tunkemaan itsemme mukaan. Varauksettomasti tästä tunkemisesta ei ole muissa ryhmissä osattu iloita, mikä on sekin ihan ymmärrettävää sinänsä. Päätöksentekoa valmistellaan usein työryhmissä. Esimerkiksi peruskoulun kehittämistä varten asetettiin ohjausryhmä. Näissä on tärkeää olla mukana, sillä ne linjaavat mihin suuntaan valmistelua viedään.

Työryhmiä perustettaessa on kaksi koulukuntaa: toiset haluavat pienen ja tehokkaan työryhmän, jossa on esimerkiksi edustaja vain kolmesta suurimmasta poliittisesta ryhmästä. Toiset taas ajattelevat, että laaja työryhmä on parempi, sillä vaikka se ei olekaan kovin tehokas, tuo se päätöksenteon valmisteluun laajemmin poliittisen kentän äänet. Kun useammat ryhmät otetaan mukaan valmisteluun, on niiden helpompi hyväksyä lopullinen päätöskin.

Ymmärrän, että varsinkin kolmen suuren puoleen edustajat haluavat tehdä mahdollisimmat pieniä työryhmiä. Aivan kuin hekin varmasti ymmärtävät, että minä haluan laajentaa työryhmiä vähintään niin, että vihreät ovat mukana. Tästä näkökulmaerosta on päästy jo useamman kerran keskustelemaan. Suurissa ryhmissä on kuitenkin myös poliitikkoja, jotka haluavat koota suurempia työryhmiä. Minusta nämä muutamat isojen ryhmien poliitikot osoittavat valtiomiesmäistä kykyä vaalia päätöksenteon valmistelun demokraattisuutta ja arvostan heitä tästä todella paljon.

Kouluverkkoa valmistelevaa ohjausryhmää koottaessa tehtiin viisaasti, kun mukaan otettiin koko kaupunginhallitus. Kyse on niin suuresta asiasta, että on viisasta – vaikkakaan ei taatusti tehokasta – pitää mahdollisimman moni ryhmä mukana sen valmistelussa. Itsekin olen jossain kokouksessa vähän miettinyt, että mitäköhän tästä tulee ja päästäänkö koskaan maaliin asti, mutta uskon, että näin on loppupeleissä kuitenkin parempi.

Voimatasapaino on muuttunut myös vihreiden sisällä. Kun meitä viime kaudella oli kaksi, oli yksimielisyyteen pääsy ymmärrettävän helppoa. Kuuden valtuutetun ryhmän sisällä yksimielisyyteen ei aina päästä, vaikka minusta yhteinen arvopohjamme tuo kiinteyttä ryhmän toimintaan. Yksimielisyyttä emme saavuta luottamuspalkkioasiassa, toisaalta hyväksymme sen että olemme eri mieltä. Meillä ei ole ryhmäkuria, vaikka yksimieliseen päätökseen pyritään pääsemään.

Henkilökohtaisesti on ollut iso näkökulman muutos toimia isomman ryhmän jäsenenä, joutua joustamaan ja hakemaan yhteistä toimintalinjaa. Isommassa ryhmässä toimiminen on kuitenkin ollut todella antoisaa, kuusi päätä toimii paremmin kuin kaksi. Näkökulmia ja osaamista on enemmän ja elämän eri alueilta.

Jännityksellä vielä vähän seuraan, miten 26 uutta valtuutettua muuttaa valtuuston voimatasapainoa. ”Nukkepäättäjiä” tokaisi eräs konkari merkittäviä luottamuspaikkojasaaneista uusista. Hänen ajatuksensa oli ilmeisesti, että nämä uudet olisivat puolueen vanhojen päättäjien ohjailtavissa. Muutaman kuukauden tilannetta seurailtuani veikkaan, että nukkeja näistä uusista ei tule. He tulevat ottamaan asemansa ja jos joku on kuvitellut ohjailevansa heitä, joutuu kyllä katkerasti pettumään. Ja se on vain hyvä. Minusta nyt jo näkyy railakkaita otteita, joita uudet päättäjät ovat valtuuston työskentelyyn tuoneet. Yhteistyötä on lähdetty hakemaan yli puoluerajojen ja Kouvolan kuntapolitiikka näkyy somessa aiempaa paremmin.