Miten ihmeessä kerron tyttärelleni, että tänään juhlitaan meitä naisia, mutta vastaan ihmettelevälle pojalleni, että koskaan ei juhlita miehiä? Naistenpäivä on minusta aina ollut ihan kummallinen päivä. Outo, en osaa suhtautua siihen. Lähinnä minulle tulee päivästä mieleen venäläisten ylenpalttinen naisten juhliminen suurine kukkakimppuineen, suklaineen ja lahjoineen.

Naistenpäivä kertoo enemmän epätasa-arvosta kuin tasa-arvosta. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naistenpäivää ei tarvita tai sitten juhlitaan vastavuoroisesti jonain päivänä ihania miehiämme. Ja yhtään en jaksa tähän sellaista latteaa kommenttia kuin, että miesten päivä on joka päivä.

Tasa-arvossa on tekemistä Kouvolan kuntapolitiikassakin. Vallan sisäpiirin (valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajuudet, 6kpl) paikat ovat miehillä. Erilaisiin päätöksentekoa valmisteleviin työryhmiin, kuten vaikka tosi tärkeään taloustyöryhmään, saatetaan valita vain miehiä. Kuntavaalien paneelikeskusteluihin lähetetään miesten yliedustus kerta toisensa jälkeen. Eilisessä yrittäjäpaneelissa oli tasan yksi naisedustaja – Vihreiden Susanna Pallaslehto. Muutama kuukausi sitten järjestettiin paneeli, jossa ei ollut yhtään naista. Toinen ääripää on tämän illan paneeli, johon on valittu vain naisia – epätasa-arvoa sekin, olisi mielettömän tärkeää, että tasa-arvosta keskustelemassa olisi myös miehiä.

Valta on keskittynyt pienelle ryhmälle viisi- kuusikymppisiä miehiä.

Myös paneeleiden kysymyslistat eroavat. Miesvaltaisessa paneelissa pohdittiin elinvoimaa, yrittäjyyttä ja taloutta. Tämän illan paneelissa – ainakin etukäteen saatujen tietojen mukaan – keskitytään koulutukseen eikä talouteen oteta kantaa. Aiheet ovat sukupuolittuneet.

En tiedä syytä siihen, miksi miehiä kerta toisensa jälkeen valitaan paneeliedustajiksi ja puheenjohtajistoon ja kovimpiin työryhmiin. En usko, että taustalla on mikään järjestelmällinen ajatus naisten sivuuttamisesta. Ehkä on vain niin, että vallan sisäpiiriin suurimmissa puolueissa kuuluu tällä hetkellä vain miehiä, jotka melko tiukasti pitävät paikastaan kiinni, tukevat toisiaan eivätkä huoli sisäpiiriin muita – ei naisia, nuoria eikä uusia ehdokkaita.

”En halua olla nainen, joka valitaan asemaansa vain sukupuolen perusteella.” Jotenkin näin totesi nuori naisehdokas yleisönosastokirjoituksessaan. Ymmärrän hyvin, ei varmaan kukaan halua olla, en taatusti minäkään. Et kuitenkaan varmasti halua sitäkään, että kerta toisensa jälkeen sinut ohitetaan vaikka olisit ihan yhtä kokenut, pätevä kuin valitut miehet.

Sukupuolikiintiöt ovat väline matkalla tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Kun yhteiskunnassa on toisella sukupuolella on satoja vuosia ollut valta-asema, on turha kuvitella, että tilanne muuttuu ilman erityisiä toimia.

Kun vaalien jälkeen käydään luottamuspaikkaneuvottelut, on pidettävä huoli siitä, että vallan sisäpiiri Kouvolassa uudistuu. Olisi hirmuinen menetys, jos aiotaan järjestää tuolileikki, jossa samat nyt johtopaikoilla keikkuvat aikovat vain vaihtaa tuoleja keskenään. Minusta nykyinen vallan sisäpiiri on kyntensä, ideansa ja kykynsä näyttänyt. Suurien puolueiden valtuutetut ovat sisäisissä keskusteluissa avainasemassa. Heidän on raivattava tilaa uusille vallan sisäpiiriläisille. Itsestään selvästi siellä on oltava mukana niin naisia kuin nuoriakin. Valtuusto on moninainen ja sen on heijastuttava sisäpiiriinkin.