Vuosi valtuutettuna

Vuosi alkaa tulla täyteen valtuutettuna. Hurjasti olen oppinut, enkä enää tunne vastuun taakkaa ylivoimaisen painavana tai jatkuvaa riittämättömyyttä. Aloittelevan valtuutetun tunteet ovat kuitenkin melko samanlaisia verrattuna pienten lasten äidin yleisiin tuntemuksiin: aika ei riitä, pitäisi tehdä enemmän, olla parempi ja revetä vähän joka paikkaan. Kahden pienen äitinä olen oppinut tehokasta ajankäyttöä, kärsivällisyyttä sekä usean asian tekemistä samaan aikaan. Näille taidoille on ollut käyttöä valtuutettunakin. Tässä vuoden mieleen painuneimmat asiat.
Opin lukemaan talousarviota ja tilinpäätöstä. Suuri askel humanistille ja ihan tärkeä askel Kouvolallekin, kun sen valtuutettu nyt ymmärtää taloudesta. Kiitos talous- ja rahoitusjohtaja hyvästä opetuksesta. Hyvä minä, että jaksoin illat sängyssä tilinpäätöksen ja talousopusten kanssa.
Menestynyt keskustalukio päätettiin lakkauttaa keväällä, vaikka yritin kaikin keinoin vastustaa lopetusta. Tämä oli suuri pettymys ja uskoni demokratian järkevyyteen oli koetuksella. Silti kokemus oli tärkeä ja opetti, että vaikka yhdessä asiassa ollaan eri mieltä, voidaan jossain toisessa asiassa tehdä yhteistyötä. Siltoja ei saa polttaa.
Olen harjoitellut brittiläistä väittelyä. Sellaista, jossa ei koskaan nolata toista, vaan ollaan kohteliaita ja todetaan mitä ihmeellisimmistäkin ajatuksista, että ”tosi mielenkiintoinen näkökulma”. Nolaamalla tai pyrkimällä todistamaan omaa erinomaisuuttaan ei saa ketään puolelleen. Kehumalla saattaa saada.
Ensimmäinen valtuustoaloitteeni meni läpi ja valtuuston kokousten videointi aloitetaan tammikuussa. Kirjoitin aloitetta hartaudella ja lobbasin vähän joka suuntaan sen puolesta. Olen ylpeä sen läpimenosta.
Näkemys viranhaltijoista on muuttunut. Ennen en heitä juuri ajatellutkaan tai pidin korkeintaan jonkinlaisena harmaana massana, joka viettää päivänsä kokoustamalla kaupungintalolla. Nyt olen oppinut ymmärtämään miten tärkeää heidän työnsä on. Mielestäni Kouvolassa johtavat viranhaltijat tekevät erittäin hyvää ja kunnianhimoista työtä. Uusiin asioihin suhtaudutaan kiinnostuneesti ja kehittämishankkeisiin lähdetään mukaan innolla. Olen viestitellyt, soitellut ja tavannut nenätysten viranhaltijoita. Aina olen saanut apua, selvityksiä ja opastusta. Loistavaa avuliaisuutta. Myös valtuuston listat ovat hyvin kirjoitettuja, selkokielisiä ja perinpohjaisesti valmisteltuja.
Olen tutustunut muihin valtuutettuihin ja tavannut ihmisiä joita en muuten tapaisi. Koen, että minua ja ajatuksiani kuunnellaan. Mielipidettäni kysytään ja pääsen mukaan luottamuksellisiin keskusteluihin.
Paljon muitakin kohokohtia ensimmäiseen valtuustovuoteen mahtuu. Alun innokkuus ei ole haihtunut, mutta koetuksella se on pariin otteeseen ollut. Minun on hyvin vaikea sietää päätöksiä, jotka eivät perustu minkäänlaiseen asiantuntijatietoon vaan ainoastaan vaikkapa kyläpolitikointiin. Silti olen edelleen iloinen ja ylpeä, että saan toimia valtuutettuna Kouvolassa. 
Jotkut kertovat, että menneinä aikoina, kun rahaa vielä oli, olivat valtuuston kokoukset mukavia ja joskus täytyi keksimällä keksiä, mihin kaikki raha käytettäisiin. Enää tällaisia huolia ei ole. Kokoukset pitkittyvät ja joka kokouksen listalla on kinkkisiä asioita. Mieluummin olen kuitenkin valtuutettuna nykyisinä vaikeina aikoina. Nyt tehdään paljon tärkeämpiä päätöksiä, sillä leikkauslistat merkitsevät todellisia arvovalintoja. Nyt on hyvä aika vaikuttaa ja ensi vuonna olen vielä paljon parempi valtuutettu kuin tänä vuonna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s