839 ääntä – neljänneksi eniten Kouvolassa – enkä oikein edes osannut iloita. Kiittelin ja hymyilin, mutta en aidosti iloinnut. Sen sijaan stressasin ja puhuin, puhuin ja puhuin puhelimessa. Heti vaalien jälkeisenä päivänä alkoivat epäviralliset luottamuspaikkaneuvottelut. Neuvottelusisa sovitaan siitä, mitä lautakunta- pj- kaupunginhallitus- ja yhtiöpaikkoja kukin puolue saa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Neuvottelut ovat hirveän tärkeää aikaa, koska on tärkeää saada riittävästi merkittäviä vaikuttamisen paikkoja omalle puolueelle.

Vaalituloksen perusteella vaikutti siltä, että saamme automaattisesti yhden paikan jokaiseen lautakuntaan ja yhden kaupunginhallituspaikan. Mikä loistava tulos Kouvolan Vihreiltä! Aika nopeasti totuus paljastui ja minulle ilmoitettiin, että joko luovutamme osan paikoista suosiolla pois tai meitä vastaan tehdään tekninen vaaliliitto ja meiltä viedään vielä enemmän eli noin puolet kaikista lautakuntapaikoista.

Luottamuspaikkojen jakaminen on aika paljolti matematiikkaa – paikat jaetaan vaalituloksen mukaisesti suhdelukujen perusteella. Suhdelukuja voidaan muuttaa tekemällä teknisiä vaaliliittoja. Kaksi tai useampi puolue voi lyödä hynttyyt yhteen ja suurempana ryhmänä tavallaan ryövätä muilta paikkoja, koska ryhmittymän suhdeluku muuttaa paikkajakoa vaalitulokseen verrattuna. Suuret puolueet tuntuvat vihaavan teknisiä vaaliliittoja. Pienille ja keskikokoisille ryhmille ne ovat luontaisia ja niitä on aina tehty. Suuret puolueet jylisevät vihaisina ”ette kunnioita vaalitulosta” ja pienet piipertävät vastaan ”ilman vaaliliittoja emme saisi mitään ja toimimme vain nykysysteemin mukaisesti.”

Luottamuspaikkaneuvottelujen paradoksi on siinä, että paikkajako on toisaalta vain matematiikkaa, mutta toisaalta pelissä on paljon muuta. Neuvotteluissa törmäävät toisiinsa matematiikka, kaupungissa harjoitetut vanhat neuvotteluperinteet, neuvottelijoiden kemia ja heidän välisensä luottamus. Hyvä neuvottelija voi parantaa puolueensa tulosta vaaleihin verrattuna ja huono neuvottelija heikentää sitä.

Minä neuvottelen Vihreiltä ja minun luottamukseni toisiin oli nolla. Kun heti vaalien jälkeen herää uhkailusoittoon, tuntuu, että kehenkään ei enää voi luottaa. Siksi halusin hakea turvallisimman mahdollisen vaihtoehdon – meiltä ei ainakaan kukaan vie paikkoja.

Tämä vaalien jälkeinen kolme viikkoa on ollut hirveän opettavaista aikaa. On ollut vaikea tasapainoilla totaalisen epäluottamuksen ja toisen sanaan uskomisen välillä. On ollut myös pakko uskoa ja luottaa. Halusin lopulta rakentaa yhteisymmärrystä ja välttää ristiriitoja, siksi päädyimme menemään neuvottelupöytään ilman teknistä vaaliliittoa. Liitto olisi varmistanut, että kukaan ei voi viedä Vihreiltä vaaleissa kaupunkilaisilta saamaamme mandaattia. Liitto olisi kuitenkin aiheuttanut paljon konflikteja. Siksi päätimme, että haemme sopua, luotamme ja neuvottelemme vaikka samalla olemme alttiina meitä vastaan tähdätylle liitolle.

Nyt näyttää siltä, että kannatti luottaa ja neuvotteluiden pohjana on vaalitulos ilman sitä muuttavia teknisiä vaaliliittoja. Neuvottelut jatkuvat yhä, itseasiassa ne ovat vasta alussa. Koen, että neuvottelujärjestelmä on melko tehoton, kun kokoustetaan mutta ei juuri päästä kovin pitkälle. Minun on vaikea sietää tehottomia ja huonosti organisoituneita toimintatapoja. Toisaalta ymmärrän, että isoilla puolueilla on sisäisiä vääntöjä paikkojen jaossa ja heidän on pakko pitää taukoa, jotta saavat omat rivit suoriksi. Ajattelen, että järjestelmäämme kuuluva tasapainoilu jonkin sortin moraalin ja käytännön välillä on kummallista. Koen myös, että minua pidetään neuvotteluissa uutena ja testaillaan. Se saa minut varpailleen ja nostattaa minussa epäluottamusta muihin. Toisaalta tunnistan tämän itsessäni ja pyrin pitämään sitä aisoissa.

Tosi väsyneen näköinen, ajattelin kun katsoin pääsiäisenä itsestäni otettuja kuvia. Ihmisten äänikuningatar-onnea-viestit lähinnä huvittivat, kun kuningattarilla harvoin on mustia silmänalusia tai he ymmärtävät peittää ne kuvissa.

Nyt menee paremmin ja osaan iloita järjettömän hienosta vaalituloksesta. En enää heräile aamuyöllä miettien neuvottelutilannetta. Matematiikkaa vai luottamusta -painissa olen päätynyt kannattamaan luottamusta. Politiikka on luottamusta toisiin ja toisen sanaan, ei koskaan silkkaa matematiikkaa. Jos ei pysty luottamaan toiseen, ei pääse kovin pitkälle. Toisaalta se joka pettää sanansa, ei myöskään pääse kovin pitkälle.

Tämä on ollut opettavaista aikaa. Uuden oppiminen on politiikan suurin anti minulle. Olen saanut oppia kotikaupungistani paljon. Olen tutustunut ihmisiin, joita tuskin muuten tapaisin ja olen saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä hyvin eritaustaisten ja erilaisia arvoja omaavien ihmisten kanssa. Ennen kaikkea odotan innolla tulevaa valtuustokautta. Miten paljon uusia valtuutettuja! Miten paljon nuoria naisia! Uusi kaupunginjohtaja! Jouko Leppänen, joka on innossaan lähdössä kehittämään valtuuston toimintaa! Tästä tulee tosi hyvä juttu.