Onko pakko lähteä ehdolle? Taas vaalit, en jaksa,  kuuluu kommentit eri puolueista  tuleviin maakuntavaaleihin. Rahat on loppu, kunnianhimo täyttyi kuntavaaleissa, osaaminen ei riitä tai maakunta-asiat ei yksintertaisesti kiinnosta. Harvassa ovat aidosti maakuntayhteistyöstä innostuneet. Mikä hirmuinen sääli! Kun kuntien menoista valtaosa siirtyy maakunnille, on kyse tosi isosta päästösvallasta. Ei voi olla niin, että kiinnostuneita ehdokkaita ei löydy. Maakuntavaalissa ollaan kuntalaisen palveluiden ytimessä.

Kuntavaalien tuoksinassa kävi paikkaneuvotteluissa niin, että sain paikan Kymenlaakson maakuntahallitukseen. Ymmärsin paikan merkittävyyden, mutta häpeäkseni tunnustan, että ihan hirveästi en jaksanut innostua. Hyi minä. Ajatukset muuttuivat kun päästiin oikeiden asioiden kimppuun. Todella lämpenin kun pääsin neuvottelemaan vihreille paikkaa maakunnan ainoaa yliopistoon – Kymenlaakson kesäyliopistoon. Seuraava innostus heräsi maakuntaohjelmasta. Maakuntaohjelman luonnos ei minusta vielä ole hirveän hyvä. Vielä. Se on aika pitkälle valmisteltu ja halutaan julkaista pian, mutta toivon, että Kymenlaakso päättää ottaa ohjat käsiinsä ja kirjoittaa kunnianhimoisemman ohjelman. Haluan paperin, jossa Kymenlaakso vuonna 2040 ei näytä samalta kuin Kymenlaakso 2000-luvun ensi vuosina. Meidän tavoitteemme ei saa olla päästä Helsingin tai Pietarin imuun ja kansainvälistyä minne vaan ja miten vaan. Meillä pitää olla omat tavoitteet, keinot niihin pääsemiseksi ja hurjasti tahtoa.

Huomaan hiljalleen olevani aika innostunut maakuntaasioista!

 Maakuntaohjelman luonnoksen ajatus Kymenlaaksosta vuonna 2040 ei juuri eroa 2000-luvun ensi vuosista.

Tavallaan en malttaisi odottaa sote- ja maakuntauudistusta. Voisin valita, mikä sotekeskuksista minua ja lapsiani hoitaa. Oletan, että vaikka käyttämäni keskustan yksityinen terveysasema saisi sotekeskus-statuksen ja voisin käyttää sitä ja sen lukuisia lääkäreitä, joille saa ajan samalle päivälle oli vaiva mikä tahansa. Siellä hoidettaisiin pienet ihottumamme, jäädytettäisiin syylät, annettaisiin antibiootit korvatulehdukseen ja tippoja silmän tulehtuessa. Olemme kaupunkilaisia. Terveitä ja etuoikeutettuja.

Lääkärissä käynnin hinnat ovat hirmuiset. Lapsen syylän jäädyttäminen yksityisellä maksoi 160 euroa per kerta ja hoito-ohjeen mukaan yhteen syylään tarvitaan keskimäärin kuusi hoitokertaa. Syylän poistamisen hinnaksi tulee siis lähes tuhat euroa.

Hinta naurattaisi jos ei hirvittäisi.

On kummallista, että tuntuu utopialta päästä julkiselle lääkärille Suomessa samana päivänä, vaikka ympäri Eurooppaa on ihan normaalia päästä päivässä tai parissa lääkäriin pienistäkin vaivoista. Tässä asiassa olemme Euroopan takapajulaa.

Jos minä jotain sote-uudistukselta ja tulevilta maakunnilta odotan, niin se on tämä. Että jokainen lääkäriaikaa tarvitseva pääsee lääkäriin samana päivänä. Että kenenkään ei tarvitse feikata ja teeskennellä oireitaan suuremmiksi. Että sairaudet hoidetaan niiden ollessa pieniä ja yksinkertaisia parantaa. Eikö tämä ole paitsi inhimillistä myös taloudellista?

Tulevaisuuden Suomessa lähin sotekeskus voi kuitenkin olla kauempana kuin aikaisempi terveyskeskus ja tällöin ei kai juuri voi puhua valinnanvapaudesta. Kouvolankin osalta sote tulee muuttamaan palveluitamme. Yllättäen ei kannata sairastua tai saada vaikka urheiluvammaa. Jos loukkaat itsesi, joudut raahautuaman Kotkaan. Ei hyvä mutta no can do – kysymys tässä ei ollut maakunnan sisäisistä neuvotteluista vaan eduskunnan päätöksestä. Pitkä matka päivystykseen tekee Kouvolasta soteuudistuksen suurimman väliinputoajan koko maassa ja palvelumme heikentyvät merkittävästi.

”En tajua mitään siitä soteuudistuksesta”, on useimpien kommentti jos asiasta jutellaan. ”Ei kiinnosta ehdokkuus maakuntavaaleissa. Ei tippaakaan.” Sanovat monet potentiaaliset maakuntapäättäjät. Tosiaan, maakuntavaalithan vajaan vuoden kuluttua. Ehkä. Asian pitäisi kuitenkin hiljalleen herättää kiinnostusta erityisesti ehdokkaisssa, mutta myös äänestäjissä.

Ei liian hapokasta vaan pikemmin aivan liian hapotonta koko maakuntauudistus. Kun ei ymmärrä, niin ei jaksa kiinnostua vaikka kyseessä on merkittävin uudistus vuosikymmeniin suomalaisessa yhteiskunnassa. Meidän täytyy jaksaa kiinnostua, sillä jos emme sitä tee, luovutamme hirmuisen tärkeän osan päätösvaltaa jollekin ihan muulle, jollekin joka ei kenties tunne arkeamme tai välitä siitä. Välitetään me itsestämme ja palveluistamme. Kiinnostutaan sotesta ja maakunta-asioista

Lupaan kiinnostua sotesta ja innostua maakunnista. Oikeastaan vähän olen jo. Yritä sinäkin seurailla sotea edes toisella silmällä uutisista. Yritetään yhdessä ymmärtää mitä tässä oikein tapahtuu. Peace. Soteillaan.