Mun piti kirjoittaa kiva vaalijuttu. Mutta, mutta, mutta…  Siitä tulikin maailman kuivin juttu siitä, miten päätöksenteko voisi olla parempaa. Se vilisee ikäviä sanoja, kuten lautakunta, kaupunginhallitus, päätöksenteon linjakkuus, viranhaltija ja muuta. Äääääh. Mutta luulen ,että tämä on silti tärkeä tälle meidän Kouvolalle, joten menköön.

Vaalimainoksissa liki kaikki ehdokkaat ovat nyt yhteistyökykyisiä. Paneeleissa kaikki keskustelijat kertovat puolueensa olevan erittäin valmiita kompromisseihin ja yhteistyöhön. Kouvola nousee kun aletaan kaikki ajatella positiivisesti eikä pissitä omiin muroihin, sanotaan.

Mutta mitä ihmettä tämä on käytännössä? Miksi vasta nyt aletaan olla yhteistyökykyisiä, suurin osa vanhoista valtuutetuista on kuitenkin ehdolla?

Minulla on  ajatus – ja ihan konkreettien sellainen – mistä voidaan aloittaa. Valtuusto voi toimia ihan järjettömän paljon paremmin. Päätöksenteko voi olla linjakasta sen sijaan, että se poukkoilee ja vaikuttaa järjettömältä. Tämä on minun vaalilupaukseni eikä se edes maksa mitään – paitsi kenties jonkun verran lisää kokouspalkkioita, sillä uskon, että tarvitsemme paljon lisää keskustelua ja kuuntelua.

Kouvolassa päätöksiä tehdään tällä hetkellä usein näin:

1. Viranhaltija valmistelee kuukausia jotain. Kenties hän kuulee yksittäisiä poliittista päättäjää tällä välillä. Ainakaan se ei ole kovin laajaa, kyse on usein muutamista mielipiteistä.
2. Kuukausien valmistelun jälkeen asia esitellään kaupunginhallitukselle ja ryhmien puheenjohtajille. Mainitaan, että on kova kiire ja asia tulee päätettäväksi tosi pian. Sanotaan, että jos isoja muutoksia haluatte, niin voivoivoi miten ikävää kun kaikki viivästyy tai se ei ole mahdollista. Että kommentoikaa nyt tässä ja heti.
3. Valtuustoryhmän puheenjohtaja kakistelee jotain epämääräistä. Hän ei ehdi kutsua valtuutettujaan koolle puimaan asiaa, kenties sähköpostilla otetaan lyhyellä varoitusajalla joitain kommentteja.
4. Asia etenee kaupunginhallitukseen, joka todennäköisesti äänestää ja sitten päättää jotain.
5. Asia, etenee valtuustoon, joka saattaa päättää ihan jotain muuta. Ennen valtuuston kokousta kukaan ei tiedä miten asian suhteen käy. Kokouksessa esitetään ihmeellisiä vastakkaisia puheenvuoroja. Kaikki ovat erimielisiä. Yhteisymmärrystä ei voi hakea, kun ei tiedetä mitä muut ajattelevat. Kokous vaikuttaa ulkopuolisesta sirkukselta ja sitä se onkin.

Näin päätöksiä tehdään paremmin:

1. Viranhaltija valmistelee asiaa kuukausia. Hän esittelee asiaa välillä valtuustoryhmille. Ryhmät keskustelevat asiasta ja luovat omat tavoitteensa valmistelun suhteen. Ryhmien puheenjohtajat keskustelevat keskenään, ryhmien erilaisia tavoitteita yritetään sovittaa yhteen ja ohjeistetaan viranhaltijaa valmistelemaan asiaa ryhmien enemmistön toivomaan suuntaan.
2. Viranhaltija muokkaa valmistelua ja jatkaa sitä ryhmien esittämien linjausten suuntaan.
3. Asia tulee kaupunginhallitukseen. Se on jäsenille tuttu ja he tuntevat oman ryhmänsä toiveet sekä ryhmien yhteisen aiemman kompromissiesityksen. Kaupunginhallitus tekee päätöksensä.
4. Valtuuston vuoro. Ryhmät kokevat vaikuttaneensa valmisteluun. He ovat keskustelleet asiasta oman ryhmän sisällä ja ovat luoneet omat tavoitteensa. Valtuutetut tuntevat tilanteen ja muiden ryhmien tavoitteet ja ymmärtävät, että on luotu kompromissiesitys, joka ei ole sama kuin heidän toiveensa, mutta kuitenkin paras mahdollinen. Ei tarvita kummallisia rettelöiviä puheenvuoroja, voidaan keskustella järkevästi. Toimitaan johdonmukaisesti ja linjakkaasti. Päätösesitys hyväksytään tai hylätään.

Siis minkä pitää muuttua?

• Valmisteluvaiheessa asiaa on esiteltävä poliittisille päättäjille useammin. Ryhmiltä on vaadittava kommentteja.
• Valtuustoryhmien täytyy luoda käytännöt, jolla ne pitävät omat porukkansa ajantasalla. Jokaisen ryhmän on toimittava niin, että jäsenet ovat tietoisia, mitä lautakunnissa on meneillään. On luotava tavoitteet ja ohjeistettava ryhmän jäsenet lautakunnassa tavoittelemaan niitä.

Oikeastaan tämä ei ole rakettitiedettä vaan aika yksinkertaista. Jonkun täytyy vain ajatella, miten päätöksiä tehdään niin, että kaikki ehtivät mukaan vaikuttamaan.

Uskon, että ottamalla valtuusto paremmin mukaan päätöksenteon valmisteluun, päätöksenteosta tulee linjakkaampaa. Tällöin valtuusto toimii sujuvammin ja saa tehtyä päätöksiä. On annettava valtuustoryhmille aikaa keskustella sekä ryhmä sisällään, että ryhmät keskenään. Viranhaltija valmistelee päätöksentekoa, mutta hänen on kuultava valmisteluvaiheessa paremmin valtuustoryhmiä, jotta osaa viedä valmistelua siihen suuntaan, että sen lopulta valtuusto myös hyväksyy.

Tämä on syy, miksi äänestin kaupunginjohtajaksi Marita Toikkaa. Hän on hyvä juuri tässä – tekemään päätöksenteosta parempaa. Minulla on suuret toiveet tulevalle valtuustokaudelle. Muuttamalla toimintatapoja voimme saada tosi paljon enemmän aikaan ja kehittää Kouvolaa. 

Tästä tulee tosi hyvä!

Positiivisuus. 🙂 Ensin ajattelin, että se on mahdoton vaalilupaus, mutta ehkä se ei olekaan.

Miten Kouvolasta saadaan positiivisempi? Moni on tätä vaalilupauksenaan nostanut esiin mutta konkreettisia ratkaisuja en ole huomannut. Minusta kannattaa aloittaa siitä, mihin kyetään vaikuttamaan. Aloitetaan valtuustossa itsestämme. Tehdään päätöksiä tyylikkäästi. Mietitään miten viestitään. Valmistellaan puheemme huolellisesti. Osoitetaan kaikille, että haluamme työskennellä kaupungin parhaaksi. Koko kaupungin parhaaksi. Sen jälkeen voimme vain toivoa, että se kantaa hedelmää ja yhteisen tekemisen halu tarttuu pisaratartuntana muuallekin kaupunkiin.

Erityisesti voin suositella yhteydenpitoa vaikka somen välityksellä kaupunkilaisiin. Omien ajatusten välittäminen pakottaa miettimään oman näkökulman asiaan, etsimään perusteluja ja kuulemaan vasta-argumentteja. On kaupunkilaisten oikeus tietää missä mennään. Vuoden 2017 valtuutetun täytyy viestiä tekemisistään. Ei ole enää mahdollista, että avaa vaaleja varten fb-sivun, antaa sen valituksi tultuaan elää hiljaiseloa kunnes taas herättelee sen henkiin seuraaviin vaaleihin.