Voi syksy. Sinä ihana ja värikäs, täynnä kynttilöitä ja tunnelmaa, mutta myös korvatulehduksia, antibiootteja, sairauslomaa ja peruttuja osallistumisia. Stressiä siitä, että ei voi olla kaikkialla missä haluaisi. Epämääräisiä selityksiä lapsiperheen arjesta ja peruutusviestejä Finlandia talon konferensseista. Selityksiä ja selityksiä. Huonoa omatuntoa siitä miksi perun, kun muut sanovat tämän olevan hieno mahdollisuus minulle edetä ja oppia, mutta kun en voi olla mukana. Surua menetetyistä tilaisuuksista joissa en ole mukana. Syöksyjä kesken kokouksen, tuloja liian myöhään ja kesken tapahtumien.

Syksy on riittämättömyyden tunnetta ja yöllistä epäilystä että olisiko tähän vaativaan luottamustetävään pitänyt kuitenkin valita joku muu, joku jonka lapset eivät sairasta korvatulehduksia, flunssaa ja kaikkia muita epämääräisiä lastentautia. Vai olisiko sellaista? Hah, tarkoitan tietysti kaikkia näitä luottamustehtäviä monikossa. Kaupunginvaltuustoa, kuapunginhallitusta ja maakuntahallitusta. Järisyttävän isoja, kiinnostavia ja tärkeitä pestejä.