Keskustelin kuntavaaliehdokkuudesta kouvolalaisen suuren puolueen paikallisjärjestön puheenjohtajan kanssa. Ennen tapaamista perehdyin heidän kunnallispoliittiseen ohjelmaansa ja surffailin muutenkin puolueen sivuilla. Muut ehdokkaat vaikuttivat aika vierailta: eläkkeellä olevia yrittäjiä, paljon miehiä, pari nuorta hurjan tehopakkauksen oloista naista. Nettisivut vaikuttivat ulospäin ammattimaisesti tehdyiltä, mutta sisältö oli jotenkin höttöistä. Saman kuvan sain keskustelusta: kovasti yritetään näyttää hyvältä ulospäin. Sisällöllä ei sitten ole niin merkitystä.

Halusin kovasti ryhtyä puolueen ehdokkaaksi, mutta keskustelun jälkeen olin varma, että se ei ole mahdollista. En missään nimessä voi allekirjoittaa paperia, jossa esimerkiksi ” sitoudun noudattamaan puolueen voimassa olevia ohjelmia”. Mihin ihmeeseen siinä oikein sitoutuu? Sillähän voidaan sitoa ihminen melkein mihin vain. En myös voi kannattaa puoluetta, joka vaaliohjelmansa aluksi toteaa vastustavansa veroprosentin nostamista tulevalla valtuustokaudella.

Kouvolan taloustilanne on kaamea, ja juuri uutisoidut 60 miljoonan lisäsäästöt tekevät siitä entistä järkyttävämmän. Seuraavalla vaalikaudella on pakko nostaa kunnallisveroprosenttia. Se on ikävää, mutta välttämätöntä.