Julistan vuoden 2015 järkevyyden vuodeksi. Vesiloskassa kuljen kumppareissa ja pakkasilla vedän kiltisti sysirumat toppahousut jalkaan. Kuntapolitiikassa ajan koko Kouvolan etua enkä sorru lyhytnäköiseen poliittisten pikavoittojen tavoitteluun. Eduskuntavaaleissa teen järkevän kampanjan, jossa puhun perheiden paremman arjen puolesta ja rakenneuudistusten välttämättömyydestä. Vältän populismia enkä vedä itseäni piippuun. Let the year 2015 begin!

Minä toivon, että tänä vuonna Kouvolan kuntapolitiikassa pystyvään viime vuotta parempaan. Että vihdoin nähdään omaa kylää kauemmas ja ymmärretään, että se mikä on hyväksi koko Kouvolalle, on hyväksi myös omalle kylälle. Olen kyllästynyt päättämään säästöistä ja puhumaan säästämisen puolesta, mutta niitä vaaditaan tänäkin vuonna. Ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaupunginjohtaja varoitteli joulukuussa että kipeitä leikauksia on vielä tulossa ja hän on varmasti oikeassa.

Ratkaisevan tärkeä kokonaiskysyntä

Tämä kaupunki ei kuitenkaan lähde nousuun vain säästöjä tekemällä. Täällä tarvitaan uudistumista ja kasvua. Sama pätee koko kaakkoon. Tarvitsemme yrityksiä, uusia ideoita mutta ennen kaikkea ihmisiä, jotka ostavat yritystemme tuotteita. Täytyy olla kysyntää.

Kaupunki voi luoda kysyntää investoimalla. Investoimalla saadaan rahaa takaisin kasvavan työllisyyden ja talouskasvun myötä. Tällä hetkellä rahan lainaaminen on myös halvempaa kuin koskaan. Nyt on hyvä aika rakentaa Ratamo.

Investoidaan ihmisiin

Investointi voi olla muutakin kuin rakennuksia, teitä tai putkia. Voidaan investoida kuntalaisiin ja tämä jos mikä maksaa itsensä takaisin. Kun 30-vuotias jää eläkkeelle on menetetyn työpanoksen arvo Suomelle 1,5 miljoonaa. On taloudellisesti järkevää puuttua ongelmiin niiden ollessa pieniä ja halpoja hoitaa. Haluammeko laittaa rahamme raskaaseen ja kalliiseen lastensuojeluun ja mielenterveystyöhön vai investoimmeko rahaa ketterään perhetyöhön ja kodinhoitoapuun? Jälkimmäinen on huomattavasti halvempaa. Täytyy olla riittävästi rahaa tukea perheitä. Tällä hetkellä rahaa palaa rutosti ongelmien metsästykseen kun raha pitäisi laittaa hyvinvoinnin parantamiseen.

Jo 80-luvulta asti on puhuttu ongelmien ennaltaehkäisyyn panostamisesta. 90-luvun laman paniikkiratkaisuissa ennaltaehkäisystä tingittiin, mikä näkyy korjaavien palveluiden tarpeen räjähdysmäisenä kasvuna. Lastensuojelu ja muut korjaavat palvelut nielevät tällä hetkellä niin paljon rahaa, että ennaltaehkäisyyn ei kuntien rahat riitä. Ja kun ei ole varaa ennaltaehkäistä, kuluu seuravana vuonna entistä enemmän rahaa korjaaviin palveluihin. Negatiivinen kierre on valmis ja jokainen vuosi edellistä heikompi.Korjaavavien palveluiden tuottaminen on kunnalle lakisääteistä kun taas ennaltaehkäisy suurelta osin vapaaehtoista.

Kierteen katkaisu vaatii lisäpanostusta ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tarvitaan investointi ihmiseen. Tehdään se vuonna 2015 – järkevyyden vuonna.