Vierailin kummikylässäni Kouvolan Saaramaalla puurojuhlassa. Oli tärkeää, että osallistuin – sekä minulle, mutta luulen myös kyläläisille. Saaramaalla asuu noin 35 asukasta, kesäisin vähän enemmän. Järviä on kaksi, samoin leirintäalueita. Kyläläisten uimapaikkoja, kioskeja, kauppoja, kouluja ja muita palveluita on nolla.

Yksi toisensa jälkeen palvelut vietiin suurimmalta osin 90-luvun laman jälkimainingeissa. Vuonna 2017 kunnallisia palveluita ei oikeastaan ole lukuun ottamatta kirjastoautoa. Kotikadullani asuu enemmän ihmisiä. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä tavoitan 85 000 asukkaan keskustan ja sen lukemattomat palvelut. Todellisuuteni on valtavan erilainen kuin Kouvolan Saaramaalla, mutta olemme samaa kaupunkia.

Lähdin puurojuhlasta mukanani pari arpajaisvoittoa, upea linnunpönttö ja paljon mietittävää. Puurojuhlassa puhuin kyläläisille keskustojen ja kylien Kouvolasta. Siitä, miten yhdessä muodostamme tämän kaupungin ja jokainen olemme osa sitä. Saaramaalla on huikea luonto ja hyvä meininki kyläläisten kesken. Unohdin kysyä kokevatko he itsensä kouvolalaisiksi. Harmitti vietävästi, mutta se on hyvä syy palata. Miten on saaramaalaiset, oletteko myös kouvolalaisia?

Ihan viimeistään kesällä tulen takaisin ja siihen mennessä olen selvittänyt, mihin saatte ihan luvan kanssa mennä uimaan. Jouluiloa!