Minulla on ollut harhaoppisia ajatuksia. Hieman hävettää enkä melkein uskalla edes sanoa niitä ääneen. Rohkaisen mieleni ja sanon sen. Tässä se nyt tulee:

Minusta Kouvola on ihan tavallinen suomalainen kaupunki.

Nyt se on sanottu. Rohkaistuin sanomaan sen ääneen, koska minulle tuntematon Esko Heikkinen kirjoitti asiasta Kouvolan Sanomien yleisönosastolla. Sanon sen uudelleen:

Ihan tavallinen kaupunki

Oloni on nyt kevyempi, kun sain tunnustettua kerettiläisyyteni.

Vuosia Kouvolaa piti haukkua. Suomen paskin kaupunki, Suomen rumimmat rakennukset ja ankeimmat ihmiset. Sitten mentiin toiseen suuntaan: upea, rohkea arkkitehtuuri, loistava kaupunki perheelle, mahtavia tapahtumia ja mikä luonto – ethän vaan unohtanut Repovettä! Vallitsee ainakin lievä paine esittää vain positiivisia asioita Kouvolasta, kaikki muu on ankeuttamista.

Positiivisuus on hyvä asia. Siitä saa draivia kehittää kaupunkia eteenpäin ja tätä totisesti tarvitaan. Positiiviset kouvolalaiset: olette mahtavia.

Kuitenkin olen kokenut, että en ihan uskalla sanoa ääneen,  että elämme kaupungissa, joka minun mielestäni on ihan kiva, mutta loppupeleissä aika tavallinen suomalainen. Meillä on Kymijoki, toisessa kaupungissa Saimaa ja jossain meri. Olemme kompaktin kokoinen, mutta niin on aika moni muukin saman kokoluokan kaupunki. Sijaintimme on hyvä samoin kuin vaikka Järvenpäässä, Lahdessa ja Hämeenlinnassa. Sijainnillaan ylpeilevät myös esimerkiksi Salo, Kaarina ja Riihimäki.

Toki tykkään Kouvolasta ja tykkään positiivisuudesta, joka on vallannut tämän kaupungin. Minusta tämä on hyvä paikka asua ja elää. Jotenkin keskustelu vain on heilahtanut haukkumisesta hehkuttamiseen ja nyt en ihan melkein edes uskalla sanoa ääneen, että minusta elämme varsin tavallisessa pikkukaupungissa.

Kotikaupungistaan pitää puhua positiivisesti, kannustetaan monessa lehtijutussa, haastattelussa ja somepäivityksessä. Näin teenkin. Olen monesti kirjoittanut Kouvolasta hyänä paikkana elää ja kasvattaa lapsia. Mutta kriittinenkin saa olla kun aihetta. Positiivisen puheen alle jää pienen pieni vaara, että asiallista kritiikkiä ei oikein enää kehdata sanoa. Minä en melkein kehdannut kirjoitaa Kouvolan tavallisuudesta. Kun meidän kaikkien kannustetaan olemaan positiivisia nousee kynnys olla jotain muuta. Toki nuo ammattivalittajat tuovat mielipiteensä julki tilanteessa kuin tilanteessa, mutta saattaa olla, että juuri asiallinen kritiikki hiljenee. Sillekin on paikkansa.

Keskustelu on heilahtanut ääripäästä toiseen myös kuntapolitiikassa. Viime valtuustokauden rikkonaisuus, avoin riitely ja julkinen oksentaminen (noin kuvainnollisesti tarkoitan) on vaihtunut vahvaan yksituumaisuuden hakemiseen. On tärkeää muistaa, että yksituumaisuuden hakeminen ei ole kuntapolitiikassa mikään tavoitetila, jos samalla vaikenevat soraäänet ja erilaiset mielipiteet. On hyvä tiedostaa, että politiikka on vaihtoehtoja ja erilaisia arvoja. Vaihtoehtoja pitää tuoda keskusteluun, yleisönosastoille ja valtuustosaliin ilman että henkilön tarvitsee pelätä riitelijän leimaa.

Minulle on ollut vähän kiusallista tunnustaa julkista painetta vastaan, että Kouvola on mielestäni aika normi pikkukaupunki. Saattaa olla, että Kouvolan nykyisessä konsensushakuisessa kuntapolitiikassa moni miettii kahdesti ennen kuin uskaltaa tuoda eriävän mielipiteen julki.

Tunnistan kaksi vaaraa: kritiikittömän hypetyksen sekä vaisun poliittisen keskustelun, joka lakaistaan kabinetteihin. Näen, että kukaan ei tätä aktiivisesti aja, mutta näin voi käydä tiedostamatta. Kuka haluaisi vapaaehtoisesti olla ankeuttaja? Ankeuttajan leiman pelossa on liian helppo vaieta. Julkisessa keskustelussa on rohkaistava mielipiteenvaihtoon ja erilaisten näkökulmien esittämiseen. Se ei ole ankeuttamista vaan kypsän dialogin ja toimivan demokratian merkki.