Vauvaseni tykkää keinumisesta. Nyt kypsässä 8 kuukauden iässä alkaa vauvavuoden raskain osa olla selätetty. Loputtomat korvatulehdukset parannettiin putkituksella. Aika, jolloin vain imetin, imetin ja imetin, on ohi. Ne viikot, joina nukuin korkeintaan puolen tunnin pätkiä vauvan herätessä 10 kertaa yössä, ovat loppuneet. Lukuisat päivät, jolloin vauva tahtoi asua sylissä, ovat vaihtuneet ryömimiseen. Oh, baby.

Ja minulla on kuitenkin asiat hyvin. En vastaa yksin vauvan hoidosta ja kodista. Saan paljon apua ja tukea. Olen terve henkisesti ja fyysisesti. Rahaakin on riittävästi. Monella on toisin. Olen mietiskellyt miten muut selviävät ihanasta, kamalasta vauvavuodesta. Vauvan hoito on jo valmiiksi rankkaa. Se voi käydä ylivoimaiseksi jos kuormaan lisätään muita huolia.

Siksi minusta on tärkeää, että perheiden jaksamista tuetaan. Siitä, mihin rahat tässäkin kaupungissa laitetaan, päättää valtuusto. Kun valtuuston keski-ikä huitelee jossain kuudenkympin korvilla, on ymmärrettävää, että vauvavuoden karuus ei ole ensimmäisenä ajatuksissa. Onkin tärkeää, että päätöksiä tekemässä on monenlaista sakkia. Vauvojen äitejä ja isiä. Omaishoitajia. Opiskelijoita. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Maahanmuuttajia. Yrittäjiä. Että kuulisimme päätöksiä tehdessämme erilaisissa elämäntilanteissa eläviä.

Ensi vuoden huhtikuussa käydään sinun ja minun kannalta tärkeimmät vaalit. Kuntavaalit. Niissä valitaan valtuusto, joka päättää kirjastoista, jäähalleista, teattereista, kouluista, päiväkodeista, tarhoista, leikkikentistä, puistoista. Minä ryhdyn ehdokkaaksi. Haluaisitko sinäkin olla ehdokas? Että päätöksiä tehtäessä muistettaisiin vauvavuoden raskaus, omaishoitajan arjen kuormittavuus, opiskelijan tarvitsema julkinen liikenne ja moni muu asia.

Tule ehdokkaaksi kanssani! Laita minulle viestiä, jutellaan.