Osta sellanen legopaketti, missä pahiksen päästä valuu aivomönjää, ohjeisti 7vee. Minä menin Prismaan, pyörittelin paketteja ja todellakin oli helppo löytää pahis, jonka aivot valuivat olkapäälle.

Entisissä elämässäni – siis aikana ennen lapsia, jolloin tiesin kaiken paremmin – en olisi ikinä suostunut moiseen. Valuvien aivojen sijaan olisin ehkä hankkinut kehittävät puupalikat. Tuolloin suuressa viisaudessani paheksuin myös suuresti vanhempia, jotka syöttivät naperoilleen ranskalaisia, kunnes viime viikolla huomasin työntäväni ranskalaisia Hesessä 1veen suuhun. Hyi minä, kaikki periaatteet ovat hävinneet.

Samaa olen havainnut valtuustossa. Neljä vuotta sitten olin ehdottomampi – joku voisi myös sanoa tietämättömämpi. En olisi ikinä kuvitellut, että kannatan lukion lakkauttamista, saati alakoulun, mutta niin kuitenkin tein.

Nyt on jännittävä seurata ensimmäisiin kuntavaaleihinsa valmistautuvia uusia ehdokkaita.  Ihailen sitä varmuutta, jolla he palveluita puolustavat. Ihailen ajatusta, että yhtäkään koulua, uimahallia, kirjastoa, neuvolaa ei saa lakkauttaa. Maailma on selkeä ja mustavalkoinen heille, ihan niin kuin se oli minullekin neljä vuotta sitten.

Betoninen Kouvola ei ole mustavalkoinen, se on täynnä harmaan eri sävyjä ja tämän ymmärtää kyllä tuleva valtuustokin. Kun olen neljä vuotta kuunnellut Kouvolan taloustilanteen surkeudesta, en voi enää luvata säilyttäväni kaikki olemassa olevat palvelut. En vain voi.

Minä ajattelen, että kun oppilasmäärä laskee, myös koulujen määrä laskee tai niitä kannattaa yhdistää hallinnollisesti – vaikkapa sama reksi kahteen kouluun. Jos tätä ei tehdä, siitä kärsii ihan jokainen kouvolalainen koululainen. Minä haluan tukea järkeviä ryhmäkokoja, riittävää määrää koulunkäynninohjaajia, hyvää kielivalikoimaa ja terveitä koulurakennuksia – näihin on rahat laitettava eikä mahdollisimman suureen määrään kouluja.

Haluan olla sivistyspäättäjä. Ajattelen, että sivistys on itseisarvo – siis jotain tavoiteltavaa ja merkityksellistä ihan itsensä tähden. Toissijaisesti se on myös väline kaupungin menestymiseen: hyvin koulutetuista lapsista ja nuorista tulee ajan myös hyvin koulutettuja aikuisia ja tästä kaupunki hyötyy ihan taatusti.

Sivistyskouvolassa:

• säilytetään päiväkodeissa ja kouluissa mahdollisimman pienet ryhmäkoot.
• jokaisen koulumatka on turvallinen.
• koulujen peruskorjaukset hoidetaan ajallaan.
• lapset oppivat terveissä rakennuksissa.
• oppimisen tukena on riittävästi opejen lisäksi avustajia.
• erityistukea tarvitsevat saavat sitä.
• opettajien osaamisesta pidetään huolta.
• on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Työttömän, kotiäidin, pitkällä sairauslomalla olevan lapset saavat olla tarhassa niin pitkiä päiviä kuin se perheelle on parasta. Perheiden ja päiväkodin arkea on turha hankaloittaa turhilla päivähoitopäivän rajauksilla.

Kuntapolitiikassa täytyy usein tehdä päätöksiä, joissa on vain huonoja vaihtoehtoja: leikkaa tästä tai tuosta, mutta jostain on leikattava. Kun Kouvola kuluttaa joka vuosi enemmän rahaa kuin mitä saa, on jotain vain ihan pakko tehdä. Se, joka kuvittelee, että rahat saadaan riittämään tekemättä yhtään kurjaa päätöstä, on väärässä. Tällaisessa tilanteessa päättäjän arvot punnitaan.

Minusta usein järkevä leikkauspäätös pohjautuu jonkin sortin utilitarismiin – päätöksestä pitää seurata mahdollisimman vähän huonoa mahdollisimman pienelle joukolle. Jos tehdään päätös, jossa suhteellisen pieni joukko hyötyy, mutta valtaisan suuri joukko kärsii, on tehty aika kummallinen päätös. Toisaalta voidaan myös ajatella, että jos leikkauspäätöksestä on aivan kohtuuttomat seuraukset pienelle joukolle, on säästöjä etsittävä jostain muualta.

Ostin lapselle legot, jonka ukkelin aivot valuvat olalle, koska lapsi oli tehnyt ison työn oppiakseen uuden taidon ja halusin palkita hänet juuri sillä mitä hän toivoi eniten. Syötin 1veelle ranskalaisia, koska samaan aikaan siskolla oli pitkästä aikaa halu ja mahdollisuus mahtavaan leikkiin. Lakkautin lukion, jotta rahat riittäisivät paremmin turvaamaan kaikille muille lukiolaisille laajat kurssivalikoimat ja tulevaisuuden opinpolut. Lakkautin alakouluja, jotta turvattaisiin ison joukon mahdollisuudet riittävään opetusmäärään, avustajiin, kielivalikoimaan ja muuhun. Vaikeita valintoja.

Tulevalle valtuustolle kouluasiat ovat yksi isoimmista päätöksistä kun sote-jutut häviävät maakuntaan. Valitaan hyviä päättäjiä. Valitaan sivistyspäättäjiä.