Kuplatodellisuutta

On helppo elää todellisuuskuplassa. Kuplassa kerää ympärilleen samantaustaisen ja samanmielisen joukon, jonka kanssa oletetaan, että kaikki muutkin ovat samaa mieltä maailman menosta, ihmisyydestä tai mistä milloinkin. Todellisuuskuplassa kohistaan Twitterissä oman euroehdokkaan puolesta ja kuvitellaan, että nyt on tulossa tosi jytky, kun ihan kaikki kannattavat meidän ehdokasta. Kun äänet lasketaan, huomataan, että kannattajia on ollut vain pari tuhatta samanmielistä twitter-seuraajaa. Tämä on kuplatodellisuutta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on luonut oman todellisuuskuplansa, jossa toistellaan mantrana sanoja: suomalainen työ, työpaikat ja valtion työllistämistoimet. Rinne ja samanmieliset kuplakaverit tuntuvat olettavan, että kansantalous on yksisilmäisesti vain teollisuustyöpaikkoja ja vanhanaikaisia valtion työllistämistemppuja. Jos minulla olisi neula, haluaisin kovasti puhkaista Rinteen kuplan ja saada hänet näkemään todellisuuden ja kansantalouden laajemmin. Tämä olisi hyväksi sekä sosiaalidemokraateille että koko Suomelle.

Vihreänä kuntapoliitikkona on myös vaarassa upota omaan kuplaansa. Vihreässä kuplassa ollaan hivenen nenä pystyssä, arvotetaan omat arvot muiden arvoja paremmiksi ja toistellaan taikasanoja: ilmasto, avoimuus, tasa-arvo ja demokratia. Ystäväni ja tuttavani jakavat kuplan kanssani. Olemme suurelta osin korkeasti koulutettuja ja vihertävästi ajattelevia. Harva meistä on viettänyt koko elämäänsä samassa kaupungissa, suuri osa elänyt ulkomailla ja monella on ulkomaalainen puoliso tai vähintään useita ulkomaalaisia ystäviä. Identiteetti asettuu monella jonnekin suomalaisuuden ja eurooppalaisuuden välimaastoon.

Kuntapolitiikan myötä olen tajunnut, että kuplani edustaa todella pientä osaa kouvolalaisista. Mikäli haluan vaikuttaa kotikuntani asioihin valtuutettuna, täytyy minun päästä pois kuplasta ja löytää yhteisiä kuplan aineksia erikuplaisten kanssa. Jotkut poliitikkotuttavat muista kaupungeista ovat kertoneet, että eivät tee yhteistyötä tiettyjen puolueiden kanssa. Minulla ei ole tähän varaa eikä haluakaan. Asiat ratkaisevat ja vaikuttaa voi vain yhteistyöllä. En ole pitänyt itseäni mitenkään vasemmistolaisena, mutta olen tehnyt paljon yhteistyötä vasemmistoliiton valtuutettujen kanssa viranhaltijoiden halutessa lakkauttaa maaseudun pikkuneuvolat. Perussuomalaisten valtuutettujen kanssa on löytynyt yllättäen yhteistä säveltä energia-asioissa ja kokoomuksen kanssa lukioverkossa. Kuplatodellisuuteni on muuttumassa, olen pyrkimässä ulos kuplasta moniääniseen ja -arvoiseen todellisuuteen.

Poliitikkojen lisäksi myös kuntien viranhaltijoilla on vaara jäädä oman kuplatodellisuutensa vangiksi. Näin käy, kun todellisuutta alkaa määrittää kuntalaisen hyvinvoinnin sijaan kaupungintalon näkökulma. Palvelut halutaan viranhaltijakuplassa järjestää tehokkaasti ja yksinkertaisesti, sillä se on byrokratian näkökulmasta parasta. Kuntalaisten moninainen todellisuus ei kuitenkaan ole yksinkertaista, ei varsinkaan laajassa kuntaliitoskunnassa Kouvolassa, jossa etäisyydet ovat suuret ja kaupungin muoto vaihtelee kaupunkialueesta, lähitaajamaan, kyliin ja maaseutuun. Minä arvostan suuresti Kouvolan viranhaltijoita, he tekevät mielestäni loistotyötä, mutta olen ollut havaitsevinani kaupungintalokuplaa, jossa kaupungin kirjava todellisuus unohtuu.

Mitä kuplalle tapahtuu kun se törmää toiseen kuplaan? Jos kupla on vahva ja siitä pitää järkähtämättä kiinni, jää oma kupla ehjäksi ja itse voi jatkaa elämäänsä omassa todellisuuskuplassaan. Jännittävämpää on kuitenkin kuplien törmäys, jossa molemmat kuplat hajoavat. Tällöin syntyy jotain uutta, parempaa ja todellisempaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s