Minulla ja Pekka Haavistolla on yhteinen pelko. Pelkäämme mitä meille suomalaisille käy jos emme osaa keskustella ja kuunnella toisiamme. Jos emme näe emmekä kuule tässä maassa erilaista todellisuutta eläviä. Pekka sanoi sen Hesarin haastattelussa hienosti. ”Pelkään sisäisen koheesion murtumista. Pelkään meistä tulevan niin eriseuraisia, että Suomen vihollinen löytyy Suomen sisältä, omasta huonosta keskustelukulttuurista, jakautumisesta ja syrjäytymisestä. Nuorten putoaminen yhteiskunnasta on kaikkein vaarallisinta.”

Onko tämä nyt sitten niin kovin presidentillinen aihe? Missä hei ulkopolitiikka ja muu merkittävä? Ei kun juuri tämä on se merkittävä juttu, se tämän hetken suurin uhka meille suomalaisille. #siksipekka

Pekka Haavisto kävi Kouvolassa parisen päivää sitten. Keskustelutilaisuuden lopuksi hänen luokseen saapui vanha rouva rollaattorin kanssa. Pekka vei rouvan keskustelemaan syrjempään ja molemmat istuivat lavan portaille. Rouva sai hetken puhua sydämellään olevan asian ja Pekka kuunteli häntä. Hetki jotenkin liikutti minua tosi paljon. #siksipekka

Inhoan väittelyä, erityisesti vaaliväittelyitä. Muka-keskustelut, joissa jokainen pyrkii esittämään omaa erinomaisuuttaan ja muiden tyhmyyttä, ovat hyödyttömiä. Minä uskon Pekan tavoin todelliseen aitoon keskusteluun, dialogiin. Keskustelukumppania pitää yrittää ymmärtää – hänellä on syynsä, miksi hän ajattelee asioista kuten ajattelee. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa, mutta jos ei edes koeta ymmärtää, ei voi koskaan päästä keskustelussa eteenpäin. Tällöin ei ole mahdollista löytää niitä asioita, joista voisimme olla samaa mieltä, jäljelle jää vain erimielisyys. Tahallinen väärinymmärtäminen ja vihapuhe ovat tämän hetken pelottavia ilmiöitä.

Rauhanvälittäminen on keskustelua kaikkein syvimmillään. Minä haluaisin, että Suomi olisi nykyistä aktiivisempi rauhanvälittäjä kansainvälisesti. Haluaisin, että presidenttini on todellinen keskustelija, oikea rauhantekijä. #siksipekka